Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 13, Ayia Thekla, Kypros

La 26.10. Ayia Thekla, Kypros

Aurinkoista huomenta vaikka sen piti olla pilvinen kaikkien mahdollisten ennusteiden mukaan. Se ei haitanne ketään, varsinkaan noita sukulaisia. Aamiaisen jälkeen surautetaan taas autolla sinne Ayia Theklaan. Se tuntuu olevan mieleinen ranta. Kelpaa minullekin kun siinä on oikein mukava baari heti rannan kupeessa, voin tehä omia hommiani siinä, joku voisi niitä töiksikin kutsua. Käyn taas tutkimassa sen kappelin josko siellä olis vähemmän syntisiä paikalla ja uskaltaisin näin kurkistaa sinne sisällekin. Ei käy, on näköjään ihan jonoksi asti tunnustajia tänäänkin. Melko syntistä väkeä on kyprosilaiset.

Muistanette että meijän kylällä oli se huvipuisto. Ei, en ole minäkään sitä unohtanut. Kyllä on päivittäin ollu mielessä että maailmanpyörässä ja vuoristoradassa on käytävä. Nyt on siihen sopiva tilaisuus koska nuo muut jo kyllästyivät auringossa makaamiseen ja ei tässä nyt just oo mitään muutakaan aikataulutettua ohjelmaa. Ensin maailmanpyörä. Siihen lähinnä siks että sieltä korkealta vois nähdä jotain mikä on alempana jäänyt näkemättä. Vaimon minä sain siihen huijattua mukaan vaikka sillä oli semmoinen luulo että nämä kehitysvaiheessa olevien kansallisuuksien laitteet eivät muka olis turvallisia. Mitenkä usein ootte muka uutisista lukenu että ihmisiä olis tippunu huvipuistolaitteista? Ei läheskään joka kuukausi semmoista tapahdu, aivan turha pelko siis. Aurinko oli jo kerenny suunnilleen laskeutua ni ei sieltä oikein muuta näkynyt kuin valoja siellä ja täällä. Joku väitti että hyvällä kelillä näkyis valoja Egyptistä tai Israelista saakka mut en minä mielestäni niissä suunnissa mitään nähny.

Sitten se vuoristorata. Näyttää helevetin vauhdikkaalta ja nykyaikaiselta, siksipä se kiinnostaa. Ei näytä yhtään semmoiselta laholta paskalta kuten linnanmäellä, semmoiselta missä sattuu niveliin ja niskaan ja selkärankaan jokainen kurvi sekä töyssy. Ei, näyttäis että tässä on soljuvampi kyyti. Vaimo ja anoppi ilmoittivat heti että ei oo heidän vehje tämä. Kartsa taas on viimeisen päälle vauhtimies ja ilmoitti että kyllä hän lähtee mut pitää odottaa semmoinen vuoro että saadaan paalupaikka ensimmäisestä vaunusta. Heti seuraavaan lähtöön mentiin jonottamaan niin että päästään siihen ensimmäiseen vaunuun. Jotain lapsiperheitä siinä tuli kyselemään ja etuilemaan että kun lasten pitäis päästä sinne keulaan ni oisko mahdollista. Potkittiin ne siitä sivummalle ja sanottiin että tää on aikuisten miesten laji, menkää jonnekin hiekkalaatikoille niiden poikastenne kanssa leikkimään. Varmaan viis minuuttia istuttiin siinä ekassa kärryssä kun ne lastaili sillä aikaa koko junan täyteen. Kartsa yritti laitella jos vaikka minkälaista vitsiä mulle, sitä ihan selkeesti vähän jännitti. Ja jännitti kyllä kieltämättä itseäkin siinä vaiheessa kun ne viimein alkoi hinata junaa sinne ylös. Kohta ne päästää jarrut irti ja sit lähtee sano annikki tähtee. Ensimmäinen käännös oikealle aiheutti sen että G-voima yritti tyhjentää savet housun punttiin mutta seuraava vasen oli jo sitä luokkaa että piti suimistaa ihan oikeesti sulkijaa. Yli 70-kymppinen appi huutaa vieressä ilosta ja onnesta kuin pikkupoika. Hyvä että kelpaa. Ja kyllä itsellekin kelpas heti kun uskalsi vähän rentoutua. Aijai, olipa kunnon kyyti. Vehkeestä pois kävellessä menee askel vielä hieman vinoon ja kajuutassa huippaa. Kartsa haluis mennä uusiks, minä en. En ainakaan ihan heti perään. Anoppikin kieltää meiltä molemmilta uuden kierroksen. Se tietää että meillä ei oo kehojemme radikaalit synopsit ihan nuoruuden kunnoissa vaikka itse niin luulemme.

Nyt syömään koska ennen vuoristorataa ei uskallettu. Eikä oo ihan varmaa uskalletaanko just tällä sekunnillakaan mut eiköhän nuo sisäkalut oo jo rauhoittunu jahka saadaan tilaus pöytään. Mennään siihen Odiniin taas, se oli niin helevetin hyvä. Pasta carbonaraa tekis taas mieleni. Listalta löytyy vain spagetti carbonara ja periaatteessahan se on kyllä samaa tavaraa niin menköön nyt. Mutta pistäkääpä nyt kaikki kuitenkin muistiin että oikee carbonara tehhään aina vain ja ainoastaan penne-pastasta, ei ikinä mistään muusta. Jos on tiukka paikka ni sit vaikka ennemmin normaalista makaronista kuin spagetista. Siinä on nähkääs se tärkein pointti että kermat ja juustot ja munat tunkeutuvat myös sinne pastan reikään sisään, spagetin kanssa näin ei pääse tapahtumaan.

Appiukko on jo muutaman kerran hauskuuttanut sekä meitä että henkilökuntia tilauksillaan ja tämä ilta ei tee poikkeusta. Hän tilaa itselleen alkupalaksi pomppelmuusia ja hirmuisen säätelyn jälkeen saa kuitenkin rommikolan. Minä siihen kyselemään että mitteepä yritit kun hän oli jo ainakin kerran aiemminkin yrittänyt tällä reissulla samaa mutta silloin jäi minulta tämä selvittämättä. Hän on nuorempana reissannut maailmalla ihan jonniin verran ja jostain jätkien reissulta 80-luvulta oli jäänyt mieleen pomppelmuus mitä oli dogattu ehkä belgiassa tai ehkä hollannissa ja se oli ollu ihan helevetin hyvvee. Hän ei itekään ihan varmaks muistanut että oliko se jokin drinkki vai pirtelö vai mikä, mutta ilmeisen hyvää se on ollut jos vuonna 2019 Kyproksella tulee tilaus kuin apteekin hyllyltä ja sormi pystyssä kovaan ääneen: ”POMPPELMUUS!” Aika oli vissiin nyt kuitenkin ajanut pomppelmuusin ohi ja oli tyytyminen rommikolaan.

Se on lauantai-ilta ja formulat. Tai no aika-ajothan ne vasta tänään on mutta mulle ja Kartsalle se on tärkee homma. Pistettiin akat kotiin ja lähdettiin baariin juomaan kaljaa ja kyttäämään sporttia. Eikö kuulostanut melko miehekkäältä tuo edellinen lause. No joo, anoppi tais kyllä ite ehdottaa että jospa menisitte johonkin baariin katsomaan nuo formulanne. Mä näin tuossa pääkadun varrella aiemmin semmoisen baarin kuin Napa Star ja siellä oli seinillä vähän helevetin paljon telkkareita ja näyttöjä ja kaikista pukkas jotain sporttia, pääasiassa jalkapalloa. Huusin kadulta sille managerin oloiselle heppulille että näkyykö teillä formuloita. Se huus takaisin että ei ne täällä päin kiinnosta oikein ketään. Kysyin että alkaisko kiinnostamaan jos luvataan Kartsan kanssa dogata koko lähetyksen ajan ihan täysillä. Hän sanoi että tervetuloa, just alkaa formulalähetys tuosta meidän isoimmalta näytöltä.

No eihän me oikeesti vanhat miehet keretty siinä tunnin aikana ku ihan muutamat kaljat ja ehkäpä parit rommikolat imaista. Manageri oli kuitenkin sen verran tyytyväinen että kysyi tultaisko huomenna illalla katsomaan itse kisa jos hän järjestäis meille kunnon nojatuolit tuohon screenin eteen. Luvattiin mennä. Nyt äkkiä nukkumaan kun meinas nousta ihan huppuun nuo kisajuomat.