maanantai 21. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 8, Tel Aviv, Israel

Herätys 02 ja kävin jo illalla tilaamassa valmiiks taksin lentokentälle 02.30. Kaikki ylimääräinen eli pesuaineet, vanhat vaatteet jne täytyy nyt jättää pois kyydistä koska vaimon uudet villatakit vievät tilaa laukuista hieman ennakoitua enemmän. Huone luovutettu ja vaikka taksi hieman myöhässä olikin ja huomattavasti edellistä hitaampi niin kentällä oltiin aivan ajoissa. Kovasti varoittelevat että tälle kentälle kannattaa varata 3 tuntia aikaa koska muodollisuuksia ja tarkastuksia on melko lailla enemmän kuin kentillä yleensä. Se on toki ymmärrettävää kun ajattelee millä alueella ollaan ja minkälaista se on tuo lähihistoria ollut heillä. Rouva on joutunut tällä matkalla jo kaikissa tarkastuksissa huume- ja räjähdysainepyyhkäisyihin ja niin käy nytkin. Minulla meinas mennä hermo yhen turvatarkastajarouvan kanssa kun se ei uskonut että shortsien vyö on ommeltu housuihin kiinni. Se vaan intti että vyö pois. Olisin kovasti halunnut ottaa mielenosoituksenomaisesti housut pois kokonaan mutta en tiennyt että onko alastomuudesta rangaistuksena kivitys vai ristiinnaulitseminen ni en uskaltanut. Otin sit vaan sen vyön pois kun ei se ollu oikeesti ommeltu kiinni, yritin vain päästä helpommalla ja aina aiemmin se on onnistunut.


Lähtökuulustelu oli ihan helppo. Nyt kysyttiin vain siviilisäätyä ja että kuka on pakannut laukut ja että onko joku pyytänyt viemään jotain ”paketteja” lentokoneeseen. Osattiin kaikki vastaukset oikein ja saatiin punaiset maastapoistumisluvat. Edelleenkään passeihin ei tullut mitään merkintöjä Israelissa käymisestä jotta jatkossa päästään esim Arabiemiraatteihin. Just luin semmoisen vinkin että jos se virkailija meinaa laittaa sulle leiman passiin niin voit keskeyttää sen toimenpiteen ja pyytää häntä antamaan mielummin tuon irtokupongin sen leiman sijaan. Vaan ilmeisesti se tuo kuponki tulee nykyään automaattisesti, ainakin Tel Avivin kentällä. Kentällä pienet aamupalan tapaiset ja klo 6.05 departure kohti Prahaa.


Huomenna olis lähtenyt Finnairin suora lento Helsinkiin mut sillä vaimo ei olis kerenny pitämään uutta akrobatiakurssiaan joka alkaa huomenna illalla. Finnair lentää tänne ja takas suoria lentoja tiistaisin ja Norwegian tekee saman lauantaisin. Meille jäi nyt ainoksi vaihtoehdoksi mennä Smartwingsillä Prahaan ja sieltä parin tunnin vaihdon päälle Czech Airlinesilla Helsinkiin. Jo eka lento oli reilusti myöhässä ja se oli muutenkin jokin kankea ja ahdas halpisyhtiö. Prahassa vaimoa alkoi jo kiukuttamaan, silä oli nälkä. Perusjuttu, hoidin sille ruokaa ni heti helpotti. Kiukutti sitä myös se että ei saatu vikalle lennolle vierekkäisiä paikkoja ku kone oli täynnä.


Myöhässä on kovasti tämäkin lento mutta ei niin paljon että sais haettua taloudellista hyötyä takas päin. Tämä tsekkien yhtiökin on jokin halpalentofirma koska ne ei oo maksanu helsingin kentällä edes putkiloparkkipaikkaa vaan matkustajat (300 pax) viedään busseilla terminaaliin vaikka kyseessä on ihan Boeing 737. Kyllä pitää jatkossa vältellä näitä halpalentoyhtiöitä ni elämä helpottuu siltäkin osin. Nyt siihen vaan oli aikataulun asettama pakko. Äkkiä taksilla kotiin vapauttamaan anoppi kissanhoitotehtävistään ja nukkumaan. Kotona odotti valkosipuliperunoita ja sian sisäfilettä. Nou kosher. I <3 my anoppi.


Jos nyt pitäis valita ne 5 paikkaa maailmassa mihin aion mennä vielä uudelleen tässä elämässä niin ne olisivat Havanna, Gili T, Honolulu, Hollywood ja Jerusalem. Suosittelen Israelia vahvasti jos etsit tuommoista erikoista lähialuelomaa. Vain 4,5 tunnin lento, nykyaikainen meno TA:ssa ja historiallinen ätmös Jerusalemissa. Hieman kallista mutta ei sen kalliimpaa kuin Suomessa. Mitään ei tarvinnut pelätä kun vaan käyttäydyt edes jollain lailla korrektisti etkä ala halveeraamaan muiden uskontoja ja jumalia.


Saatan jatkaa raportointia yhtyeemme euroopan kiertueelta joka starttaa ensi kuun lopussa. Kyllä se vaan elämä on aika ajoin melko jesjes.

torstai 17. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 7, Jerusalem, Israel

Herätys 07. Lähimarketista tuoretta leipää, juustoa, salamia, kahvia, mehua ja teetä. Europcar aukee kahdeksalta ja koska oon jo varannut ja maksanut auton netistä ni eihän se ole kuin käy vaan avaimet hakemassa ja saman tien radalle. Kuulostiko jo pikkuisen rivien välistä että ei menny näin? Heti kahdeksalta olin ovella ja aloin repimään sitä auki. Ei aukee, kummallista. Taakseni alkaa jo kertyä pieni jono. Kello on jo 8.05 eikä aukee vieläkään. Takaa kiilaa edelleni kyttyräselkäinen juutalaispappa ja työntää sen oven auki. Minun mielestä olis melko kosher jos edes nuo ovien PUSH ja PULL ilmoitettais jollain muulla kielellä kuin heprealla. Koko vuokraustoimenpide pitääkin näköjään näppäillä tietokoneelle alusta saakka, ei ollut vitunkaan hyötyä minun eilisestä nettivarauksesta ja -maksusta. Olin eilen ilmoittanut siihen autoon myös additional driverin joten sekä minun että Randyn passit, ajokortit ja pankkikortit syynättiin ja skannattiin. Myös minun oleskelulupa valokuvattiin arkistoon ja Randyltä työlupa.


Sit alettiin luettelemaan alueita minne ei saa mennä. En minä tunnistanut niistä paikoista puoliakaan. Palestiinalaisalueille ei saanut mennä, eikä beetlehemiin ainakaan. Käytännössä kai oli hyvä pysytellä Israelin rajojen sisäpuolella. Randy kuitenkin sotilastarkkailijana tiesi seudut ni eihän tässä hätää. Vuokraustoimenpide vaikutti jo olevan loppusuoralla. Kuulostaako taas rivien välistä että ei ollut? Olis kai se meillä ollut mutta siihen väliin kiilas joku brittimummo palauttamaan autoaan ja hän koki tarpeelliseksi vartin verran kehua kovaan ääneen kuinka se hänen volkkarinsa oli mahtava ajaa ja hiljainen kuin mikä. Teki mieli tokaista että teillä olis paljon muutakin opittavaa saksalaisilta, vaan olin hiljaa. Seuraavana siihen väliin kiilasi joku lokaali jew kiistelemään siitä miksi hänen pitää maksaa extraa kun ei saanut palautettua vehjettänsä eilen sapattina liikkeen ollessa kiinni. Seuraavaksi tulee kiinalainen nuori herra inttämään että hän on tankannut tuon Toyotan kyllä täyteen vaikka bensamittari näyttää vain puolta tankkia. JONOTTAMINEN on yksi sivistyksen kulmakivistä, vitun apinat.


35 minuuttia kesti tämä avainten haku, kellosta katsoin. Sitten aletaan videokuvaamaan tuota Sonataa että mitkä naarmut on entisiä ja mitkä tulee meidän käytöstä. Hitto kun heitin sen raportin jo roskiin, siinä oli merkattu sen auton ihan jokaiseen kohtaan jokin vaurio, paitsi tuulilasiin. Täällä ei pieniä osumia lasketa ja jos parkkitilaa ei löydy niin se tila tehdään. Kaikissa vuokra-autoissa ainakin Europcarilla on asennettuna tuommoinen ylimääräinen ajonestolaite johon annetaan nelinumeroinen PIN-koodi. Jotenkin antais ymmärtää että täällä hieman lainaillaan näitä luvatta jos tuommoiselle asennukselle on kerran tilaus. Navigaattori on hepreaksi ja se koko käyttöliittymä myös joten ei sitä englanniksi saa mitenkään. Ajellaan puhelimen navilla. Tunti meni ja nyt ollaan jo matkalla. Tel Avivista on Jerusalemiin melko suora ja hyvä moottoritie. Matkaa on noin 75km ja ei siihen menis kuin tunti mutta nyt kun täällä on sunnuntai ni se on vähän sama kuin kristityillä maanantai joten kaupungissa on helvetinmoiset ruuhkat ja kestää yhen lisätunnin ennenku päästään TA:sta ulos. 3 tai 4 kaistaa tässä näyttäis menevän molempiin suuntiin ja koko matkan. Rajoitus pääasiassa 110km/h mut eipä tuota vissiin juuri valvota, just meni jokin viritetty mitsubishi ohi reilusti yli kahtasataa. Vuoria, tai ainakin isoja mäkiä alkaa olla heti kun päästään vähän sisämaahan. Minua yllättää kovin tämän maan vihreys ja mäkisyys. Olin kuvitellut että tää on ihan tasaista hiekka-aavikkoa heti kun rannikolta poistutaan. Ei ole, näyttää ihan samalta kuin ajelis vaikka eteläisessä saksassa. Havupuita on ja mäkiä sekä ylös että alas.


Horisontissa näkyy jo Jerusalem. Jumangegga että on komea näky kun aletaan lähestyä. Just semmoinen kuin kuvittelin mutta en olis uskonut. Pyhiinvaeltajia on kymmeniä jos ei satoja bussillisia. Mooseksen aikaan ei oo tajuttu vielä tehdä parkkipaikkoja joten kaikki teiden varret on täynnä pysäköityjä autoja. Viereiseltä mäeltä löydettiin kahden bussin välistä kolo mihin Sonata asettui poikittain. Kävellen mentiin jonkin juutalaisten hautausmaan läpi Jerusalemin vanhaan kaupunkiin Lion’s Gatelle. Se on yksi kaupungin ehkä neljästä portista ja siitä alkaa Via Dolorosa, noin kilometrin matka minkä jeesus raahasi sitä tolppaa johon joutui naulatuksi muiden rosvojen kanssa. Heti se Via Dolorosan alku oli just sen näköinen kuin muistan 80-luvun alussa olleen uskonnon kirjassa. Kun aikoinaan menin Kuubassa Havannaan niin se oli kuin olis menny sisään 50-luvun leffaan, tämä koko Jerusalem oli ihan sama juttu mutta mentiin 80-luvun uskonnon kirjaan.


Vanha Jerusalemin on yks helevetin iso labyrintti joka on rakennettu noin 5000 vuotta sitten. Rakennukset on edelleen pystyssä ja niissä asuu ihmisiä. Niissä on myös lukemattomia kojuja, basaareja, kahviloita, pesuloita, hammaslääkäreitä ja näköjään ihan kaikkee. Olin luullut että tämä on vain jokin arkeologinen muinaisjäänne mutta vitut, tämä on viriili ja toimiva kaupunki, juutalaismummoilla on pyykit narulla siellä ja täällä. Nyt harmittaa vain se että tämän koluamiseen on varattu vain muutama tunti, tähän tarviis useamman päivän, on nimittäin yks erikoisimmista paikoista missä oon ikinä käyny. Jatkettiin Via Dolorosaa, sen kivet on kulunu aikojen saatossa ihan sileäksi ja kiiltäväksi, ihan niinku jollain marmorilattialla menis. Via Dolorosasta ja Tommi Läntisestä voitte laittaa tähän kommentteihin vitsejä jos ne on hyviä, vanhoja ei jaksais enää. Se biisihän on yks kovimpia ikinä, sitä ei voi kukaan kiistää. Pysähdyttiin kahville yhteen lokeroon joka oli nyt kahvila ja lienee ollut raamatun tarinoissa ehkä vankityrmä. Sen päälle meni tikkaat ja siellä oli piilossa posliinivessa ja siinä posliini-istuimessa oli integroituna persepesuri. Hieno oli se.


Vanha Jerusalem on jaettu kartalla melko tasan neljään osaan: Muslimeille, kristityille, juutalaisille ja Armenian Quarteriin. Kärsimysten tie menee pääasiassa tuossa muslimialueella ja se päättyy kristittyjen puolelle. Siihen paikalle missä ne kolme rosvoa oletetusti naulattiin risteihin on rakennettu 300-luvulla Church of the Holy Sepulcher, suomeks vitun hieno ja iso kirkko. Kirkon sisälle on viritelty semmoinen mausoleumi jossa on palvottavana se kivi joka oli jeesuksen haudan suulla, mistä se siis karkasi kesken kuolemansa. Tuohon mausoleumiin jonottaa ihmisiä koko ajan ja yötä päivää siihen malliin että jos nyt olis jääty jonottamaan ni en olis juhannuskeikoille kerennyt.


Kolmas asia jonka halusin Jerusalemissa tällä kertaa nähdä oli Itkumuuri, se on juutalaisalueella. Englanniks Western Wall ja vissiin kaikilla muilla kielillä valitusmuuri. Tämähän se vasta varsinainen puhiinvaelluskohde näyttää olevankin. Hitosti porukkaa ja sekaan on mentävä vaikka kaikki matkaoppaat kehottavatkin välttämään suuria väkijoukkoja ja mielenosoituksia. Täällä ei saa mennä miehet ja naiset sekaisin. Miehet menevät itkemään muurin vasempaan reunaan ja naisille on oma lohko oikealla. Miesten puolella oli huomattavasti väljempää kun taas naisia itketti enempi. Haluaisin olla vieressä seuraamassa kun kalliolainen kolmatta sukupuolta edustava hipsteri menee kyselemään tuolta aseistetulta Mossadin agentilta että miks hänelle ei oo järjestetty omaa aluetta. Israelissa mies on arvokkaampi kuin nainen. Valitettavan pahalta se kuulostaa ja vääryydeltä mutta näin se on. Miehen kuuluu mennä aina ensin ovesta, ravintoloissa tarjoilija kysyy aina tilauksen ensin mieheltä, kadulla vastaantulija väistää ennemmin miestä kuin naista jne jne.


Vähän eri reittiä seikkailtiin takas Lion’s Gatelle. Reitti katkesi pari kertaa kun aseistetut partiot sulkivat sen. Kello oli ilmeisesti just 12 ja ne turvasivat joidenkin hihhuleiden uskonnollisia menoja. Pienen sekoilun ja hakemisen jälkeen löydettiin ulos sieltä. Mahtava mesta. Oon luetellut itselleni noin 5 käymääni paikkaa joihin pitää mennä enemmällä ajalla uudestaan ja tämä on nyt ehdottomasti uusin lisäys tuohon listaan. Uskonnot ei tarvii kiinnostaa, mut jos historia kiinnostaa tippaakaan ni voin suositella isosti sinullekin. Kyllä ainakin meikän piti ihan suu auki hämmästellä. Poliiseja, sotilaita ja aseita on joka puolella. Juutalaiset, muslimit ja kristityt ovat täällä sekaisin. Jännät asetelmat mut ei kyllä oikeesti tarvinnut jännittää vaikka joka puolella sitä ennakkoon peloteltiinkin.


Nyt selvis mitä tarkoitti aamulla säätiedotteessa näkemäni omituinen kiekuramerkki. Se meinaa hiekkamyrskyä ja nyt se alkaa. Silmät ja korvat on jo täynnä ja hampaissa narskuu. Auton nokka ja navi kohti Tel Avivia. Näkyvyyskin alkaa jo kärsiä tuosta hiekasta, moottoritiellä ei näe enää seuraavaa kukkulaa. Sonata on vielä tankattava ennen palautusta. Bensa-asemia ei oo kovin tiheään, itse asiassa oon nähny tällä viikolla vain 2, ne molemmat oli just sen goottikaupan lähellä. Käyväänpä siellä ja selvitetään sen kaupan nimi samalla. Tankkausautomaatti toimii pelkästään hepreaksi. Yritin minä jonkin aikaa sitä ihan lotolla mut sitten luonto antoi periks käydä kysymässä apua. Nuori ja pullea poika tajus vissiin mun ajokortista että ollaan suomesta ja sanoi ”inttutuku”. Minä että jesjes, en ymmärständ? Se jatkaa hokemista ja vaihtaa aina välillä jotain vokaalia ja sit minä kysyin siltä että ai INTER TURKU? Ahmedilla tuli ilo silmiin: ”jesjes, futboool!” Pistähän pullukka tankki täyteen ku meillä on hoppu.


Sen goottikaupan ikkunassakaan ei ollut mitään nimeä. Onpa salaista. No vaimo otti siitä nyt videoo vielä ulkopuoleltakin. Jos meette sinne ni se on Eilat Streetillä niiden kahden bensa-aseman vastapäätä. Kotimatkalla moottoritiellä lensi tuulilasiin 120km/h vauhdissa edessä ajavasta pakusta jokin kysymys. Se oli semmoinen ämpärin kokoinen, musta ja ilmeisesti muovia tai kumia koska siitä jäi jälki tuulilasiin mut ei se lasi kuitenkaan särkynyt. Säikäytti kaikkia autossa olijoita melko hyvin, myös sotilastarkkailijaa vaikka luulis että hän ei enää kaikista pamauksista hätkähtelis. Vuokraamon ahmed ei viitsinyt autoa edes tarkastella koska ulkona oleva tuuli oli jo sellainen että siellä ei ihminen pysynyt pystyssä ja hiekkaa lentää niin että piisaa. Hetki odoteltiin siinä vuokraamossa että päästiin 50 metrin matka Mike’s Placeen syömään.


Unohdettiin kosher ja syötiin kaikkea sekaisin ja vitusti kuten kunnon pakanat konsanaan. Ikkunasta näkyy että surffaajat on luovuttanu myös, tuuli ja aallokko on jo liian paha. Randylle ylävitoset, pistettiin se bussissa Tiberiakseen töihinsä ja ite mennään ajoissa nukkumaan koska huomenna on aamulla herätys klo 02. Kaatuukohan tämän hotelli yön aikana, nyt just tuntuu että se vois olla ihan mahdollista. Tuntuu niinku heiluis jo?


Paikallisuutisia: Israelin ilmavoimien hävittäjästä irtosi kuomu 9 km korkeudessa. On sitä saattanut mennä siinäkin hiekkaa tai ainakin kärpäsiä kuljettajan hampaiden väliin.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 6, Tel Aviv, Israel

Aamulla heräsin viideltä miettimään kuinka se kuppi pysyy juutalaisen päässä. Se kipa vai kippa vai mikä kippo se on? Kaljuillakin tyypeillä se pysyy pystysuorassa takaraivossa kiinni eikä sitä ole siis voitu mihinkään hiuksiin kiinnittää. Tuskin ne sitä liimaakaan päähän. Voisko siinä olla semmoinen imukuppi-ilmiö millä se pysyy? Sen tuotteenhan kuuluisi siis olla hermeettinen johon minä taas en usko. Jahka vaimo herää ni laitan sen googlettamaan. Tänään tarviis löytää rouvalle huivi koska ilman sitä se joutunee huomenna kivitetyksi Jerusalemissa. Minulle pitää myös löytää samasta syystä pitkähihainen paita ja lapaset jotta saadaan kaikki saatanalliset symbolit piiloon. Netti kertoo että sapatista huolimatta ostoskeskukset ja suurin osa kaupoista on tänään auki joten lähetäänpä ostelemaan nuo kyseiset artikkelit. Jenkkien lähetystön ovelta on muuten nyt hävinnyt se jono, olisko niin että sapattina ei saa hakea edes turvapaikkaa?


