torstai 27. kesäkuuta 2013

(Viikkosavo, joulukuu 2012) ei julkaistu

Tämä teksti päätettiin toimituksen kanssa yhdessä tuumin jättää julkaisematta, mut onpahan nyt jemmassa täällä...

Ajattelemisen sietämätön puutos

Ajoin tuossa eräänä aamuyönä oikein sankassa lumipyryssä Kuopiosta Helsinkiin. Edelläni meni jokin pikkuinen japanilainen Chihuatsu ilman sumuvaloa ja merkittävällä alinopeudella sääolosuhteisiinkin nähden. Kuljettaja oli päättänyt täyttää siis kerralla kaikki vaaranteon ja kiusaamisen kriteerit. Tunnin verran köröttelin perässä yrittäen arvioida hänen sijaintiaan koska sitä sumuvaloa oli säästettävä. Auto kääntyi viimein huoltamon pihaan ja minun oli pakko mennä perässä koska halusin nähdä minkälainen oman elämänsä sankari tuota kökkyrää ohjasti. Autosta nousi arviolta 90-vuotias vanha herra. Menin kysymään häneltä että oliko teillä jokin järkevä syy olla käyttämättä sumuvaloa. Vanhus perusteli että kun eihän täällä sumua ole, lumipyryä vain. Kysäisin että jos siinä nappulassa olis lukenu että lumipyryvalo ni olisitteko painassut sen silloin päälle? Vanhuksen toinen vastaus oli että en minä ajatellut. Mitä? Etkö sinä ajatellut?

Päätit olla ajattelematta mutta kuitenkin lähteä seikkailemaan lumipyryssä liikenteeseen muiden ihmisten henkien ja tulevaisuuksien kustannuksella. Jos ei ajatteleminen enää maistu niin silloin pitäisi myös tajuta pysyä poissa liikenteestä tai ainakin siirtyä julkisen liikenteen pariin, se on teitä ajattelemattomia varten. Teillä ei ole kiirettä, käyttäkää junia. Jos on lauantaiehtoona pakko päästä Sirkan huusholliin virkkaamaan tai liimaamaan himmeleitä ni menkää bussilla. Siellä liikenteessä on ihmisiä jotka ajelevat siellä leipänsä perässä koska heidän on pakko, he eivät ole menossa seuraintalolle bingoon. Jos sinä olet pelastanut talvisodassa ihmishenkiä niin se ei oikeuta uhraamaan niitä 2000-luvun tieliikenteessä huvikseen ja ajattelematta.

Minun oli jo vaikea hillitä vihaani enkä hyvätapaisena ihmisenä tietenkään halunnut vanhusta loukata enkä hänen "autonsa" renkaita puhkoa vaikka se mielessä kävikin. Sen sijaan kävin ostamassa siitä huoltoasemalta Jesse Kaikurannan uuden levyn, ojensin sen vanhukselle ja sanoin että tämä sopii niille joilta ei taitu ajattelu. Sain tuosta tyydytyksen mutta harmikseni niin taisi saada vanhuskin. Paljon en pyydä. Pyydän ajattelemaan. Jos se ei enää onnistu niin pyytäkää jotain läheistänne ajattelemaan puolestanne. Pääasia ettei jää kokonaan ajattelematta.

Kuulin juuri radiosta että työterveyslaitos on päättänyt tutkia matkapuhelimien radiosäteilyn vaikutusta miesten sperman määrään. Hyvä idea, kyllä tuo tutkia pitää. Mutta työterveyslaitoksenko? Eikö melkein ihan mikä vaan muu instanssi olis ollu oikeampi tuota tutkimaan? Käpälä pystyyn kuinka monella liittyy sperman määrä jollain tavalla työnkuvaan ja työhyvinvointiin? No jaa, yhdellä mun ystävällä tosin näin taitaa olla. Kuten amerikkalaisessa oikeussalidraamassa, perun tuon viimeisen kysymyksen, your honor.

Hannu Voutilainen.

Kirjoittaja on Turmion Kätilöiden basisti ja Henry's Pubin ravintolapäällikkö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti