maanantai 31. lokakuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 15, Koh Lanta, Thaimaa

Aamupala ja sit heti altaaseen pelehtimään. Henkilökunta suursiivoaa paikkoja ja roudaa lisää aurinkotuoleja altaalle. Rannassa rakennetaan uutta isoa terassia. Taitaa kieliä siitä että sesonki on alkamassa ja sadekausi saadaan virallisestikin unohtaa. Tummien pullukkatyttöjen duo on täydentynyt kolmannella jäsenellä. Yks rastatukkaisten hippityttöjen porukka on asettunut tänne asumaan myös sekä japanilainen nörttipariskunta. Nuo japanilaiset nuoret miehet näyttää kaikki siltä että ne on keksiny vähintään tietokoneen. Pari henkilökuntalaista on tuolla palmussa korkealla pudottelemassa kookoksia maahan. Yks hakkaa niitä auki ja imee kaikki maidot. Saakohan sekin palkkaa tuosta hommasta? Altaan vesi on kummasti viileämpää kuin aiempina aamuina. Johtunee siitä että eilen oli yks pilvinen päivä välissä.
Pilveen se meni välillä nytkin joten lähettiin mopolla kylille. Mulla alkaa olla Pokemonissa pallot loppu ni katoin kartasta että tuossa kylällä on 7 pokestoppia ja lähettiin koluamaan ne kaikki tyhjäks. Yks niistä oli aivan rantaviivassa tuolla Long Beachin pohjoispäässä. Hieno ranta ja hienot maisemat. Horisontissa näkyy ne kaukaiset saaret joilla James Bondia kuvattiin. Veteen ei tohdi mennä, näkyy olevan varoitukset päällä jellyfisheistä. Heti kun mentiin mopolla pienemmille teille ni vaisto pakottaa ajamaan oikeaa puolta. Natiivit tulee väärää kaistaa vastaan ja meikä ihmettelee miks ne ei väistä kunnes liikennetoimittaja sanoo tarakalta että se oon minä joka ajan väärällä kaistalla. Viimeiset kaksi pokestoppia on yhen ravintolan läheisyydessä siten että niitä molempia pystyy operoimaan samalta istumalta. Tähän jäädään syömään ja napsitaan samalla tunnin verran palloja laariin.
Thaimaalaiseksi ruokalaksi tämä on poikkeuksellisen fiini paikka, mutta tämäpä ei periaatteessa olekaan thaimaalainen vaan tämä on joko saksalainen tai itävaltalainen, en oo ihan varma. Tämän nimi on Hang Sabai, tai Sang Habai, en oo siitäkään aivan varma. Tää mainostaa olevansa leipomo sekä aamiaispaikka, siksipä aukioloaikakin on 8-17. Ennenkuin saatiin edes ruokalistoja niin luolan omistava saksalaismummo pakotti henkilökunnan myymään meille leipomansa sämpylät. Okei, ne ostamamme sämpylät kuitenkin tarjoiltiin vasta pääruoan kanssa. Vaimo otti wienerschnietzelin ja meikä tilasi siitä samasta metsästäjän version sienikastikkeella. Erinomaiset olivat ja paistetut perunat oli myös just kohillaan. Saksalaisittain sitä suolaa ei ollu säästelty yhtään missään ja vasuri puutui jo sen verran että kotiin pitää ajaa varmaan yhdellä kädellä. Kesken päivällisen piti vaihtaa pöytää kun auringon tulokulma muuttui kriittiseksi. Evään jälkeen kehuin rouvalleni että ei ollu sienikastikkeen sienet muuten mistään säilykepurkista tällä kertaa ja just samalla hetkellä muistin pari tosielämän kertomusta lähipiiristä joihin liittyvät sienet ja thaimaa. Voi olla että kotiin ajetaan vaikka ilman käsiä ja joikuen.
Terassin ohi ajoi vaarallisin koskaan livenä näkemäni ajoneuvoyhdistelmä. Harmi etten kerennyt siitä kuvaa ikuistamaan mutta minäpä kerron, pistäkää nyt silmät kiinni ja kuvitelkaa päissänne. Kuusi japanilaista vosua ihan viimeisen päälle geishameikeissä kolmella skootterilla. Kaikilla kuudella sojottaa selfietikut johonkin suuntaan. Ne ajoi ehkä 10 km/h ja ihan saatanan mutkille, hyvä että mopot pysyi pystyssä. Kaikilla jotka istuivat tarakalla ni oli semmoiset nilkkoihin saakka ulottuvat kimonot päällä jotka tietenkin lepattivat mopon pinnoissa tarttuen sinne kiinni hetkenä minä hyvänsä. Oli ruuhka-aika ja natiivit yrittivät väistellä parhaansa mukaan. Kaiken kruununa sillä ihan viimeisellä muijalla oli aurinkovarjo (=sateenvarjo) toisessa kädessä että hänen geishameikkinsä päivety. Toivottavasti kaatuivat ja polviinsa tuli ikävän näköiset ruvet.
Lasku maksettiin ja oltiin pois lähdössä ni paikan fyhrer sanoi että nyt ollaan laittamassa kiinni tältä päivältä joten istukaapa alas ni otetaan vähän ouzoa kun minämummo se oon sitä ite tehny. Kaks pöydällistä asiakkaita totteli häntä mutta me uhmattiin käskyä sillä tekosyyllä että mikään viina ei sovi meille. Valehdeltiin, minulle sopii kaikki viinat aivan erinomaisesti. Mummo hyväksyi valheen ja antoi vaimolle leipomansa suklaapullan kaupantekijäisiks mukaan. Nyt äkkiä kotiin, perseeni on juuri sitä mieltä. Paskashown jälkeen lähettin vielä takas kyllille kun unohtui käydä kaupassa ja pyykitkin lupasin hakea pyykkimummolta sixöloo. Mummo ei oo tässä pyykkitapauksessa oikeesti mummo vaan ehkä 30v YH joka asuu pienen lapsensa kanssa siinä samassa kopissa missä pyykkiä pesee. Pyykkimummo nyt vaan on pyykkimummo oli se sitten mitä sukupuolta tai ikää tahansa. Vähän niinku talonmies on talonmies vaikka olis mummo. Nätisti oli viikannu pyykit pussiin ja kysyi varovasti että olisko satanen mitään, annoin 150 bahtia (4€). 
Kotona käytiin vielä omassa rannassa pällistelemässä auringonlaskua ja sieltä sysipimeällä pois kävellessä hyökkäs pusikosta japanilainen tietokoneenkeksijänörtti taskulampun kanssa meidän eteen. Kaikilla osallistujilla tais tulla vähän paskaa housuun ja jos en olis näin joviaali persoona ni olisin lyönyt sitä japsia mahaan. Netflixistä 3 jaksoa Bloodlinea ennenku uni tuli. Huomenna pitää muistaa ostaa siitä Freedomesta ihan oikee versio kun toi trial vissiin oli vain 5 päivää. Hyvä apuohjelma on se. Öitä.
PS. Jos teillä on vielä silmät kiinni kun kuvittelette niitä geishoja ni nyt saa avata. Tosin silmät auki on vittumaista nukkua joten pitäkää vaan kiinni.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 14, Koh Lanta, Thaimaa

TSAU. Poutaa on mutta heti aamiaisen jälkeen alkoi sade. Uusi thaimaalainen puhelinliittymä toimii upeasti ja käytiin hakemassa radioäänelle samanlainen että hänkin pääsee Pokemonin makuun. Sitä minä en vaan ymmärrä miten se whatsapp toimii sen puhelimessa edelleen vaikka sisällä on thaimaalainen SIM-kortti. Eikös se yhteydenmuodostus siinä kuitenkin perustu puhelimessa oleviin yhteystietoihin ja näin ollen vaimollakin siihen sen suomalaiseen numeroon jolla hän on sen paskasovelluksen käyttämisen aloittanut? Mitään hyvää sanottavaa minulla ei oman kokemukseni perusteella ole siitä whatsappista aiemmin ollut mutta kyllä nyt täytyy myöntää että tässä tapauksessa se on näköjään hyödyllinen. Kyllä minullakin oli whatsapp. Jouduin sen asentamaan kerran kun oli yksi yhteinen projekti johon kuului staminan ja kotiteollisuuden ihmisiä, eräs ranskalais-suomalainen standup-koomikko ja yksi mikkeliläinen festivaalipromoottori. Hetken ajan se sovellus oli ihan hyödyllinen ryhmäyhteydenpitoväline mutta kun projekti oli ohi niin yhtenä yönä saattoi tulla 50 kuvaa ja videota sen koomikon kullista tai hyyrysen perseestä tai pahimmassa tapauksessa yhtä aikaa molemmista. Poistin sovelluksen. Se sopii vain koomikoille.
Sillä aikaa kun minä järjestin 7/11:ssä sitä liittymää niin vaimo osteli tuliaisia ja suklaapullia. Tämä on ensimmäinen päivä kahteen viikkoon kun aurinkoa ei meinaa näkyä. Lämmintä on kuitenkin yli 30° ja sade on hyvin hetkittäistä. Kuten tietänettekin niin se sade tulee täällä sekunnissa ja loppuu noin kahdessa sekunnissa. Ja silloin kun sataa ni yleensä sataa oikeasti. Nyt on just tällainen tilanne ja kaupasta toiseen siirtyminen tulee tehdä harkiten ja ripeästi. Seuraavasta kaupasta hankittiin snorklailutötteröt ja seuraavassa sateentaukoamisvälissä mentiin lounaalle.
Baarin nimi on The Sisters. Oikein sympaatisen oloinen ruokala. Seinällä on iso liitutaulu joka sanoo suunnilleen että low seasonilla meitä on täällä vähemmän töissä ja palvelu on hitaampaa, antakaa anteeks. Vastakkaisella seinällä on vielä isompi liitutaulu joka sanoo että me valmistetaan kaikki ruoka tuoreista aineista ja alusta asti ite ja siks siinä menee vähän enemmän aikaa kuin muilla, antakaa anteeks. Suomalaisessa oravanpyörässä operoiva markkinointikonsultti sanois että tuo se vasta on paskaa mainontaa että ensimmäisenä pyydetään asiakkailta anteeks ennen ku on kunnolla edes päivää sanottu. Mutta täällä kun ei oo kenelläkään kiire ni tuo on ehkä kuitenkin plusmerkkistä tiedottamista, saatte anteeks. Vaimolle punainen curry ja minulle panang curry, dieettikola ja norsukalja. Yhteensä kaheksan euroo ja täydet 10 pistettä, täydellistä ruokaa. Sitä paitsi ruoka oli pöydässä paljon äkimmin kuin asematunnelin mäkissä minkä pitäis olla pikaruokala.
Upean näköinen täysvalkoinen kissa pyöri maskotin roolissa siellä baarissa. Vaimoni lisäksi myös naapuripöydän ukrainalaisseurue yritti houkutella sitä kissaa rapsuteltavaksi. Kissa käveli ylpeästi pää pystyssä minun tuolini alle istumaan ja istui siinä niin pitkään kuin baarissa oltiin, muita hän ei huomioinut laisinkaan. Näin on käynyt monesti aiemminkin ja nimenomaan yleensä aina. Minusta ehkä erittyy jotain hormonia mikä on kissojen mieleen. Matkalle lähtiessä meidän kotia ja kissoja tuli huoltamaan Fakiiri Kyllönen, suomen unohdetuin BB-tähti mahtavine viiksineen. Perheen nuorempi kissa majaillut ensimmäisen viikon mekanismisohvan sisällä kun hän pelkää Fakiiria. Tarkemmin kun analysoitiin ja muisteltiin ni sehän pelkää kaikkia miehiä. Se kissa, ei Fakiiri. Naisia se ei arastele laisinkaan. Edelleen se kissa, ei Fakiiri, tai en minä tiedä hänestä. Se kissa on tullu meille eläinsuojeluyhdistyksen kautta kun narkomaanit hylkäsi sen rappukäytävään. Ilmeisesti sitä on kohdeltu pienenä melko kaltoin. Se pelkää vieläkin ovikelloa ja nyt viimeisimmän datan perusteella siis myös miehiä. Tästä on myös vedettävä se johtopäätös että se kissa luulee minun olevan nainen. Ai mistäkö tiedän että se seurue oli ukrainalainen? Noh, a) oon opiskellu pienempänä venäjän alkeita eikä se puhe kuulostanut aivan tutulta vaan vähän sinne päin ja b) nämä käyttäytyivät hyvin joten eivät olleet ryssiä.
Seuraavan sadetauon aikana ajettiin skootterivuokraamoon ja otettiin kulkuneuvolle lisäaikaa lokakuun alkupuolelle saakka. On tuo melko ehdoton vehje jos oot tälle saarelle tulossa, kannattaa ottaa tuolla hinnalla koko loman ajaksi ja heti kun saavut. Seuraavan poutajakson aikana käytiin etsimässä vaimolle gymiä. Ei semmoista pokemon-gymiä vaan semmoinen oikea kuntosali missä on internetin mukaan semmoisia tuotteita ja välineitä missä voi ihminen roikkua. Hyvä olis laittaa akka roikkumaan ja juoda ite sillä välin baarissa kaljaa. Huomaatteko kuinka välillä yritän yhdellä lauseella kokeilumielessä tehdä itsestäni sovinistin? Gymi löytyi mut ei niillä ollu kuin lihaksenkasvatuslaitteita. Mentiin takas kotiin ja vaimo alkoi seisomaan päällään. Minä join kaljaa. Vein minä pussilisen pyykkejä kylän mummoille pestäväksi. Puhtaat voi hakea tumoro iivnii sixöloooo….
Helevetin kokoinen rukoilijasirkka on meijän seinässä. Onneks sen seinän ulkopuolella. Laitoin eilen Air Asialle kysymyksen että saanko käyttää niiden menopaluu-lentolipusta kuitenkin paluulennon jos oon missanu sen menolennon. Vastaus tuli tänään ja se kuului kirjaimellisesti näin: ”You use return flight”. Mitenkä tuon nyt ottais, minun mielestä tuosta puuttuu apuverbi can tai cannot ja sehän vaikuttaa melko ratkaisevasti lopputulokseen? Minä luulen että se tarkoitti jes ja luotan siihen että lippu toimii sitten kun täältä taas Singaporeen lähdetään. Jännä nähä. Finnair vois ottaa pikkusen mallia tästä asiasta. Minä en voi ymmärtää mikä siinä on niin vitun vaikeeta että jos esimerkiks myöhästyt lennolta ni se paluulento mitätöityy samalla? Eikö tuo oo nyt jonkin markkinalain vastaistakin tuommoinen paskatoiminta? Ihan sama jos ostaisin kuukaudeksi kuntosalikortin ja kun ensimmäisenä päivänä en ehkä krapulan takia päässyt salille ni koko kortti mitätöityy loppukuun osalta. Haistakaa Finnair paska! Saatte anteeks vain jos mun huutokauppatarjous bisnesluokasta paluulennolle Helsinkiin menee läpi. Tsaui!


tiistai 25. lokakuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 13, Koh Lanta, Thaimaa

HELLO. Sunnuntaiaamu. Ei tullu miljoonia lotosta eikä eurojackpotista. Aamiaisella lisää pettymyksiä, buffet onkin näköjään vain perjantaisin ja lauantaisin. Toimittaja/juontaja päätti kuitenkin hullutella ja otti setin numero 4 jossa on keitetyt munat. Se oli kauhea virhe, niitä munia ei ollut keitetty nimeksikään, ei ollu ees kolmen minuutin munia ne. Aamiaisen jälkeen siirsin toimiston altaalle. Tästä on tulossa helevetin kuuma päivä, nyt on jo 33° mittarissa. Sadekausi pitäis olla mut ei täällä oo kyllä satanu kuin välillä öisin. Näköjään tänään pitää konttorista pulahtaa laguuniin noin joka kymmenennen käsitellyn meilin jälkeen. Se on päivän tahti. Altaan reunalle on ilmestynyt uusi pariskunta. Mustia naisia he ovat molemmat, afrikasta tai ameriikasta otaksuisin. Onkohan tää sadekausi nyt olevinaan loppumassa kun tänne alkaa valua muutakin väkeä?
Ei kyllä pystyny tänään pitämään toimistoa auki ihan virka-ajan mukaisesti, liian kuumaa on siihen. Pitää lähteä mopolla suristelemaan, ensin kauppaan ja sitten syömään. Tai ihan ensin piti kääntyä takaisin hakemaan se passi mikä jo kertaalleen eilen unohtui. Prepaid hallussa ja vaimolle piti ostaa semmoinen pesusieni. Sillä alkaa nyt ensimmäinen kerros nahkasta kuoriutumaan ni sillä paavolla on hyvä raapata sitä pois. Jumalauta että on kuuma ajella mopollakin. Tai oikeastaan se pysähtyminen vasta vaikeaa onkin pitää tähdätä aina suoraan varjoon. Jos satut aurinkoon pysähtymään ni alkaa käsivarsia kihelmöimään aivan saatanasti. Viime yön sain kyllä nukuttua suht hyvin kun voitelin surutta sitä aloe veraa ja otin kaks histamiinia.
On tarkoitus mennä syömään Red Snapperiin. Mä näin sen toissa päivänä kun ajeltiin sinne eläinhoitolaan. Se erottui tuosta tien varresta edukseen, näytti pykälän verran hienostolaisemmalta kuin naapurinsa ja rouva luki silmillä tripadvisorista että se on pakollinen ruokapaikka jos tällä saarella aikaasi kulutat. Se oli kuitenkin kiinni. Jatkettiin samaan suuntaan ja käsivarsia poltteli niin kovaa että päätin pysähtyä just tasan ensimmäisen ruokalan kohdalle mikä löytyy ja heti löytyikin. Patty’s Secret Garden. Hieno paikka ja menu näyttää hyvältä myös. Samassa kortteerissa toimii myös kuuden huoneen guest house. Nyt on miljöö kohillaan.
Vaimolle masaman curry ja minulle hampurilainen uusiseelannin lehmällä. Pyydetty lehmä on kuitenkin loppu ni laitetaan thaimaan lehmää tilalle. Hieno hampurilainen tuli pöytään, sämpylä oli justiinsa omassa uunissa pyöräytetty ja pihvikään ei ollut einesmallia. Täydet pisteet on pakko myöntää tästä ruoasta. Ruokajuomana nautin englantilaisen siiderin, minkä löytyminen listalta ensin vähän ihmetytti mutta selvisi että omistajattaren mies on britti ni totta kai se on laittanu mieleisiä juomiaan listalle. Tripadvisor sanoi jälkeen päin että Patty’s Secret Gardenista saa koko Thaimaan parhaan hampurilaisen. Oman kokemukseni perusteella en voi väittää vastaankaan, se oli paras tässä maassa koskaan syömäni. Suosittelen.
Tänään on hoidettava myös pari käytännön asiaa virastoihin Dtac ja AirAsia. Jälkimmäisestä pitää selvittää saako heidän lentoyhtiönsä protokollan mukaan samalla lipulla olevan paluulennon käyttää jos menolentoa ei ole käyttänyt. Finnairillahan tämä ei ole mahdollista mutta täällä päin onkin monessa asiassa vitun paljon enemmän järkeä ja sivistystä mukana ni kannattaahan tuo selvittää ennenku alan uusia lentolippuja ostelemaan mihinkään. Dtacilta pitää selvittää että minkähän VITUN takia tämä minun uusi ja upea puhelinliittymä ei toimi. Selvitys alkaa sillä että ne lähettää mulle asennusohjeita tekstiviestinä niillä thaimaan koukerokirjaimilla, ihan niinku niitä nyt joku muu kuin thaimaalainen osaisi lukea. Sit minä saa heihin kuitenkin yhteyden FB-chatilla ihan oikeilla kirjaimilla ja just kun mulla alkaa olla kierrokset tapissa ja koko vitun puhelin on lähössä uima-altaaseen ni siihen ilmestyy yhtäkkiä 4G-logo yläkulmaan ja Pokemon Go-lävähtää hetkessä tulille. Oli enää sekunneista kiinni että olis saatu uusi iPhone 7 meijän perheeseen. Tämän minun hermoilun aikana vaimo oli käyny varaamassa meille hieronnat klo 18. Minä vähän ihmettelin että mitenkä ne tuolla ulkohieromossa oikein homman toimittaa kun pimeä tulee joka ilta klo 18.20 ni ne hierojat tuleekin kuulemma suorittamaan tänne meijän huoneeseen.
Minä en mihinkään selkähierontaan enää suostu. Otin listalta sellaisen kuin ”Backhead & Shoulder”. Ne kellä on vähän hukassa nuo anatomiset termit englanniksi ni minäpä kerron. Backhead on perse ja shoulder on selkä. Niitä hierottiin ja niin maan perkeleesti ja väkivallalla. Ja koko ajan jännitti että sujahtaako hierojan öljyinen sormi uhrin berberiin. Ne rouvat tosiaan tuli tänne meijän asuntoon, purkivat sängystä kaikki petivaatteet ja käskivät meijät siihen mahalleen ja sitten ite könysivät meijän päälle polvilleen. Perinteinen thaihieronta menee niin. Onko teillä muuten kuinka monella ollu sängyssään yhtä aikaa oman vaimon lisäks kaks thaimuijaa? Ei näy paljon käsiä nousevan. Tunti siinä meni. Hetkittäin oli ihan hyvääkin hierontaa mutta vähempi väkivalta riittäisi minulle.
Nyt on keskityttävä kyttäämään Singaporen formulakisat. Siks aikaa laitan vaimolle pyörimään hääohjelmia padilta ni se pysyy hiljaa. Formuloiden jälkeen kävin tarkastamassa läheisyyden pokestopit. Niitä olikin vain yksi, tuossa resortin risteyksessä. Samalla huomasin siinä pyykinpesulan johon aion viedä huomenna likapyykit pesuun. Poksuista scoretin Cubonen ja Growlithen. Heikolta näyttää tarjonta siihen verrattuna mitä se Phuketin puolella oli. Öitä.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 12, Koh Lanta, Thaimaa

ADELE. Huomenna on Singaporen F1 Grand Prix, mutta eihän mikään thaimaan kanava sitä näytä. Singaporeen lentäis tunnissa mutta ei se oo ihmisen paikka tänä päivänä. Siksipä asensin ensimmäisenä aamutoimena läppärille F-Securen Freedomen joka uskottelee maailmankaikkeudelle minun ja koneeni olevan tällä hetkellä Espoossa ja sen johdosta saan kaiken suomen telkkarista ulkomaille rajoitetun sisällön näkyviin missä vaan. Edellinen lause tarkoittaa sitä että huomenna Formulastudio on tosiasia tuossa altaan reunalla. Ihan vaan tätä testatakseni katoin eilisen Vain Elämää-aloitusjakson. Meijän entinen alakerran naapuri veti kevyesti parhaiten. Pisteet Mikael Gabrielille. 
Aamiaisen jälkeen pistin vaimon altaalle aurinkoon ja siirsin toimistonikin sinne että siivoojat saivat rauhassa puhdistella asumuksemme. Aika varovainen pitää olla tuolla ulkoilmassa nyt näiden käsivarsien kanssa. Illalla imeytin niihin varmaan puol litraa aloe veraa ja söin kourallisen paikallisten antihistamiininappeja joita löytyi Minimartista. Silti vähän paljon kutittelee ja kirvelee. Valelin siis käpälät nyt oikein huolellisesti pikkuvauvoille suunnatulla 50-rasvalla ennen kuin avasin allastoimistoni. Radiojuontajan rasvavarastosta löytyy nimittäin rasvaa ihan jokaiseen tarpeeseen, uskokaa pois. Tänään toimistossa esiintyy hajuhaittoja. Tämä ei kuitenkaan liity millään tavalla minun perseeseeni eikä parin viime viikon aikana nautittuihin curryihin. Resortin puutarhureilla on ollu jo pari päivää jokin risujenpolttotalkoo meneillään tuolla mäen alla ja tänään tuuli sattuu puhaltelemaan juuri sieltä päin, välillä ihan silmiäkin kirvelee se. Altaan pohjalla näkyy olevan vielä sulamattomia kloorinappeja. Allaspoika ei oo kyllä nyt ollu ajan tasalla koska ne napit kuuluis laittaa sinne illalla klo 19 niin että aamulla klo 7 ne on hävinneet. Toisaalta, jos ne napit olis jotenkin ihmiselle vaarallisia ni ei niitä silloin sinne ihmisen uimaveteen laitettais. Molskis ja loiskis.
Lounasaika. Tänään ajellaan skootterilla kylille syömään, tuossa kilometrin päässä nähtiin hyvän näköinen ruokala. Se oli kuitenkin vielä kiinni. Kokeiltiin ajella toiseen suuntaan ja sieltä löytyi pikkuinen Banana Bar jossa istui paikallinen perhe syömässä. Se on hyvä merkki, sinne. Niillä oli erikseen menut paikallisille ja turisteille. Turistimenussa oli lähinnä burgereita, pizzoja ja pastoja. Otettiin natiivien menusta masaman curry ja vihreä curry, molemmat kanalla ja riisillä. Juomiksi dieettikola ja kalja. Voitte ihan iteksenne arvailla kuka söi mitä ja joi, mutta ruoka oli täydellistä. Täys kymmenen pistettä tälle paikalle. Laskun loppusumma 300 bahtia, eli 7,50€.
Erityishuomioita: Tarjoilija/päällikkö/omistaja oli kolmannen sukupuolen edustaja ja sen helevetin vekkuli koiranpentu pyöri siinä meijän jaloissa koko ajan. Banana Barin wifillä kokeiltiin siinä sit huviksemme että jokohan Thaimaan Pokemon-serverit olis toiminnassa ja jumangega nehän toimii. Itse asiassa ne on toiminu koko ajan mutta ilmeisesti meidän resortin omistaja on jonkin asteinen allahinpalvoja ja se on asentanu hotellin nettiin pelikiellon. Tämä on hieman kummallista kun yleensä nää islamistit blokkaa ensimmäisenä kaikki betsisivut mutta ne toimii kyllä kaikki. 
Tultiin kotiin pienille ruokalevoille ja sitten pittää lähtee hoitamaan itelleen thaimaalainen puhelinliittymä että pääsee pelaamaan. Pienellä googletuksella selvis että 7/11 myy unlimited data packagella olevaa prepaidia ja minä muistan missä täällä on 7/11. Lähettiin mopolla sinne ni tuossa meijän lomakeskuksen risteyksessä kävi sillä lailla että kun minä oon kääntymässä oikealle ni minunhan pittää tietysti väistää molemmista suunnista tulevaa liikennettä koska täällä ajetaan väärin päin. Noh, minä olin varmaan jo pari minuuttia siinä ylivarovaisesti ootellu että mihinkähän väliin tässä kerkeis ku mopoja, autoja, tuktukeja ja norsuja vilisee aika saatanan paljon ja sitten katoin että tuohon väliin kerkee. Aloin jo vähän kytkintä siinä nostamaan ni yks hampaaton pappa alkaa ilman suuntamerkkiä kääntymään siitä minun edestä tänne meidän tielle. Vaimo kirkuu tarakalla ja minä sain just jarrut takaisin pohjaan kun se pappa kaartoi noin sentin päästä meidän eturenkaasta ja huusi samalla ”SOLISOLIIIIIIiiiiiiiiii”. Okei, saat anteeks, mut vähän säikäytti.
Ensimmäinen löytämäni 7/11 oli täynnä koululaisia univormuissaan. Kaikki osti nuudeleita ja käyttäytyivät äänekkäästi. Oletan että se oli ruokatunti. Kehnosti englantia puhuva myyjä yritti myydä mulle semmoisen prepaidin millä saa vaan lisävirtaa olemassa olevaan Dtacin sim-korttiin. Jos ihan totta puhutaan ni minä meinasin vahingossa ostaa semmoisen ja se myyjä pelasti minut hasardilta. Ajeltiin toiseen seveneleveniin koska näillä ei ollu muunlaisia olemassa. Löydettiin isompi saman ketjun myymälä ja sieltä löytyi heti kolmeakin eri vaihtoehtoa. Minä oon kyllä niin paska tuossa tietokoneslangissa että en tiijä yhtään tarkoittiko ne tekstit rajatonta dataliikennettä mutta isoja numeroita niissä biteissä ja megagigoissa oli. Aattelin että varman päälle jos haluaa pelata ni ostaa semmoisen liittymän minkä paketissa on isoimmat numerot. More is more, you know! Myyjätär ei puhunu yhtään englantia ni ei ollu apua siitäkään. Maksun aika ja kassaneidiltä tulee ensimmäinen englanninkielinen sana: ”Passport”. No niin, tiesinhän minä että sen tarvii liittymän ostoon mutta muistinko ottaa mukaan, no en vittu muistanut, siellä se on hotellin kassakaapissa. Huomenna siis uusiks passin kanssa koska nyt on se hetki kun aurinko laskee ja silloin ei täällä liikenteessä uskalla enää valkonaama mopolla touhuta. Kohteliaisuussyistä vaimo osteli molemmista kaupoista viinereitä ja kakkuja ja suklaapullia koska on kuulemma moukkamaista poistua kaupasta ostamatta mitään. Hyvä selitys.
Kotona katsottiin vielä ens viikon Vain Elämää-jakso ja pakko tunnustaa että alakerran juippi veti taas parhaiten. Hyvä Miklu. Siihen päälle vielä 3 rästiin jäänyttä jaksoa Blindspottia ja kylläpä nyt nukuttaa mukavasti. Tsaui!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 11, Koh Lanta, Thaimaa

HELLO. Kylläpä on nyt mukava uudesta kodista pulahtaa heti herättyään uimaan. 16 askelta sängystä altaaseen, laskin aivan itse eilen. Eiku tänään. Vesi sais kyllä olla viileämpää. Aamulla ilma oli huomattavasti viileämpää kuin vesi. Ja se ilma oli 28° C. Vartin verran kun räpiköi niin ruokahalukin on aamiaisella ihan eri luokkaa. Perustuikohan se tähän samaan se Suomen armeijan meininki että aamulenkillä käytiin aina ennen aamiaista? Monesti oon miettiny sen järkevyyttä. Sen aamulenkin sekä koko armeijan. Aamun toinen iloinen asia on että aamupala on tarjoiltu buffet-tyyliin. Johtuneeko siitä että resortiin alkaa valua enemmän väkeä vai onko tämä jokin viikonlopputyyli kun laskujeni mukaan nyt on perjantai. Ihanpa tuo on sama, pääasia että on buffet.
Aamiaiselta tullessa jäätiin jorisemaan respan akkojen kanssa kun se booking.com ei oo vieläkään vastannut minun yhteydenottoihin. Yks niistä respan neideistä on semmoinen vähän muita nohevampi ja se sanoi että sillä on hyvä puhelinnumero sinne ja nyt hän pistää tämän asian kuntoon. Varmaan vartin se jonotti sinne mutta kun langan päässä joku viimein oli niin tämä rouva saneli ehdot sinne hyvin pienellä äänellä mutta valtavalla itsevarmuudella. Voin kuvitella että vastaanottaja on siellä lankapuhelimen toisessa päässä noussut tuolistaan seisomaan ja käsi lipassa toistanut yes madam, yes madam jne. Asia siis kunnossa, yhellä puhelinsoitolla kolmen viikon majoituksen hinta laski 53 000 -> 25 900, eli alle puoleen. Taas saa vaimo ostaa enemmän tuliaisia.
Ja minä saan vuokrata skootterin. Tuommoinen 50-kuutioinen moposkootteri maksais 6€/päivä. Semmoisen vois pariks viikoks ottaa ja körötellä erilaisiin paikkoihin neljääkymppiä radiotoimittaja tarakalla. Vuokraamossa paljastui kuitenkin semmoinen seikka että 125-kuutioinen kevytmoottoripyöräskootteri maksaa vain 5€/päivä ja siinä on nopeusmittari sataankuuteenkymppiin saakka. No totta kai minä otan semmoisen mielummin. Tätä valintaa ei vaan passaa paljastaa sille tarakkamatkustajalle koska myin tämän idean hänelle ihan vaan mopona joka ei lujaa edes kulje. Kaks kypärää tinkaisin kaupan päälle. Ei kai niitä täällä olis pakko pitää mutta silkkaa typeryyttä on ajaa ilman, varsinkin Thaimaassa. Vaimolla on pieni pää tai sitten thaimaalaisten standardipää on jotenkin poikkeuksellisen iso koska hänelle ei käypäistä pottaa löytynyt. Otettiin pienin mahdollinen ja minä aina hampaat irvessä sen kiristin päähänsä mutta kyllä se joka kerta takaraivolle valahti kun Honda Click 125:n nopeusmittari näytti kello kahtatoista.
Hetkeksi vaimo altaalle ja minä töihin, sit lähetään komeesti mopolla kylille. Mitäpä luulette jos ihminen on ajellut oikeanpuoleisessa liikenteessä tasan 30 vuotta ja nyt se laitetaan ensimmäistä kertaa jossain vinkukiinassa vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan ni kuinka käy. Ihan pikkusen on vaikee iskostaa mieleen semmoinen ajatus että nyt vaan ajat väkisin koko ajan väärää rataa ni kaikki menee hyvin. Aika ajoin tämä minulta tietysti unohtui ja silloin puoliso koputti olkapäähän kysyen että pitäiskö sinun ajaa tuolla vasemmalla puolen mielummin. Apteekista antihistamiinia ja rättimyymälästä hannulle uus paita. Ensimmäinen paitaostos vaikka täällä on jo pari viikkoa oltu, sairaus on helpottamassa.
Pienen uima- ja auringossamakaamistauon jälkeen lähettiin kylätietä toiseen suuntaan. Ennakkotietojen mukaan noin 4 km päästä tulisi löytyä Lanta Animal Welfare-niminen elukoidenhoitelulaitos. Tästä oltiin ennakkoon paljon hyvää kuultu ja sinne piti päästä. Vain yhden kerran minä siitä huti ajoin ja heti löytyi. Vähän kämäisen näköinen kompleksi mutta ei anneta hämätä. Pihalla pyörii parikymmentä kissaa. Ne on hyväkuntoisen näköisiä mut aika monelta puuttuu jokin jalka. Ei näytä tahtia haittaavan. Muutama koira on myös siinä pihalla. Joku jäbä tulee juttelemaan meille ja sanoo että kohta on esittelykierros, älkää karatko. Siinä oli yks ranskalainen pariskunta ja sit yks italialainen hippimuija myös pyörimässä. Ooteltiin porukalla sitä esittelyrundia.
Se on voittoa tuottamaton järjestö. Heidän eläinlääkärinsä eivät saa liksaa ja kaikki muutkin vapaaehtoiset ovat hommissa vain nukkumapaikkapalkalla. Töitä tekevät päivällä kahdessa vuorossa ja öisin yksi aina valvoo. Se yövuorolainen vahtii just leikattuja elukoita ja sit sillä on toinenkin tärkeä homma. Nimittäin yöllä kun muslimit alkaa vinkua minareeteistään joikuja klo 5.00 ni koirat hyvin mielellään yhtyvät tähän lauluun vaikkeivat muslimien kanssa muuten toimeen tulekaan. Läheiset asukkaat ja hotellit ovat valittaneet voimakkaasti tuosta haukunnasta viranomaisille ja erilaisia uhkauksia on tullut vaikka mistä. Se yövuorolainen herättää puol tuntia ennen allahinpalvontaa kaikki koirat ja pitää niitä väkisin valveilla sen puoli tuntia jotta muslimimessun aikaan ne olisivat mahdollisimman väsyneitä ja hiljaisia.
Etupiha oli vasta pintaraapaisu. Päärakennuksessa on ihan täysveriset hoito- ja operointitilat elukoille ja rakennuksen takana on 5 koiratarhaa joihin toipuvat koirat on jaettu laumoihin sen mukaan miten ne sattuvat toistensa kanssa toimeen tulemaan. Pääasiassa tuolla hoidetaan, leikataan ja rokotetaan kissoja ja koiria sekä operoidaan autojen alle jääneitä elukoita. Eläimet palautetaan mahdollisuuksien mukaan sinne mistä ne on tulleetkin mutta osa annetaan adoptioon eurooppaan, jenkkeihin ja kanadaan. Niiden nettisivuilta voi kytätä adoptoitavia yksilöitä. Järjestö hoitaa niiden kaiken paperityön ja he järjestävät myös kuljetuksia turistien mukana avaimet käteen-meiningillä. Järjestö on toiminut 14 vuoden aikana siten että rabies on hävinnyt tältä saarelta kokonaan ja saaren kissoista ja koirista 90% on rokotettu. Hienoa työtä. Kaikki satasta (bahtia) pienemmät setelit työnsin niiden lahjoituslaatikkoon.
Mopolla 4 kilsaa kotiin ja sillä matkalla paloi kuljettajan käsivarret. Se on vähän niinku veneillessäkin, sitä vaan ei huomaa. Juon purkillisen aloe veraa ja alan nukkumaan. Hyvää yötä.

torstai 20. lokakuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 10, Koh Lanta, Thaimaa

HELLO. Ilman vaimoa ja/tai facebookia olis menny tämäkin päivä ohi tietämättä että oon jo 45 vuotta vanha yksilö. En olis kyllä muistanu koko päivämäärää laisinkaan ja ei kai aikuiset ihmiset juhlikaan kuin tasakymmeniä. Paitsi tuo meillä meillä kotona asuva radiotoimittaja, se kyllä juhlii kaikkien syntymäpäiviä ja aina. Sillä täytyy olla aina hauskoja hattuja ja kakkuja ja serpentiinejä ja kaikki sukulaiset kylässä. Eikä siinä mitään, juhliminenhan on mukavaa. Tänään ei kuitenkaan sen kummemmin biletetä, lähetään nyt vaan aamiaiselle ihan rutiininomaisesti. Sen verran kuitenkin omia rutiinejani rikoin että maistoin ensimmäisen kerran jogurttia aasiassa. Se oli vallan erinomaista. Vähän niinku sitä kreikkalaista maustamatonta luonnonjogurttia mutta parempaa ja tähän oli valuteltu aivan pieni plöräys ehkä hunajaa pintaan. Oikein hyvä, syön sen huomennakin.
Booking.com ei oo vastannu mulle vieläkään mitään varauksen muutoksesta mutta kyllä me nyt joka tapauksessa muutetaan tuohon altaan vierelle asumaan. Minä haluan ja vaadin päästä aamu-uinnille välittömästi herättyäni. Maksetaan sitten vaikka tuplahintaa kahesta huoneesta sen aikaa kun ne vaivautuu vastaamaan. Äsken just laitoin niille viestin jossa lupasin sen olevan viimeinen ja sen jälkeen yhteistyömme loppuu iäksi jos en saa vastausta 12 tunnin kuluessa. Kello tikittää, saatana. Käytiin valitsemassa sopiva asumus altaan reunalta ja henkilökunta alkoi heti lataamaan sen baarikaappia täyteen. Sillä välin käytiin pakkaamassa varustus ja manuel tuli meidät hiacella rannasta hakemaan. Ei oo niin kiiltävä ja sataneliöinen tämä luukku mut ei sen tarvii ollakaan, tärkeintä on nyt se että uimakelpoinen vesi on 10 metrin säteellä. Respan akat oli kans jostain luntannu että meikällä on synttärit ja olivat toimittaneet hedelmälautasen bungalowin pöydälle odottamaan. Hieno ele.
Muuttohommat on rankkoja hommia ja niissä tulee hiki. Heti uimaan. Tänä päivänä luonnehtisin allasta kuitenkin paljuksi. En kokonsa mutta veden lämpötilan vuoksi. Kiinnostais tietää tuon veden oikea lämpötila koska joissain kohdissa se tuntuu jo oikeasti kuumalta. Phuketissa satoi pari päivää ihan oikeesti vettäkin mutta täällä on kyllä paahtanut aurinko koko ajan. Puhelimen sääennuste näyttää joka päivälle rankkasateita ja ukkosta mutta ei oo kyllä kumpaakaan näkyny. Mä luulen että applen nörtit on vaan jostain kuulleet että täällä on low season ja sadekausi ni pannaan nyt niiden puhelimiin salamia. Ei haittaa minua, mukava olla rauhassa.
On täällä toki muitakin. Meidän lisäks on kolme pariskuntaa. Se ei oo hirveen paljon jos resortissa on 300 asuntoa. Tuo hollantilainen pariskunta on ollu täällä ilmeisesti vähän pidempään, ne on aivan punaisia molemmat. Brittipariskunnasta molemmat ovat edelleen valkoisia. Niillä on kummallakin tuossa altaalla bluetooth-kaiuttimet mukana ja molemmista tulee ihan saatanan täysillä ibizaa. Tulis ees samaa biisiä mutta kun tulee päällekäin kahta eri biisiä. Ei ne puhu toisilleen mitään, ibiza riittää ylläpitämään heidän suhteensa. Intialaisesta pariskunnasta ei oo nähty kuin se rouva. Mut se rouva menee aina välillä tuonne palmujen taakse ja perheen pää haukkuu sen siellä kovaan ääneen ja sit rouva tulee takas ottamaan aurinkoa. Tämä toistuu useita kertoja päivässä. Jätän vaimon vahtimaan tätä meininkiä ja poistun sisälle töihin.
Tuohon altaan reunalle saa myös tilattua ruokaa niin ettei tarvii kävellä sen pidemmälle lounastamaan. Tämä optio kokeillaan heti. Mulle vihreä curry kanalla ja rouvalle spagetti bolognese. Ihan niinku olisin kirjoittanut tuon lauseen pari kertaa aiemminkin. Molemmat olivat oikein hyvät mutta curry oli ehkä hieman liian tulinen minun ja minun perseeni makuun. Totuus paljastuu huomenna. Ruokalevolla tuli puolisolle päänsärky eikä se meinannut ensimmäisellä tabletilla helpottaa yhtään. Minä syötin sille omasta arsenaalistani teholääkkeitä ja pistin pimeään nukkumaan. Näin sain taas rauhassa tehdä kaks tuntia töitä (ja betsejä), win win.
Kaks tuntia ja päänsärky oli hänellä historiaa. Nyt lähetään tuosta kylältä etsimään ATM ja 7/11. Käteistä tarvitaan koska tuo uus huone tulee vähän halvemmaks kun suoritetaan transaction ilman pankkikorttia ja booking.comin saamattomia venkuloita. Ensimmäinen ”ATM” näytti aika epäilyttävältä kun siitä sai ladattua myös jotain pelicredittejä sun muuta eikä siinä ollut minkään kansainvälisen luottoyhtiön logoja mut toinen oli jo paljon uskottavampi. Andy Mc Coy-tyyliin nostin 30 000 käteistä taskuun. Bahteja tosin olivat vain. 7/11 löytyi heti vierestä. Sieltä scoretettiin suunnitelman mukaisesti ihmisenpesuainetta ja hyttysentappoainetta. Kaupan ulkopuolella oli munakauppias. Sillä oli tarjolla valkoisia, ruskeita ja vaaleanpunaisia kananmunia. En minä oo tuommoisia ennen nähny, oikeesti, pinkkejä kananmunia?!? Jälkeen päin piirinmestari googletti noiden värikkäiden kananmunien alkuperän ja tarjoituksen, googlettakaa tekin, en ala nyt tässä selittämään.
Kotimatkalla meinasin astua ison rupikonnan päälle. Molemmat säikähdettiin yhtä paljon. Se sammakko hyppäs keskelle tietä ja jähmettyi siihen. Minä menin hätistelemään sitä ettei hölömö jää siihen napottamaan kun autoja tulee molemmista suunnista. Se vaan ei suostunut jatkamaan matkaansa ja minä aloin jo pysäyttelemään vähän liikennettä mikä ei välttämättä oo viisas idea thaimaalaisella valtatiellä. Viime hetkellä se tajus kuitenkin loikata ojaan ja itsekin kerkesin liikenteen alta pois.
Uuden kodin tyynyt ovat hieman liian kovat. Vaimo soitti respaan ja kysyi hienovaraisesti pehmeämpiä. Vastaus oli ”fai minit” ja viiden minuutin päästä meillä oli pehmeät tyynyt. On kaks asiaa mistä alkaa olla jo lieviä vieroitusoireita eikä kumpikaan niistä oo heroiiini. Ensimmäinen on tuo Pokemon Go. Kolmeen päivään en oo päässyt pelaamaan lainkaan kun kaikki Thaimaan ja Malesian poksuserverit on nurin, ahistaa. Toinen on se että en oo päässyt ostamaan vielä yhtään paitaa. Ei oo vaan ollu mitään otollisia paikkoja tarjolla ja kohta alkaa olla kahen paidan taktiikalla lähteneellä turistilla hätä. Menkääs nyt nukkumaan siitä!

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 9, Koh Lanta, Thaimaa

HELLO. Joku lakaisee lehtiä pihamaalla. Siihenkin voi ihminen herätä jos on ylenpalttisesti joutunut siedättämään itseään lehtipuhaltimille aikaisemmassa elämässä. Nyt äkkiä ulos pällistelemään miltä tällä näyttää, yöllä tänne tullessa oli nimittäin aivan pilkkopimeää. Vähän samanlainen efekti tapahtui kun kun TK:n euroopan kierroksella alettiin keskellä yötä nukkumaan jossain rekkaparkissa ja luulin että ympärillä on vain peltoa sun muuta maalaismaisemaa. Aamulla kuitenkin paljastui että oltiin alpeilla ja melko isojen vuorien välisessä solassa. Nyt olin kuitenkin yöllä kuullut että meri pauhaa tosi lähellä ja se pitikin paikkansa, isoimmat aallot meinaa tulla väkisin meidän mökin seinälle. Ihan asialliselta näyttää, mutta autiolta. Näitä mökkejä on tässä rannassa vissiin 20 mut noi kaikki muut on tyhjillään. Meidän lisäks rannalla on vain tuo haravamies. Meille tämä käy.
Aamupala on lievä pettymys. Ei buffaa. Vain viisi erilaista valmiiksi rakennettua breakfastsettiä. otettiin siitä melko summassa yhet ja kyllä sieltä keittiöstä vähän kaikkee pöytään kannettiin. Niin paljon kannettiin että se neljän hengen pöytä täyttyi kahden hengen lautasista. Mut ei se oo sama juttu, kyllä se pitää olla buffet ja radioäänelle pitää olla jäätelöä ja pannukakkua ja hilloja ja pulleja. Tänään täytyy tehdä kovasti töitä koska eilisen matkustuspäivän takia niitä jäi hieman rästiin. Komensin vaimon terassille ottamaan aurinkoa että saan olla rauhassa. Terassilta puuttui aurinkotuoli, oli vain semmoinen standardi parvekekalusto. Ehdotin että jos se menis pötkölleen takapihan terassin jacuzziin, mutta ei, minun ehdotukseni eivät kuulemma eilisen matkustuskokemuksen perusteella kestä enää päivänvaloa. Hän yritti soittaa respaan että nyt pittää saada sunbed ja livakkaan mutta mökin lankapuhelin ei toimi. Voitteko kuvitella kuinka tämmöiset asiat kiukuttaa meijän kermaperseistä perhettä.




Vaimo kipitti respaan tilaamaan aurinkotuolin ja puhelinasentajan. Molemmat luvattiin. Puhelin tuli kuntoon parin tunnin sekoilulla ja sitten tuli pihaan tuktuk johon oli lastattu toinen samanlainen parvekekalusto kuin meillä jo on. Manuel alkoi purkamaan lastiaan mutta rouva keskeytti toiminnan sanoen että vie pois, ei ole sunbed tuo. Manuel sanoi okei ja poistui. Tässä Long Beachilla ei oo näin low seasonin aikaan oikeen mitään. Rantabaarit on kiinni, hierojat toimittaa asiaansa tuolla respan talossa 400 metrin päässä, isossa vedessä ei oikein uskalla uida kun merenkäynti on niin voimakas jne. Kaikki tämä lisättynä aamupalapettymykseen sai meidät harkitsemaan muuttoa heti. Tuossa melko lähellä olis paljon kehuttu resort nimeltä Twin Lotus, mie taidan pirauttaa sinne ja kysyä minkälaista koppia niillä olis meille tarjota.
Sain suostuteltua rouvan menemään tuonne altaalle joka on lähellä resortin päärakennusta. Siellä on sunbediä niin maan perkeleesti ja kaikki vapaana koska mä luulen että täällä ei meidän lisäksemme juuri nyt asu muita kuin ne kaksi japanilaista nirppanokkavosua jotka eivät osanneet käyttäytyä aamiaisella. Parin tunnin työrupeaman jälkeen minunkin oli mentävä sinne altaalle koska näin olin luvannut. Hyvä meininki, puhdas vesi, baari auki ja hierojia saa tilauksesta. Ehkä me unohdetaan se Twin Lotus ja muutetaan tuohon altaan kupeessa olevaan asumukseen joka näyttäisi olevan vapaana. Pakotin vaimon asioimaan respaan sillä perusteella että hän puhuu ammatikseen, minä en. Yes yes, sanoi respan akka, kyllä se onnistuu mutta teidän on ensin peruttava booking.comin kautta tehty varaus että voidaan hyvittää teille muutosta muodostuva säästö. Paljastui siis sekin että noin tonnin verran euroja olis tulossa tämän johdosta rahaa takaspäin, käy oikein hyvin sekin. Sillä voi kuulemma vaimon mielestä ostaa nyt tuliaisia.
Booking.com on hyvä palvelu mutta nyt kun sinne pitäis saada oikea yhteys ni eipä olekaan enää niin hyvä palvelu. Jos eivät oo aamuun mennessä mulle vastannu ni alan uhkailla väkivallalla ja Hotels.comilla. Päivällisen ja päiväunien jälkeen yritettiin käydä kävellen tuosta kyläpahasesta etsimässä pharmacya että saatais rouvan raajoihin antihistamiinia kun hyönteiset ovat purreet melko hurjan näköisiä paukamia sille. Käveleminen pimeällä kylänraitilla osoittautui minun mielestä jännittäväksi ja vaimon mielestä vaaralliseksi. Kylän jätkät pisti pikku känneissä pimeillä mopoilla lujaa rallia menemään ja ihmiselle ei oo jalkakäytäviä tuossa kylällä. Huomenna panokset kovenee, aion vuokrata jonkin mopon itsekin.
Respan seinältä löysin kaavion myrkyllisistä ja epämyrkyllisistä olioista paikallistasolla. Samassa ei kuitenkaan ollut paljastettu toimintaohjeita jos näitä pääsee kohtaamaan. Vaimo on googlettamisen piirinmestari -88 ja se selvitti nuo käärmeasiat. Yleensä käärme alkaa ensin sihisemään ja se meinaa että sinun kuuluu perääntyä rauhallisesti. Yhenlainen kobra kuitenkin sylkäisee myrkkyä kolmen metrin päähän ja sillä menee ihmiseltä silmä sokeaksi. Viperit on ainoita hyökkääviä ja vihamielisiä käärmeitä.
Kylpyhuoneen katossa oli vaimon mielestä torakka. Minun mielestä se oli kuitenkin paskatahra. Maalikameran tuloksen perusteella minä voitin 0-1. Yks asia pitää jossain vaiheessa muistaa ostaa. Lentolippu. Ei oo nimittäin kuin Singapore - HKI lentoon oikeuttava tiketti lokakuussa. Thaimaasta ei oo vielä lentolippua mihinkään, kunhan nyt ei jäis taas viime tippaan.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 8, Mai Khao - Bangkok - Krabi

HELLO. Viimeks Thaimaassa käydessäni opettelin aika tarkkaan että kenelle kiitos lausutaan ’kapunkaa’ ja kenelle ’kapunkat’ mutta en enää oikein varmaksi muista. Samoin olin opetellut myös kuinka tervehditään eri kellonaikojen ja tilanteiden mukaan. Jossain tilanteissa savadikaa ja joskus kudikaa ja niin edelleen. Laiskuuttani en oo jaksanut päivittää tietojani vaikka se kohteliasta olisikin. Oon kuitenkin hoksannut että kun oikein nopeasti sanoo koppodi koppodi ni se kelpaa joka tilanteessa ja kaikille. Saa jakaa. 

Aamupala syöty ja ensimmäisen viikon hotelli kuitattu. Tänään matka jatkuu. Minä oon aika hyvä maestro järjestämään reititystä ja aikatauluttamaan matkustusta mutta täytyy tunnustaa heti kärkeen että tänään sattui pieni hazardi. Yritän selittää mahdollisimman helposti ja lyhyillä lauseilla. Vuokrasin kolmeks viikoks kesämökin tuosta lahden toiselta puolelta, Koh Lantan saarelta, ja sinne pitää tänään päästä. Tietokoneen hakuohjelma sanoo että matka on 250 km, sisältää lauttoja ja kestää taksilla 4,5h. Johtajatyylinen ratkaisu oli hoitaa lennot Phuketista Krabille ja siitä sit loppuluikaus taksilla. Tähän asti kaikki kuulosti hyvältä, eikö vain? Minäpä kerron mitenkä meni todellisuudessa. Lähettiin klo 12 lentokentälle että ollaan hyvissä ajoin jos on ruuhkaa. Oltiin Phuketin kentällä 12.30 ja ei ollu ruuhkaa ni kaks tuntia napotettiin siellä aika turhaan. Suoria lentoja ei ollu ni minä katoin että yhellä pompulla Bangkokin kautta mennään, ei tässä oo vaihtoehtojakaan. Check In-tiskin rouva nauroi meille että menette sit koneella bangkokin kautta krabin kentälle ku taksilla pääsis kahessa tunnissa ja halvemmalla. Turvatarkastuksen vosu kutsui oikein kollegansa viereiseltä portilta katsomaan meijän lippuja ja nauroivat kuorossa että voi vittu mitä idiootteja ne nämä on. No kartaltahan sen näkee ihan selkeesti sen homman, vähän sama ku lentäis Turusta Helsinkiin Rovaniemen kautta 9 tuntia kun junalla suoraan pääsis varmaan ehkä viidessä tunnissa jos ei oo tippunu puista lehtiä raiteille.
Eipä mittään, Bangkok Airways kuljettaa nätisti ja eka lento pääkaupunkiin 1h 10min. Yllätyksenä tuli se että lennolla tarjoiltiin lounas. Riisiä ja katkarapucurrya. En syöny katkarapuja, en muutenkaan syö kissanruokaa selvin päin. Bangkokissa tunnin vaihto ja sit saman yhtiön koneella lähes samaa reittiä takas Krabille tasan tunnissa. Ja kappas vaan hintaan sisältyi lounas numero 2: Riisiä ja kanacurrya. Ei olis taksissa tullu kahta lounasta kaupan päälle. Lentokentälle minä olin hoitanut natiivin meitä diskohiacella hakemaan. 
Krabin kentältä meijän mökille on vielä vajaa 100km. Se menee äkkiä, meillä on sähäkkä kuski. Hetkittäin siitä tuli mieleen se kyborgi joka aikoinaan ajoi turmion kätilöt keskellä yötä Moskovasta Pietariin pysähtymättä kertaakaan ja sit vielä itekseen samalla perseellä takas Moskovaan (1600km). Matka oli nyt jo aika loppusuoralla ja tultiin rantaan josta saareen kuuluisi päästä. Lautta karkasi juuri meidän edestä ulapalle ja puoli tuntia piti odottaa seuraavaa. Ylitys oli ehkä kilometrin verran ja niillä oli siinä semmoinen ihan oikea lossi mihin ajellaan autoja molemmista päistä. Sen vehkeen moottorit ei kuitenkaan pelannut kuin yhteen suuntaan joten saareen mennessä se lossi piti kääntää ympäri sekä lähtiessä että saareen saapuessa. Se ei siis kulkenut takaperin lainkaan. Ei ole kätevää se.
10 km vielä ja oltiin perillä. Kello on 20.00. Hyvän näköinen paikka, Lanta Resort. Varasin alun perin koko resortin toisiks hienoimman huvilan ku se hienoin malli oli sold out, mut nyt niitä oli vapautunut ja saatiin semmoinen. On tässä hökkelissä yli 100 neliöö temmellystilaa ja jacuzzi takapihalla. Etupihalla pauhaa meri noin 10 metrin päässä ovesta. Vaimo nukahti. Minä kuuntelen tuota merta. Kova ääni. Vähän pelottava mut toisaalta hyvin levollisen feeliksen se luo. Tasan kaheksan tuntia meni tuohon matkaan minun lentotaktiikalla, olis pitäny ottaa se taksi. Öitä.