Ensimmäinen jälkihoitopäivä

Mukavaltahan se mussukat tuntuu että edelleen ollaan huolissaan Hannun elämisen jatkumisesta. Jospa kuitenkin selventäisin hieman noita tohtorin antamia käskyjä ja sitä kuinka aion niiden noudattamisen käytännössä toteuttaa. Ihan just niin kuin ala-asteella katekismuksessa konsanaan, käskyjä vaan on puolet vähemmän. Haluan korostaa myös seikkoja jotka tukevat harrastustani tässä tilanteessa.

1. Käsky, Älä stressaa ja unohda kiire.

Suomeks sanottuna hoida hommat niin ettei vituta ne hommat enää. Heti herättyäni menin tietokonekauppaan ja ostin uuden läppärin. Stressin aiheuttaja numero yks pojottaa nyt tuolla nurkassa pinon päällimmäisenä ja uudella HP Pavillionilla kirjoitellaan. Siellä nurkassa näkyis olevan niitä aiempia stressin aiheuttajia nyt 4. Nuorempana poikana kun olin villi niin liipasin edellisen aina parvekkeelta Ajurinkatuun, nykyään oon vanha ja viisas, enkä humalassa. Joo joo, siellä joku nyt suunnittelee kommentoivansa että osta Mac ni kestää, et oo ensimmäinen. Mulla menee 2-3 läppäriä vuodessa, nykyään ehkä vaan kaks koska keikoilla kulkee mukana vain iPad. Ne viat joita minun läppäreihin ilmestyy ovat: humalainen muistitikun väärinpäin tunkeminen, auton alle jääminen, maaginen katoaminen, unohtuminen ja pissin livahtaminen näppäimistöön. Joten vaikka timangista sen Macin rakennat ni ei vaan sovellu mulle, ostelen mielummin peeceitä ja useammin, silkkaa säästöä. Kävin töissä, ihan pikaisesti vain, näytin ap.rav.päällikkö Jussilalle pari juttua vähentääkseni omaa stressaamistani niistä. Loukkasin töissäkäyntimääräystä mutta mielestäni se kannatti, sori. Ja tärkeimpänä, moottoripyörällä ajaessa ei tule stressi, päinvastoin.

2. Käsky, Älä rasita itseäsi fyysisesti.

Tää on niin helppoo. Ihmismielen perusasetuksiin kuuluu vältellä ja vieroksua fyysisiä suorituksia. Sormet otsalla voin kertoa että en oo muuten tänä päivänä rasittunut fyysisesti minä. Lääkäriltä kysyin saapiko mopolla suristella, sanoi että kunhan kyseessä ei ole crossipyörä eikä alustana soramonttu. Ja vielä sillä ehdolla että reisivaltimossa oleva holkki ei siitä ala sykkimään. Ei alkanut. Tosin tuon ensimmäisen käskyn kiire-kohtaa saatettiin Cyrilin kanssa hetkellisesti rikkoa. Ranskalainen väitti että sen mopon mittari näytti välillä yli 200km/h mut sen mittarin on täytynyt olla länsi-euroopan asetuksissa tai ajassa tai jotain. Sitä paitsi suorittaessani tuon Vehmerin lenkin moottoripyörällä rasituin fyysisesti taatusti vähemmän kuin esim kävelemällä sen.

3. Käsky, Lopeta tupakointi, tai ainakin vähennä.

Tohtori sanoi että nykyisellä tupakointitahdilla tulee viikatemies kun olen 60v. Jos lopettaisin röökin nyt kokonaan niin viikate-show siirtyisi 20 vuotta myöhempään. Meikä on aina ollut hyvä matematiikassa (ei matikassa kuten nuoriso nykyään sanoo, se on kala) ja laskin että puolitan tupakoinnin ja kuolen kun oon 70v, ei toinna sen pitempaan elellä, ihan vitun huonosti kun oon eläkettäkin kerryttännyt. Mahdollisen asuntolainan kerkee just maksella pois eikä jäis sitä muitten riesaks jos tässä nyt sattuu joskus pil.. eiku jälkeläisiä saamaan. Tänään jätin joka toisen röökin polttamatta ja minulla on sille neljä todistajaa, kaksi suomalaista, yksi ranskalainen ja Fakiiri. Moottoripyöräillessäni en polta tupakkaa, se tapahtuu niillä tauoilla.

4. Käsky, Syö terveellisemmin.

Vehmerin lenkiltä kerkesin just ja just ruokakauppaan, siellä olin nopea ja kriittinen. Ensin vegeosasto äkkiä haltuun, klementiinejä ja viinirypäleitä, ihan mielellään koska ne on hyviä. Paskoja maasta sikiäviä vehkeitä ovat mielestäni omena, tomaatti, oliivi ja hillosipuli. Vegepuoli siis hallussa, mitenkäs leipäpuoli? Otan karjalanpiirakoita koska niitä sai lasaretissakin, täytyvät olla siksi terveellisiä. Mitäpä siihen päälle? Mie muistan että sen piti olla vähärasvaista. Vähärasvaisinta löytämääni leivänpäällystä oli siivutettu hevoinen, sitäpä paksillinen siis. Jumituin hetkeksi tuohon vähärasvaisuuteen ja ostin myös pari erilaista purkkia rasvatonta jogurttia. Tässäpä kaikki tarpeellinen. Voi olla että lähti mukaan jotain pannulla pyöritettävää nautaa ja ehkä pari erilaista majoneesisalaattiakin kun oli kaks yhen hinnalla, mutta se maturehoitaja sanoi että herkkupäiviäkin saa olla. Nyt sattuu olemaan, sori. Moottoripyörällä ajaessa en syö epäterveellisesti.

5. Käsky, Ei tykytyskrapuloita.

Alkoholia saa ottaa, mutta krapulat jotka aiheuttavat sydämeen tykytyksiä ovat kiellettyjä. Tämä on vaikee, vaatii matemaattisen osaamisen lisäksi myös kemian tuntemusta ja malttia. Aion kuitenkin tieteen nimissä uhrautua ja tulevana perjantaina opetella tämän käytännössä. Mainoskatko: Henkassa on perjantaina Suhosen Empun bändi Alavala. Emppu on kiva ihminen ja se bändi on aivan timanttia. Ne mun TK-keikoilla käyttämät ponipaidat on Empun entisen bändin paitoja, ei Tiktakin vaan Damen. Nekin oli hyviä bändejä, mut niitä paitoja saan taas perjantaina lisää kun ne kuulemma homehtuu Empun kellariin muuten. Mainokatko päättyi. Tännään tuolla moottoripyöräilyn ohessa keksittiin poikain ja yhen tytön kanssa oiva keino tykytyskrapulan väistämiseksi. Jos juominen päättyy klo 3.30, niin pittää muistaa kotiin saapuessa laittaa kello soimaan aamuseittemäks ja ottaa silloin jääkaapista yks sinne valmiiks tehty ginitonikki ja laittaa kello soimaan taas klo 9 ja ottaa toinen ja niin edelleen. Teoriassa ainakin luulis että tämmösellä syklillä ei kerkee tykytys tulemaan, joskin tämä loivennus saattaa kestää ehkä sunnuntaihin. Minulla on siihen nyt aikaa, teillä ei välttämättä, minä voin uhrautua. Moottoripyöräily ei aiheuta tykytyskrapuloita, tykytyksiä ehkä.

Kirjoitan taas kun minulla on asiaa, ilman asiaa se olisi typerää.

Erilainen juhannus, päivä 6/666

Maanantai 27.6.2011 klo 07.00 Ei näy Birgittaa, herättäjänä oli itse osastonhoitaja joka on vähän maturempi, eli minun ikiä. Pelottavan jännältä tuntui nivusen tutkiminen silti. Verenpaineet ja sydänfilmit otettiin mutta ei verikokeita, tämähän saattais olla hyvä merkki. Lääkäri tulee parin tunnin päästä, en kuitenkaan elätä enää turhia luuloja.

Täällä oli koko juhannuksen ajan yks hoitaja jolle annan nyt nimen Marjatta, koska mun mielestä se kuvaa häntä hyvin. Semmonen vanhan liiton maalaistyttö joka puhuu leveällä savolaisaksentilla ja kovaan ääneen. Iältään hän ehkä on vähän yli 20 mut ei vielä 25, helevetin rempsee meininki on hänellä. Jostain syystä Marjatta aina punastui kun aloin jollain tekosyyllä saada vapautunutta keskustelua aikaan välillemme, vaikka muuten oli niin leppone emäntä. Siihen on syy että jouduin antamaan hänelle mielikuvitusnimen. Näillä kun on tuo nimikortti aina tuossa rintataskussa ni meikä joutuu tuijottamaan heidän tissejään saadakseen kulloisenkin nimen selville. Jos se nimi seisois siinä vähän isommalla fontilla niin en tuijottais tissejänne ainakaan niin pitkään, tai ainakaan sillä verukkeella. Joka tapauksessa ennen pois lähtöä on Marjatan oikea nimi tuijotettava selville.

Alakerran baari aukes tänään juhannuksen jäljiltä, kutsuvat sitä nimellä kanttiini. En ymmärrä miks, se on ihan tavallinen kahvila. Alakerran laboratoriossa on töissä Katja (nimeä ei muutettu), ja sen kanssa käytiin just kahvilla siinä kanttiinissa. Katja on mukava immeinen ja toi mulle maxipaxin röökiä joten nyt mulla on varustus kunnossa vaikka keskiviikkoon saakka. Tai siis minä olin vaan jaloittelemassa koska en juo kahvia koska se on myrkkyä. Katja hoitaa myös Kätilöitten street team-asioita ja säätää Savopopissakin. Hyvä Katja.

Lääkäri kävi, joulupukki joutui vatsatähystykseen, ai saatana. Minulla on kotiutuminen lähempänä kuin koskaan, otettiin kuitenkin pari tuubia verta ja kohta kuvataan vielä pumppu kertaalleen. Helevetin vaikeeta alkaa olla tuo verenvuodatus kun on nuo normaalit verenottopaikat koluttu ihan heroinistikuntoon. Sieltä täältä ne nyt napsii näytteitä pitkin käsivarsia ja jalkoja. Jos tulehdus on viikonlopun jäljiltä kurissa ni säädetään lääkitys kohilleen ja pannaan ukkeli kotihoitoon. Jos näin käy ni ei vituta enää mikään muu kuin se että Marjatan henkilöllisyys jää ikuiseksi arvoitukseksi. Iltapäivällä olis tulossa pikkuse hyvän näkösiä irmojakin vierailulle, on Hannun elämä jännää näinä aikoina, heikommalla ottas varmaan pumpusta.

Herran jessus että oli pikkuse hyvvee riistakäristystä ja pottumuusia lounaalla, en mie halluu täältä pois, häh. Sitä paitsi minusta tuntuu että ne on taas unohtanu minut. Ai niin sinulta piti se sydän kuvata, nyt mennee kyllä huomiselle. Ihanpa tuo on sama.

Ja vitun posket, pumppu kuvattu ja tohtori oikein kehui miten hyvin sykkii, jesh. Paperihommat vielä ja sitten koittaa koevapaus, nyt huudetaan! Vastapäisissä sängyissä Varpaaton, Venkula ja Dosentti tekee aaltoja mun kunniaks. Viereisen sängyn Joulupukki ei aaltoihin osallistu, mut sillä on hyvä syy, sillä on letku persiissä. Mun vaatteetkin on löytyny, pikkuse jees.

Joups, onpa kyllä mukava kölliä omassa sängyssä ja kahtoo just niitä ohjelmia mitä mummot ei halunnu. Töissä kävin ihan nopsaan pari juttuu säätämässä, ihan vaan nopsaan. Kaks viikkoo pitäis kuulemma olla ihan tekemättä mittään, ei välttämättä oo helppoo vaikka luulis. Kahen viikon jälkeen saa alkaa tehdä ajatustyötä, fyysistä vasta elokuun lopulla. Kylläpä passaa sekin ihan kivasti. Urheiluhommia ei sais olleskaan harrastaa, toisaalta 5 vuotta sitten tuhoutunut takajalka on jo vesittänyt unelmani aitajuoksijan ammatista. Mennään siis vaan tohtorin säännöillä eikä kiukutella yhtään.

5 kertaa pitää käydä kontrollissa, ensimmäisenä on jokin kuntopyörärasitustesti kuukauden päästä. Mitenkähän semmosella ajetaan, mulla oli pienenä tyttönä mopo, en mie tiijä?
Lääkkeitäkään ei määränneet, ainakaan vielä, hyvä.

Kertaalleen haluan vielä kiittää jokaista lääkäriä tiukasta ammattitaidosta, varsinkin Antti Hedmania joka roplas ensimmäisen operaation ja on kuulemma yksi Suomen kovimmista ukoista alallaan. Niin ikään haluan vielä kiittää uusiks jokaista hoitajaa. Hymyä ja iloista mieltä tuli aamusta iltaan, tiukkoja ammattilaisia, kukkia on tulossa ja uus toimiva telkkari huoneeseen 4. Birgitta ja Marjatta, uhhh! Ja tietty Lennun legioonalle kiitos maittavasta ruokahuollosta, vaikka ite yrititkin minut heittelle jättää ja örvelsit päissäs koko juhannuksen. Kiitos. Hoitajatar Sutinalle erikoiskiitos.

Marjatan henkillöllisyyden lisäksi minun hampaankoloani vaivaa enää vain yksi asia ja siihen haluaisin apua teiltä, rakkaat ystävät. Kuinka pian on korrektia pyytää Birgittaa FB-kaveriksi? Vai onko se oikein ollenkaan? Entäpä jos vilpittömästi haluan kiittää häntä hyvästä hoidosta kuten kiitin lähtiessäni muitakin? Ja jos tämä onnistuu niin kuinka pian sen jälkeen olisi soveliasta pyytää häntä lonkerille?

Se reissu on nyt paketoitu, palaan asiaan jos minulla joskus sellaista on. Dänks. Tsau!

Erilainen juhannus, päivä 5/666

Sunnuntai 26.6.2011 Heti herättyä normaalit verikokeet ja sydänfilmit. Lääkäri ei ees uskaltanut tulla paikalle, osastonhoitajan välityksellä lähetti viestin jonka sisältö ei yllätä ketään, aikaisintaan huomenna. Noh, olin siihen varautunut ni ei vituta ollenkaan.

Alkuun haluaisin raportoida kehossani tapahtuneista muutoksista, munakarvoitus on edelleen kuin Lauri Tähkän lärvi, epäsymmetrinen. Jos Birgitta (nimi muutettu) palaa huomenna juhannuslomilta niin aion ehdottaa trimmausta. Salaa toivon myös että se on Birgitta joka minut aamulla herättää klo 07.00, saatanpa nyt tämän johdosta nähdä hänestä myös unta. Entäs jos Birgitta onkin salaa TK-fani ja lukee tätä blogia kotonaan juuri nyt? Birgitta, napsauta sormiasi ja minä antaudun sinulle. Muitakin jälkiä on nähtävissä, oikea reisi on kokonaan musta sisäpuolelta ja edestä. Myös itse vehje alkaa tummua uhkaavasti, vaarallistahan tämä ei ole mutta omituisen näköistä ja onneksi väliaikaista. Kyynärtaipeet on niin täynnä neulanreikiä että tänään on otettu kaikki verikokeet ranteista, suht vittumaisen tuntuista sekin.

Kaikkein kummallisinta on mielestäni kuitenkin se että viidessä vuorokaudessa on paino tippunut 7kg? Nukkumalla ja syömällä 80kg -> 73kg? Tuosta ainakin 4 kiloa tosin on lonkeria ja kadonnut poskista. Oikeesti tää näiden safka on hyvää ja todennäköisesti äärimmäisen terveellistä, jos näitä sais kotiintoimituksella ni tekisin vuosisopimuksen.

Tää päivä olis ollut muuten ihan turha välipäivä, mutta oli ilonkin aiheita. Koska hoitajatar Sutina oli edelleen sitä paskaa bändiä kyttäämässä ja vaalea kollegansakaan ei ollut yövuorossa alkoi minulle muodostua taas yötupakointiongelma. Hyvät kaverit osoittautuivat taas pussilliseksi kultaa. Helle Vintelä (nimeä manipuloitu) toimitti Hanelle törpöllisen pussinuuskaa, sen voimalla tässä kirjoitellaan, ja ihan kohta nukahdetaan ja sitten Birgitta herättää. Noh, mukanansa oli loistoukko Petteri Tiitta (nimi ihan noin) ja pari hanslankaria joista toisen nimi oli Tarzan. Petteri on esimerkillinen juippi kuten minä, tyystin tipaton juhannus molemmilla, paitsi mulla jos tuo tippaletkun kautta tuleva keittosuola lasketaan.

Nuo ei kerenny ees kunnolla lähtee kun hospitaalin terassille pölähti Kimme-setä. Kimmelle tullee tenava ja sille tenavalle tullee maailman paras isä, mie luulen. Mulle toi Pectus-askin ja kettukarkkeja pussilisen, totta kai.

Niin, tämän hetkinen diagnoosi. Ne luulee että mulla on sydänlihastulehdus. Se voi lievänä mennä jollain ohi ihan huomaamatta ja vakavimmillaan hoitamattomana aiheuttaa kuoleman. Huomenna alkanee tulehduskipulääkitys sen suhteen ja kotiin pääsyä ne taas lupas, mitenkähän minä en vaan jaksa uskoa. Joka tapauksessa kiire ja stressi pitäis jättää elämästä pois ja rööki myös. Jos mie vähennän nuo kaikki puoleen, saa riittää alkuun. Nyt alan nukkumaan, Birgitta, mie odotan!

Erilainen juhannus, päivä 4/666

Haluan huomauttaa että kuvien puuttuminen tästä blogista johtuu pelkästään siitä etten oo hoksannut tapaa saada niitä ladattua iPadilla. Myöhemmin saatan täydentää tätä blogia niillä ja nythän sen olenkin jo tehnyt.

Lauantai 25.6.2011 Heti herättyäni on lippu korkealla, olihan määrä päästä tänäänkin kotiin. Aamukierroksella paikalle pölähti aivan uusi irmalääkäri, mukava oli, mut hirmu pikkunen. Veikkaisin pituutta 152cm ja kiloja max 40, nuori ihminen. Semmonen tosi aran olon tapaus, tuntui että se pelkäs minua. Varovasti se esitti asian että pitäis ottaa lisää verikokeita ja että käytänkö suonensisäisiä huhmeita ja onko hepatiitteja näkyny, vissiin näytän siltä että kannatti ainakin kysyä. Kielsin huhmeet ja hepatiitit, mutta otettiin kokeet myös niistä, HIV on hallussa myös, siis sen testaus. Sit se otti askeleen taakse päin ja sanoi samalla että en pääse himaan, varmaan pelkäs että hyökkään kimppuun. Sanoin notta eipä hätiä, mie oon täällä just niin pitkään ku sinä määräät. Hymyillen lähti pois, hirmu hemppis-tyyppi oli se. Eli lippu ei ollu enää korkealla, oli persiissä ja syvällä.

Notta se on nyt siis koko juhannus täällä, mitähän tekis. Mummojen kanssa ei auta väännellä telkkarikanavista, käkättimeen tulee 29-1 joka äänestyksessä. Siis tää mun huoneen telkkarihan ei toimi ni joutuu tappelemaan tuosta aulan telkkarista. Nää kanssapotilaat on melko sekalaista, ja sekavaa, sakkia. Ehkä ei heistä sen enempää, nuorin on kaks kertaa mun ikäinen. Paitsi se vastapäisen sängyn pelimies joka osoittautui erään muusikkoystäväni appiukoksi, Matti (nimeä ei muutettu) on ehkä 50v. Viime yönä viereisessä huoneessa yks mummeli lopetti vissiin elämisen, hirmu show ja juoksentelu oli käynnissä, mut kai ne ties mitä teki. Kyllä ne ties, mun mielestä tuosta henkilökunnasta huokuu älytön ammattitaito, sen huomas jo siellä ensiavussa että nyt ollaan oikeissa käsissä.

Iltapäivällä kävi ryhmällinen kavereita. Salmiakkia sain, hyvvee, paitsi loppuivat. Pihalla riekuttiin, kunnes läksivät juhlimaan. Ei ees tehny mieli mukaan, mielen on ihan hyvä olla täällä. Pari tuntia taas vesilintujen katselua lammen rannalla, toimii. Tupakka-aiheisia ongelmia on muodostumassa tänään kaksi. Niiden loppumisen ehkäisemisen ratkaisi luottopakki Cyril Cottignies (nimi ei muutettu, ihan oikeesti ei). Sveitsiläisen linkkuveitsen tarkuudella tuli kevytsavukkeita sovittuun aikaan alaovelle. Entäpä sitten se yötupakka klo 00.00 kun hoitajatar Sutina(nimi edelleen muutettu) on lähtenyt Hellsinkiin katsomaan huomista Foo Fightersia, joka on muuten ihan paska. Noh, Sutina on peliakkoja ja koodas minun puhelinnumeron erräälle blondille joka on yövuorossa siellä Sutinan osastolla ja kappas, yölliset treffit tuikituntemattoman hoitajattaren kanssa on tosiasia. Tästä sitten enemmän jos Regina tai Cosmopolitan alkaa näistä maksamaan.

Eetu kävi myös ja Sammio, moottoripyörillä olivat molemmat. Omaa pyöräilyharrastustani varmaan lähitulevaisuudessa rajoittaa tuo nivusessa oleva holkki, kuvittelisin. Oletan sen myös rajoittavan yhtä toistakin harrastusta, sen verran on kriittisellä paikkaa.

Taas on luvattu että aamulla normaalit verikokeet, sydänfilmit sun muut pensselit ja kyllä sitten varmaan pääset kotiin, en usko, en varmaan pääse. Jäi vielä sanomatta että joulupukillakin on sydänvika, viereisessä sängyssä kuorsaa. Aivan saman näköinen. Tsau.

Erilainen juhannus, päivä 3/666

Oli mielessä jo vuosia sitten alkaa pitämään kiertuepäiväkirjaa TK-seuramatkoista, täällähän se kätevästi jatkuu jahka tämä keissi on käsitelty. Siis jos passaa, toisaalta vittuako tuota keneltäkään kyselen?

Perjantai 24.6.2011 klo 07.00 Unessani olin ilmeisesti jossain aivan muualla kuin sairaalassa, sillä kun hoitajatar Birgitta (nimi muutettu) herätti minut ni säikähdin aivan saatanasti. Birgitan ensimmäiset sanat oli että katsotaanpa sinne nivusiin. Edelleen hoitajat kävivät nimittäin tutkimassa sitä holkkia meikän reisivaltimossa säännöllisin väliajoin. Tätä kappaletta en jatka pitemmälle sillä ilmeisesti tuo uni sisälsi myös erotiikkaa ja Birgittaakin hymyilytti. Kohta meikä kirjoittaa varmaan Reginaan tai Cosmopolitaniin, hyi helevetti.

Eilisestä keikanperuutusvitutuksesta alkaa päästä vähitellen yli ja alan jo hyväksyä senkin että näin oli parempi. Tässä vaiheessa tuli ensimmäisen kerran mieleen että uskaltaisko kertoa mutsille ennenku se lukee lehdistä. Kerranko tuo kirpaisee, soitin mutsille että pumpusta otti, mutsi sanoi että onpa ihme? On se nyt soitellu aamuin illoin ja ainakin hyvin esittänyt kiinnostunutta. Ihan vitun hyvin kyllä esittävät kiinnostunutta kaikki muutkin, järjetön määrä paranemistoivotteluita tullut. Just tuli viimeisin Sinkkosen Jarilta (KT), ei oo nuoria eikä laihoja nekään, kannattaisko olla varuillaan, tsäh! Ei se oo mitään esittämistä, kyllä mie sen tiijän, minua on siunattu hyvillä ystävillä, kiitos. Laittasin tähän semmosen sydänhymiön jos osaisin.

Asiaan. Tuli hoitaja ja sanoi että Hannu messiin, lähetään kuvauksiin. Eipä minua tietysti enempi informaatio olis kiinnostanutkaan, lähetään vaan. Aika helevetin monen hissin ja sokkelon kautta mentiin hyvinkin lähelle sitä ensiapumestaa. Käskettiin että paita pois ja tuonne, mulle selvis että nyt kuvattiin keuhkoja. Ahaa, ette siis löytäny sydämestä vikaa ni laajennetaan aluetta, sopii mulle. Ei löytyny syöpää eikä keuhkoveritulppia, Hannu 2-muut 0. Eläpä hättäile meillä on tässä seinän takana vähän vittumaisempi vekotin, ähäs! Normaali magneettikuvaushärveli se oli, tai ainakin siltä näytti. Juju piilikin siinä että pumpataan Hane täyteen jodia ennenku kuvataan, jesh! Se oli siis varjoainetta taas ja myöhemmin selvis että ne etsi vikoja mun aortasta ja kaulavaltimoista. Ei löytynyt, Hane 5-Viskaalit 0. Koskapa mulla oli tuossa vaiheessa kyynärtaipeet jo reikää täynnä ni ajattelivat ruutata sen jodin ranteesta sydämeen, no sehän tuntu pikkuse hyvältä. Varottelivat että se lämmittää sillai jännästi, että ihan niinku tulis kusi housuun vaikkei tuukaan. No ei tuntunu siltä, tuntui että pää räjähtää tai näytän vähintään Jutilalta. Rintakehä muuttui punaiseks ja selvis että olen allerginen jodille. Kuvausten jälkeen leuhotin sille hoitsulle että osaan ite takas osastolle. Ni en osannu, lammen rannassa tsiigailin sorsia pari tuntia.

MC Raaka Pee rouvineen ja tenavineen kera Bobbyn tulivat yllätysinvaasiolle. 4 tikkaria ja uusin Alibi tuliaisina, toimii. Rouva Peen maha pömpötti siihen malliin että olis voinu saman tien jäädä tuohon yläkerran synnytysosastolle. Ilmeisesti ihan näinä päivinä tuokin tapahtuu, sporttista Lindalle siihen.

Mulle oli muodostumassa tulevana yönä ongelma. Tänne osastolle ei pääse sisään klo 21 jälkeen salatupakalta ja mun biologinen kello ei salli mennä nukkumaan niin aikaisin. Puolen yön aikoihin kun mummut nukkuu ja meikä kukkuu on pakko päästä vielä iltatupakalle. Eipä hätiä, naapuriosastolla on tuttu hoitaja töissä ja sillä on avaimet kaikkiin paikkoihin. Mitenkä se kuulosti ihan Zen Cafelta, hyihän vittu. Hoitajatar Sutina (nimi muutettu) toi ilon minun yöhöni ja öinen salatupakka oli totta. Kiitos.

Tässä vaiheessa aloin jo tottumaan sairaalameininkiin eikä vituttanu enää oikein mikään, tää tuntuu niinku oikeelta lomalta, mie viihtyy. Enää ei oo kiire mihinkään. Joka päivä minulle on luvattu että aamulla pääset veke. 0-3 olin siinä pelissä häviöllä juuri nyt ja lakanani alkoivat muistuttaa Tornion käärinliinoja, kuten ystäväni Esa hauskasti totesi.

Erilainen juhannus, päivä 2/666

Huomasin että on alkanut tekstissä livahtaa nimien eteen automaattisesti sana 'ystäväni', vissiin eristyksessä päivittäisistä piireistä alkaa jotkin asiat nousemaan tärkeysjärjestyksessä.

Torstai 23.6.2011 klo 07.00 Herätys, eikä mitään kipuja missään, tää on hyvä merkki. Ensinnäkin siksi että ukko taitaa olla kunnossa ja toisaalta Turmion Kätilöt Nummirockin päälavalla lienee tosiasia. Ennen aamiaista otetaan pätkä sydänkäyrää paperille ja kymmenkunta putkea verta, varmaankin ihan kontrollimielessä, luulin ma. Positiivisin tunnelmin aamiaiselle, vaikka se sairaalaruokahan on paskaa. Ei se muuten oo, parin päivän jälkeen siihen vähäsuolaisuuteenkin tottuu ja nyt se maistuukin ihan normaalille kotiruoalle. Siis semmoselle mitä muiden kodeissa syödään, ei minun. Toinen viikko täällä vierottais minut makkaraperunoista aivan varmasti. Syönnin jälkeen köllölleen, sitähän täällä tehdään, syödään että jaksetaan nukkua ja päinvastoin. Ennen seuraavaa ruokaa olisi tuleva lääkärin kierros ja Hanelle lupa poistumiseen.

Ei tullut, ei. Tai siis se tohtori kyllä tuli. Infarktia sulla ei ollut, tai jos oli niin se oli sen verran lievä ettei se jättänyt jälkiä sydämeen. Veretkin sulla on hyvät, pikkusen on tulehdusarvot ja sydänentsyymit kohollaan. No minä että eiköpä Hannu sitten tästä keikalle lähe, ni ei. Heikolla hetkellä siellä ensiavussa olin möläyttäny että faija sai ensimmäisen sydänlaakin kolmekutosena, ja siitäkös nämä innostui että nyt tutkitaan kaik perin pohjin ja käännetään jokainen kivi. No entäs jos huomisaamuna klo kuus lähtisin kuitenkii pohjanmaalle keikalle? No, katotaan sitä iltapäivällä, nyt otetaan sinulta 22 putkea verta. PALJONKO? Kyllä, 22 tuubia valuttivat ja alkoivat tutkimaan. Positiivisena juippina oletin että tänään vielä pois päästään, mutta varasuunnitelmia oli aika alkaa kehittämään. Viimeks kun letkuissa makas Bobby niin silloin Nosturissa oli häntä tuuraamassa Pakarisen Kalle, monessa liemessä keitetty kelmi. Kallehan olisi juhannusaattonsa uhrannut jos niikseen tulee mutta se olis vaatinut treenit tulevana yönä ja siitä suorilla pohjanmaalle ja keikan jälkeen takas ja töihin. Fyysisesti ja logistisesti aivan paska suunnitelma.

Odotettiin siis iltapäivään mun kotiutumista ja kello tuli jo puol viis. Aloin utelemaan että missähän kotiuttava lääkäri on, ni nepä on lähteny puol tuntia sitten juhannuksen viettoon, ei onnistu kotiin lähtö. Saatoin hieman korottaa ääntäni että minulle luvattiin päätös iltapäivän aikaan, nyt toimikaa tämän asian eteen. Noh, meidän talossa on yksi päivystävä kardiologi joka tämän päätöksen voi tehdä mutta hänellä on jokin akuutimpi situation päällä. Yhtyeen kesken pidettiin puolen tunnin välein puhelinpalaveria aiheesta ja päätettiin että takaraja on klo 19, sit perutaan keikka. Raaka Pee ja rouvansa muotoilivat asiasta lehdistötiedotteen jo valmiiksi. Klo 18 tuo päivystäjä saapui viestinsä kanssa. Minä en halua olla se lääkäri joka on päästänyt sinut keikalle jonne sinä olet kuollut. Vitun vittu. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin.

Selvän teki, tieto Nummirockiin ja lehdistötiedote maailmalle jahka Festivaali on ensin asian julkaissut. Paska homma. Kerran aiemmin ollaan keikka peruttu, se oli juuri niiden Kauhajoen koulusurmien jälkeinen viikko. Silloin ei ollut meidän mielestä oikein mennä huudattamaan Kauhajoen ihmisille Teurastajaa. Ystäväni Mynni yhtyeestä Ajattara oli spiikannut Nummessa tekstiviestiterveiseni jotka pyysin häntä välittämään ja sittenpä liipaistiin dramaattinen tiedote lehtiin. Hyvinhän tuo palstatilaa sai, ja me otettiin se tylysti vastaan, mediapeliä. Ystäväni Samuli Väänänen Voicen toimituksesta pisti vielä hyppysellisen leikkaussalidramatiikkaa uutiseen, ehkä vahingossa, mutta kiitos.


Keikka peruttu. Paska fiilis. Minun lisäkseni juhannussuunnitelmat pelkästään TK-organisaatiossa muuttuivat 8:lta hengeltä perheineen. Tosin perheet ottivat muutoksen ilomielin vastaan. Onnekseni myös faneilta tullut palaute oli pelkästään ymmärtävää ja positiivista, hyvä näin. Huomenna festivaalin päälavalla klo 15.15 ei siis esiinny Turmion Kätilöt, vaan tuuraamassa nähdään samasta firmasta Ajattara. Festivaalin järjestäjä oli myös hyvin ymmärtäväinen peruutuksen suhteen ja saatoin mennä nukkumaan hymyssä suin, vaikka tämä oli paska päivä.

Erilainen juhannus, päivä 1/666

Tuskin tää nyt ketään kiinnostaa, eikä tarvitsekaan, tää tulee vain tekemisen puutteesta ja toisaalta onpahan mustaa valkoisella mitä muistella kun seuraavan kerran pumpusta viiraa.

Keskiviikkona 22.6.2011 klo 12.30 olin normaaleissa toimistohommissa vääntelemässä tarjouksia Henkan bändeistä kun ystäväni Sumi tuli sovitusti päiväkahville ja printtaamaan meilistään jotain tuikitärkeitä dokumentteja. Printterin asetukset alkoivat vittuilemaan ja samaa vittuilua alkoi tuntumaan meikän rintakehässä. Vähän aika kävelin ympyrää niin kuin se jotain auttais ja vittuilu levisi myös vasempaan käteen. Soitin työterveyteen että lääkärille aika ja nyt. Irma sanoi notta 5 tuntia menee. Mie sanoin että silloin on myöhäistä, tulen nyt. No pääset hoitajalle puolen tunnin päästä. Joo, mie tuun hoitajalle nyt, tsau! Aattelin että onpahan jo jalka sen firman oven välissä. Sumille sanoin että hoida hommas ja laita ovet säppiin, mie meen.

Kävellen olin menossa mutta Henkan portaiden jälkeen oli pakko soittaa taksi. Mukavasti sattui että Henkan logoilla varustetulla taksilla siirryttiin työterveyteen. Vartti piti vielä siellä respassa käkkiä ja kärvistellä. En saatana tienny miten päin olis ja aika mutkalla sit olinkin. Hoitajan huoneeseen pääsin ja koska oireet oli melko selvät ni naapurihuoneesta saatiinkin lääkäri tonteille vaikka sillä oli potilastapaaminen kesken. Miehän sanoin, jalka oven väliin. Siinä sitten nitroo suihkeena nieluun ja äkkiä otettiin sydänfilmit. Selvis että pumpussa on jotain vikaa, no shit?, ja äkkikyydillä KYSiin


Ensimmäinen ihminen joka tuli sairaalan päivystyksessä vastaan oli meidän konsernin entinen tarjoilija Pete (nimeä ei ole muutettu). No mitenkä Hannulla männöö. Ei mäne hyvin nyt. No jospa se apu löytyy. Saman tien pantiin ukko pötkölleen muiden ensiapua tarviivien sekaan ja tippaletkut sun muut sydänmonitorit paikalleen. Joka raajan parissa hääräs joku ja yks kyseli sieltä takarivistä ihan vitun vaikeita kysymyksiä. Vasurista ruuttas verta jotenkin tutun näköinen irma (nimi muutettu), varmasti ollut meillä töissä tuokin. Jälkeen päin muistin että hän on aiemmin jakanut pelikortteja Henkassa. Paikalle tuli tod pätevän oloinen nuori mieslääkäri ja tokaisi että tämä kaveri operaatiohuoneeseen ja äkäseen. Toki kysyi suostumuksen operaatioon ja selvitti että toinen vaihtoehto voip olla elämisen loppuminen, ei tarvinnut kysellä Hannulta enempää, lupa tuli.

Ohjelmassa varjoainekuvaus ja samoilla tulilla pallolaajennus jos tukoksia syömmestä löytyy. Nonnii, kaikki paidat ja hupparit lähti yhellä liikkeellä pois, samoin kävi housuille. Munakarvoitus katosi kans tässä välissä huomaamatta, kaikkeen tähän kului ehkä vittu sekunti. Nivuseen reikä ja reisivaltimosta ineen, varjoaineet sydämeen ja monitorista alkoi näkymään jännää, varsinkin itse sitä oli jännä seurata livenä. Tähän astisen elämäni vittumaisimman tuntuinen kokemus oli tuossa edellisessä lauseessa. Ei tukoksia, ei tarvinnu alkaa fiksaamaan suonia. Reisivaltimo kiinni semmosella ihmeellisellä holkilla ja ukko osastolle pötkölleen. Tässä vaiheessa kello oli ehkä 16 ja tää vuorokausi pitäis olla vaaka-asennossa, passaa mulle just nyt. Tässä vaiheessa olin jo saanut uusiks nitroa ja kourallisen muita tabletteja vaan kivut ei helpota yhtään.

Osastolla sit kerkes miettimään että mitähän vittua tästä reissusta tulee, ylihuomenna olis päälavakeikka Nummirockissakin. Ensimmäistä kertaa jouduin eläissäni kusemaan sorsaankin, tosin puolet tuli syliin koska yhtaikaa alkoi radiosta soimaan Riki Sorsan Muuttohaukka. Valehtelemmatta saatanallinen oli kipu koko illan ja uni tuli ehkä klo 02 kun hoitajatar suostui avaamaan Panacod-lokeronsa. Se oli jännä vuorokausi se, varsinkin kun just olin leuhottanut FB:ssä miten hienosti hoituu kaikki tänään, ja niin olikin siihen asti tapahtunut.