Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 11, Koh Lanta, Thaimaa

HELLO. Kylläpä on nyt mukava uudesta kodista pulahtaa heti herättyään uimaan. 16 askelta sängystä altaaseen, laskin aivan itse eilen. Eiku tänään. Vesi sais kyllä olla viileämpää. Aamulla ilma oli huomattavasti viileämpää kuin vesi. Ja se ilma oli 28° C. Vartin verran kun räpiköi niin ruokahalukin on aamiaisella ihan eri luokkaa. Perustuikohan se tähän samaan se Suomen armeijan meininki että aamulenkillä käytiin aina ennen aamiaista? Monesti oon miettiny sen järkevyyttä. Sen aamulenkin sekä koko armeijan. Aamun toinen iloinen asia on että aamupala on tarjoiltu buffet-tyyliin. Johtuneeko siitä että resortiin alkaa valua enemmän väkeä vai onko tämä jokin viikonlopputyyli kun laskujeni mukaan nyt on perjantai. Ihanpa tuo on sama, pääasia että on buffet.

Aamiaiselta tullessa jäätiin jorisemaan respan akkojen kanssa kun se booking.com ei oo vieläkään vastannut minun yhteydenottoihin. Yks niistä respan neideistä on semmoinen vähän muita nohevampi ja se sanoi että sillä on hyvä puhelinnumero sinne ja nyt hän pistää tämän asian kuntoon. Varmaan vartin se jonotti sinne mutta kun langan päässä joku viimein oli niin tämä rouva saneli ehdot sinne hyvin pienellä äänellä mutta valtavalla itsevarmuudella. Voin kuvitella että vastaanottaja on siellä lankapuhelimen toisessa päässä noussut tuolistaan seisomaan ja käsi lipassa toistanut yes madam, yes madam jne. Asia siis kunnossa, yhellä puhelinsoitolla kolmen viikon majoituksen hinta laski 53 000 -> 25 900, eli alle puoleen. Taas saa vaimo ostaa enemmän tuliaisia.

Ja minä saan vuokrata skootterin. Tuommoinen 50-kuutioinen moposkootteri maksais 6€/päivä. Semmoisen vois pariks viikoks ottaa ja körötellä erilaisiin paikkoihin neljääkymppiä radiotoimittaja tarakalla. Vuokraamossa paljastui kuitenkin semmoinen seikka että 125-kuutioinen kevytmoottoripyöräskootteri maksaa vain 5€/päivä ja siinä on nopeusmittari sataankuuteenkymppiin saakka. No totta kai minä otan semmoisen mielummin. Tätä valintaa ei vaan passaa paljastaa sille tarakkamatkustajalle koska myin tämän idean hänelle ihan vaan mopona joka ei lujaa edes kulje. Kaks kypärää tinkaisin kaupan päälle. Ei kai niitä täällä olis pakko pitää mutta silkkaa typeryyttä on ajaa ilman, varsinkin Thaimaassa. Vaimolla on pieni pää tai sitten thaimaalaisten standardipää on jotenkin poikkeuksellisen iso koska hänelle ei käypäistä pottaa löytynyt. Otettiin pienin mahdollinen ja minä aina hampaat irvessä sen kiristin päähänsä mutta kyllä se joka kerta takaraivolle valahti kun Honda Click 125:n nopeusmittari näytti kello kahtatoista.

Hetkeksi vaimo altaalle ja minä töihin, sit lähetään komeesti mopolla kylille. Mitäpä luulette jos ihminen on ajellut oikeanpuoleisessa liikenteessä tasan 30 vuotta ja nyt se laitetaan ensimmäistä kertaa jossain vinkukiinassa vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan ni kuinka käy. Ihan pikkusen on vaikee iskostaa mieleen semmoinen ajatus että nyt vaan ajat väkisin koko ajan väärää rataa ni kaikki menee hyvin. Aika ajoin tämä minulta tietysti unohtui ja silloin puoliso koputti olkapäähän kysyen että pitäiskö sinun ajaa tuolla vasemmalla puolen mielummin. Apteekista antihistamiinia ja rättimyymälästä hannulle uus paita. Ensimmäinen paitaostos vaikka täällä on jo pari viikkoa oltu, sairaus on helpottamassa.

Pienen uima- ja auringossamakaamistauon jälkeen lähettiin kylätietä toiseen suuntaan. Ennakkotietojen mukaan noin 4 km päästä tulisi löytyä Lanta Animal Welfare-niminen elukoidenhoitelulaitos. Tästä oltiin ennakkoon paljon hyvää kuultu ja sinne piti päästä. Vain yhden kerran minä siitä huti ajoin ja heti löytyi. Vähän kämäisen näköinen kompleksi mutta ei anneta hämätä. Pihalla pyörii parikymmentä kissaa. Ne on hyväkuntoisen näköisiä mut aika monelta puuttuu jokin jalka. Ei näytä tahtia haittaavan. Muutama koira on myös siinä pihalla. Joku jäbä tulee juttelemaan meille ja sanoo että kohta on esittelykierros, älkää karatko. Siinä oli yks ranskalainen pariskunta ja sit yks italialainen hippimuija myös pyörimässä. Ooteltiin porukalla sitä esittelyrundia.

Se on voittoa tuottamaton järjestö. Heidän eläinlääkärinsä eivät saa liksaa ja kaikki muutkin vapaaehtoiset ovat hommissa vain nukkumapaikkapalkalla. Töitä tekevät päivällä kahdessa vuorossa ja öisin yksi aina valvoo. Se yövuorolainen vahtii just leikattuja elukoita ja sit sillä on toinenkin tärkeä homma. Nimittäin yöllä kun muslimit alkaa vinkua minareeteistään joikuja klo 5.00 ni koirat hyvin mielellään yhtyvät tähän lauluun vaikkeivat muslimien kanssa muuten toimeen tulekaan. Läheiset asukkaat ja hotellit ovat valittaneet voimakkaasti tuosta haukunnasta viranomaisille ja erilaisia uhkauksia on tullut vaikka mistä. Se yövuorolainen herättää puol tuntia ennen allahinpalvontaa kaikki koirat ja pitää niitä väkisin valveilla sen puoli tuntia jotta muslimimessun aikaan ne olisivat mahdollisimman väsyneitä ja hiljaisia.

Etupiha oli vasta pintaraapaisu. Päärakennuksessa on ihan täysveriset hoito- ja operointitilat elukoille ja rakennuksen takana on 5 koiratarhaa joihin toipuvat koirat on jaettu laumoihin sen mukaan miten ne sattuvat toistensa kanssa toimeen tulemaan. Pääasiassa tuolla hoidetaan, leikataan ja rokotetaan kissoja ja koiria sekä operoidaan autojen alle jääneitä elukoita. Eläimet palautetaan mahdollisuuksien mukaan sinne mistä ne on tulleetkin mutta osa annetaan adoptioon eurooppaan, jenkkeihin ja kanadaan. Niiden nettisivuilta voi kytätä adoptoitavia yksilöitä. Järjestö hoitaa niiden kaiken paperityön ja he järjestävät myös kuljetuksia turistien mukana avaimet käteen-meiningillä. Järjestö on toiminut 14 vuoden aikana siten että rabies on hävinnyt tältä saarelta kokonaan ja saaren kissoista ja koirista 90% on rokotettu. Hienoa työtä. Kaikki satasta (bahtia) pienemmät setelit työnsin niiden lahjoituslaatikkoon.

Mopolla 4 kilsaa kotiin ja sillä matkalla paloi kuljettajan käsivarret. Se on vähän niinku veneillessäkin, sitä vaan ei huomaa. Juon purkillisen aloe veraa ja alan nukkumaan. Hyvää yötä.