maanantai 31. lokakuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 15, Koh Lanta, Thaimaa

Aamupala ja sit heti altaaseen pelehtimään. Henkilökunta suursiivoaa paikkoja ja roudaa lisää aurinkotuoleja altaalle. Rannassa rakennetaan uutta isoa terassia. Taitaa kieliä siitä että sesonki on alkamassa ja sadekausi saadaan virallisestikin unohtaa. Tummien pullukkatyttöjen duo on täydentynyt kolmannella jäsenellä. Yks rastatukkaisten hippityttöjen porukka on asettunut tänne asumaan myös sekä japanilainen nörttipariskunta. Nuo japanilaiset nuoret miehet näyttää kaikki siltä että ne on keksiny vähintään tietokoneen. Pari henkilökuntalaista on tuolla palmussa korkealla pudottelemassa kookoksia maahan. Yks hakkaa niitä auki ja imee kaikki maidot. Saakohan sekin palkkaa tuosta hommasta? Altaan vesi on kummasti viileämpää kuin aiempina aamuina. Johtunee siitä että eilen oli yks pilvinen päivä välissä.
Pilveen se meni välillä nytkin joten lähettiin mopolla kylille. Mulla alkaa olla Pokemonissa pallot loppu ni katoin kartasta että tuossa kylällä on 7 pokestoppia ja lähettiin koluamaan ne kaikki tyhjäks. Yks niistä oli aivan rantaviivassa tuolla Long Beachin pohjoispäässä. Hieno ranta ja hienot maisemat. Horisontissa näkyy ne kaukaiset saaret joilla James Bondia kuvattiin. Veteen ei tohdi mennä, näkyy olevan varoitukset päällä jellyfisheistä. Heti kun mentiin mopolla pienemmille teille ni vaisto pakottaa ajamaan oikeaa puolta. Natiivit tulee väärää kaistaa vastaan ja meikä ihmettelee miks ne ei väistä kunnes liikennetoimittaja sanoo tarakalta että se oon minä joka ajan väärällä kaistalla. Viimeiset kaksi pokestoppia on yhen ravintolan läheisyydessä siten että niitä molempia pystyy operoimaan samalta istumalta. Tähän jäädään syömään ja napsitaan samalla tunnin verran palloja laariin.
Thaimaalaiseksi ruokalaksi tämä on poikkeuksellisen fiini paikka, mutta tämäpä ei periaatteessa olekaan thaimaalainen vaan tämä on joko saksalainen tai itävaltalainen, en oo ihan varma. Tämän nimi on Hang Sabai, tai Sang Habai, en oo siitäkään aivan varma. Tää mainostaa olevansa leipomo sekä aamiaispaikka, siksipä aukioloaikakin on 8-17. Ennenkuin saatiin edes ruokalistoja niin luolan omistava saksalaismummo pakotti henkilökunnan myymään meille leipomansa sämpylät. Okei, ne ostamamme sämpylät kuitenkin tarjoiltiin vasta pääruoan kanssa. Vaimo otti wienerschnietzelin ja meikä tilasi siitä samasta metsästäjän version sienikastikkeella. Erinomaiset olivat ja paistetut perunat oli myös just kohillaan. Saksalaisittain sitä suolaa ei ollu säästelty yhtään missään ja vasuri puutui jo sen verran että kotiin pitää ajaa varmaan yhdellä kädellä. Kesken päivällisen piti vaihtaa pöytää kun auringon tulokulma muuttui kriittiseksi. Evään jälkeen kehuin rouvalleni että ei ollu sienikastikkeen sienet muuten mistään säilykepurkista tällä kertaa ja just samalla hetkellä muistin pari tosielämän kertomusta lähipiiristä joihin liittyvät sienet ja thaimaa. Voi olla että kotiin ajetaan vaikka ilman käsiä ja joikuen.
Terassin ohi ajoi vaarallisin koskaan livenä näkemäni ajoneuvoyhdistelmä. Harmi etten kerennyt siitä kuvaa ikuistamaan mutta minäpä kerron, pistäkää nyt silmät kiinni ja kuvitelkaa päissänne. Kuusi japanilaista vosua ihan viimeisen päälle geishameikeissä kolmella skootterilla. Kaikilla kuudella sojottaa selfietikut johonkin suuntaan. Ne ajoi ehkä 10 km/h ja ihan saatanan mutkille, hyvä että mopot pysyi pystyssä. Kaikilla jotka istuivat tarakalla ni oli semmoiset nilkkoihin saakka ulottuvat kimonot päällä jotka tietenkin lepattivat mopon pinnoissa tarttuen sinne kiinni hetkenä minä hyvänsä. Oli ruuhka-aika ja natiivit yrittivät väistellä parhaansa mukaan. Kaiken kruununa sillä ihan viimeisellä muijalla oli aurinkovarjo (=sateenvarjo) toisessa kädessä että hänen geishameikkinsä päivety. Toivottavasti kaatuivat ja polviinsa tuli ikävän näköiset ruvet.
Lasku maksettiin ja oltiin pois lähdössä ni paikan fyhrer sanoi että nyt ollaan laittamassa kiinni tältä päivältä joten istukaapa alas ni otetaan vähän ouzoa kun minämummo se oon sitä ite tehny. Kaks pöydällistä asiakkaita totteli häntä mutta me uhmattiin käskyä sillä tekosyyllä että mikään viina ei sovi meille. Valehdeltiin, minulle sopii kaikki viinat aivan erinomaisesti. Mummo hyväksyi valheen ja antoi vaimolle leipomansa suklaapullan kaupantekijäisiks mukaan. Nyt äkkiä kotiin, perseeni on juuri sitä mieltä. Paskashown jälkeen lähettin vielä takas kyllille kun unohtui käydä kaupassa ja pyykitkin lupasin hakea pyykkimummolta sixöloo. Mummo ei oo tässä pyykkitapauksessa oikeesti mummo vaan ehkä 30v YH joka asuu pienen lapsensa kanssa siinä samassa kopissa missä pyykkiä pesee. Pyykkimummo nyt vaan on pyykkimummo oli se sitten mitä sukupuolta tai ikää tahansa. Vähän niinku talonmies on talonmies vaikka olis mummo. Nätisti oli viikannu pyykit pussiin ja kysyi varovasti että olisko satanen mitään, annoin 150 bahtia (4€). 
Kotona käytiin vielä omassa rannassa pällistelemässä auringonlaskua ja sieltä sysipimeällä pois kävellessä hyökkäs pusikosta japanilainen tietokoneenkeksijänörtti taskulampun kanssa meidän eteen. Kaikilla osallistujilla tais tulla vähän paskaa housuun ja jos en olis näin joviaali persoona ni olisin lyönyt sitä japsia mahaan. Netflixistä 3 jaksoa Bloodlinea ennenku uni tuli. Huomenna pitää muistaa ostaa siitä Freedomesta ihan oikee versio kun toi trial vissiin oli vain 5 päivää. Hyvä apuohjelma on se. Öitä.
PS. Jos teillä on vielä silmät kiinni kun kuvittelette niitä geishoja ni nyt saa avata. Tosin silmät auki on vittumaista nukkua joten pitäkää vaan kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti