torstai 27. kesäkuuta 2013

(Viikkosavo, joulukuu 2012) ei julkaistu

Tämä teksti päätettiin toimituksen kanssa yhdessä tuumin jättää julkaisematta, mut onpahan nyt jemmassa täällä...

Ajattelemisen sietämätön puutos

Ajoin tuossa eräänä aamuyönä oikein sankassa lumipyryssä Kuopiosta Helsinkiin. Edelläni meni jokin pikkuinen japanilainen Chihuatsu ilman sumuvaloa ja merkittävällä alinopeudella sääolosuhteisiinkin nähden. Kuljettaja oli päättänyt täyttää siis kerralla kaikki vaaranteon ja kiusaamisen kriteerit. Tunnin verran köröttelin perässä yrittäen arvioida hänen sijaintiaan koska sitä sumuvaloa oli säästettävä. Auto kääntyi viimein huoltamon pihaan ja minun oli pakko mennä perässä koska halusin nähdä minkälainen oman elämänsä sankari tuota kökkyrää ohjasti. Autosta nousi arviolta 90-vuotias vanha herra. Menin kysymään häneltä että oliko teillä jokin järkevä syy olla käyttämättä sumuvaloa. Vanhus perusteli että kun eihän täällä sumua ole, lumipyryä vain. Kysäisin että jos siinä nappulassa olis lukenu että lumipyryvalo ni olisitteko painassut sen silloin päälle? Vanhuksen toinen vastaus oli että en minä ajatellut. Mitä? Etkö sinä ajatellut?

Päätit olla ajattelematta mutta kuitenkin lähteä seikkailemaan lumipyryssä liikenteeseen muiden ihmisten henkien ja tulevaisuuksien kustannuksella. Jos ei ajatteleminen enää maistu niin silloin pitäisi myös tajuta pysyä poissa liikenteestä tai ainakin siirtyä julkisen liikenteen pariin, se on teitä ajattelemattomia varten. Teillä ei ole kiirettä, käyttäkää junia. Jos on lauantaiehtoona pakko päästä Sirkan huusholliin virkkaamaan tai liimaamaan himmeleitä ni menkää bussilla. Siellä liikenteessä on ihmisiä jotka ajelevat siellä leipänsä perässä koska heidän on pakko, he eivät ole menossa seuraintalolle bingoon. Jos sinä olet pelastanut talvisodassa ihmishenkiä niin se ei oikeuta uhraamaan niitä 2000-luvun tieliikenteessä huvikseen ja ajattelematta.

Minun oli jo vaikea hillitä vihaani enkä hyvätapaisena ihmisenä tietenkään halunnut vanhusta loukata enkä hänen "autonsa" renkaita puhkoa vaikka se mielessä kävikin. Sen sijaan kävin ostamassa siitä huoltoasemalta Jesse Kaikurannan uuden levyn, ojensin sen vanhukselle ja sanoin että tämä sopii niille joilta ei taitu ajattelu. Sain tuosta tyydytyksen mutta harmikseni niin taisi saada vanhuskin. Paljon en pyydä. Pyydän ajattelemaan. Jos se ei enää onnistu niin pyytäkää jotain läheistänne ajattelemaan puolestanne. Pääasia ettei jää kokonaan ajattelematta.

Kuulin juuri radiosta että työterveyslaitos on päättänyt tutkia matkapuhelimien radiosäteilyn vaikutusta miesten sperman määrään. Hyvä idea, kyllä tuo tutkia pitää. Mutta työterveyslaitoksenko? Eikö melkein ihan mikä vaan muu instanssi olis ollu oikeampi tuota tutkimaan? Käpälä pystyyn kuinka monella liittyy sperman määrä jollain tavalla työnkuvaan ja työhyvinvointiin? No jaa, yhdellä mun ystävällä tosin näin taitaa olla. Kuten amerikkalaisessa oikeussalidraamassa, perun tuon viimeisen kysymyksen, your honor.

Hannu Voutilainen.

Kirjoittaja on Turmion Kätilöiden basisti ja Henry's Pubin ravintolapäällikkö.

Viikkosavo, marraskuu 2012

Viikkosavo 14.11.2012

Kummallinen herra?

Eräänä päivänä kävi niin että jouduin muuttamaan putkiremontin tieltä väliaikaisasuntoon. Uusi asuinympäristö vaikutti hyvin viihtyisältä varsinkin kun talossa asui pari jo ennestään tuttua persoonaa jos tulee tarve käydä esim. suolaa lainaamassa tai vehnäjauhoja. Vaan ei ollut kaikki sitä miltä vaikutti.

Soitin heti alkuun isännöitsijälle että tarviisiin autopaikan ja hän vastasi ystävällisesti kahdella sanalla: "Ei onnistu." Kiitin kohteliaasti tästä ja ajattelin että koska muutkin asukkaat pitävät autojaan vieraspaikalla niin miksen minäkin. Seuraavana aamuna isännöitsijä soitti ja sanoi antavansa kaupungin pysäköinninvalvojalle luvan sakottaa kaikkia mustia mersuja meidän pihassa. Taitaa olla nyt ajojahti päällä Hannua vastaan.

Talossa jo pidempään asunut ystäväni Seppo (nimi muutettu) vetäytyi viikoksi kesämökilleen ja lupasi minulle jo ansaitsemansa autopaikan siksi ajaksi lainaan. Joko arvasitte että seuraavana aamuna soittaa isännöitsijä? "Sinusta on alkanut muodostua paljon hankaluuksia, miksi pidät autoasi naapurin Sepon paikalla?" Keksin lennosta hienon hätävalheen että Sepon autosta hajos kampiakselin vieteri ja hyväsydämisenä ihmisenä lainasin Sepolle auton. Seurasi vaivautunut hiljaisuus isännöitsijän luurissa. Hiljaisuuden päätteeksi hän kysyi milloinka muutan pois ja sulki puhelimen odottamatta vastaustani. Joko nyt täyttyy ajojahdin tunnusmerkistö?

Seuraavan kuukauden aikana maksoin 450€ parkkisakkoja omassa pihassa eri perusteilla. Eräänä aamuna minulla oli auto sovitusti Sepon paikalla ja prätkä vieraspaikalla kun samaisessa talossa hallitseva ikärouva tuli pitämään minulle esitelmän talon säännöistä. Sääntöjen mukaan se jolla on kaksi moottoriajoneuvoa on "ihme herra" ja sitten jos on käsivarsi täynnä tatuointeja ni on "kummallinen herra". Nämä uudet tittelit hän lupasi ystävällisesti ilmoittaa isännöitsijälle. Samalla hän tuli vahingossa paljastaneeksi isännöitsijän munattomuuden ja sen että tämä vässykkä olikin vain taloyhtiön hallituksessa istuvan hirmuvaltiaan sätkynukke. Ehdotin mummolle että entäpä jos elettäis kumpikin niiden taloyhtiön sääntöjen mukaan ja oltais ystävällisiä toisillemme? Mummo hämmentyi ja silmieni alla varasti prätkän kahvasta vieraspysäköintiluvan. Hän poistui paikalta tämän erän hävinneenä ja purputtaen ääneen jotain sekalaisia loukkauksia.

Älkää tehkö hätäisiä johtopäätöksiä, vanhuksia tulee kunnioittaa, mutta kunnioituksen pitää tapahtua myös toiseen suuntaan. Ihmisinä olemme täsmälleen samanarvoisia riippumatta ikälisistä. Vanhuksen ei pidä saada lisäpisteitä siitä että on sattunut syntymään pula-ajalla. Minun ei pidä saada kunniabonuksia siitä että kolme minunlaistani tarvitaan maksamaan sen yhden vanhuksen eläkettä. Yhteiseen hiileen kun keulimatta puhalleltais ni paljon mukavampaa olis elo kaikilla.

Edit: Tätä kirjoittaessa kävin ostamassa lähikaupasta maitopurkin (kaljan) ja samalla kun kassaneidille maksoin ostostani alkoi ovelta kuulua huuto. "On se ihme homma että ei voi kukaan tulla huonojalkaiselle ovea avaamaan." Vanhus polki ovella sitä terveempää jalkaansa ja oli kiukkuinen koska olin hänen lisäkseen kaupan ainoa asiakas enkä voinut rientää ovea avaamaan ostotapahtumani ollessa kesken. Olikohan se sittenkään nuoriso joka ei osaa käyttäytyä?

Kirjoittaja on Turmion Kätilöiden basisti ja Henry's Pubin ravintolapäällikkö.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Viikkosavo, lokakuu 2012

Ulkopaikkakuntalaisten pyynnöstä ja päätoimittajan luvalla liipasen nuo mun Viikkosavon kolumnit tänne näkyviin kun ne hieman vaikeita löytää sieltä internetin näköislehtiarkistosta. Ovatpahan siten itselläkin jossain jemmassa kun todistusaineistoa johonkin tarvii. Pistänpä vielä ihan kronologisessa järjestyksessä...

Lokakuu 2012

Otetaan Venäjästä mallia!

Nuorempana poikana, noin 15 vuotta sitten, olin Sibelius-akatemian järjestämällä kurssilla puoli vuotta opiskelemassa säveltämistä, sanoittamista ja sovittamista. Vierailevana luennoitsijana Heikki Salo (Miljoonasade) opetti että hyvässä tekstissä tulee aina ilmetä jo ensimmäisissä lauseissa mitä tapahtuu, missä tapahtuu ja milloin tämä kaikki tapahtuu. Vastustin tuota ajatusta vain hiljaisesti koska en vielä silloin tiennyt Heikin olevan pahasti väärässä.

Tuo ajatus on hyvä vain ajatuksen tasolla, kuten sosialismi ja kettutyttöjen harrastukset, mutta yritetään. Kirjoitan nyt elämäni ensimmäistä kolumnia paperilehteen paikassa keikkabussi, Novgorod RUS. Aika on sunnuntai, 7. lokakuuta klo 2.02. Tapahtumana on siirtyminen Turmion Kätilöiden keikalta Moskovasta Kuopioon. Matkaa on jäljellä noin 1120km joten minulla on aikaa olla kirjoittamatta mitään harkitsematonta ja tämä Heikin sääntö on aivan paska.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli ottaa kantaa kaksinaismoralistiseen laumasieluisuuteen tumman Mannerheim-pätkän tiimoilta. Ajattelin johdattaa pahaa aavistamattoman lukijan The Pussy Riot VS Putin-ansaan. Pidin tuota nerokkaan ajankohtaisena ideana koska olin 4h sitten itse esittämässä kantaaottavia teoksia Putinin pyhimmässä. Annan tuon ajatuksen muhia kuitenkin ainakin seuraavaan kolumnivuorooni saakka. Tämä siksi että toistaiseksi lähes päivittäin joku yllättävä ajattelija saa minut editoimaan mielipiteeni terävintä kärkeä tuon asian suhteen.

Minun tekee juuri nyt kuitenkin enemmän mieli ottaa esille se kuinka Venäjä on joissain seikoissa eri tavalla sivistysvaltio tähän omaamme verrattuna. Näin sunnuntaisin ja keskellä yötä täällä on kaupat auki. Ruokaa saa ja juomaakin jos juotattaa. Meillä Suomessa viisaat ay-ihmiset ovat kuitenkin selvittäneet että Alepan kassa väsyy sunnuntaisin. Se väsyy varsinkin silloin jos se väsyminen tapahtuu tilassa jonka pinta-ala on yli 100m2. Pienemmässä pinta-alassa häntä ei kuitenkaan väsytä. Tunnen monta opiskelijaa jolle ainoa mahdollisuus tehdä töitä ja rahoittaa tulevaisuutta olisi sunnuntaisin. Tunnen muutaman yksinhuoltajan jolle olisi tärkeää hankkia vähän lisää sunnuntaisin kun muksu on isovanhemmilla. Luulin aiemmin että kaikki tämä typerä säännöstely on vielä Venäjän vallan peruja, mutta ilmeisesti näin ei ole tai sitten Venäjällä kehitytään nopeammin kuin suomalaisissa ay-kerhoissa. Ei se vaan meillä käy, ammattiliittojen mielestä meitä väsyttää sunnuntaisin.

Lähempänä Leningradia aion vielä funtsia tämän ajatukseni läpi ja miettiä olinko liian kärkevä ja kenenkä kaikkien mielet pahoitin. Jos kotimatkani olisi päinvastaiseen suuntaan niin minun ei tarvitsisi tätä edes miettiä koska täällä ne vaan jaksaa nuo kassahenkilöt sunnuntaisinkin.


Tiesittekö että ennen öljyä ja turskia norjalaiset olivat köyhiä? Keksivät Lillehammerissa juustohöylän vuonna 1925 kun piti saada juustosta ohuempia viipaleita. Patentoivat sen vuonna 1927. Tsau!

Kirjoittaja on Turmion Kätilöiden basisti ja Henry's Pubin ravintolapäällikkö.


tiistai 25. kesäkuuta 2013

TK poissa kotoa, Visulahden Juhannus, Mikkeli

Visulahden Juhannus, Mikkeli. Havahduin juuri siihen tosiasiaan että tämän blogin aloittamisesta, eli siihen johtaneesta sydänkohtauksesta, on kulunut tasan kaksi vuotta. Kukkia pöytään ja pullaa kans! 77 000 kertaa on joku näitä käyny lukemassa, mut se ei kerro mistään mitään. Eikä tarvitsekaan. Selailin äsken itse nostalgiapäissäni noita ensimmäisiä tekstejä ja kuten siellä sanoinkin, nämä ovat vain minua itseäni varten. Päiväkirjan asiaa ajavat.

Otetaan nyt sit kaksvuotispäivitys noihin terveysasioihinkin. Mikään minua ei enää vaivaa, paitsi korkea kolesteroli ja korkea verenpaine. Itse asiassa nekin on ihan normaaleissa haarukoissa mut infarktin kärsineellä pitää kuulemma saada ne vielä alemmas kuin sitä kärsimättömillä ja normaaleilla ihmisillä. Sen takia edelleen otetaan tiuhaan verikokeita ja säädellään syötävien nappuloiden määrää ja laatua sopivaks. Tätä nykyä aamulla otetaan kolme pilleriä, kaks laskee verenpainetta ja se yks ohentaa verta sekä estää sen hyytymistä. Käytännössä tarkoittaa sitä että pienet haavat umpeutuu nykyään noin viikossa ja kun aamulla peset hampaat ni ikenistä tulee verta vielä klo 16. Illalla otetaan vain kolesterolilääke, sen kuuluis poistaa suonista paskaa niin ettei sydämeen tai aivoihin tulis enää niin helposti tukoksia. Mutsilta kysyin ni se sanoi että isälles tuli siitä kolesterolilääkkeestä syöpä. Kysyin lääkäriltä ni se vastas kysymyksellä haluatko syövän 20 vuoden päästä vai aivoinfarktin ennen joulua. Minä valitsin syövän.

Asiaan. Juhannusaaton keikka Mikkelin Visulahdessa. Vaimo autoon ja keulatähti kohti Mikkeliä. Jätin sen kuitenkin Lahteen sukulaistensa tykö aaton juhlintaan, siis vaimon, keulatähti on vielä paikallaan tässä vaiheessa. Ite ajelin Mikkeliin ja kävin poimimassa Herra Spektaakkelin Cumuluksen respasta kyytiin. Sitten tapahtumapaikalle mutta ensin täytyi käydä pesettämässä auto, on nimittäin tarkoitus ottaa jotain hauskoja kuvia sen myynti-ilmoitusta varten, yritin jo etukäteen tilailla muutamia jägermeister-promobikinityttöjä siihen konepellille koristeeks.

Illan työpaikka näyttää ihan hyvältä ja Ruoskan pullukat olivat juominensa heti ottamassa meitä vastaan. Mukava oli niitä nähä, ykskään ei ollut ainakaan laihtunut viime näkemästä. Kun catering-tytöt kantoivat juomatarjoilua meidän telttaan ni huomasin että valikoimassa lonkerona oli Kurko ja siiderinä perry, vaikkakin nämä mallit ovat ehdottoman kiellettyjä meidän hospitality-ohjeessa. No eihän tytöt tätä voineet tietää kun promoottori ei ollut katsonut tarpeelliseksi lukea sitä lähettämäämme paperia. Tässä vaiheessa kesää joutuu yleensä vuosittain korostamaan lukutaidon merkitystä festivaalijärjestäjän ammatissa, siitä ei olisi lainkaan haittaa. Tytöt olivat hyvin ystävällisiä ja vaihtoivat tuotteet Hartwallin lonkeroksi ja GC Classiciksi. Tämä välttää jo meille vaikkei tuo siideri niin kuivaa olekaan kuin sovittiin kirjallisesti. Tarkastusmaistanta kuitenkin osoitti että lonkerossa oli jotain vialla?!? Ihan kauheelle hiivalle maistui, OMS?!? Ni tiijättekö mitä vittua, Hartwall on alkanu tölkittää sitä 4,7% Cool Grape-hiivalonkeroansa ihan saman näköiseen pänisteriin kuin Original Gin Long Drinkiä ja minä, vanha konkari, menin halpaan lankaan. Tytöt vaihtoivat tuotteen vielä kertaalleen ja sitten oltiin kaikki sovussa ja onnellisia melkein elämämme loppuun saakka.

Soitannan aloitti Ruoska ja heti perään veteli Suvi Teräsniska. Hyviä olivat molemmat. Sitten oli meijän vuoro. Kymmenen vuotta on festivaaleilla soitettu mutta en muista olisko aiemmin koskaan noin pienelle yleisölle. Kato kun nimi ei myy. Mutta tämän festivaalin perusteella ei kyllä myy Suvi Teräsniskankaan nimi. No jospa se iltaa kohti vilkastuis, ei meitä hirveesti haittaa, me pistetään kuitenkin joka keikalla peliin ne täydet 75%. Oli se omasta mielestä ihan rautaisen kova keikka, enkä ees joutunu sitä Teukkaa laulamaan, Tolsan kohtaloksi koitui tällä kertaa se.

Eerikäisen Esko juonteli lisää bändejä lavalle, seuraavana kai oli Dingo. Hämärän kirjavaa on kyllä tämä tarjonta. Dingon pianisti oli mersuharrastaja ja meinas jo väkisin ostaa minulta auton pois, olis pitäny myydä, olinpa hölömö. Dingon basisti on muuten Kuopiosta, Kuhlmanin Vesku. Hyvä bändi on Dingo.

Jokin musta hahmo hiippaili univormussa backstagelle. Voiko se olla se? Ei kai se voi olla? Kyllä se on, ai herra, se on Mr Captain Jack! We salute you, heyo! Captain osoittautui pelimieheksi ja kuvia otetiin muistoiksi. Huumorilla se kovasti tuntui itsekin suhtautuvan taiteeseensa.

Pojat lähti kiireellä kotiin Kuopioon kun kaikilla tuntui olevan huomenna tärkeitä menoja. Minä jäin Rydin kanssa fiilistelemään ku meillä oli kumminkin huoneet Cumuluksessa. Tuomas lähti Ruoskan Patrikin mökille venholla saunomaan, tämä oli mielestäni riski kun ottaa huomioon että sen olis lähdettävä aamukymmeneltä Liettuaan Hornan keikalle. Itse valitsin sivistyneempää seuraa ja lähin taksilla Holmstedtin Jukan takapihalle. Siellä istuttiin ja puitiin Jurassic Rockin tulevaisuutta ja veikkailtiin mitkä kaikki festarit kaatuu tänä kesänä. Melko samaa mieltä oltiin kaikista asioista. Jukkahan juo melko harvoin, nyt sattui olemaan se harvoin ja meillä oli kovin iloiset mielet. Lähettiin takas Visulahteen tarkastamaan vielä illan pääesiintyjä, Ismo Alanko. Se oli kyllä ihan hiton hyvä, mut varmaan johtuu kuopiolaisesta rumpalista. Ihmisiä festarilla oli edelleen surullisen vähän. Sit käytiin vielä taksipelillä nopeasti tsekkaamassa Stoppari, baari mihin Jukka järjestää ohjelmaa. Ihan hyvä, nyt nukkumaan ja aamulla Kuopioon Kimmo Tasasen AKA Julma Jiin nelikymppisille. Juhlavieraskaarti koostunee yhtyeistä Tarot ja TK, sekä Kuopion rockfutisjoukkueesta FC Kempes. Enempää en niistä juhlista kerro häveliäisyyssyistä nyt ja tässä kenellekään.

Mikkelistä lähtö viivästyi muutaman tunnin poliisilaitoksen mittarin näyttäessä 0,7 promillee vielä puolilta päivin. Juuri junalla Mikkeliin saapunut vaimoni ei ihan älyttömästi silitellyt päätä ku jouduttiin muutama tunti venailemaan. Kyllä se minua rakastaa silti, mie tiijän. Tässäpä nämä, seuraavana Tuska-klubi Helsingin Circusissa viikon päästä. Ei mulla muuta. Autonmyyntikuvia ei oikein tullu ku ei ollu niitä bikinivosujakaan siellä festivaalilla. Paska.


perjantai 21. kesäkuuta 2013

TK poissa kotoa, Kivenlahtirock 2013, Espoo ja hieman Roomaa...

Kevätjuhlakiertue saatiin siis päätökseen ja seuraavana olis vähän toistakymmentä festarivetoa ohjelmassa. Nehän on mukavia kun saa ulkoilmassa pöljäillä ja isoille yleisöille. Mutta ootkos ikinä törmänny siihen ongelmaan ettet keksi vaimolles syntymäpäivälahjaa? Minä tuossa taannoin painin just tämän probleeman kanssa. Uutta imuria ei kuulemma kannata ostaa ku sen se saattaa ottaa vihjeenä tai vittuiluna jne, perusjuttuja. Käsistäni kun olen näppärä niin askartelin lahjan itse. Muistin että vaimo on aina halunnut Roomaan, enkä oo siellä käynyt itsekään ni askartelin semmosen lahjakortin ja vein sen viikoks Italiaan.

Se on melko jylhä kaupunki. Suuruudenhulluja on olleet ne roomalaiset niissä rakennushommissaan. Kaikki oli kivestä, niin niin, siis raaka-aineena oli käytetty pelkästään kiveä, ei kivestä. Ja ne hökkelit oli ihan saatanan isoja, ei mittään järkee.  Mitään nykyaikaista ei infrastruktuurissa näkynyt. No toisaalta jos Kuopio on 200 vuotta vanha kaupunki ja Rooma laitettiin pystyyn 3000 vuotta sitten ni kyllä siinä pitää silmälläkin se ero silloin hoksata. Colosseumia piti ihan suu auki ihmetellä, hurjat ne on ollu ehkä ne bileet silloin 2000 vuotta sitten ku leijonille on syötetty orjia ja gladiaattorit on tapellu oikeeta vapaaottelua eikä nykypäivän samettihousuvässyköiden mattopainia.

Rooman keskusta on hyvin pienellä alueella. Joka nurkan takana on jokin nähtävyys tai sitten ainakin aukio jonka keskellä on suihkulähde. Joka paikassa on suihkulähde. Busseja tai metroa tarvis oikeastaan vain mennessään Vatikaaniin, eläintarhaan tai jalkapallopeliin. Kaikissa käytiin. Vatikaanissa kävin paskalla, eipä juuri muuta. Vitusti siellä käveli vastaan niitä liperikaulaisia rikollisia. Kyllä, minä stereotyyppaan ne kaikki seksuaalirikollisiksi koska ne valehtelematta näyttivätkin siltä. Miks vaikka YK ei vois kieltää sitä niiden järjestöö? Ai niin, koska uskonto.

Ruoka hyvvee ja juoma halpaa jos malttoi pysyä joen oikealla puolella. Asuttiin hippien puolella Trasteveressa mut ei se haitannu, nätti ja siisti hotelli oli. Joen yli tullessa hinnat aina tuplaantui. Nykypäivänä vois olettaa että jos tilaa kinkku-mozzarella-leivän ni saat sen leivän siihen etees valmiina vaan ei. Siellä tuotiin eteen raaka-aineet ja työkalut. Tee ite. Mut hyvvee silti. Ensimmäisen kerran kun italiassa kävin, pari vuotta sitten kolme keikkaa TK:lla vetelemässä, petyin pizzoihin. Ne oli ihan kusta ja paskoo siellä pohjoisessa, molempia. Roomalaiset korjas kyllä tilanteen, täällä oli pizzatkin erinomaisia. Litran vodka-red bull aperitiivinä 15€, ei ollenkaan paha.

Rooman eläintarha oli isompi ku Korkeasaari, eipä eronnut juuri muuten. Isompia apinoita siellä oli ja ne kaiveli perseitään, mut niin kai ne apinat Suomessakin? En oo koskaan käyny KuPSin peliä kummoisemmassa jalkapallo-ottelussa ni siksipä piti mennä tarkastamaan onko se italialainen jalkapallokulttuuri yhtä hullua ku väitetään. Oli se. Lippuja sai semmosesta pukumiesten mafiatoimistosta passia vastaan. Passi piti olla mukana myös siellä pelissä. Näillä tiedoilla ja turvakameroiden kuvilla ne jakaa kuulemma huligaaneille penalteja niihin peleihin ja karsinoivat niitä vähän omiin katsomolohkoihinsa. Tosin siellä pelissä järjestysmiehet hävis huligaaneille ihan pystyyn. Huithapelit meni niiden aitojen yli ihan miten halus, ei siihen väliin kukaan uskaltanu mennä. Pommit ja soihdut lenteli ja hirmuinen laulu raikui Rooman Olympic Stadiumilla.  Ihan en ymmärtänyt miks ne heilas natsitervehdystä siellä katsomossa vähän väliä? Vaimoo pelotti ja vähän minuakin. AS Roma-Napoli 2-0 ja mie hävisin betseissä satasen, ei paha. Yritänpä laittaa tähän ihan videonkin jos onnistuis... Ei kai siellä muuta. Uudestaan sinne tekis mieli käymään mutta näkemättä on vielä liian paljon muitakin paikkoja.

video
Kivenlahtirock 2013. Festarikesän aloitus ihan kotinurkilta minulle. Tuomaksen ja vaimojemme kanssa liipaistiin tyylikkäästi taksilla keikalle, on helppoo. Juomiset oli oottamassa nätisti jääkaapissa melkein kaikki ja loputkin tuotiin hyvin pienellä muistuttelulla. Aurinko paistoi kuumasti ja oltiin poijat hetkellisesti ihan ilman paitoja. Vaimoja meillä oli siellä mukana mut niillä oli paidat päällä.

Yks omituisen tuttu naama hiippaili siellä bäkkärillä ja lähempi tarkastelu osoitti hänen olevan Macke Mackelainen Ruotsista. Tuo sama veijari joka hoiti meidän backlinea noilla Painin rundeilla. Se oli täällä Hardcore Superstarin kitarateknikkona. Olipa mukava nähä, hieno mies. Vanhasta muistista se olikin keikan jälkeen pakkaamassa meidän kamoja autoon, meidän autoon.

Oltiin kakkoslavan viimeisenä esiintyjänä lauantaina. Se kakkoslava oli räppilava, vai eikö muka kuulosta siltä: Karri Koira, Stig, Paleface, Raappana, Turmion Kätilöt ja juuri tässä järjestyksessä?

Eipä se, tyytyväisiä ollaan ja nöyriä aina kun soittamaan päästään johonkin. Tunnin setti, taustanauhan perusteella 51 min discoa ja 9 min keskinkertaisia puujalkoja biisien välissä. Puujalkojen mitta olikin ennakoitua pidempi ja yks hitti sieltä loppupäästä piti vielä vetämättä jättää ettei mee ylitöiks.

Tuossa kevään keikkojen aikana Raaka Pee oli saanut semmoisen oudon päähänpinttymän että sen pitää saada soittaa Teurastaja-kappaleessa jotain soitinta. Valitettavasti se soitin on osoittautunut yleensä bassoksi. Ekalla kerralla Haminassa se kiilas kiipparikioskiin ja pisti Jannen eturiviin tulkitsemaan kappaletta. Tämän jälkeen se oon poikkeuksetta ollut minä joka on lauluhommiin joutunut. Ja kyllähän mie huudan kun siitä kerran maksetaan. Ei sitä oo kenenkään pakko kuunnella eikä katsella, olette vapaita poistumaan paikalta. Varoitinpahan jo nyt koska pahoin pelkään että tämä kuvio tulee toistumaan tänä kesänä joka saatanan keikalla.

Keikka paketissa ja pieni känni päällä. Muitakiin kuopiolaisia rokkitähtiä oli paikalla ni otettiin sitten viinoo ja puhuttiin yhteistä kieltämme. Illan päätteeks poijat hotelliin ja itse vaimon kanssa kotiin köllölleen. Ihan kelpo aloitus tälle kesälle. 

Seuraavana juhannusaatto Visulahdessa, voipi olla erikoiskeikka.

torstai 20. kesäkuuta 2013

TK poissa kotoa, siellä ja täällä ja vähän Thaimaassa

Rakas päiväkirja, ajattelin ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja raportoida tapahtumia tämän kesän festareilta. Aikaisemmat tilannepäivitykseni näyttävät loppuneen syksylle kun kimmparundi Painin kanssa saatiin pakettiin. Vaan onhan tässä välissä kerennyt tapahtua jos vaikka mitä. Tuon kiertueen jälkeen tehtiin vielä keikat Porissa, Laihialla, Oulussa ja Tampereella. Pakkahuoneen keikka oli siinä mielessä jännä että vuonna 2005 oltiin siellä Timo Rautiainen & Niskalaukauksen lämppärinä ja nyt vuonna 2012 meitä lämppäsi Timo Rautiainen & Neljäs Sektori. Jokin ympyrä sulkeutui siis.

Keikkatauko. Ennen seuraavaa keikkaa Helsingin Nosturissa alkoivat sulkeutumaan myös verisuonet MC Raaka Peen päässä ja bändin oli vetäydyttävä toistaiseksi tauolle miettimään tulevaisuutta. Pee joutui lasarettiin ja ensimmäisen yön jälkeen saatiin tieto että hänen tilansa oli yöllä romahtanut ja päästä löytyi 3 veritulppaa. Tuo pysäytti hetkeks ihan jokaisen meistä ja puhallettiin peli poikki. Jatketaan jos/kun Pee palautuu joskus pelikuntoon. Muuten ei. Tasaista vauhtia se alkoi siitä kuitenkin toipumaan. Näkö palautui, tunto palautui ja melko suoraan se oppi kävelemäänkin. Ei mennyt pitkään ku se oli jo rakentanut studion sairaalaan ja demoja alkoi meiliin tippumaan. Lääkäri määräs koko yhtyeen sairaslomalle ainakin neljäksi kuukaudeksi.

Thaimaa. Pieni loma tuli varmasti tarpeeseen myös muille. Itse katsoin tarpeelliseksi lähteä vaimon kanssa häämatkalle nyt kun siihen kerran oli aikaa. Oltiin sit maaliskuussa reilu kaks viikkoo Khao Lakissa, Thaimaassa. Siinä samalla rannalla missä presidentti Niinistö kiipes lyhtypylvääseen tsunamia karkuun ja Aki Sirkesalo hävis. Mukavaa oli, vaimo makas kaks viikkoo auringossa ja mie tein salassa vähän töitä. 

Ruoka oli älyttömän hyvää ja halpaa, meikästä tuli thairuokafani ihan saman tien. Ruoka ei maksanut mitään eikä juuri juomakaan. Koska lämpö ei laskenu yölläkään alle 30 asteen ni piti juoda paljon, ja minä poika join. Tissuttelin vain tosin, mutta aamusta iltaan, kerran olin kuulemma ihan kännissä? Naamaan tuli painoa lisää 3kg/vk. 

Oltiin semmosessa melko jees hotellissa mut matkaa rantaan oli melkein 200m ni se alkoi vituttamaan jo heti ekana iltana. Aamulla lyötiin respan rouvalle 20 kiloa bahteja kouraan ni se upgreidas meille bungalowin vähä lähemmäks isoa järveä. Se vasta olikin hyvä, enää oli 15 metriä matkaa sängystä tyrskyihin. Aika jees oli pulahtaa isoihin aaltoihin heti kun aamulla silmä aukes. Thaihieromo oli siinä puolessa matkassa sängystä mereen ja aika ahkerasti niiden palveluja käytettiin, hyvvee oli myös se.

Käytiin katsomassa semmosta tsunami memorial-puistoa, joka oli tosin vasta ihan rakennusvaiheessa mut siellä oli jo oppaita kertomassa tylyjä faktoja. Kartalta näyttivät alueen missä menehtyi 170 000 ihmistä. Siellä oli kuvia niistä joukkohaudoista ennenku ne oli peitetty. Karu meininki. Hiljaiseks vetäs. Yks päivä käytiin viidakossa, käveltiin kilometri semmoista just ja just tunnistettavaa polkua yhelle vesiputoukselle. Meinasin jo kääntyä jossain vaiheessa takas kun loppui usko ja alkoi ne liskot pelottamaan. Ihan saatanan kovaäänisiä lepakoitakin oli siellä metikössä, ne pelotti vähä oikeesti. Vesiputous löytyi kuitenkin. Ne samat lepakot muuten tuli aina meidän terassille meren rantaan joka ilta klo 18.49. Kyllä, minuutilleen samaan aikaan kun aurinko laski.

Snorklaamassa toki käytiin merellä yks päivä, vuokrattiin se semmonen traktoriin verrattava vene kuskeineen. Jokin saatanan meduusa pisti minua ylähuuleen, mut toisaalta näin hienon kalan jolla oli KuPSin värit, ja ihan vitun ison rauskun. Nahka paloi merellä kaikkialta muualta paitsi perseestä.

Comeback. Peeltä alkoi jo kävely luonnistumaan kepin kanssa ni pistettiin Rowan myymään muutama treenikeikka siihen keväälle. Se möi 11. Kun syksyn puolella jouduttiin tauolle ennen sitä Nosturin keikkaa ni luontevin oli tietysti aloittaa sieltä. Vähän jännitti miten Pee jaksaa. Hyvin jaksoi, vähän puhalteli normaalia enemmän. Nosturi oli ihan täynnä, aika hyvä fiilis vedellä taas. Lassi ja Senjakin oli taas mukana friikkailemassa, ja se on aina kivaa.

Sit pidettiin Jalopiinan sinkkujulkkarit Kuopion Henkassa, kotikenttä, aina hieno meininki. Siitä jatkettiin seuraavaks päiväks Kajaanin Ballsiin, jossa taisteltiin teknisten murheiden takia (taas) aika kovasti. Tai siis Jopi ja Mikko taisteli, seuraavana aamuna molemmat luki työpaikkailmoituksia mielenosoituksenomaisesti. Siitä vielä seuraavaks päiväks Sotkamoon ni sit oli Lapin kiertue purkissa. Sotkamossa pidettiin Syke-klubin hautajaisia. Se Syke oli siis tuon Nightwish-manageri Ewon mesta ja kyllä siellä olis juomista ollut koko seuraavaks viikoks mut ei uskallettu jäädä.

Seuraavan viikonlopun teemana oli "rajat haltuun", ensin perjantaina itärajalta Imatra ja sit lauantaina länsirajalta Harjavalta. Se Imatran mesta näytti jotenkin kumman tutulta, kunnes muistettiin että Kimmo Tasanen kaapattiin täältä mukaan vuosia sitten. Kimmo on meidän virtuaalimanageri, tummahipiäinen mallinukke. Se oli aikoinaan siinä tuulikaapissa pojotamassa ni huijattiin se siltä ravintoloitsijalta parilla hupparilla, tai sit se ravintoloitsija huijas meitä, mut kaupan päälle tuli aimo liuta valkovenäläisiä. Seuraava viikonloppu koukattiin taas vähän tuolta idempää, Savonlinna ja Hamina. 

Ja sit vappuaattona täräytettiin spesiaalishow Nurmeksessa Bomba-talon yläkerrassa. Pikkusen mesta paikka. Klamydian puliveivaajat varoittelivat puhelimitse että se vähän notkuu se lattia kun porukkaa tulee ja sitähän tuli. Herra siunaa kun järjestysmiehetkin oli paniikissa ja lattia antoi noin 15cm periks discon tahdissa biitin kohdilla. PA ei meinannu pysyä stäkissään ja kyllä meitä poikia pelotti. Yks keikka käytiin vielä vapun jälkeen täräyttää Tampereen Klubilla, melkein täys oli sekin. Kyllä se nimi vielä myy näköjään kuitenkin.

Jospa jatkan näitä kevään kuvioita tästä vaiks huomenna, jooko?