lauantai 8. helmikuuta 2020

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 3, Protaras, Kypros

Ke 16.10. Protaras, Kypros

Hulluteltiin ja nukuttiin kahdeksaan. Meitsi on alkanut nukkumaan täällä tuommoisia 8 tunnin unia vaikka kotona ei semmoisiin pääse koskaan. Oliskohan jokin D-vitamiiniryöppy tullut kehoon ja tämä on seurausta siitä. En valita. Taivaalla ei näy pilven häivää ja mittarissa on 30° joka päivä. Mersumies (eli appiukko, eli Kartsa) on käyny täällä railakkaasti bailaamassa villillä seitkytluvulla ja siihen aikaan puhuttiin että Nissi Beach on koko euroopan suosituin hiekkaranta ja kuumin bilemesta. Nyt lähetään tarkastamaan onko tilanne pysynyt ennallaan.


Vitukseen paljon siellä oli ihmisiä ja hälinää. En tiijä miks trip advisor sanoo tuota edelleen saaren parhaaksi rannaksi, minun mielestä ihan normaali hiekkaranta ja liikaa ihmisiä. Lähetään vittuun ja muistetaan taas ajaa vasemmalla. Jostain näin silmilläni että Cape Gkreko olis käymisen arvoinen paikka ja se sattuis olemaan googlemapin mukaan ihan kullin luikauksen sisällä, käydään katsomassa. Muistuttakaa että kerron joskus mikä se kullin luikaus on, oon nimittäin selvittänyt senkin. Se on EU:n kaakkoisin niemenkärki, siis se Gkreko, ei kulli. Ihan tarkalleen ottaen se kaakkoisin olis vissiin jokin ranskalle kuuluva saari intian valtameressä mutta sovitaan että sitä ei nyt lasketa tähän. Cape Gkreko on semmoinen kallioinen ja kivikkoinen niemennokka. Tie kapenee koko ajan ja mieleen alkaa tulle sen autovuokraamon juipin kysymys että haluaisinko autoon rengasvakuutuksen. Saattoi olla että vastasin siihen kysymykseen väärin. TRÖÖT. Tie loppuu ja edessä olis joitain kymmeniä metrejä pudotusta mereen. Maisema hivelee minun silmää. Rannalla seisoo vain 3 kpl isoja mastoja jotka tutkaavat ehkä Syyriaan päin. Eikö lie CIA:n anturit noissa tolpissa myös. Syyrian rantaan on tästä noin sata kilometriä. Kuulemma silloin kun kahinat on kiivaimmillaan niin öiseen aikaan isoimmat pommit loimottaa ihan paljaaseen silmään tuolla taivaanrannassa. Oi miksipä eivät kaikki voisi elää sovussa kuten minä ja anoppi.


Jatketaan Kia Stonicilla rantahighwayta vielä eteen päin ja puolivahingossa nähtiin Konnos Beachin kyltti. Vaimo muisti jossain sitäkin rantaa kehutun kovasti. Kia parkkiin ja tarkastamaan. Tää on hieno. Tuommoinen piilopoukama kalliojyrkänteiden välissä ja ravintola terasseineen näyttää oivalta myös. Joo, tänne tullaan joku päivä ihan ajan kanssa. Täällä näkyy myös olevan tuota veneen perässä vedettävää paragliding/parasailing-palvelua. Sitä mun täytyy myös päästä harrastamaan, siitä on jo aikaa kun viimeks ehkä jossain kanarialla sitä tehtiin. Korkealla liitely kiehtoo, you know?


Nyt jos jatketaan tätä tietä vielä niin ollaan Protarás -nimisessä kylässä tai ehkä kaupungissa. Ja miksipä ei jatkettais, hyvä se on varmaan ihmisen käydä sielläkin kerran eläessään. Tämä kyllä näyttää ihan samanlaiselta turistikeskittymältä kuin meijän ayia napakin, ei tässä oo sinänsä oikein mitään nähtävää. Paitsi tuossahan on MC Donalds, nytpä syödäänkin oikein suomalaistyyppinen peruslounas. Meitsi on aina vähän paikallisista herkuista kiinnostunut ni otan tietenkin MC Greekin koska semmoinen on tuossa tarjolla. Tämä on vähän niinkuin se Hesburgerin erittäin virheellisesti nimettu kebabhampurilainen paitsi vähän paskempi. Ei tämä maistu oikein miltään, se hesen versio maistuu vaikka sillä paska nimi onkin. Tarjoilijatar tekin virheen ja meijän tarjottimelle oli vielä viidenneks tuotteeks laitettu jonkun muun MC Tasty. Totta kai minä söin senkin ennen kuin tarjoilija huomasi virheensä. Ruokaa ei saa jättää tähteeks, pitää aina muistaa että afrikassa lapset syö hiekkaa.


Purilaisten ylensyönti aiheutti vatsassani kuohuntaa, ei ehditty edes autolle saakka kun tuurilla löytynyt yleinen WC pelasti minut nolommalta vahingolta. Täytyy ihan erikseen mainita että olen kovin iloisesti yllättynyt Kyproslaisten saniteettitilojen laadusta ja varsinkin puhtaudesta eikä tästäkään putkasta löytynyt mitään moitittavaa. Huh huh, nyt jatketaan Kialla takas etelärannalle ja toivotaan ettei savi valu lahkeesta ennen sitä. Hieman ennen meijän hotellia on kuitenkin semmoinen patsaspuisto mikä huomattiin siinä jo aiemmin. Suvun rouvat päättivät että siinä on nyt käytävä silläkin uhalla että mulla kurkistaa kohta yhenlainen patsas aunuksesta. Onneks siinä parkkipaikan kupeessa oli pieni ravintola jonka toilettia sain ihan luvan kanssa käyttää, voi jeesus ja afrodite kuinka se helpotti. Se patsaspuisto oli varmaan kilometrin mittainen ja sinänsä oikein mielenkiintoinen omasta mielestänikin mutta sattuneesta syystä en uskaltanu lähteä sitä kovin pitkälle tutkimaan, käynpähän sitten joskus kun on parempi ätmös perseessä. Kartsa jäi minun kaveriks kärvistelemään siihen penkille kunnes rouvat tuli bäkkiin, nyt äkkiä kotiin seljäälleen rauhoittamaan elimistö.


Näköjään olin sotkenut siellä Mc Donaldsissa sekä paidan että housut (ulkopuolelta), joten nyt täytyy lähteä ostelemaan uudet sellaiset. Minä kävin jo aiemmin yhdessä oikean mukavassa vaatekaupassa ja muistan nähneeni siellä silmää hivelevät shortsit. Kartsa väsähti ja jäi nukkumaan. Mie lähin akkojen kanssa kulkemaan ja taas on paraati tässä menossa. Nyt istutaan hetkeks tuohon muurille kulkukissojen viereen ja googletetaan tämä asia haltuun. Täällä on menossa viikon ajan jotkin keskiaikaiset larppausfestivaalit, Medieval Festival Agia Napa. Kymmenen vuotta sitten jonkin rouvan keksimä festivaali mitä vietetään samaan aikaa vissiin monessa muussakin eurooppalaisessa maassa ja nyt myös täällä. Tuo kulkue menee viikon ajan joka ilta satamasta sinne varsinaiselle festivaalipaikalle joka on mäen päällä Church of the Holy Virgin Mother of Godin pihalla. Siellä pihalla on myös 600-vuotta vanha vaahtera. Tämä tietotulva mennään nyt sulattelemaan yhen skumppapullon avulla tuohon läheiselle terassille, jes.


Terassilla otin ennen skumppaa kupillisen teetä ja huomasin että se ihailemani vaatekauppa on kadun toisella puolen. Siinä ei kerenny edes teekuppi jäähtyä kun minulla oli uudet shortsit. Rouvat ihmettelivät nopeuttani vaatteiden ostossa. Nyt sitä skumppaa. Aina pitää yrittää opetella muutama tärkeä lause tai sanonta lokaalilla kielellä. Minulla ei vielä oo mitään kreikan lyriikoita hallussa joten soitin ystävälleni Yannis Papadopoulokselle. Kun hän tuli aikoinaan ”suomalaiseen” bändiin ni jäbät oli sille tietysti opettaneet heti alkuun tärkeimpiä suomalaisia tokaisuja ja nykyään se vastaakin melko usein ja melko moneen kysymykseen että ”aikamoista” vaikka ei kysymystä ymmärtäisikään. Mä kysyin häneltä että what should i say when i want to act cool and say something like ”aikamoista” in greek? Yannis sanoi että helevetin hyvin toimii kaikissa tilanteissa sanonnat ”tora malista” sekä ”treli periptosi”. Kokeilin tuota ensimmäistä heti ja skumppatarjoilija nyökytteli siihen malliin että tämä jäbä on varmasti todella cool tyyppi. Olispa kiva tietää mitä minä sille sanoin.


Huvipuistoon oli tarkoitus mennä vielä tänään mutta eihän se käy päinsä kun mersumies on hotellilla jo nukkumassa. Käyvvään huomenna.

perjantai 7. helmikuuta 2020

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 2, Agia Napa, Kypros

Ti 15.10. Agia Napa, Kypros

Kyllä nukutti komeesti kun se eilinen herätys oli niin inhimillittömän aikainen, nyt posoteltiin ihan seitsemään saakka ja sit tarkisteltiin aamupala. Aamiaisen laatu on perushyvä eikä täällä oikein yllättä mikään muukaan. Tuo edellinen tahtoo sanoa sitä että kaikki muu on hyvin mutta ökyrikkaat venäläiset ne ei osaa käyttäytyä täälläkään. Kuten olen jo aiemminkin luennoinut niin he keräävät pöydän täyteen ruokaa, syövät siitä noin 10% ja loput heitellään lattialle ja sitten kyykytetään henkilökuntaa. Ennen poistumista kuitenkin buffetista kerätään muovipusseihin, siis ei kääritä mihinkään lautasliinoihin vaan oikeesti kerätään isoihin muovipusseihin kuivattuja taateleita, gluteenittomia kakkuja, pekonia jne jne ja sit poistutaan kassien kanssa huoneisiin. En oikein ymmärrä miksi näin koska heillä näyttää olevan kuitenkin kaikilla jotkin all inclusive-rannekkeet joilla sais niitä kaakkuja napsia anyway sieltä 24/7. Jospa niiden täytyy viedä niitä taateleita kotiin tuliaisina ja voinappeja näkyy menevän myös. Ehkäpä ökyrikkaus olikin vain kulissi. Kävin vittuillessaan jo ilmiantamassa vuoropäällikölle yhen taatelinkerääjämamman niin hän sanoi että nou can do, they are from russia, they believe they own everything.


Aamutuimaan täytyy tehdä pikkuisen töitä, olen yrittäjä joten minulle ei kukaan myönnä lomaa ikinä mistään. Omatunto jo hieman kolkuttelee kun pidin eilen ihan kokonaan välipäivän yhtyeen verkkokaupan ylläpidosta. Se tehtävä on vähän niinku langetettu minulle ja sakulle ja voi herranen aika mikä savotta siellä olikaan odottamassa kun tietokoneen avasin. Ainakin kolmella ihmisellä oli maailmanloppu aivan käsillä kun heidän tilauksiinsa ei ollut tullut vahvistuksia tai paitakokokyselyihin ei saatu vastausta sillä sekunnilla. Hallitsin mieleni ja vastasin tyynesti että se on kuulkaa lapsukaiset nyt sillai että fanituoteosaston henkilökunta on parhaillaan tyky-kännissä välimerellä kotvasen aikaa ja teidän on vaan pärjättävä sen maailmanloppunne kanssa vielä hetki. Olen zen.


Autoilu alkaa taas sujumaan jo melkein luonnostaan vasemmanpuoleisesti, pitää vaan muistaa käydä joka päivä ajelulla että pysyy homma veressä. Onnettomuustilastoissa Kypros on ollu iät ja ajat euroopan top kolmosessa, enkä ihmettele koska liikenteen yleisilme on kovin riehakas. Tänään pitää ostaa paita, se ainoa mikä on mukana ja päällä on nimittäin päässyt likaantumaan. Useamman paidan vieminen ulkomaahan on kovin hölmöä koska niitä tulee sieltä ostettua kuitenkin. Hyvä taktiikka on lähteä matkalle tyhjällä laukulla ja tulla pois täydellä. Itse asiassa vielä helpommalla pääse kun ostaa sen laukunkin vasta sieltä kohteestaan. Ostin ananaspaidan, se on kivasti juntihko ja sopii siksi minulle. Tänään valtisin lounaaksi sea bassin, en just muista mikä hän on suomeksi mutta googlettakaa itse. Oli erittäin hyvä suolat ja maut sekä miellyttävän vähän piikkejä. Kyljessä oli oikein hyvää riisiä. Pään annoin kissalle joka kulki ohi.


Käytiin tutkimassa tuo huvipuiston tarjonta vähän lähempää. Siellä oli hitokseen paljon muutakin kuin maailmanpyörä ja homolinko. Paljon oli niitä perusvitkuttimia jotka heiluu liian moneen ulottuvuuteen ja saavat itseltä savirauhasen sekaisin. Pois ne minusta vaikka sukulaiset yllyttää. Maailmanpyörään menen huomenna ja tuohon varsin villin oloiseen vuoristorataan myös jos saan etupenkin. Vauhti kiehtoo minua kunhan se tapahtuu pääasiassa suurin piirtein yhteen suuntaan eikä kieputa elimiä holtittomasti, vuoristorata on siksi hyvä. Korkeus kiehtoo aina myös ja maailmanpyörä on helpotus siihen.


Iltapalana meillä on tänään alkoholia muutamassa eri muodossa. Niitä nautitaan lähisataman moloravintolassa. Siellä on hyvä fengshui ja sen oikea nimi on Molos. Otin anopin matkalle mukaan siks että se on minun paras skumpanjuontikaveri. Tätä nykyä ollaan kyllä ihan yhtä paskoja kumpikin tuossa alkoholinkäytössä. Pari mukia ja nukkumaan, kokeillaan vaikka huomenna uusiks. Oispa nuori ja jaksaispa bailata. 


Taas meni se sama kulkue tuota pääkatua, aamulla pitää muistaa googlettaa mikä se on. Good Night.

torstai 6. helmikuuta 2020

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 1, Larnaka, Kypros

Ma 14.10. Larnaka, Kypros.

Ei tässä oo taaskaan kerenny oikein missään käymään sen jälkeen kun yhtyeen kanssa saatiin euroopan kierros keväällä valmiiks. Siihen liittyen ja ehkäpä juuri sen kiertueen johdosta me just viime viikolla allekirjoitettiin sopimus saksalaisen Nuclear Blastin kanssa ja näin ollen meiltä ilmestyy yhdeksäs albumi ens keväänä noin 36:ssa maassa. Melko muhkeaa, se on kuitenkin maailman suurin hevihommiin erikoistunut levy-yhtiö. En tiedä saanko tätä vielä teille kertoa joten pitääpä muistaa deletoida tuo edellinen lause jos asia ei ole vielä blogin ilmestyessä julkista. 


Eli juhlamielellä ja työkaverien pyynnöstä poistun pariksi viikoksi Kyprokseen. Mukaan otan anopin, vaimon ja appiukon. Aika hyvä ryhmä. Anopin kanssa otan skumppaa ja sitten jutellaan appiukon kanssa humalassa urheiluautoista. Vaimo arvioi toimintaamme vierestä. Appivanhemmat tui meille pesimään jo eilen kun kentällä pitää olla ennen kukonlaulua. Aamuneljältä suhattiin Kartsan sysleri kentälle parkkiin ja asetuttiin nauttimaan aamiaista lentoasemalle. Ensimmäisenä vastaan tuli Apulannan teknikot ja sitten Temi ”miksaamalla miljonääriksi” Kinnunen. Hirveen paljon siellä parveili muutenkin sekä rokkareita että teknikoita. Tämä kaikki johtui siitä että ens viikonloppuna on Fugefest ja ilmeisesti sinne on niin pitkä matka jotta joutuu lähtemään jo maanantaiaamuna. Hyvä festaria teille, me lähetään vähän eri suuntaan. En oo käyny aiemmin Kyproksella joten siitä muodostuu to do-listallani 38. valtiovierailu minulle. Kypros kuuluu Euroopan Unioniin mutta ei Schengen-sopimukseen ja siksipä joudutaan kentällä passintarkastukseen ja non-schengen-puolelle.


Aamupala kentällä 100€, ei se oo ihme että tilastojen mukaan HKI-vantaa on maailman viiden kalleimman lentokentän joukossa. Koneessa anoppi korkkasi skumpan heti ku tarjoilu alkoi. Minä tulin kateelliseksi ja surulliseksi. Minun kohtaloni on kärvistellä kuivin suin ja ohjastaa Skoda Fabia vielä Larnakasta Agya Napaan. Nythän on niin että neljän hengen lentokenttäbussit olis mennen tullen maksanu varmaan noin 400€ ni meitsi hoksas että samalla rahalla saa neliovisen henkilöauton lentokentältä 15 vuorokaudeks, ai että minä olenkin fiksu. Lento kesti vain pikkusen yli 4 tuntia eikä anopillakaan karannut skumppahammas käsistä. Passimuodollisuuksia kentällä vähän enemmän kuin eeuussa mutta hyvin vikkelään oltiin autovuokraamon luukulla, ja sit toisella luukulla ja sit kolmannella jossa selvis että olin vuokrannut auton haettavaksi klo 13.30 vaikka ihan vitun varmasti näppäilin 11.30. Vaihtoehtoina on nyt odottaa pari tuntia tai sit ottaa parisataa kalliimpi Kia Stonic joka on jo luokiteltu maasturiksi. Teki mieli näyttää vuokraamon mummolle kuvaa omasta autosta ja sanoa että this one you can call maasturi. Odottaminen ei ole vaihtoehto, otettiin Kia.


60 kilometriä kentältä hotelliin. Ne 60 ensimmäistä kilometriä ovat aina ne pelottavimmat kun ollaan maassa missä on vääränpuoleinen liikenne ja ratti vänkärillä. Viimeks oon tällaisessa liikenteessä sohlannut pari vuotta sitten Thaimaassa. Silloin jo todettiin vaimon kanssa hyväksi menetelmäksi että jokaisen risteyksen jälkeen vaimo huutaa ”VASEMMALLE”. Kokemuksen perusteella risteysten jälkeen oikealle kaistalle osuminen menee jo muutaman päivän jälkeen luonnostaan. Toinen kompastuskivi on sitten se että moottoritiellä ei ohittamisen jälkeen tekis yhtään mieli palata sinne ”oikealle” kaistalle ja nytkin kävi juuri siten että lokaalit ohitteli töötit kuorossa meitä väärältä puolen. Hotellilla vaimo yritti heti tapansa mukaan käydä upgreidaamassa huoneita vieläkin hienompiin mut tällä kertaa se ei onnistunut siinä, on kuulemma paja aivan täynnä.


Tuossa vieressä on huvipuisto, Parko Paliatso Luna Park. Sieltä näkyy maailmanpyörä ja homolinko minun parvekkeelle. Ei se mikään pilkkanimi ole millekään mutta kun oltiin nuorina poikina Sammion kanssa pikamatkalla Las Palmasissa ni ihmeteltiin kun oli hirmuinen karnevaali päällä ja miehillä oli kaikilla reiät nahkahousujen pakaroissa. Silloinkin oli parvekkeen alla tuommoinen samanlainen linko millä aina ammuttiin kaks undulaattia kuulassa taivaalle. Ei tiedetty kyllä yhtään että euroopan suurin pride-tapahtuma oli silloin samaan aikaan ja samassa paikassa kuin me hetskupojat juomareissulla. Siitä lähtien on ollut homolinko se vehje. Täällä on kans jokin karnevaali menossa. Hirmuinen kulkueellinen omituisia kuvatuksia vaeltaa pääkatua poliisisaattueessa ja musiikki pauhaa. On jos jonkinlaista narria ja friikkiä tässä. Minäpä otan teille ihan videoo todisteeks. Illalla selvitän mikä tämä homma on, näyttää hyvältä!


Paikallisuutisissa sanotaan että Kyproksen matkailu on kovassa nousussa. En ihmettele yhtään, mukavalta saarelta tämä vaikuttaa.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 15, Göteborg, Ruotsi

30.3. Sticky Fingers, Göteborg, Sweden

Lähes kaikki olivat lähes ajoissa aamulla autolla ja siirtyminen Göteborgiin saattoi alkaa. BiB lähti jo tuntia aiemmin mutta veikkaanpa meidän olevan ennemmin perillä koska heillä on kusiongelma. Eräs heidän ryhmänsä jäsenistä täytyy kusettaa tien varressa noin tunnin välein ja se homma kuulemma vielä kestää normaalia pidempään kun kusi yleensä tuppaa hieman ujostelemaan. Kisa alkakoon. Navigaattori tarjoilee kahta eri reittiä, Vätternin ylä- tai alapuolelta. Valittiin alempi.

                         

Aamiainen jäi hotellissa syömättä kaiketi jokaiselta joten se nautittiin melko pian jossain huoltoasemaketjun paikassa ja koskapa samalla tankattiin niin vois olettaa että maalin asti ajellaan tällä yhden pysähdyksen taktiikalla. Jo ennen puolta matkaa nähtiin yhdellä rampilla BiB kusella. Minähän sanoin ja ohi mentiin. Kylteistä luin silmillä että ohitettiin ainakin Nyköping, Norrköping, Söderköping, Linköping ja Jonköping. Viimeisimpänä ennen Göteborgia ohitettiin vielä Landvetterin lentokenttä jonne pitäis huomenna aamulla minun ja Anteron osata jotenkin.

                                   

Göteborgin paikka löytyi helposti. Legendaarinen luola nimeltä Sticky Fingers, jonka omistajiin lukeutuu ainakin Motörhead-rumpali Mikkey Dee. Hänet on usein nähty paikalla katsomassa keikkoja ja ihan mielellään kyllä tarjoillaan tänäänkin jos disko kiinnostaa. Minun ja Bobin huippusalaisessa gambling-seurassa on kaksi göteborgilaista jäsentä ja nämä molemmat olivat jo asennossa odottamassa baarin oven pielessä kun saavuttiin. Toinen heistä on vielä sotkeutunut erääseen ruotsalaisyhtiöön joka toimittaa Kätilöille joitain fanituotteita. Tapaamisessamme tulee siis yhdistymään sekä työ että huvi.

                         

Venue näyttäis niinku olevan tuossa kerrostalon toisessa kerroksessa, mut sehän on kuitenkin tuommoinen tavastia-mallinen kaksikerrosluola eli kattanee kerrokset 2 ja 3. Hyvän näköinen ja kuluneen oloinen paikka, kuitenkin hiukan pienempi kuin edellä mainittu tavastia mutta sama konsepti parvineen kaikkineen. Lokaalit håkanit jeesas laatikot sisään. Raaka Pee ja Tolsa pakenivat roudausta läheiseen musiikkiliikkeeseen josta ostivat soittimen jonka nimeä ei oikeastaan tiedetä mutta sitä varmaankin tullaan kuulemaan meijän seuraavalla levyllä. Se muistuttaa jotain intialaista luuttua. Sillä välin kun BiB tarkastaa äänimaailmansa ni me lähetään tuolla betsiporukalla syömään. Toisella puolella korttelia on kovasti kehuttu In Flamesin tyyppien ravintola 2112. Näyttäis olevan täynnä. Toinen näistä meidän ruotsin vahvistuksista on melko vaikuttavan kokoinen ja painostavalla olemuksellaan sai tarjoilijan lupaamaan meille hyvän pöydän ihan tuokion kuluttua. Rock-muusikon aikataulu on kuitenkin yleensä sellainen että niitä joutavia tuokioita ei ole ja minun ehdotuksestani siirrymme päivälliselle viereiseen Pizza Hutiin.

                         

Huomasin eräässä Pizza Hutin nurkkapöydässä ryhmän ihmisiä TK-huppareissa. Eihän siinä kerennyt kattia lausumaan kun heidän kanssa jo piti selfieitä ottaa ja allekirjoituksia kirjoitella. Olivat tullu ihan Norjasta asti meijän diskoa tarkastamaan. Hirveen kansainväliseksi on mennyt tämä meijän bisnes, voe mahoton. Älytön ähky pizzoista ja sitten äkkiä omalle soundcheck-vuorolle. Keikka oli loppuunmyyty ja vissiin ihan perushyvää timanttia, ei toinna mennä merta edemmäs paskoja konsertteja soittamaan. Keikan jäkeen load out saman tien ja sitten yhtyetovereiden hyvästeleminen koska aamulla poistumme maasta yhdellä autolla ja kolmella eri lentokoneella ja näin ollen tuskin huomenia porukalla toivotellaan.

                         

Luulis että tapahtumat loppuu tähän. Ei suinkaan. Aamulla ensimmäisenä kuuluis rumpalin lähteä aamukoneeseen. No se herää hotellista tasan 60 minuuttia ennen koneen nousua ja lentokentälle on 25km matkaa, boarding on jo alkanut. Käytännössä ei pitäis olla mitään mahdollisuuksia ehtiä koneeseen mutta kokeillaan nyt. Äkkiä taksi alle ja selitetään kuljettajalle tilanteen luonne. Ai niin, eihän sillä Anterolla ollu edes passia mukana, hahhaa. No, kuski osoitti olevansa rattimiehiä ja juippi saatiin kuin saatiinkin kentälle ja koneeseen ja suomeen. Seuraavassa koneessa oli sit minun vuoro. Ei ongelmia, olin aikataulussa eikä kukaan kysellyt passia minultakaan. Seuraavana Göteborgista poistui autorykmentti Jobi, Bobi ja Saku. Niiden tulee olla Tukholman satamassa klo 17. Viimeisenä iltapäiväkoneeseen nousee bailuosasto, niillä nyt ei oo niin väliä vaikka ne ei koneeseen pääsiskään ja ei ne historian valossa oo ihan aina päässeetkään.

                         

Lentoryhmä oli jo suomessa ja minäkin olin jo kotona pötköllään kun huomasin Ruotsista päivitetyn kuvan että meijän sprinteristä oli etukumi losahtanut highwayllä. Voi juugeli. Autolla oli niin tiukka aikataulu että ei tainnut olla kuin puoli tuntia ylimääräistä kusiaikaa. Mitenkähän nyt? Meillä on kyllä kaiken maailman hinaus- ja renkaankorjausvakuutukset mutta pahasti epäilen että ei hoidu tuo homma 30 minuutissa päiväjärjestykseen varsinkaan utomlandissa. Jätkät oli jo vartin kiroillu tien varressa ja suunnitelleet jo mihin hotelliin/baariin menevät ens yöks dogaamaan kun laivaan ei keretä. Silloin tien varteen pysähtyy toinen samanlainen MB Sprinter ja kuski kysyy sujuvalla unkarilla että haluatteko ostaa vararenkaan. Halusivat. Sit se kysyi että haluatteko että vaihdan sen teille kun ei teillä vitun idiooteilla ole edes tunkkia. Halutaan. Näin ne hommat järjestyy, aikaikkuna ei kerennyt sulkeutumaan ja näin viimeisetkin miehistömme jäsenistä pääsivät ajallaan suomeen. Varmaan oli se unkarilainen käyny kylvämässä ensin ruuveja siihen moottoritielle.

                         

Sen pituinen se. Ne olivat oikein mahtavat 15 keikkaa Beast in Blackin kanssa. Yhtään kusipäätä ei ollu heidän ryhmässään, päinvastoin, loistavia pelimiehiä ja taitavia veijareita kaikki tyynni. Kaikkea hyvää teille jatkossa. Toivon, ja olen siitä melko varma, että ei tämä viimeiseksi yhteiseksi retkeksi jäänyt.

torstai 11. huhtikuuta 2019

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 14, Tukholma, Ruotsi

29.3. Fryshuset Klubben/Arena, Stockholm

Jännät paikat. Vaikka Ruotsi on ihan tuossa kupeessa ni eipä oo siellä ikinä esiintymässä käyty. Nyt kokeillaan miltä se maistuu. Tällä kertaa täytyy lähteä päivää aikaisemmin kuin esim Saksaan koska nyt mennään omalla autolla ja koko kalusto kulkee siinä samassa kyydissä. Beast in Black liikkuu omalla Sprinterillään myös, niillä on peräkärry koska se itse vetoauto on vähän pienempi ku meillä. Tolsan ja Raaka Peen piti lentää Helsinkiin ja tulla samaan laivaan meidän kanssa. Minä annoin Jannelle vapauden hoitaa itse ne niiden lennot ja vituikshan se meni heti. Se otti lennot perjantaille vaikka ihan hyvin ties että laiva lähtee jo torstaina. Näin ollen ne lentää perjantaina sit Helsingin kautta perille Arlandaan.

                              

Kyllä minä tiijän että EU:ssa pitäis pärjätä ihan hyvin ilman passia tai henkkaria, mutta on minulle kerran käynyt Kuopion lentokentällä niin että en olis päässyt ajokortilla koneeseen kun virkaintoinen ja tietämätön aloittelija oli turvatarkastusta pitämässä ja vaati nähdä passin vaikka olin menossa vain Helsinkiin. Niin ikään noissa Silja Linen lapuissa seisoo isolla että passi tai uudenmallinen henkilöllisyystodistus on oltava mukana. Nythän on siis käynyt niin että passi on kyllä rotsin taskussa mutta rotsi on aivan erivärinen kuin se minkä taskussa se on. Puolen tunnin päästä lähtee laiva joten ei tässä kerkee sitä kotoa hakemaan taksillakaan. Voi juugeli. Samaan aikaan Antero huutaa auton perältä että ei hänelläkään ole passia mukana. Muistelen että kun autolla ajetaan laivaan ni ne katsoo passin/henkkarin vain kuskilta ja näin ollen laitetaan Jopi rattiin koska hänellä on passi ja hän antaa luettelon matkustajista tarkastavalle rouvalle. Näin toimittiin ja aivan hienosti päästiin laivaan, seuraava jännitysmomentti tämän asian suhteen on minulla ja anterolla sunnuntaina Göteborgin lentokentällä mutta eipä toinna murehtia sitä vielä.

                                        

Koska Raaka Pete ja RunQ lentää stökikseen saakka ni se meinaa että melkein jokainen meistä saa laivassa ihan oman hytin, Antero ja Saku laitetaan kuitenkin samaan koska ne yleensä bailaa aina jos/kun on disko ja/tai karaoke tarjolla ja nyt on. Ewo oli hienosti vielä varannut A-luokan hytit joista on komeat merinäkymät, tai siis olis jos ei olis pimeää. Laivan käytävältä kantautuu hyttiin saakka kovaäänistä UDO-imitointia, tämä tarkoittaa sitä että myös BiB on saapunut laivaan ja hytit on tietysti samalla käytävällä. Yhdessä tuumin lähdetään laatimaan viikonlopun agendaa Starlight-baariin kannelle 7, siinä samalla saatetaan ottaa pari kaljaa. Myös Biistit ovat vajaalla kokoonpanolla koska Yannis ja Mate lentävät kotimaistaan suoraan Tukholmaan ja kitara/rumputeknikot on jätetty täksi viikonlopuksi kotiin. Heidän valomiehellään Villellä on myös jotain muuta menoa joten Jopi tekee näillä keikoilla valot myös biisteille.

                                   

Kaljoja meni jokunen, ei niitä laskettu. Jollain saattoi jokin drinkkikin mennä. Itse olin hyvissä ajoin nukkumassa ja laivan hurina tuuditti hienot unet, vähän kuten bussin hurinakin. Aamulla 10.45 pitää ajella auto ulos askista ja Bob & Job siellä hienosti jo napottaakin moottori käynnissä ja navigaattori kuumana. Diskohytin kaksikko kerkeää kyytiin just ja just kun tulee meidän vuoro rantautua. Venuelle ei olis kuin parikymmentä kilometriä ja aikaa siirtymiselle on kaksi tuntia, ei luulis tulevan mitään kiirettä. Harhaluulo on se. Te tiedätte että tukholmassa kaikki vitun tiet menee tunneleissa maan alla. Minkä saatanan takia niihin tunneleihin ei voi asentaa semmoisia fifireitittimiä ja satelliittivahvistimia että navigaattorit pelais myös siellä. Ei voi, ei vaan vissiin voi. Se koko kaks tuntia meni tuohon matkaan mutta perille löydettiin, tosin ihan puhtaasti tuurilla. Onneks huomenna Göteborgiin on suora tie, jos vaan ensin löydetään oikea tunneli kaupungista ulos.

                              

Ennen kuin get in -aika koittaa ni me käydään Jopin kanssa kello kahden teellä Subwayssä ja diskokaksikko käy krapulalounaalla McDonaldsissa. Bob nukkukoon sen aikaa autossa. Samalla reissulla saatiin myös näköhavainto hotellista jossa kuuluu nukkua ensi yönä. Se oli korkein näköpiirissä oleva rakennus joten näköhavainto oli helppo tehdä. Bob ei ollu edes herännyt kun ruotsalainen pysäköintimeduusa oli käynyt kirjoittamassa tuulilasiin 850 kruunun huomautusmaksun. Se hyödytön yksilö (pysäköinninvalvoja siis, ei Bob) voi haistaa vitut koska ei olla todellakaan tuota sakkoa maksamassa. Kuulemma eivät edes yritä ulkomaalaisilta periä noita kun tulee valvovalle virastolle kalliimmaks kuin siitä saatava hyöty. Sitä paitsi tässä liikutaan ainakin omasta mielestämme melko tärkeällä diplomaattistatuksella joten eipä vittuakaan kiinnosta teidän parkkisakot.

                              

Koska me lainattiin biisteille valomiestä ni vaadittiin korvauksena saada käyttää heidän äänimiehensä palveluita. Winwin-situation ja Sami hoitaa meidän diskon asiakkaiden korviin kuten teki tuolla keskieuroopassakin. Soundcheckit viivästyi ja aikataulu meni taas hiton tiukille. Tämä kaikki johtui siitä että Petja (ei Raaka Pete, vaan BiBin kuski) kävi hakemassa lentokentältä Maten, Yannisin, Tolsan ja meijän Petjan. Arlandasta kaupunkiin päin oli vitulliset ruuhkat ja sit ne oli taas eksyskellyt niissä saatanan tunneleissa. Tehtiin soundcheckiä se mikä kerettiin ja se riitäköön.

                                         

Ennen keikkaa paikalle saapui jo vanhoja tuttuja ja oikein rakkaita ystäviä. David Wallin Jungefeldt pölähti ensimmäisenä. Hän soitti aikoinaan rumpua Painissa ja nyttemmin kiertää maailmaa Hammerfallin kanssa. Seuraavaks tuli Andre Skaug. Hän soitti bassoa Painissa mutta lienee tätä nykyä ihmisille tunnetumpi Clawfingeristä. Andre on muinoin soittanut myös E-Typessä sekä Leila K:ssa ja sille minä nostan hattua isosti ja olen vitusti kateellinen. Sillä oli mukana poikansa joista ainakin tää vanhempi oli muistaakseni viimeks suomen keikoilla Painin jonakin teknikkona. Seuraavaks pukuhuoneeseen pölähti Teja Kotilainen. Teja oli aikoinaan Universalilla päättävässä elimessä ja niihin aikoihin vei maailmanmaineeseen The Rasmuksen heidän managerinaan.  Nyt se on olevinaan musahommista "eläkkeellä" ja hoitaa arboristina puita Tukholmassa. Pienellä kuulustelulla paljastuu että se on kuitenkin alkanu manageroimaan ruotsalaista Rave The Reqviemia ja niillä on nyt melko hyvä nousukiito menossa pitkin eurooppaa. Vieraslistalla on myös sukulaismies Joakim Berg vaimoineen orkesterista Kent mutta ei tuota näkyny tai eivät ainakaan uskaltaneet pukukoppiin saakka tulla.

                                        

Sali on taas tuommoinen kaksikerroksinen nosturintapainen ja suunnilleen sen kokoinenkin. Ei oo sold out mutta hyvin lähellä sitä. Sijainti ei oo aivan kuumimmassa ytimessä. Teja sanoi että suomalaiset bändit ei nimittäin pääse Tukholman keskustan areenoille soittamaan, esim Michael Monroekin pääsi vasta sitten kun otti bändiinsä ruotsalaisen kitaristin. Jos oltais eri rotua niin syyttäisin rasismista.

                              

Show meni aivan nappiin. Yleisö ymmärsi huomattavasti paremmin suomalaista vittuilua kuin saksassa. Laulettiin Ooa Hela Nattenia yhdessä koko sali ja voi veljet että meillä oli juntisti kivaa.

                              

Keikan jälkeen vielä Tejan kanssa parannettiin maailmaa niin hartaasti että svenska pojkarna oli pakannu sillä välin huomaamatta meidän auton. Kulkuneuvo hotellin parkkiin ja rokkitähdet pötkölleen (osa jäi kyllä vielä aulabaariin). Ikkuna on hienosti korkeella mutta ei tästä näy muuta kuin Globenin kupu ja noita saatanan tunneleita. Aamulla auto liikahtaa klo 8.00 kohti Göteborgia 466km, toivottavasti löytyis se oikea tunneli heti.

                              









torstai 4. huhtikuuta 2019

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 13, Berlin, Saksa

11.3. Columbia Theater, Berlin

Yöllä menikin bussissa vissiin 5-6 juomaa koska se kaljapäissään varattu hotelli ei niin helposti löytynytkään. Navigaattorin kanssa kävelin varmaan kaks kilometriä ja väärään suuntaan kunnes eräällä yöbensiksellä luovutin ja tilasin taksin. Taksi pitäis tilata aina ja heti, ne taksit tykkää että niillä ajetaan. Saksalaisella verottajalla ei tunnu olevan tuo harmaa talous ihan ykkösprioriteettina koska takseissakin saa kyydin halvemmalla jos ei ota kuittia. Ravintoloissa ei lähtökohtaisesti käy pankkikortit koska niistähän jäisi verottajalle "jälki". Mullepa tuo on tässä hetkessä aivan sama koska saisin nuo verot vähentää kuitenkin kotimaassa työmatkakuluina.


Joo, näin päivänvalossa se ei oo tuo hotellin ja venuen välimatka kyllä yhtään lyhyempi kuin yölläkään. Taksihommia selkeesti. Onkohan mulla ihan pieni krapulakin, taitaa olla. Toleranssia kun ei ole nykyään enää laisinkaan. Konserttipaikkana on tänään Columbia Theater ja käsittääkseni ihan hyvän kokoinen luola. Tuommoisen ison puiston ympäri turkin poika minut ajeluttaa sinne taksilla. Tarviitko kuittia? No en tarvii. Hyvältä tämä näyttää ja local crew on taas kerenny työntää lootat sisään ilman minun apua. Danke.


Kuten nimikin sanoo niin tämä on jokin teatterin tapainen kysymys. Penkkejä ei tosin ole mutta seisomakatsomo nousee tuollai kivasti viistoon että kaikki näkee stagelle. Käsittääkseni aski vetää noin 800 henkee ja nyt en kyllä osaa yhtään sanoa että onko sold out vai not, todennäköisesti on. Soundcheck menee jo parin viikon kokemuksella erittäin rutiinilla, turhia höpötyksiä ei kuulu kenenkään suusta ja jokainen ainakin esittää tietävänsä mitä tekee. Samilla kestää hieman normaalia pidempään kun se sen oma mikseri ei ole kunnossa vieläkään. Eikä sitä kukaan ole yrittänytkään kunnostaa koska tänään on tämän pätkän viimeinen keikka, korjuutetaan sit Suomessa. Ilmassa väreilee jo nyt sellaista pientä lopun ajan haikeutta. Kaikki ovat tiedostaneet että tämän jälkeen lähdetään kotiin eikä ole mitään varmuutta tavataanko esim. Johnia tai Larsia tässä elämässä enää lainkaan. Melkein tässä kyynel vierähtää raavaallakin adoniksella.


Soundcheckin jälkeen käytiin Sakun kanssa kävelemässä iso kortteli ympäri koska jostain oli saatava ihmisenpesuainetta. Tuossa vastapäätä on jokin varmaan kilometrin mittainen vanha palatsi. Kylttien mukaan se on nykyään yliopisto. Ei tarvii olla kummoinen einstein hoksatakseen että se on natsien aikoinaan rakentama omiin tarpeisiinsa, koska silloin tehtiin kaikki isosti. Ensimmäisen nurkan takana löytyy polizei-asema ja seuraavan käännöksen jälkeen pieni puoti jossa näyttäis olevan tuoretta pullaa sekä currywurstia ja kuinka ollakaan juuri oikeaa Elvitalia (muualla kuin Suomessa se on Elviveä mutta sama tuote) ihmisen pesemistä varten. Annoin turkkilaiselle pankkikortin ni arvaapa sanoiko cash only? Ja arvaa kysyikö seuraavaks tarviinko kuittia? Kyllä & kyllä. Kun kortteli oli kierretty niin Sami osas siinä tupakkataukonsa ohessa kertoa että sen pitkän rakennuksen takana on sodanaikainen lentokenttä ja tuon hökkelin alkuperä näin ollen arvattiin aivan oikein.


Illalla oli liiteri taas aivan täynnä ja esityksen laatu omasta mielestä erittäin hyvä ellei täydellinen. Shown jälkeen on saman tien aloitettava pakkaaminen koska rekka tulee hakemaan meidän lootat ihan kohta ja alkaa kiikuttamaan niitä Suomeen. Sillä asialla on myös hieman kiire ja tarkka aikataulu koska nyt vuorokausi kääntyy jo tiistain puolelle ja tämän kaluston tulisi olla perjantaina laivattuna Turun Apolloon koska kalenterin mukaan siellä tanssitaan sold out TK-disco silloin. Kaluston sekaan pakataan myös kaikki nestemäiset asiat sekä likapyykit, niitä on melko turha lähteä käsimatkatavaroissa kotiin kiikuttamaan. Rekan kyljessä lukee Black Box Music ja kuka ei sitä tienny niin sen kuljetusyhtiön omistaa saksalainen monimetallijätti Rammstein.


Saksalainen muori oli kuorkin ratissa sekä pakkaamisen logistisena vastaavana. Meillä olis kyllä ollu muutamia käyttökelpoisia ideoita siihen lastaamiseen mutta kukaan ei uskaltanu muorille niitä ehdottaa. Hänellä oli kovin saksalaistyyppinen ja jämäkkä asenne siihen tekemiseensä. Kun auto oli pakattu niin isot miehet halailivat toisiansa ja humalaisimmat heistä taisivat vähän kyynelehtiäkin. Voi veljet että meillä olikin mukavaa. Tosin eihän tämä tähän lopu. BiB pitää kaksi viikkoa taukoa ja TK käy vetäisemässä loppuunmyydyt diskot Turussa ja Lappeenrannassa ja sit me käydään vielä tällä melkein samalla porukalla tarjoamassa kaksi keikkaa Ruotsissa. Haikeuden lisäksi ilmassa on myös pientä juhlan tuntua ja Lars tuo meille itse tekemänsä salmari/fisu/chili-viinapullon. Eräälle yhtiömme jäsenelle se oli liikaa. 2 viikkoa 24/7 -dogailua takana ja nyt tuli stop, ainakin hetkeksi. 


Nyt poistumme tilatakseilla lentokenttähotelliin. Ilman kuittia. Aamulla ryhmä jakautuu sieltä Suomeen, Unkariin ja Kreikkaan. Raportointi jatkunee Ruotsista. Auf Wiedersehen!




keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 12, Leipzig, Saksa

10.3. Hellraiser, Leipzig

I slept like a baby, again. Heräsin vasta silloin kun John käänsi bussin virta-avaimen aamulla nollille. Pihapiiri näyttää tutulle, täälläkin käytiin viimeks Painin kanssa. Ja on täällä käyny paljon muitakin ja melko isojakin nimiä, pääasiassa metalliosastoa kuitenkin. Venue on keskellä jotain hylättyä teollisuusaluetta ja/tai kaatopaikkaa. Tässä ympärillä on vain hylättyjä rakennuksia joissa ei ole enää ehjiä ikkunoita yhdessäkään, Rakennusten pihoilla on poltettuja ja muuten vaan paskaks laitettuja autojen raatoja sekä tynnyreitä joissa on tulet, vois siis kuvitella että noissa varastoissa kuitenkin jotain pultsareilta asuu. Ja sit kaiken tämän keskellä on yhtä paskan näköinen rakennus jossa käy keikalla Slayereitä ja sen semmoisia. Venue on kylmä, siellä pistetään lämmöt päälle silloin kun bändi tulee ja näin ollen se on lämmennyt normaaliksi just silloi kun bändi lähtee. Tänään hengitys lakkasi höyryämästä suunnilleen silloin kun mentiin stagelle.

                                        

Navigaattorin mukaan lähin sivistys on kolmen kilometrin päässä joten unohdetaan se. Syödään keskimääräistä köpöisempi brunssi ja koska on sunnuntai ni laitellaan vähän urheilubetsejä vetämään. Aiemmin tällä viikolla paljastui että John on tolkun jalkapallohuligaani ja hänen joukkueensa valioliigassa on Burnley. Kaikkihan tietävät että Bobby taas on henkeen ja vereen Liverpoolin miehiä, you never walk alone! Kuinka ollakaan tänään tulee telkkarista päiväpelinä Liverpool - Burnley. John ja Bob vetäytyvät bussissa kuljettajan koppiin verhojen taakse seuraamaan peliä, heitä ei saa häiritä. Herkkää. Tämän lähemmäksi homoutta ei voi heterona mennä. Puoliajalla Bob tulee brittiläisen kiroilun saattelemana verhojen takaa välillä huokaisemaan, kuulemma pelottaa hetkellisesti. Liverpool johtaa 2-1 ja huonot on merkit ilmassa. Toinen puoliaika alkaa. Burnley tekee sen kaivatun tasoitusmaalin mutta Liverpool tekee kaksi ihan tuurimaalia siihen perään. Bob kysyy Johnilta do I still have a bunk in this bus? John: Yes you do, at least for the next night, you CUNT! Vaikka John vaikuttaa huligaanilta ja terroristiltä ja rosvopäälliköltä niin hänellä on kauniin vaimon lisäksi kolme villakoiraa ja hän harrastaa puutarhanhoitoa, facebookista selvisi totuus. Born to be wild ja sillai….

                             

Load inissä on mukana noin 5 paikallisroudaria joten ei tässä ihan hirveesti tarvii poptähden omia eviään heilutella. Poistun kuitenkin pukuhuoneesta ulos seuraamaan tätä toimintaa lähinnä siksi että ulkona lämpimämpi kuin sisällä. Yks noista apukäsistä on maksimoinut turvallisuutensa ja laittanut pyöräilykypärän päähänsä roudin ajaksi, arvostan. Ilmassa oli semmoinen vaara että Sami joutuis laatimaan tänään paikan omalla dippadappamikserillä mutta onneks Lars oli saanut tilattua paikalle jostain jonkin oikean digitaaliyamahan. Tämä nopeutti huomattavasti meidän operointia ja mahdollsti myös sen että minä ja Bobby saadaan tänään mikit sekä minä ja saku saadaan tänään In Ear Monitoring.

                                        

Jostain syystä pee joutuu kuitenkin vetämään langallisella mikillä. Sanoin house techille että please secure this mic & cable with duct tape koska raakapete pyörittää sitä mikkiä piuhan varassa semmoisella forcella että jos se siitä piuhasta irtoaa ni menee kyllä saman tien läpi tuosta teidän tiilikatostakin. Hobitti alkoi keulimaan että ei sais pyöritellä kun voi särkyä se mikki. Minä sanoin että me pyöritellään, sinä oot hiljaa ja laitat siihen sitä teippiä. Apina vastas että no jos se särkyy ni te maksatte sen mikin. Minä kehotin häntä käyttämään pienempää ääntä koska jos raaka pee sattuis tuon kuulemaan ni se tulis polkemaan paskaks joka ikisen sinun mikrofonin ja huutais siinä polkiessaan vaan kovaan ääneen että on rahhoo!!! Olis pitäny muistaa ottaa kuva siitä teipin määrästä millä se retroseksuaali varmisti mikrofonin johdon irtoamattomuuden.



Itse soundcheckissä kesti hieman pidempään koska jouduttiin aloittamaan tuolla Yamahalla kaikki alusta. Mutta se oli kyllä sen väärti koska Sami sai ainakin minun korvanappulat tosi ihanaan balanssiin ja käsittääkseni huomiselle on tilattu berliiniin taas samanlainen Yamaha joten kaikki nyt tehty työ helpottaa myös huomista.



Keikka oli silkkaa timanttia, eipä siinä jääny kaiketi kellekään mitään kysyttävää. Leipzigista siirrytään ens yönä Berliiniin ja se ei ole kuin parin tunnin homma. Koskapa berliinissä ollaan jo noin 03 ni minäpä katselen taas booking.comista itsellein jonkin hotellin. Bussissa kyllä nukuttais paremmin mutta niitä aamuisia fasiliteettejä vaan ihmeen kummasti alkaa tässä iässä arvostamaan ja niitä löytyy hotelleista paremmin. Parin tunnin ajomatkan takia ei toinna punkkaan mennä, sallin itselleni siis pari tuntia kaljanjuontia, taas. Jesjes!