TK poissa kotoa, tilitystä kotimatkalla

19.10.2011 Keskiviikko. Suunnitelma on tämä: Ajellaan Frankfurtiin yöllä ja varhain aamulla paketoidaan kalusto DHL:n rekkaan. Lento lähtee vasta 15.20 joten kikkailuunkin on aikaa. Rytkönen laitetaan Lontoon koneeseen, se lentää sieltä Brasiliaan satanistibändinsä (Horna) kanssa parin viikon rundille. Muut lennetään Riikaan ja poijat sieltä Kuopioon, mie lennän Helsinkiin rouvan kainaloon koska minulla on sitä ikävä. Kuopion jaostolla on nopee vaihto mutta hanelle siunautui kuus tuntia kikkailuaikaa Riikassakin. Äkkiä luulis ettei matka Strasbourgista Helsinkiin vois kestää 25h, vaan kyllä voi.

Pers Over Europen saldona 4500 kilometriä, hienoja maisemia alppiteillä, 6 maata, hellettä Italiassa, 12 kaupunkia, 12 loistavaa keikkaa, 2 vapaapäivää, 20 uutta ruotsalaista ystävää ja muutama tuhat uutta TK-fania. Jokaiselle mukana olleelle iso kiitos reissusta, yhtään kusipäätä ei ryhmään sattunut, paitsi se fudut saanut brittiläinen bussikuski. Joka ikinen seurueessa ollut on kyllä paikkansa ansainnut minun ystävänäni ja toivottavasti minäkin heidän. Saksalainen kiertuemanageri Marcus joutui hieman tekemään töitä tittelinsä eteen, mutta viimeisen illan jujun toteutuksella hän sen lunasti. Aholan Kimmolle iso kiitos äänistä ja Hedelle valoista, näillä kahdella oli työpäivät jopa luvattoman pitkiä. Merch-kaverit tekivät myös työtä käskettyä hyvillä tehoilla, rätti ja levy liikahti hienosti. Makke Makkelainen ja muut lavamiehet palvelivat myös meitä vaikka siitä ei ollut sovittukaan, hienoja miehiä! Meidän manageri/kuljettaja Kapanen oli ehkä tärkein lenkki, ilman häntä olis jäänyt moni homma hoitumatta ja matkan hauskuusastekin puolitiehen.

Kaikki soittajat kansallisuuteen katsomatta olivat sitä mieltä että yhteisiä rundeja pitäis saada jatkossakin, ja ajatustasolla on jo jotain suunniteltukin. Teknikoista jokainen ilmoitti olevansa käytettävissä jos me heitä tarvitaan ja aikaa löytyy. Oman bändin sisällä on nykyään ollut hyvä meininki ja niin oli nytkin, tällä ryhmällä on helppo lähtee mihin vaan ja niin aiotaan vielä tehdä, saattepa sen nähdä. Näihin faktoihin, ja niihin Strasbourgissa halailtuihin aikuisten miesten kimppahaleihin vedoten, on aika helevetin haikea mieli.

Kapanen lähti viemään reissussa rähjääntyneen Alzhymerin takas Bielefeldiin, hyvin palveli sekin. DHL:n kusipäille kiitos siitä ettei keretty Frankfurtin kentällä edes syömään. Alkoivat aamulla väittämään etteivät voi kuljettaa kitaroita?!?! Teillähän se helevetin hyvä kuljetusfirma piti olla? Joutui heille voimakkaasti painottamaan että he kyllä itse toivatkin ne samat kitarat Saksaan, että pohjoiseenko päin on niitä vaikeampi kuljettaa? Yhtiö joka kuljettaa Formula 1-organisaatiota ympäri maailmaa ei selviä muutamasta kitarasta? Kaks tuntia meni siinä taistelussa. Kapanen yritti vielä varastaa siltä uunolta lainaamansa mainoskynän, ni eikö vitun natsi juossu perässä ja haki sen pois. Haistakee esimerkiksi paska!

Mulla olis yks idea. Vanhoilta ihmisiltä tulisi mielestäni kieltää lentomatkustaminen. Niillä on kuitenkin eläkkeellä vaan aikaa ni ajelisivat leppoisasti junilla ja risteilyaluksilla. Krapulaiset muusikot saattavat joutua jonottamaan check-inissä väsyneillä ruodoillaan hyvinkin pitkiä aikoja jos marjatan täytyy siinä jonon keulilla alkaa varmistelemaan että koneessa tarjoiltavassa stroganoffissa ei varmasti ole porkkanaa kun se on sille allerginen ja sillä alkaa kutiamaan perse ja kainalot. Saatana kun tuli pitkä lause. Perkele.

Onko mitään tympeempää kuin tuntikausien lentokentällä venaaminen yksin, ja tämä Riika kun ei kuitenkaan mikään Heathrow ole. Joka baarissa oon jo sämpylän ja red bullin nauttinut, toinen kierros alkaa just. Kallista on red bull täällä, itävallassahan sitä kasvaa pellolla ja se on paljon halvempaa.

Deathchainin Repe lentää mun kanssa samoihin aikoihin Helsinki-Vantaalle jostain. Mun pitäis luovuttaa sille Osasto A:n auto sieltä lentokentän parkista lainaan. Jotta tää ei menis liian helpoks ni laitoin vähän haastetta peliin ja sen parkkilipun nahkarotsin taskuun. Nahkarotsin laitoin bassoräkin vetolaatikkoon ja bassoräkin laitoin menemään siihen DHL:n rekkaan. Joten se parkkilippu on jossain päin Saksaa ja minä en, eikä Repe.

Semmosta vielä että tuli just täyteen 3kk sähkötupakointia ja seukkausta, kummastakaan en oo haksahtanut eikä kummastakaan näytä olevan paluuta entiseen ja hyvä niin. Mie taas raportoin joskus jos mun elämässä jotain tapahtuu. Tsau!

Hane at Riga airport.