Torstaiaamu. Teillä se on jo torstai-ilta. Mie tuun 13 tuntia perässä. Eilisen teeren miehiä menneisyydestä. Heräsin siihen että ulkona sataa vettä. Sataa muuten ihan isoilla pisaroilla ja oikeesti. Kuulemma sen Ignasioksen jälkimaininkeja. Jimena ei tulekaan tänne, se oli jo kääntynyt pohjoiseen ja heikentynyt luokkaan 2. Sadepäivä sattui hyvään kohtaa siinä mielessä että tuo elämänkumppanin nahka saa edes yhden päivän normalisoitua. Nyt sillä on myös kädet jumissa eilisestä surffauksen yrittämisestä. Itseltä meni vain selkä ja järki. Mitäs sitä sitten, pitäiskö vuokrata auto?
Burger Kingistä kofeiinituotteet ja pekonicroissantit. Siinä samassa rakennuksessa on myös Enterprise jolta vuokrasin Camaron Losissa. Sehän olisikin kätevä jos käyttäis tuota saman ketjun vuokraamoa ku niillä olis siellä minun tiedot valmiina. En nimittäin millään jaksais vääntää niille uudestaan rautalangasta että Arabiankatu on Suomessa ehkä minä oo oikeesti terroristi. Sitä paitsi minä näin vilaukselta valkoisen Camaron siellä takapihalla. Tyhjä arpa. Japsit oli tyhjentäny vuokraamon autoista ja se camaro oli jonkun työntekijän oma. Japanilaisetkin oli sitä mieltä että ei oo hyvä selfienottosää tämä ja joutaa ajelemaan vuorille. Viereisessä ovessa palvelee Alamo, suuri ja luotettava autovuokraamo sekin. Ei arpaonnea vieläkään, japsit tyhjentäneet tämänkin. Nytkö ne kostaa sitä pearl harbouria? Tuossa Hyatt-hotellissa on lisää vuokraamoja, käyn kysymässä nekin.
Ensimmäinen on Hertz. No yks auto löytyy, kaheksan hengen minivan, kaks sataa taalaa vuorokausi. Kiitoksia rouva mutta ei, jos minua kiehtoisi bussilla matkustaa ni tuosta viereiseltä pysäkiltä voi sellaisen napata kuskin kanssa kahella dollarilla. Vielä on yks arpa raaputtamatta, tuossa on Budget. Vanha rouva totesi iloisesti kärkeen että kyllähän autoja löytyy. Jehuu, liipaisehan kuvasto pöytään, aurinko ei paista ni ei tarvii ainakaan convertible olla. No ensimmäisenä se tarjos jottain hyrbidiä mut en mie semmoisilla halua ajella, kuulemma vanhan ajan bensavehkeet on oikeasti ekologisempia ku turvevoimalla ladattavat sähkövatkaimet. Tuossahan olis tuommoinen Jeep, amerikkalainen ja isolla moottorilla, vienee myös paljon bensaa? Joo, kyllä vie, siksi suosittelisin teille tuota hyrbidiä. Laitetaan kuitenkin Jeep, meillä on evväänä rahhoo.
Tosiasiassa näin pienellä saarella ei saa sitä bensaa kulumaan oikein millään. Itäkärjestä vastakkaiseen niemen nokkaan on linnuntietä noin 40 mailia. Mutta se mikä on kallista ni pysäköinti. Oman hotellin parkkihallissa 25 dollaria/yö, se on halvin vaihtoehto. Hetkeksi aikaa vetäydyttiin hotelliin kerämään osoitteita navigaattoriin ja sitten matkaan. Ensin ajeltiin Diamond Headiin. Se on kai semmoisen vitullisen ison ja vanhan tulivuoren kraateri, jonka sisään pääse ajamaan semmoisen kapean tunnelin läpi. Ei se nyt oikein miltään näyttänyt sieltä sisäpuolelta, täynnä japseja oli. Sinne kraaterin reunalle olis päässy portaita kiipeämällä mutta se nousu oli pelkästään pystysuoraan yli 200 metriä ni enpähän kehtaa. Vaikka vettä satoikin ni lämmintä oli yli 30 astetta ja ilmankosteus 98%. Ahisti jo hengittäminen.
Ajettiin tunnelin läpi kraaterista ulos ni tuli puhelimiin emergency-ilmoitukset että nyt on julistettu tulvavaara. No just. Vaimo luki aamulla ääneen netistä että kunnon sateilla ei kannata vuokrata autoa ja lähteä vuorille kun voi tulla tulvavaarahälytys. Bingo.
Ajellaanpa vielä kuitenkin tuonne itäkärkeen päin ku siellä on pari internetin mainostamaa ja ilmeisesti näkemisen arvoista kohdetta. Kymmenisen kilsaa töröteltiin pienessä ruuhkassa ja sit löytyi tien varresta Malona Blow Hole. Se on maaperässä oleva reikä joka ruiskuttaa vettä taivaalle kun aallot lyö rantaan. Hauska reikä ja hyvät aallot, yritänpä muistaa laittaa teille siitä videon tähän. Japsit otti lähinnä tikkuselfieitä täälläkin.
Sit ajeltiin vielä puolisen mailia eteenpäin etsien kääntöpaikkaa ni ihan vahingossa ajauduttiin Sandy Beachille. Se on Havaijin pahamaineisin ranta. Ei siellä rosvoja ole mutta aallot on sitä luokkaa että järveen saa mennä vain kokenut ammattilainen omalla vastuulla ja punaiset liput niillä on siinä rannalla koko ajan. Rantahiekka on pakkautunut kivikovaksi ja aallot imevät salakavalasti surffaajan rannasta automaattisesti syvemmälle. Jumalauta että oli hyvän näköistä puuhaa, tällään videon sieltäkin jos muistan.
Paluumatkalla pysähdyttiin toisen tulivuoren juurella, se oli nimeltään Koko Head. Hienon näköinen oli, varsinkin kun huippu oli piilossa ukkospilvessä. Pohjoisrannalla on Chinatown ja siellä olis jokin legendaarisen hyvä ruokapaikka. Laitettiin navigaattori ohjeistamaan meidät tuosta vuorien yli sinne. Vituiks meni. Keskellä Honolulua on myös Chinatown ja jouduttiin sinne. Välillä kotiin syömään välipalaa että jaksetaan varsinaista ruokapaikkaa sit paremmin etsiä. Tripadvisorista otettiin ylös noin viisi kehuttua osoitetta, pakkohan niistä on ainakin yhden tärpätä. Tuolla vuorilla on myös vesiputouksia ja kyllähän yks semmoinen voidaan vielä ennen syöntiä käydä katsomassa. Manoa Falls, eihän tuo oo kuin kymmenen mailin päässä, sinne.
Navigaattori johti taas ensin pikkuisen harhaan, näissä osoitteissa ei oo oikein mitään logiikkaa, mut hanen sisäinen kompassi löysi oikealle tielle. Tie loppui ja jostain matkamuistokojusta sais lisäohjeita. Auto parkkiin, 5 dollaria. Jännästi niitä ohjeita alkoi tulemaan vasta kun auton parkki oli maksettu. Tästä pitää kävellä vielä reilu maili sinne putoukselle. Ei tule onnistumaan noilla teidän sandaaleilla kun siellä on niin mutaista. Tarvitsette myös jotkin kävelykepit. Siellä on myös aamuisista sateista johtuen melkoisia landslideja että olkaa varovaisia. Ja ihan niinku tämä ei olis riittänyt ni älkää poiketko polulta koska siellä viidakossa on just alkanut villisianmetsästyskisat ja siellä ammutaan kivääreillä. Pitäkää vittu putouksenne, katon kuvia googlesta.
Nyt sitä ruokaa. Tavoitteena olis löytää hyvää ja paikallista perinneruokaa. Minulle oli vähän yllätys että täältä löytyykin oikeasti ihan omanlainen ruokakulttuuri ja omituiset perinnesafkat. Ensimmäinen tripadvisor-osoite ei antanut minkäänlaista ravintolaa, jokin elementary school oli siinä paikalla. Seuraavaksi Helenas Hawai’in Food. Semmoinen ruokala todellakin löytyi mutta oli niin epäilyttävän näköinen luola ja niin epäilyttävällä alueella ettei meistä kumpikaan uskaltanut astua edes autosta ulos. Kolmas osoite antoi tulokseksi jonkin ison marketin, eli vanhentunut oli sekin tieto. Nyt on jo vittu niin nälkä että ajellaan kotiin ja syödään alakerran pizzeriasta kolmenkympin pizzat ja 17 dollarin salaatit, niitäkin oli tripadvisorissa kehuttu. Nyt kohtasi arpaonni. Jumalauta kuinka hyvä pizza ja kreikkalainen kanasalaatti oli vailla vertaa. Onpa mukava mennä nyt nukkumaan kun sai syödäkseen eikä vituta. Ananas kuuluu pizzaan täälläkin. Nilviäiset ja katkaravut ja meduusat eivät. Good Night.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti