La 19.10. Agia Napa, Kypros
Aina kun simät aukee ni ensimmäisenä tsekataan kuinka on betsit mennyt ameriikan sarjoissa viime yönä. Täällä on ollu vedonlyönnin suhteen melko hyvä fengshui koska tämän viikon saldo näyttää jo yli 800€ plussaa and still counting. Japsien baseballissa on finaalisarja käynnissä ja sieltä on nyt printattu helppoa rahaa. Harmi vaan että ei oo enää kuin kolme matsia jäljellä. Työrintamalla eilen illalla oli vielä hitosti säätelyä ja vääntelyä yhen tilaamani räppikeikan kanssa. Jostain syystä se on sillai että räppärit ei oo ikinä ajoissa missään, eikä ne ikinä viitsi ilmoittaa kellekään että ne ei oo ikinä ajoissa missään, eikä ne ikinä viitsi vastata puhelimeen että niiltä vois kysyä että mikä siinä on niin helevetin vaikeeta olla edes joskus ajoissa jossain. Ylimääräistä vouhottamista niistä vaan aina aiheutuu. Mutta niin vaan tuokin keikka tapahtui ajallaan ja tupa oli täynnä lökäpöksyjä. Siinä valtakunnassa kaikki hyvin.
Hotellihuoneen mukana tuli jotain vouchereita aurinkotuoleista ja varjoista Kalivan rannalle. Koskapa se ranta näkyy ikkunasta ja on tuossa ihan kupeessa ni käytetään voucherit pois poikkeen ja mennään aamupäiväks makaamaan sinne. Tässäkin on näköjään tuota paraglidingia tarjolla, käydäänpäs kysymässä. Joo, kohta pääsis mut samaan veneeseen on lähössä pari muutakin lentäjää eli pitäis odotella siellä paatissa niiden muidenkin esitykset. En suostu, minä tarviin private boatin ja private palvelun. Veneistä puheen ollen vaimo oli varannu maanantaiks (eli laskujeni mukaan ylihuomiseks) jonkin VIP Private boatin meille, jännä nähä koska eihän se tiedä mitään veneistä. Paatin vuokraajan vaimo tulee kohta käymään tässä hotellilla hakemassa etumaksun ni pittää minun siltä vähän kuulostella että mihinkä minut on sotkettu. Rouva saapuu pienen tyttärensä kanssa ja näyttää kuvia veneestä, ihan on kelpo kippo. Hintaan kuuluu kuskin lisäksi kuulemma shampanjaa, Pepsiä, vettä, olutta ja seasonal fruits. Sit alkoi luettelemaan varmaan kaikki kyproksella kasvavat hedelmät sekä muutamia satukirjoista tuttuja eikä hoksannu että minä kerkesin laittaa nimen paperiin jo siinä kohalla kun se sanoi pepsi, eli heti sen skumpan jälkeen.
Onnistunutta (ehkä) veneenvuokrailutapahtumaa lähdettiin juhlistamaan Farmer’s Taverniin. Sitä on ihailtu jo useampaan otteeseen ohi kulkiessamme. Mainostavat tekevänsä parasta mahdollista evästä parhaista mahdollisista raaka-aineista mitä lähikyliltä löytyy. Tänään en sotkeudu perinneruokiin koska nyt tarvii oikeesti testata näiden lupaukset. Tilaan häränpihvin ja koska minä en syö enää nykyään punaista lihaa niin minä tilaan sen kypsänä, well done. Tässä kohtaa amatööripaskiaiset yrittää esittää että se olis muka moukkamaista ja väärin. Se on kuulkaa lapsukaiset just päinvastoin. Kaks kertaa minä oon kääntynyt ravintolasta pois koska kokki ei oo osannut tehdä kypsää härkää. Tai siis ei suostunut edes yrittämään koska tiesi taitojensa köyhyyden jo tilausta lukiessaan. Ja itse asiassa toisella kerralla se tarjoilija alkoi inttämään että sitä härkää ei saisi kypsänä nauttia. Silloin lupasin tarjoilijalle pitäväni mahdollisimman hyvin huolen siitä että kuulutan heidän heikkotasoisuuttaan koko maailmalle. Pihvi tuli pöytään. Kypsyysaste täydellinen. Mureus täydellinen. Maku täydellinen. Kutsuin tarjoilijan pöytään ja pyysin häntä kertomaan kokille että tämä nimenomainen pihvi voi hyvinkin olla paras pihvi mitä olen koskaan maistanut. Sukulaiset söivät paikallisruokaa ja se oli nähtävästi myös erinomaista. Jälkiruoaksi erilaisia pirtelöitä, minun oli nimeltään pińa colada ja se oli lievä pettymys taas ja juurikin sen kookoksen korvikkeen vuoksi. Jos olette täällä päin liharuokaa vailla niin Farmer’s Tavern on varma ratkaisu ja sit kun haluutte sen pińa coladan niin sit siihen ekaan paikkaan mistä sen joku päivä sitten otin. Kelatkaa taakse päin.
Jälkipalojen kohdalla se tuttu festivaalikulkue meni taas ohi. Nyt näytti että siinä oli enemmän ja isompia ja komeampi virityksiä kuin aiempina iltoina. Ja miksipä ei olisi koska tänään on tuon festarin finaalipäivä. Mentiin kulkueen perässä tuohon varsinaiselle juhla-alueelle kuikuilemaan kun ne tekivät viimeiset kevätjuhlamanööverit läheisessä liikenneympyrässä ja jatkoivat sitten festarin päälavaa kohti. Tässä on näköjään semmoinen systeemi että jokainen esintyjäryhmä juonnetaan lavalle stage rightista ja sit ne saa esittää yhden ”kappaleen” ja sit ne poistuu stage leftistä. Jonossa siis mennään ja tuon juontajan mukaan näitä on näköjään tullu tänne vähän joka helevetin maailman kolkasta. Välillä on ihan hienoja akrobaattiesityksiä ja tuliperformansseja mutta onpa joukkoon mahtunut aika monta perin paskaa säkkipillitrioakin. Ne on varmaan tullu ihan vaan matkustelemisen halusta ja oman valtionsa tai ehkä EU:n maksamana.
Seurattiin hyvin läheltä siinä vähän syrjemmässä tapahtunutta tuliesitystä. Siinä oli varmaan tusinan verran niitä taiteilijoita ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän samanlaiset esiintymisvehkeet ja -maskit kuin meijän bändillä. Yks niistä juipeista tuli hetkeks hengahtämään minun viereen siihen penkille kun ei ollut just ”vuorossa”. Mä sanoin sille että kuule juippi sinä oot melko lailla saman näköinen kuin meijän bändin laulaja Saku. Hän pyysi näyttämään Sakusta kuvan. Näytin semmoisen kuvan missä Saku laittelee keikalla liekinheittimellä, kun näilläkin on noita tulivehkeitä ni arvelin että sitä saattaa kiinnostaa sekin aspekti. Hän sanoi että he has bigger weapon than me. Vastasin että I know, i have seen it in sauna. Hän halusi tarkentaa että I mean that flamethrower. En oo varma menikö vitsi ikinä perille saakka mut ihan Sakun näköinen hän oli. Naamasta.
Taisin jo aiemmin mainitakin että tässä kirkon pihalla kasvaa 600 vuotta vanha vuorivaahtera, käyn ottamassa siitä teille kuvan valoisampaan aikaan. Ja kappas, nyt se kuva on jo tuossa edellä, jännästi hyppii tämä aikajana minun elämässä. Hyvää yötä, tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti