keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

TK matkustaa: Technodiktatour pt 2, Mikkeli

14.3.2014 Stoppari On the Rocks, Mikkeli. 

Kevät on jo pitkällä ja kesärenkaat mersun alla. Mie uhmaan Pekka Poudan höpöhöpö-ennustuksia ja lähen autolla keikalle. On se vaan eri ihana ajella kun ei nastat huuda asfaltin pinnassa koko ajan. Jos ei talvisaikaan tarviis poistua Helsingistä autolla ni ei silloin tarviis kyllä talvirenkaita ollenkaan. Pohjoisessa toki tarvii mutta koska on kyseessä näin pitkä maa ja Helsingissä aina 10 astetta lämpimämpää kuin Oulussa niin minun mielestä on naurettavaa että on olemassa tuommoinen talvirengaspakko kaikille. Jos joku apina lähtee liukastelemaan kesäkumeilla jäiselle tielle ni kyllä se varmaan on ojassa ennen ku kerkee itsensä lisäksi muita tappaa. Ja se on sille ihan oikein. Pois talvirengaspakko.
Aurinko paistaa, yli kymmenen astetta lämmintä. Mitä minä sanoin, mukava ajella. Arskan kanssa mennään mersuilla peräkkäin, minä HKI-Mikkeli ja Arska Lahti-KUO, kesärenkailla nätisti. Arilla on minun toinen merssu hoidossa niin pitkään kunnes joku sen ostaa. Ari menee hakemaan yhtyeen ja bussin Kuopiosta, mie jään Mikkelin Vaakunaan suorittamaan toimistotehtäviä. Saatan käydä myös saunassa ja ottaa kaljan. Minähän kävin jo aamulla saunassa? Vaan kaljaa en vielä ottanut. Alemmassa kuvassa MC Raaka Peen lisäpihvi. Se ottaa aina ja kaikkeen ruokaan lisukkeeksi ylimääräisen härän sisäfileen, tällä kertaa tosin tarjoilivat sen alkupalanomaisesti eri lautasella ja eri aikaan.
Bussi saapuu Stopparin eteen ja muutamaksi sekunniksi se piti jättää autohallin oven eteen. Vaan kyllä siinäkin ajassa kerkesi yksi eläkeiän saavuttanut mielensäpahoittaja bussin ovea koputtamaan. ”Teidän pitäisi siirtää bussia kun minä-ukki se aion kohta ajaa citymaasturini tuolta hallista ulos.” Ari sanoi että tiedossa on kyllä ja siirretään aivan heti. Vastaus ei paappaa vissiin tyydyttänyt koska hän vastasi jopa hivenen töykeästi ja sotilaallisesti: ”aloittakaa siirtäminen nyt.” Aloitettiin jotta ukki rauhoittui.
PA saatiin jättää  linjuriin koska ravintoloitsija oli tilannu paikalle ihan hyvät stereot ja ne oli siihen jo valmiiks koottu. Apulanta-miehistökin vahvistui puolella ku niitten monitorimies Matti sattui ajelemaan just Mikkelin ohi ja poikkes kahville ihastelemaan työntekoa. Samalla tehtiin semmoiset kaupat että Matti nähdään meijän monitoreissa ens kesänä Provinssissa ja Tuskassa. Sinkkunaisten ei toinna tästä kuitenkaan innostua koska Matilla on rouva Kuopiossa ja juuri sen takia se ei meidän kanssa rokkihommiin tänään voinut jäädäkään. Kyllä sen selkeesti mieli teki kun houkuteltiin vaan ei uskaltanut jättää Kuopioon menemättä. Kova jätkä.
Suomen kovin rokkipromoottori Jukka Holmström saapui myös paikalle tarkastamaan että yhtyeellä on kaikki hyvin. Ja olihan meillä, Mikkelissä toimii aina ja kaikki. Meillä on myös Holmsbergin kanssa lusikat eräässä yhteisessä sopassa työasioissa ni kerettiinpä Jukan kanssa niitäkin ohessa puimaan.
Täällä Stopparissa ajellaan aina kahen backstagen taktiikalla. Tää baarissa oleva takahuone toimii oikeasti ravintolapäällikön toimistona ja se ei oo iso, täten sitä voi käyttää lähinnä vain siihen viimeiseen voiteluun mikä tarvitaan lavalle mennessä. Perusteellisempi nesteytys suoritetaan mikkelin torin toisella puolella olevan Vaakunan backstagella. Toimii se näinkin, viksu romoottori keksii keinot.
Vähän pelottaa näiden kiertueen viimeisten viikonloppujen toteutuminen. Raaka Peen lapsilla velloo nimittäin vesirokko eikä meistä oikein yksikään muista onko sitä juniorina sairastanut vai ei. Hätäratkaisuna eristettiin Raaka Pee hotellissa omaan siipeensä karanteeniin. Nesteytys keikkaa varten onnistui aivan nappiin, ei liikaa eikä jääny liian vajaaks. Hyvä kunto ja siksipä siitä tulikin hyvä keikka. Pirtti oli pikkuista vajaa loppuunmyyty mutta ei aivan. Yleisö oli äänekästä ja iloluontoista, Mikkeli ei petä. Voi Juudas kun se Hedelmannin Jukka tajuais vielä ostella meidät kesäks Jurassic Rockiin, olis niin mukavaa, meillä olis just siinä yks vaapapäivä kalenterissakin? Keikan jälkeen hotellille kävellessä harhauduttiin vahingossa vielä paikallisteknikoiden kanssa yksille ginitoniceille Wilhelmiin, mut ei se mitään, siitä pääsi suojatien yli sit nopeasti hotelliin pötkölleen.
Aamulla hotellihuoneen ikkunasta näkyi lumisadetta ja Foreca väittää että tie on jäinen. Mitenkäs nyt? Mie jätän auton mikkeliin ja avaimet Vaakunan respaan. Jos joku tarvii ni nyt on sielläkin päin Suomee yks auto oottamassa. Lähden junalla, pelottaa. Ens viikonloppuna viimeinen ja karonkkaluonteinen rupeama rypistellään kohteissa Lappeenranta ja Kaarina, siinähän ne on nätisti samalla suunnalla, not. Tsaui!

Kiertueen sähkösikarit tarjosi Paul Saar