Day 12, Honolulu
Se eilinen puhelimiin tullut tulvavaroitus tuntui hätävarjelun liiottelulta mutta lehtikuvan perusteella tuossa ihan parin korttelin päässä se oli ollut kovinkin aiheellinen. Tosin mitäpä nuokaan hyötyivät siitä varoituksesta, kerkesivät ehkä muutaman lisä-ämpärin hakemaan paikallisesta Tokmannista.
Tänään kuitenkin paistaa aurinko ja se tarkoittaa Tyynimeressä rypemistä. Rannalla tajusin unohtaneeni rasvauksen kokonaan, eipä olla siis pitkään. Ja merikin on tyyni vain nimellisesti. Nyt on nimittäin aallon korkeus kuin luotu lainelautailuun. Aiemmin tutuksi tulleella ritariässäkävelyllä veteen, pari ensimmäistä aaltoa heitti hanen persiilleen rantahiekkaan jotta enin ylpeys karisee. Ai jaa, nää on näin voimakkaita nämä laineet. Voimalla kuitenkin veteen ja kauhoin itseni sine melko syvälle. Vartin verran mie siellä yritin päästä vauhtiin ja laineeseen mukaan mutta paskan vitut, liian vaikee on tämä laji minulle. Pienellä polttomoottorilla korjautuis tämäkin laji mukavammaksi, näin just viime viikolla FB:ssä semmoisen videon missä oli moottori asennettu surffilaudan persiiseen ja touhu näytti heti paljon vaivattomammalta. Imekööt tunkkiansa, mie lähen kaljalle. Lähin kroolaamaan läskiäni rantaan ja lauta roikkui narun päässä nilkassa. Pääsin ehkä 20 metrin päähän hiekasta ni ne rannasta kimpoilevat aallothan ei päästäkään minua perille saakka. No vittu. Pistin kauhomiseen racing-vaihteen päälle ja oikein kunnon vihalla yritin, ni ei sittenkään. Oon melko kehno uimari ja tuli vähän mieleen että jotain tässä nyt olis keksittävä koska kohta loppuu puhti. Siinä oli ihan lähellä oikeita surffareita ja helppo olis ollu kysyä että hey guys, jeesaisitteko läskin tuonne hietikolle kun en oikein ite pääse. Mut ei, mies ei lue käyttöohjeita eikä pyydä apua. Yritin molempia osaamiani uimatyylejä, kauhomista ja käsipohjaa. Jälkimmäinen ei auttanut kun ei ylettäny jalatkaan pohjaan. Tai yletti hetkellisesti mut silloin ei ylettänyt pää pinnalle. Pistin hirveän raivon päälle ja lapion vettä ihan täydellä forcella, se näkyi kyllä varmaan hengenpelastajien koppiin saakka ja luulen että ne olis ihan kohta tullu tarkastamaan asian. Viimein pääsin niin matalaan että yletti varpaat pohjaan. Huh huh, nyt vaan vatsa sisään ja coolia kävelyä hietikolla. No okei, aalto paiskasi kaks kertaa minut nenälleen hiekkaan ni katosi taas se ylpeys siinä saman tien. Käänsin nenän kohti taivasta ja mittasin että pulssi oli reilusti yli 200. Taijan olla hetken tässä. Vaimo viittoo ja huitoo tuolta kauempaa että pittääkö soitella ambulanssia, minä näytin viileästi ok-merkkiä, että otan tässä vaan hetken rusketusta, tulen sinne ihan kohta. Se pituinen se, siihen loppui minun surffiharrastus. Eikä se kyllä vaimokaan enää uskaltanut mennä kastautumaan noihin aaltoihin.
Lounaaksi riisiä ja lehmän lihaa Food Pantryn tuulikaapista. Erittäin hyvää, kastikkeeksi valitsin garlic butterin. Se ei ollut garlic butterin makuista kastiketta vaan se oli sataprosenttista garlic butteria ja jumangeggulli että se hyvää olikin. Päivää myöhemmin garlic oli havaittavissa asunnossamme vielä oikein selkeästi.
Jeep pitää palauttaa vuokraamoon nyt. Ei itketä yhtään. Siinä haisi kusi. Edellinen vuokraaja oli ihan varmasti lirauttanut ilmastointitorveen. Alkuun se ei minua haitannut lainkaan kun kuvittelin sen vain olevan jokin paikallisten suosima wunderbaum-tuoksu, mut sitten vaimo hoksasi että kusihan se on tuo mikä haisee. Ei siinä ollut Camaroon rinnastettavaa sporttisuutta laisinkaan, aivan omituinen jousipyssyvaihteistokin oli, epämiellyttävä ajaa. Kalliskin se oli mielestäni, kaikkine mausteineen noin 200€/vrk. Täällähän hintalapussa oleva hinta ei kerro kuluttajalle lähtökohtaisesti mitään. Tässäkin tapauksessa 75€ hintalapun päälle lisättiin govermentin verot, liittovaltion verot, vakuutukset, navigaattori, pysäköinti ja muutama erilainen service fee. Siitäpä se äkkiä loppusumma kehittyy. Losissa tuolla hinnalla sai jo melkein Camaron vuorokaudeksi. Nyt vaimo altaalle ja minä teen Henry’s pubin työasiat ajan tasalle. Sen jälkeen vaimo päiväunille ja LeBonkin työasiat kuntoon. Tällä taktiikalla mie oon sitä onnistunut huijaamaan että en muka tee lomalla töitä. Mie oon ovela.
Perjantai-ilta ja ilotulitus. Se järjestetään joka perjantai tuossa Hilton-hotellin pihalle kaivetun laguunin rannalla 7:45 PM. Puhelimen navigaattori näyttäis että 1,2 mailia matkaa ni sehän on just sopiva iltakävely siinä samalla. Eipä olisi navigaattoria tarvinnut kun seurasi vain vaeltavaa ihmisjoukkoa, aika moni muukin turisti oli menossa sinne. Laguunilla oli menossa jokin originaalien tanssishow ja sen päälle kuulemma tulee aina ilotulitus. Ei meillä ollu mitään hajua mistä se ammutaan mut mentiin siihen lammikon rantahietikolle istumaan ja odoteltiin. Kohta lähtikin ilmaan 6 kpl kauko-ohjattavia kamerakoptereita. Pimeessä ja vikkelästi kun ne liikkui ni näytti ihan kuin ufot tai jotkin star wars-henkilöt olis suunnittelemassa hyökkäystä. Sitten losahti ensimmäiset raketit taivaalle. Nehän tulittaa ihan tuosta meidän edestä, satuttiin aitiopaikalle aivan vahingossa. Hyvää tykitystä, loppua kohti tuli vielä semmoista äänipommia että tuntui munaskuissa asti. Mitkä ovat munaskut? Otin teille koko neliminuutisen shown videolle. Pyydän anteeksi pystykuvausta mutta se oli ainoa vaihtoehto koska ampuivat niin läheltä. Takaan ja lupaan että tämä on elämäni ensimmäinen ja viimeinen pystykuvavideo. EDIT: On muuten just se sama laguuni minkä rannalla solmivat avioliittoa siinä Saunalahden hintasaarnaajien havaiji-mainoksessa. Silivuplöö:
Joo, oli hyvä, nyt vielä iltakävely kotiin ja huomiset jalkapallobetsit vetämään. Helevetin vaikeeta tuo euroopan sarjojen betsaaminen aikaeron takia ku kaikki asiat tapahtuu ihmisen nukkuma-aikaan. Good night!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti