lauantai 23. maaliskuuta 2019

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 4, Vosselaar, Belgia

2.3. Biebob, Vosselaar BEL

Belgian venuelle päästään sisään vasta klo 12 ja kun matkaa ei ollut kuin 3 tuntia ni vietettiin sitten yö yhen Esson pihassa tuossa moottoritien varressa. Ehkä Hollannissa, ehkä Belgiassa, en tiijä sitä. Se oli kuitenkin Johnilta hyvä ratkaisu koska Esso palveli meitä 24h eikä näin ollen tänä aamuna tullu kellään paska housuun. Essolta siirryttiin Biebopin ovelle täsmällisesti ja traileri tyhjentyi baariin jo kokemuksella. Aamiainen on laitettu tarjolle ja ihan hyvältä se näyttää. Aamiaisen taso on Saksasta poistumisen jälkeen laskenut excelentistä luxuksen kautta normaaliksi. Kokeneemmat veijarit väittää että pariisissa ne fasiliteetit vasta meneekin sitten suomessa totutulle tasolle. Älkää nyt ymmärtäkö etteikö suomessakin sais hyvää kohtelua ja isoja pukuhuoneita. Kyllä saa, mutta ei joka paikassa (,kuten saksassa tuntuu olevan).

                              

Mulla ei oo mittään hajua minkä kokoinen kylä on Vosselaar, mutta suht iso venue on loppuunmyyty jo ennakosta vaikka tämä on useamman kilometrin päässä ytimestä. Pukuhuoneet sijaitsevat lavan alla ja niissä on ihan saatanan kylmä. Tunnelma ja tuoksu on muutenkin kuten perunakellarissa. Näin päiväsaikaan venuella tulee käyttää vain yleisölle tarkoitettuja vessoja, pukuhuoneiden vessojen lukitukset avataan vasta kun itse klubi aukeaa. Kuulostaa alkuun vähän oudolta mutta kun se lukittu vessa avattiin ja WC-istuin/järjestelmä nähtiin niin selvyys lankesi asiaan. Siitä pöntöstä lähtee noin peukalon paksuinen ”viemäri” ja suoraan ylöspäin. Näin ollen tuotteen pitää olla melko liukasta ripulia että se siitä pöntöstä katoaa. Jäykemmällä tuotoksella tukos on saletti. Ihan pelottaa minkälaiset on pariisin rokkiluolan saniteettitilat huomenna.

                            

En oo käyny Belgiassa aiemmin. Listallani Belgia ottaa järjestysnumeron 37 niistä valtioista missä olen saanut käydä. Siksipä lienee pakko käydä parin tunnin kävelyllä ihailemassa seutua. Äsken ei satanut vettä, nyt sataa. Ootan 10 minuuttia, sade loppuu. Otan riskin ja lähden. Sama sykli kuitenkin jatkuu ja sadetta tulee 10 minuutin jaksoilla. Sama se, kyllä Belgiaa pitää nyt nähdä vähän muutenkin kuin bussin ruudusta. Mukavan näköistä ja ihan älyttömän siistiä. Pyöräilijöitä on ihan vitusti eivätkä ne väistele ketään täälläkään, kellojaan vain soittelevat. En minä kyllä odottanutkaan että just belgiassa he olisivat yhtään viisaampia kuin muuallakaan. Jonkin pienen puiston löysin ja siellä oli jokin kummallinen ja pikkuruinen jumalanpalvomismaja. Siellä paloi kynttilät sisällä, minä kävin siinä ovella kaikki synnit tunnustamassa. Minun elämässä niitä ei oo kyllä juurikaan ollu viime aikoina mutta onpahan nyt varmuudeks kuitattu.

                                         

Showhomma meni tänään ihan buttoniin, yhtye oli taas yhen pykälän paremmassa iskussa kuin eilen. Tai sitten yleisö vaan oli pykälän verran enemmän humalassa kuin eilen. Joka tapauksessa me ymmärsimme toisiamme taas paremmin kuin koskaan.  Tai ainakin se siltä tuntui ja se on pääasia. Tällä menolla ei olla muuten tulossa enää takaisin kotiin. Väkisinkin ens viikolla pitää tulla jokin takapakki tähän leuhotukseen.


No niin, ettei totuus unohtuis ni aletaan pakkaamaan traileria vaikka ei meijän siinä juuri kuuluiskaan olla mukana sotkemassa. Bus call klo 01 ja melko iso osa ryhmästä kerkesi vielä käymään pubissakin ennen sitä.

                                        

Tästä yöstä tai oikeastaan aamusta Pariisissa on tulossa järjestelyiltään hieman outo, mutta eipä mennä asioiden edelle vaan mennään linja-auton yläkertaan nukkumaan. Pubista tullut osasto jatkaa bailausta bussin alakerrassa. Klamydia soi loungessa helvetin lujaa ja yhteislaulu raikaa. Oliskohan tämä nyt jo neljäs yö kun Vaasan punkkareiden tahtiin mennään unten maille. Tämä piti mainita siksi että tiedän ainakin kahden Klamydia-muusikon lukevan tätä blogia. Öitä saatana!.

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 3, Amsterdam, Hollanti

1.3. Melkweg, Amsterdam NED

Aijai kuinka oli mukava herätä Pöpin kainalosta. Pitkään yritettiin nukkua mutta mie heräsin ysiltä ja bobi kympiltä. Suihkussa käytiin vuorotellen kuin kunnon heterot ja sit lähetään norkoilemaan venuelle aamupalaa. Tällai valoisan aikaan kun katsoo tuota hotellia ni hitosti tässä on tuommoisia sateenkaarilippuja sisääkäynnin kupeessa. Ilmankos oli niin halpa ja parisängyllä.

                              

Venuella odottaa pettymys. Nimittäin suomessahan ei juurikaan tällaista asiaa ymmärretä kuin bändien hyvinvointi ja sen takia meidän kotimaisessa hospitality riderissa lukeekin että yhtyeen saapuessa paikalle olemme iloisia jos meille on voileipiä odottamassa, mut ei niitä ole pakko järjestää. No nythän me ei tehty mitään erillisiä ridereita näille keikoille vaan mentiin noilla samoilla ja näin ollen lokaali tilaaja oli päättänyt olla järjestämättä meille aamiaista venuelle kun ei oo kerran pakko. Kiertuemanagerimme Lars Hoffman (Contra Promotions) selitti tämän asian minulle heti ja pahoitteli sitä ja sanoi muuttavansa riderin niin että lopuilla keikoilla aamiainen on meillekin varmasti. Lars on hyvä jäbä, jos alkaisin tähän namedroppailemaan että minkäkokoisia yhtyeitä se on tour manageroinut ni ette uskoisi kuitenkaan joten en siihen ala. Lars on päällikkö, sekä käytännön asioissa että hengellisesti.

                              

No ei oo oikeesti iso asia tämä aamiaisen puuttuminen vaikka Lars siitä varmaan ainakin päiväunensa menetti. Me lähettiin Jopin ja Popin kanssa brunssille suomalaisia tuttuja tapaamaan. Nyt on nimittäin niin että meidän monitorimies Sammio on tullunna yllätyksellisesti parin motoristikollegan kanssa arvioimaan meidän illan suoritusta. Nyt on merkit ilmassa. Tapaaminen on sovittu tuohon kanaalien risteykseen erääseen perulaiseen ravintolaan. Siellä oli jo täys mylläkkä käynnissä. Suomalaisen kolmikon aamiainen on ollut ilmeisen nestemäinen ja alkoholirikas. Aloin lukemaan ruokalistaa enkä päässy vielä etusivun puoleen väliin kun perulainen juippi toi pöytään kolme isoo kolpakkoa olutta ja kolmet makkaraperunat ja tokaisee että anteeksi hitauteni mutta olen täällä ensimmäistä päivää töissä. Ajatustenluku on hollantilaisperulaisilla veressä. Savolaiset nyökyttelivät kolmeen ääneen hiljaisen hyväksynnän ja kilistivät tuoppejansa.

                                        

Täydellä mahalla on kuulemma mukavinta roudata. Kello on sillä mallilla että nyt jos yrittäis ni siinä vois onnistua. Tähän mennessä on aina käynyt niin että local crew on kerennyt jo homman hoitaa eikä muusikko oo kerenny laatikon kahvaan vielä kunnolla kiinni kertaakaan. Paikan päällä kerettiin vielä muutama laatikko työntämään sisään. Lars oli käyny sillä välin omilla rahoillaan meille kaupasta aamiaiset, tää oli sille vissiin vähän kunnia-asia. I <3 Lars!

                                       

Tää hökkeli on vitun iso ja tässä on erikokoisia saleja, olettaisin että me soitetaan toisiks isoimmassa. Kuten Amsterdamin kävijät tietävät ni täällä on näitä kanaaleja joka puolella ja tässä venuen pihassa kulkee yks. Bussi on pysäköity ehkä noin puolen metrin päähän siitä kanaalista ja eihän siinä mitään kaidetta ole. Kun tuolta bussin yläkerrasta tulee vauhdilla pihalle ni minä veikkaan että tänä iltana on ainakin 3 muusikkoo tuolla laguunissa ja niistä vähintään 66% on meijän pändistä. Tarina kertoo että ainakin Finntrollin pianisti Henkka on kävelly suoraan bussista tuonne kanavaan. Liekö totta, sitä tiedä ma en?

                              

Soundcheckin jälkeen kerkesin vähän kikkailemaan kaupungillakin. En oo aiemmin käyny Amsterdamissa muuten kuin lentokentällä autonhakureissulla. Oikein on mukavan näköistä seutua. En kyllä olis uskonu että se tötterö haisee ihan jokaisessa kadunkulmassa näin voimakkaasti, vaan haiskoon, ei tuo minua haittaa. Heti venuen vieressä on "Night Shop", näyteikkunan perusteella siellä myydään alusvaatteita sekä sänkyjen päätyjä erilaisilla lisäosilla. Kauppa aukee valitettavasti vasta illalla klo 22, olisin käyny vaimolle tuliaisiks vaikka uudet tyynyliinat. Olin aikatauluttanut solisteille DutchMetalManiacin haastiksen ja Bobbylle Metal Blastin juttutuokion, nyt täytyy lähteä vartioimaan että nämä sujuvat suunnitelman mukaan.

                              

Keikka meni helevetin hyvin. Omasta mielestä yhtye on päivä päivältä paremmassa iskussa. Se voipi olla että tässä pikkuhiljaa alkaa löytymään se yhteinen kieli ja sävel skandinaavin ja mannereurooppalaisen ihmisen välille:


Beast in Blackin jälkeen 00.00 alkoi samassa salissa jokin afrodiskon tapainen. Me jouduttiin luovuttamaan oma pukuhuoneemme niille DJ:lle. Niitä DJ:tä oli ainakin 20kpl ja kaikki olivat tummaihoisia. Pohjanmaalainen rumputeknikko käveli meidän pukuhuoneen ohi vilkaisten sisään, kääntyi takaisin ja totesi minulle hiljaa korvaan: Teillä on vieraita täällä? Vastasin että serkkuja tuli etelästä käymään. Ja sitten meitä kovasti nauratti. Puujalkahuumori on ollu täällä kivasti läsnä ihan päivittäin ja sehän se on parasta. Nyt laitetaan silmät kiinni, vaihdetaan valtioo ja siirrytään yön aikana Belgiaan. Heippa! 

torstai 21. maaliskuuta 2019

Hane matkoilla, helmikuu 2019, day 2, Bochum, Saksa

28.2. Zeche, Bochum

Kuten tiedätte ni meikä ei osaa nukkua kulkuneuvoissa, mutta vain silloin jos joutuu istumaan. Nyt kun saa olla omassa sängyssä seljällään ja bussi hurisee sen selän alla tasaisesti ni mie nukun kuin siiseli eikä minua häirinnyt edes Tolsan mahtava kuorsaus viereisessä sängyssä. Se mikä häiritsee ni on pieni tai keskisuuri kakkahätä. Juu onhan meillä tässä asumuksessa saniteettitila mutta joku rocktähti on sen tietty jo paskonut tukkoon ensimmäisenä yönä. Ollaan Bochumin keikkapaikan pihalla parkissa, kello on 5.30 aamulla ja get in venuelle on 11.00. Tää mesta on vähän syrjässä ytimestä eikä lähellä ole edes mitään huoltoasemia. Ei tässä varmaan auta muu kuin maata väkisin itsensä kanssa vielä joitain tunteja.

                              

Meidän asumusta ajaa John Aston, hän on ehkä englantilainen tai ainakin joltain saarelta sieltä päin. John heräs just ja toivotin hänelle good morningia. John sanoi että there’s nothing good in any morning, just say morning. Ihan hyvä ja realistinen asenne on johnin elämässä. Hän kuitenkin näki bussin pöydällä muovikassillisen setelirahaa joka oli jäänyt merch-myyjältä siihen illalla ja tokaisi saman tien ”this morning just got better”. John on ajanu ikänsä bändibusseja ja suomalaisista bändeistä ainakin Nightwishiä, HIMiä ja Rasmusia. Hän sanoi että nuo kyseiset bändit on ihan apinoita kaikki, ette te voi olla lainkaan niin aivottomia paskiaisia kuin he. Otin kommentin puhelimen sanelimeen ja sovittiin Johnin kanssa että kuunnellaan se yhdessä tuumin parin viikon päästä ja arvioidaan asia uudestaan.

                                        

Kello tärähtää 11 ja koko crew (16 hlöä) hyökkää yhtäaikaisesti ”aamutoimille” kohteeseen Zeche Bochum. Myös catering on laiteltu valmiiks. Voi nyt jumalauta että on hieman liioiteltu tämä aamiainen, on nimittäin juustoja ja salameja enemmän kuin seitsemän tähden hotellien aamupaloilla. On marjoja ja kiissuleita ja omenapiirakoita ja bailey’s -vanukkaita ja voi nyt vitun huhhuh. Kaks kokkia paistelee meille erilaisia munia rokkiluolassa?!?! Ei tässä nyt mitään axl roseja vielä olla kukaan, eikä edes axl smithejä. Hyväksyttäköön, kyllä tämä kelpaa. Aamiaisen jälkeen on aikataulutettu load in mutta pieleen meni sekin kun yltiöahkera local crew olikin jo tyhjentänyt trailerin. Minulle käy tämäkin, laitan toimiston pystyyn ja teen siis muutaman tunnin oikeita päivätöitäni. Beast in Black tekee jo ohessa soundcheckiä. Yhtye on rautaisessa iskussa. Hullun kovia soittajia ovat kaikki, ja vielä vittumaisen mukavia tyyppejä. Seuraavana meidän soundcheck.

                              

Tänään on vielä ihanampi showtime kuin eilen, nimittäin 19.50. Miettikää nyt saatana kun aina sais diskonsa esittää tuohon aikaan ni kuinka ihanaa se olisi. Se vois olla paljon laadullisempaakin monesti, ehkä. Tänäänhän tuon laadunkin näkee, ainakin päätettiin olla taas ihan rohkean oloisesti omia itsejämme ja just niin hölmöjä mulkkuja kuin aina stagella muutenkin. Sali on tänäänkin loppuunmyyty. Nämä tuntuu olevan paljon kiivaampi ihmisiä verrattuna eilisiin hampurilaisiin. Vai vaikuttaisikohan tähän se että viikonloppu lähenee, laskujemme mukaan lienee jo torstai. Mahtavat tanssit saatiin aikaan ja alkoi tuntumaan ihan samalta mihin on päässyt kotimaassa tottumaan. Katsokaa nyt:


Eventreport24 kävi tekemässä arvostelun keikasta. Se on kyllä saksaksi joten en tiijä yhtään tykkäskö ne vai oltiinko heidän mieleen paskoja. Tuosta punaisesta linkistä siihen arvioon pääset jos haluat kokeilla kielitaitojas.

                              

Bussi on pakattu ja valmiina lähtöön jo puoli tuntia ennen bus callia. Osa ryhmästä on kuitenkin illan saatossa päässyt puliukkoutumaan siinä määrin että asumus liikahtaa vasta aikataulutetun lähdön aikaan. Day sheetissä on laskettu asia siten että oltaisiin aamuneljältä Hollannissa Amsterdamissa. Kun tämä aikataulu konkretisoitui mieleeni niin katsoin heti kartasta venuee lähinnä olevan hotellin, soitin sinne puhelimella ja sanoin että mie tuun Mr Undertakerin kanssa sinne nukkumaan aamulla klo 4 ja me nukutaan teillä iltapäivään yhteen saakka, comprende? Tämmöisiä kermaperseitä meistä on tullu, minusta ja Bobista. Aamulla meijän pitää päästä heti herättyä kakalle vaikka se joitain satasia maksaisikin. Bussi on huomisen venuen pihassa aamulla klo 4.30 ja me ollaan Bobon kanssa hotellissa 4.35. Tilasin erilliset sängyt mutta kyllä me tullaan Bobon kanssa näköjään toimeen yhellä peitolla ja parisängyssäkin. Goedenacht, sanois hollantilaiset!


keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Hane matkoilla, helmikuu 2019, day 1, Hamburg, Saksa

27.2. Markthalle, Hamburg GER

Aivan hiton mukavaa lähtee pitkästä aikaa ulkomaalaisia diskottamaan. Tai siis onhan me ryssissä käyty lähiaikoinakin mut tuolla keski-euroopassa viimeks vissiin vuonna 2012. Viime kesänä Nightwishin manageri Ewo ilmoitti meille että hän kun nykyään manageroi myös tuota Beast in Blackia ja niillä räjähtää homma isolleen ihan lähiaikoina ni ne tarviis keväällä 2019 jonkun mojovan lämppärin euroopan rundille. Ewo on ollu meille luottopakki siitä asti kun hän kuuli Teurastajan demon vuonna 2003 ja signasi meidät Spinefarmille. Ei meidän siinä pitkään tarvinnu kalkuloida kun luvattiin jo lähteä. Hirmu vaikeeta oli pitää hommaa puoli vuotta salassa kun oltiin taas niin saatanan innoissaan. Paketti kuulosti hyvältä jo heti alkuun. 13-16 keikkaa keski-euroopassa ilman välipäiviä. Nightliner-rundi, ei hotelleja. Tarkoittaa sitä että kaupunki ja maa vaihtuu yöllä ku rokkitähdet nukkuu bussissa. Tämä on nerokasta koska silloin päivisin jää aikaa puuhailla muutakin kun ei tarvii käyttää sitä valveillaoloaikaa matkustamiseen. Tuon rupeaman päätteeks käydään vielä kaks keikkaa hoitamassa swedenissä samalla kokoonpanolla. Tais siinä olla Kööpenhaminakin jossain vaiheessa allakassa mut ei oo näköjään enää. Samaan pläjäykseen vielä saksalainen Cargo Records julkaisi meidän Universal Satanin keski-euroopassa ni mukavahan sitä on mennä mainostelemaan livenä.


Meijän bändin osalta tuotantovastuu on minulla. Meinaa sitä että tämä on työllistäny ihan jonkin verran viime aikoina mutta nyt tuntuu että kaikki pitäis olla hallussa. Sitten kun jään oikeesti eläkkeelle ni mä perustan matkatoimiston, jonkin vähän erikoisen ja erilaisen. Kuopiolaisten lento lähtee 6.00 ja me liitytään nuoren pojan kanssa joukkoon HKI-vantaalta 7.50.  Landing Hampurissa 8.50 ja get in venuelle 11.00 jne jne. Markthalle on tuttu paikka. Viimeks aloitettiin Painin kanssa euroopan kiertue täältä ja tuossa pihalla tuli välittömästi Bon Voyage -ilmiö ku muistin kuinka siinä vuonna 2012 vielä seisottiin tunti ennen showtimea ja ootettiin että tuliskohan se rekka niiden kamojen kanssa. Kyllä se tuli ja tais alkaa ne keikatkin silloin melkein ajallaan. Nyt ei oo sitä ongelmaa. Bussi ja rekka näkyvät jo napottavan tuossa oven edessä ja odotellaan että load in -aika koittaa klo 13.00.

                           

Aika koittaa mutta load in ei. Syynä on se että rekassa on meidän kamojen edessä 5000 litraa maitoa. Kuski ei ollu hoksannu että sen olis pitäny viedä ne maidot ensin jonnekin. Rekan sais purettua myös sivusta, mutta vain juuri siitä sivusta mikä on Hampurin vilkkaimman ajokaistan puolella. Mikähän vitun järki ne sivupurkuovet on rakentaa edes sille puolelle rekkaa? Nuo maidot olis kyllä kuormalavoilla ja pumppukärrykin meillä olis mutta rekan perälauta ei toimi. Mistään vuokraamosta ei saada trukkiakaan tarpeeks nopeesti. Viimein saatiin huolintayhtiöltä lupa purkaa ne maidot käsipelillä viereiselle bussipysäkille sillä ehdolla että pakataan ne myös takaisin.

                                   

Noin varttitunnissa heilahti viis kuutioo saksalaista laktoositonta kadulle kun se miehissä tehtiin. Ja suunnilleen samassa ajassa myös 7 lavallista bändien kalustoa sisään. Sit sanottiin sille virolaiselle kuskille että me ollaan rokkitähtiä eikä oikein voida alkaa nyt noita maitoja lastaamaan mihinkään että hoida sinä tuo homma, jooko? Jäi siihen sit loppujen lopuks tuo meidän nuorempi solisti sekä paitamyyjä Carlsson häntä jeesaamaan. Jos oisin eilen kuollut ni enpä olis tätäkaan päivää nähny.


Markthalle on 1000 hengen rokkivenue ja tässä tapauksessa loppuunmyyty jo ennakkoon. Soittoajat täällä sivistyneemmässä maailmassa ovat oikein miellyttävät, tänään ovet 19 ja soitto klo 20. Omista teknikoista meillä on täällä mukana vain Jopi, valomies. Ääniteknikon virkaan on palkattu Sami Jormanainen (Sami Dickwoman) joka miksaa tuota Beast in Blackia ihan vakituisesti. Sami on meille hieman uusi tuttavuus mutta sieltä Aholan Kimmon tallista pohjanmaalta se tulee ni täytyy olla hyvä jäbä. Sami kävi jo tuossa taannoin meidän rytmikorjaamon keikalla tekemässä omaan mikseriinsä meidän filen valmiiks ja haistelemassa muutenkin meidän tunnelmaa. Samalla selvis myös että onhan hän tehny meille monitoreja joskus takavuosina joillain festivaaleilla. Esittelen muita ryhmämme jäseniä omin sanoin tässä seuraavien päivien aikana. Operointikielenä tällä reissulla on englanti koska ryhmässä on jäseniä Suomesta, Saksasta, Englannista, Kreikasta ja Unkarista.


                                         

Showtime koitti ja meitsit lunasti aika ok. Pakko tunnustaa että pitkästä aikaa jännitti mennä tuhannen hengen eteen esittämään ku ei tienny oikein ennakkoon että oliko ne tullut ihailemaan BiB:ä vai meitä vai molempia vai ei ketään. Niin se vaan tuntui kelpaavan. Pikkuisen heitä piti komentaa mutta komennot meni toisaalta hyvin perille. Vajaa tunti tarjottiin eikä sen jälkeen kukaan mököttänyt. Ewo oli tullu myös tarkastamaan ekan keikan ja sanoi shown jälkeen että älkää säästelkö, pistäkää vaan ihan törkeimmät temput tarjolle ja vittuilua satasella vaikkei ne sitä juuri ymmärtäsikään. Höh, yritettiin ehkä vaan olla alkuun liian kohteliaita. Korjataan tämä asia heti huomenna.

                               

Bussi ja trailer odottaa pihalla ja se on pakattu klo 01. Vielä puoli tuntia ja kiertuemanageri Lars on saanut myös kaikki puliukot kyytin ja karavaani liikahtaa. Nyt minä laitan silmät kiinni ja kun ne seuraavan kerran aukaisen niin olen siirtynyt 390km Bochumiin joka on jossain päin saksaa myöskin. Gute Nacht!

                               

maanantai 21. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 8, Tel Aviv, Israel

Herätys 02 ja kävin jo illalla tilaamassa valmiiks taksin lentokentälle 02.30. Kaikki ylimääräinen eli pesuaineet, vanhat vaatteet jne täytyy nyt jättää pois kyydistä koska vaimon uudet villatakit vievät tilaa laukuista hieman ennakoitua enemmän. Huone luovutettu ja vaikka taksi hieman myöhässä olikin ja huomattavasti edellistä hitaampi niin kentällä oltiin aivan ajoissa. Kovasti varoittelevat että tälle kentälle kannattaa varata 3 tuntia aikaa koska muodollisuuksia ja tarkastuksia on melko lailla enemmän kuin kentillä yleensä. Se on toki ymmärrettävää kun ajattelee millä alueella ollaan ja minkälaista se on tuo lähihistoria ollut heillä. Rouva on joutunut tällä matkalla jo kaikissa tarkastuksissa huume- ja räjähdysainepyyhkäisyihin ja niin käy nytkin. Minulla meinas mennä hermo yhen turvatarkastajarouvan kanssa kun se ei uskonut että shortsien vyö on ommeltu housuihin kiinni. Se vaan intti että vyö pois. Olisin kovasti halunnut ottaa mielenosoituksenomaisesti housut pois kokonaan mutta en tiennyt että onko alastomuudesta rangaistuksena kivitys vai ristiinnaulitseminen ni en uskaltanut. Otin sit vaan sen vyön pois kun ei se ollu oikeesti ommeltu kiinni, yritin vain päästä helpommalla ja aina aiemmin se on onnistunut.


Lähtökuulustelu oli ihan helppo. Nyt kysyttiin vain siviilisäätyä ja että kuka on pakannut laukut ja että onko joku pyytänyt viemään jotain ”paketteja” lentokoneeseen. Osattiin kaikki vastaukset oikein ja saatiin punaiset maastapoistumisluvat. Edelleenkään passeihin ei tullut mitään merkintöjä Israelissa käymisestä jotta jatkossa päästään esim Arabiemiraatteihin. Just luin semmoisen vinkin että jos se virkailija meinaa laittaa sulle leiman passiin niin voit keskeyttää sen toimenpiteen ja pyytää häntä antamaan mielummin tuon irtokupongin sen leiman sijaan. Vaan ilmeisesti se tuo kuponki tulee nykyään automaattisesti, ainakin Tel Avivin kentällä. Kentällä pienet aamupalan tapaiset ja klo 6.05 departure kohti Prahaa.


Huomenna olis lähtenyt Finnairin suora lento Helsinkiin mut sillä vaimo ei olis kerenny pitämään uutta akrobatiakurssiaan joka alkaa huomenna illalla. Finnair lentää tänne ja takas suoria lentoja tiistaisin ja Norwegian tekee saman lauantaisin. Meille jäi nyt ainoksi vaihtoehdoksi mennä Smartwingsillä Prahaan ja sieltä parin tunnin vaihdon päälle Czech Airlinesilla Helsinkiin. Jo eka lento oli reilusti myöhässä ja se oli muutenkin jokin kankea ja ahdas halpisyhtiö. Prahassa vaimoa alkoi jo kiukuttamaan, silä oli nälkä. Perusjuttu, hoidin sille ruokaa ni heti helpotti. Kiukutti sitä myös se että ei saatu vikalle lennolle vierekkäisiä paikkoja ku kone oli täynnä.


Myöhässä on kovasti tämäkin lento mutta ei niin paljon että sais haettua taloudellista hyötyä takas päin. Tämä tsekkien yhtiökin on jokin halpalentofirma koska ne ei oo maksanu helsingin kentällä edes putkiloparkkipaikkaa vaan matkustajat (300 pax) viedään busseilla terminaaliin vaikka kyseessä on ihan Boeing 737. Kyllä pitää jatkossa vältellä näitä halpalentoyhtiöitä ni elämä helpottuu siltäkin osin. Nyt siihen vaan oli aikataulun asettama pakko. Äkkiä taksilla kotiin vapauttamaan anoppi kissanhoitotehtävistään ja nukkumaan. Kotona odotti valkosipuliperunoita ja sian sisäfilettä. Nou kosher. I <3 my anoppi.


Jos nyt pitäis valita ne 5 paikkaa maailmassa mihin aion mennä vielä uudelleen tässä elämässä niin ne olisivat Havanna, Gili T, Honolulu, Hollywood ja Jerusalem. Suosittelen Israelia vahvasti jos etsit tuommoista erikoista lähialuelomaa. Vain 4,5 tunnin lento, nykyaikainen meno TA:ssa ja historiallinen ätmös Jerusalemissa. Hieman kallista mutta ei sen kalliimpaa kuin Suomessa. Mitään ei tarvinnut pelätä kun vaan käyttäydyt edes jollain lailla korrektisti etkä ala halveeraamaan muiden uskontoja ja jumalia.


Saatan jatkaa raportointia yhtyeemme euroopan kiertueelta joka starttaa ensi kuun lopussa. Kyllä se vaan elämä on aika ajoin melko jesjes.

torstai 17. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 7, Jerusalem, Israel

Herätys 07. Lähimarketista tuoretta leipää, juustoa, salamia, kahvia, mehua ja teetä. Europcar aukee kahdeksalta ja koska oon jo varannut ja maksanut auton netistä ni eihän se ole kuin käy vaan avaimet hakemassa ja saman tien radalle. Kuulostiko jo pikkuisen rivien välistä että ei menny näin? Heti kahdeksalta olin ovella ja aloin repimään sitä auki. Ei aukee, kummallista. Taakseni alkaa jo kertyä pieni jono. Kello on jo 8.05 eikä aukee vieläkään. Takaa kiilaa edelleni kyttyräselkäinen juutalaispappa ja työntää sen oven auki. Minun mielestä olis melko kosher jos edes nuo ovien PUSH ja PULL ilmoitettais jollain muulla kielellä kuin heprealla. Koko vuokraustoimenpide pitääkin näköjään näppäillä tietokoneelle alusta saakka, ei ollut vitunkaan hyötyä minun eilisestä nettivarauksesta ja -maksusta. Olin eilen ilmoittanut siihen autoon myös additional driverin joten sekä minun että Randyn passit, ajokortit ja pankkikortit syynättiin ja skannattiin. Myös minun oleskelulupa valokuvattiin arkistoon ja Randyltä työlupa.


Sit alettiin luettelemaan alueita minne ei saa mennä. En minä tunnistanut niistä paikoista puoliakaan. Palestiinalaisalueille ei saanut mennä, eikä beetlehemiin ainakaan. Käytännössä kai oli hyvä pysytellä Israelin rajojen sisäpuolella. Randy kuitenkin sotilastarkkailijana tiesi seudut ni eihän tässä hätää. Vuokraustoimenpide vaikutti jo olevan loppusuoralla. Kuulostaako taas rivien välistä että ei ollut? Olis kai se meillä ollut mutta siihen väliin kiilas joku brittimummo palauttamaan autoaan ja hän koki tarpeelliseksi vartin verran kehua kovaan ääneen kuinka se hänen volkkarinsa oli mahtava ajaa ja hiljainen kuin mikä. Teki mieli tokaista että teillä olis paljon muutakin opittavaa saksalaisilta, vaan olin hiljaa. Seuraavana siihen väliin kiilasi joku lokaali jew kiistelemään siitä miksi hänen pitää maksaa extraa kun ei saanut palautettua vehjettänsä eilen sapattina liikkeen ollessa kiinni. Seuraavaksi tulee kiinalainen nuori herra inttämään että hän on tankannut tuon Toyotan kyllä täyteen vaikka bensamittari näyttää vain puolta tankkia. JONOTTAMINEN on yksi sivistyksen kulmakivistä, vitun apinat.


35 minuuttia kesti tämä avainten haku, kellosta katsoin. Sitten aletaan videokuvaamaan tuota Sonataa että mitkä naarmut on entisiä ja mitkä tulee meidän käytöstä. Hitto kun heitin sen raportin jo roskiin, siinä oli merkattu sen auton ihan jokaiseen kohtaan jokin vaurio, paitsi tuulilasiin. Täällä ei pieniä osumia lasketa ja jos parkkitilaa ei löydy niin se tila tehdään. Kaikissa vuokra-autoissa ainakin Europcarilla on asennettuna tuommoinen ylimääräinen ajonestolaite johon annetaan nelinumeroinen PIN-koodi. Jotenkin antais ymmärtää että täällä hieman lainaillaan näitä luvatta jos tuommoiselle asennukselle on kerran tilaus. Navigaattori on hepreaksi ja se koko käyttöliittymä myös joten ei sitä englanniksi saa mitenkään. Ajellaan puhelimen navilla. Tunti meni ja nyt ollaan jo matkalla. Tel Avivista on Jerusalemiin melko suora ja hyvä moottoritie. Matkaa on noin 75km ja ei siihen menis kuin tunti mutta nyt kun täällä on sunnuntai ni se on vähän sama kuin kristityillä maanantai joten kaupungissa on helvetinmoiset ruuhkat ja kestää yhen lisätunnin ennenku päästään TA:sta ulos. 3 tai 4 kaistaa tässä näyttäis menevän molempiin suuntiin ja koko matkan. Rajoitus pääasiassa 110km/h mut eipä tuota vissiin juuri valvota, just meni jokin viritetty mitsubishi ohi reilusti yli kahtasataa. Vuoria, tai ainakin isoja mäkiä alkaa olla heti kun päästään vähän sisämaahan. Minua yllättää kovin tämän maan vihreys ja mäkisyys. Olin kuvitellut että tää on ihan tasaista hiekka-aavikkoa heti kun rannikolta poistutaan. Ei ole, näyttää ihan samalta kuin ajelis vaikka eteläisessä saksassa. Havupuita on ja mäkiä sekä ylös että alas.


Horisontissa näkyy jo Jerusalem. Jumangegga että on komea näky kun aletaan lähestyä. Just semmoinen kuin kuvittelin mutta en olis uskonut. Pyhiinvaeltajia on kymmeniä jos ei satoja bussillisia. Mooseksen aikaan ei oo tajuttu vielä tehdä parkkipaikkoja joten kaikki teiden varret on täynnä pysäköityjä autoja. Viereiseltä mäeltä löydettiin kahden bussin välistä kolo mihin Sonata asettui poikittain. Kävellen mentiin jonkin juutalaisten hautausmaan läpi Jerusalemin vanhaan kaupunkiin Lion’s Gatelle. Se on yksi kaupungin ehkä neljästä portista ja siitä alkaa Via Dolorosa, noin kilometrin matka minkä jeesus raahasi sitä tolppaa johon joutui naulatuksi muiden rosvojen kanssa. Heti se Via Dolorosan alku oli just sen näköinen kuin muistan 80-luvun alussa olleen uskonnon kirjassa. Kun aikoinaan menin Kuubassa Havannaan niin se oli kuin olis menny sisään 50-luvun leffaan, tämä koko Jerusalem oli ihan sama juttu mutta mentiin 80-luvun uskonnon kirjaan.


Vanha Jerusalemin on yks helevetin iso labyrintti joka on rakennettu noin 5000 vuotta sitten. Rakennukset on edelleen pystyssä ja niissä asuu ihmisiä. Niissä on myös lukemattomia kojuja, basaareja, kahviloita, pesuloita, hammaslääkäreitä ja näköjään ihan kaikkee. Olin luullut että tämä on vain jokin arkeologinen muinaisjäänne mutta vitut, tämä on viriili ja toimiva kaupunki, juutalaismummoilla on pyykit narulla siellä ja täällä. Nyt harmittaa vain se että tämän koluamiseen on varattu vain muutama tunti, tähän tarviis useamman päivän, on nimittäin yks erikoisimmista paikoista missä oon ikinä käyny. Jatkettiin Via Dolorosaa, sen kivet on kulunu aikojen saatossa ihan sileäksi ja kiiltäväksi, ihan niinku jollain marmorilattialla menis. Via Dolorosasta ja Tommi Läntisestä voitte laittaa tähän kommentteihin vitsejä jos ne on hyviä, vanhoja ei jaksais enää. Se biisihän on yks kovimpia ikinä, sitä ei voi kukaan kiistää. Pysähdyttiin kahville yhteen lokeroon joka oli nyt kahvila ja lienee ollut raamatun tarinoissa ehkä vankityrmä. Sen päälle meni tikkaat ja siellä oli piilossa posliinivessa ja siinä posliini-istuimessa oli integroituna persepesuri. Hieno oli se.


Vanha Jerusalem on jaettu kartalla melko tasan neljään osaan: Muslimeille, kristityille, juutalaisille ja Armenian Quarteriin. Kärsimysten tie menee pääasiassa tuossa muslimialueella ja se päättyy kristittyjen puolelle. Siihen paikalle missä ne kolme rosvoa oletetusti naulattiin risteihin on rakennettu 300-luvulla Church of the Holy Sepulcher, suomeks vitun hieno ja iso kirkko. Kirkon sisälle on viritelty semmoinen mausoleumi jossa on palvottavana se kivi joka oli jeesuksen haudan suulla, mistä se siis karkasi kesken kuolemansa. Tuohon mausoleumiin jonottaa ihmisiä koko ajan ja yötä päivää siihen malliin että jos nyt olis jääty jonottamaan ni en olis juhannuskeikoille kerennyt.


Kolmas asia jonka halusin Jerusalemissa tällä kertaa nähdä oli Itkumuuri, se on juutalaisalueella. Englanniks Western Wall ja vissiin kaikilla muilla kielillä valitusmuuri. Tämähän se vasta varsinainen puhiinvaelluskohde näyttää olevankin. Hitosti porukkaa ja sekaan on mentävä vaikka kaikki matkaoppaat kehottavatkin välttämään suuria väkijoukkoja ja mielenosoituksia. Täällä ei saa mennä miehet ja naiset sekaisin. Miehet menevät itkemään muurin vasempaan reunaan ja naisille on oma lohko oikealla. Miesten puolella oli huomattavasti väljempää kun taas naisia itketti enempi. Haluaisin olla vieressä seuraamassa kun kalliolainen kolmatta sukupuolta edustava hipsteri menee kyselemään tuolta aseistetulta Mossadin agentilta että miks hänelle ei oo järjestetty omaa aluetta. Israelissa mies on arvokkaampi kuin nainen. Valitettavan pahalta se kuulostaa ja vääryydeltä mutta näin se on. Miehen kuuluu mennä aina ensin ovesta, ravintoloissa tarjoilija kysyy aina tilauksen ensin mieheltä, kadulla vastaantulija väistää ennemmin miestä kuin naista jne jne.


Vähän eri reittiä seikkailtiin takas Lion’s Gatelle. Reitti katkesi pari kertaa kun aseistetut partiot sulkivat sen. Kello oli ilmeisesti just 12 ja ne turvasivat joidenkin hihhuleiden uskonnollisia menoja. Pienen sekoilun ja hakemisen jälkeen löydettiin ulos sieltä. Mahtava mesta. Oon luetellut itselleni noin 5 käymääni paikkaa joihin pitää mennä enemmällä ajalla uudestaan ja tämä on nyt ehdottomasti uusin lisäys tuohon listaan. Uskonnot ei tarvii kiinnostaa, mut jos historia kiinnostaa tippaakaan ni voin suositella isosti sinullekin. Kyllä ainakin meikän piti ihan suu auki hämmästellä. Poliiseja, sotilaita ja aseita on joka puolella. Juutalaiset, muslimit ja kristityt ovat täällä sekaisin. Jännät asetelmat mut ei kyllä oikeesti tarvinnut jännittää vaikka joka puolella sitä ennakkoon peloteltiinkin.


Nyt selvis mitä tarkoitti aamulla säätiedotteessa näkemäni omituinen kiekuramerkki. Se meinaa hiekkamyrskyä ja nyt se alkaa. Silmät ja korvat on jo täynnä ja hampaissa narskuu. Auton nokka ja navi kohti Tel Avivia. Näkyvyyskin alkaa jo kärsiä tuosta hiekasta, moottoritiellä ei näe enää seuraavaa kukkulaa. Sonata on vielä tankattava ennen palautusta. Bensa-asemia ei oo kovin tiheään, itse asiassa oon nähny tällä viikolla vain 2, ne molemmat oli just sen goottikaupan lähellä. Käyväänpä siellä ja selvitetään sen kaupan nimi samalla. Tankkausautomaatti toimii pelkästään hepreaksi. Yritin minä jonkin aikaa sitä ihan lotolla mut sitten luonto antoi periks käydä kysymässä apua. Nuori ja pullea poika tajus vissiin mun ajokortista että ollaan suomesta ja sanoi ”inttutuku”. Minä että jesjes, en ymmärständ? Se jatkaa hokemista ja vaihtaa aina välillä jotain vokaalia ja sit minä kysyin siltä että ai INTER TURKU? Ahmedilla tuli ilo silmiin: ”jesjes, futboool!” Pistähän pullukka tankki täyteen ku meillä on hoppu.


Sen goottikaupan ikkunassakaan ei ollut mitään nimeä. Onpa salaista. No vaimo otti siitä nyt videoo vielä ulkopuoleltakin. Jos meette sinne ni se on Eilat Streetillä niiden kahden bensa-aseman vastapäätä. Kotimatkalla moottoritiellä lensi tuulilasiin 120km/h vauhdissa edessä ajavasta pakusta jokin kysymys. Se oli semmoinen ämpärin kokoinen, musta ja ilmeisesti muovia tai kumia koska siitä jäi jälki tuulilasiin mut ei se lasi kuitenkaan särkynyt. Säikäytti kaikkia autossa olijoita melko hyvin, myös sotilastarkkailijaa vaikka luulis että hän ei enää kaikista pamauksista hätkähtelis. Vuokraamon ahmed ei viitsinyt autoa edes tarkastella koska ulkona oleva tuuli oli jo sellainen että siellä ei ihminen pysynyt pystyssä ja hiekkaa lentää niin että piisaa. Hetki odoteltiin siinä vuokraamossa että päästiin 50 metrin matka Mike’s Placeen syömään.


Unohdettiin kosher ja syötiin kaikkea sekaisin ja vitusti kuten kunnon pakanat konsanaan. Ikkunasta näkyy että surffaajat on luovuttanu myös, tuuli ja aallokko on jo liian paha. Randylle ylävitoset, pistettiin se bussissa Tiberiakseen töihinsä ja ite mennään ajoissa nukkumaan koska huomenna on aamulla herätys klo 02. Kaatuukohan tämän hotelli yön aikana, nyt just tuntuu että se vois olla ihan mahdollista. Tuntuu niinku heiluis jo?


Paikallisuutisia: Israelin ilmavoimien hävittäjästä irtosi kuomu 9 km korkeudessa. On sitä saattanut mennä siinäkin hiekkaa tai ainakin kärpäsiä kuljettajan hampaiden väliin.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 6, Tel Aviv, Israel

Aamulla heräsin viideltä miettimään kuinka se kuppi pysyy juutalaisen päässä. Se kipa vai kippa vai mikä kippo se on? Kaljuillakin tyypeillä se pysyy pystysuorassa takaraivossa kiinni eikä sitä ole siis voitu mihinkään hiuksiin kiinnittää. Tuskin ne sitä liimaakaan päähän. Voisko siinä olla semmoinen imukuppi-ilmiö millä se pysyy? Sen tuotteenhan kuuluisi siis olla hermeettinen johon minä taas en usko. Jahka vaimo herää ni laitan sen googlettamaan. Tänään tarviis löytää rouvalle huivi koska ilman sitä se joutunee huomenna kivitetyksi Jerusalemissa. Minulle pitää myös löytää samasta syystä pitkähihainen paita ja lapaset jotta saadaan kaikki saatanalliset symbolit piiloon. Netti kertoo että sapatista huolimatta ostoskeskukset ja suurin osa kaupoista on tänään auki joten lähetäänpä ostelemaan nuo kyseiset artikkelit. Jenkkien lähetystön ovelta on muuten nyt hävinnyt se jono, olisko niin että sapattina ei saa hakea edes turvapaikkaa?


Vituiks meni heti kärkeen. Vain baarit ja ravintolat on auki. Tai siis niistäkin on auki vaan kaikki non-kosherit, eli toisaalta tänään voi saada suuremmalla todenäköisyydellä liharuokaa. Kaupoista on auki vain nuo supermarketit eli pienet ruokakaupat joissa ei paitoja ja huiveja ole. Haettuja tuotteita lähimmäks olis tarjolla sateenvarjoja, toisaalta paremminhan se sateenvarjo suojais kivitykseltä kuin yksikään huivi. Kuulemma isommat shopping centerit olis auki joten mennään kokeilemaan meitä lähinnä oleva Dingelisdongelis (Dizengoff Center).


Joo, keskus on auki mutta sisällä olevista liikkeistä auki on vain Mc Donalds. Paska arpa, tyhjä arpa. Palataan kotiin tekemään lisäsuunnitelmia. Söin muuten yks päivä tuossa hotellin alakerran McDonaldsissa aika tulisen hampurilaisen. Naamaa kirveli ja päänahkaa kutitti, mutta söin. Ei oo kotimaan mäksistä tullut moista vastaan. Tuommoinen ruoan tahallinen pilaaminen ja sillä leikkiminen pitäis rangaista vähintään kivityksellä, paskiaiset!



Respan juutalaiset sanoivat että Azrieli Center aukeis tänään heti kun sapatti loppuu, eli aurinko laskee, eli klo 18. Se on just se kolmen tornin yhdistelmä jossa kertaalleen tai kahdesti on jo käyty. Kyllä me lähetään se vielä kokeilemaan, pakkohan se on. Huivi ja paita täytyy saada. Loppuis nyt tämä saatanan sapatti, vielä kolme tuntia, on vaikeeta juutalaisen elämä. Joo ei auennut sielläkään kuin ruokapaikat. Onneks omalla rannalla yks turistimyymälä oli tajunnu markkinaraon ja avasi meille huivivalikoimansa. Nyt on henkilökohtainen varustus kunnossa mut vielä tarvitaan kulkuneuvo. Europcarin hinnasto yllätti positiivisesti, autonvuokraus on ensimmäinen halpa asia mihin Israelissa törmäsin. Pikkuinen Kia kauppakassi tai Toyota Nauris makselee 29€/vrk. Jos hävettää semmoisella ajella ni voi ottaa 5-ovisen ja päästöhuijatun VW Jetan hintaan 46€/vrk. Minä otin tuon jälkimmäisen (tai vastaavan). Jotkut saattavat muistaa kuinka minulle tapaa käydä näissä ”tai vastaava” -asioissa. Vähän niin kävi myös nyt. Isomoottorisen bensajetan sijaan tuli Huyndai Sonata Hybridi. Ihan upea peli se on, mutta en minä mielellään olisi halunnut Israelilaisten luontoa sähköauton suosimisella kuluttaa. Sori juutalaiset, ihan oikeesti.


Syöminen on meinannu tänään unohtua. Melkein meidän alakerrassa on Mike’s Place. Jenkkityylin liharuokapaikka, ei oo kosher. Erittäin hyvännäköinen menu tarjosi minulle Meat Lover's -pizzan tuplajuustolla ja rouvalle isoimman hampurilaisen mikä löytyi. Ruokajuomaksi colaa ja olutta. Alkoholit joka päivä klo 15-18 kaks yhen hinnalla. Erittäin hyvää ja maittavaa. Jos ja kun sulla alkaa Israelissa kosher tökkimään ni Mike’s Place on sinun valinta. Minua katsottiin hlökunnan toimesta kieroon kun en jaksanut enää juoda sitä toista ”kaks yhen hinnalla” -olutta. Sori. Nyt nukkumaan koska aamulla klo 08 on aikainen lähtö Jerusalemiin.


Paikallisuutisia: Kaks jenkkisotilasta on seriously injured syyrian rajalla. Se on semmoista se sotiminen, mitäs läksit sanoi annikki täksit.