Vituiks meni heti kärkeen. Vain baarit ja ravintolat on auki. Tai siis niistäkin on auki vaan kaikki non-kosherit, eli toisaalta tänään voi saada suuremmalla todenäköisyydellä liharuokaa. Kaupoista on auki vain nuo supermarketit eli pienet ruokakaupat joissa ei paitoja ja huiveja ole. Haettuja tuotteita lähimmäks olis tarjolla sateenvarjoja, toisaalta paremminhan se sateenvarjo suojais kivitykseltä kuin yksikään huivi. Kuulemma isommat shopping centerit olis auki joten mennään kokeilemaan meitä lähinnä oleva Dingelisdongelis (Dizengoff Center).


Joo, keskus on auki mutta sisällä olevista liikkeistä auki on vain Mc Donalds. Paska arpa, tyhjä arpa. Palataan kotiin tekemään lisäsuunnitelmia. Söin muuten yks päivä tuossa hotellin alakerran McDonaldsissa aika tulisen hampurilaisen. Naamaa kirveli ja päänahkaa kutitti, mutta söin. Ei oo kotimaan mäksistä tullut moista vastaan. Tuommoinen ruoan tahallinen pilaaminen ja sillä leikkiminen pitäis rangaista vähintään kivityksellä, paskiaiset!



Respan juutalaiset sanoivat että Azrieli Center aukeis tänään heti kun sapatti loppuu, eli aurinko laskee, eli klo 18. Se on just se kolmen tornin yhdistelmä jossa kertaalleen tai kahdesti on jo käyty. Kyllä me lähetään se vielä kokeilemaan, pakkohan se on. Huivi ja paita täytyy saada. Loppuis nyt tämä saatanan sapatti, vielä kolme tuntia, on vaikeeta juutalaisen elämä. Joo ei auennut sielläkään kuin ruokapaikat. Onneks omalla rannalla yks turistimyymälä oli tajunnu markkinaraon ja avasi meille huivivalikoimansa. Nyt on henkilökohtainen varustus kunnossa mut vielä tarvitaan kulkuneuvo. Europcarin hinnasto yllätti positiivisesti, autonvuokraus on ensimmäinen halpa asia mihin Israelissa törmäsin. Pikkuinen Kia kauppakassi tai Toyota Nauris makselee 29€/vrk. Jos hävettää semmoisella ajella ni voi ottaa 5-ovisen ja päästöhuijatun VW Jetan hintaan 46€/vrk. Minä otin tuon jälkimmäisen (tai vastaavan). Jotkut saattavat muistaa kuinka minulle tapaa käydä näissä ”tai vastaava” -asioissa. Vähän niin kävi myös nyt. Isomoottorisen bensajetan sijaan tuli Huyndai Sonata Hybridi. Ihan upea peli se on, mutta en minä mielellään olisi halunnut Israelilaisten luontoa sähköauton suosimisella kuluttaa. Sori juutalaiset, ihan oikeesti.


Syöminen on meinannu tänään unohtua. Melkein meidän alakerrassa on Mike’s Place. Jenkkityylin liharuokapaikka, ei oo kosher. Erittäin hyvännäköinen menu tarjosi minulle Meat Lover's -pizzan tuplajuustolla ja rouvalle isoimman hampurilaisen mikä löytyi. Ruokajuomaksi colaa ja olutta. Alkoholit joka päivä klo 15-18 kaks yhen hinnalla. Erittäin hyvää ja maittavaa. Jos ja kun sulla alkaa Israelissa kosher tökkimään ni Mike’s Place on sinun valinta. Minua katsottiin hlökunnan toimesta kieroon kun en jaksanut enää juoda sitä toista ”kaks yhen hinnalla” -olutta. Sori. Nyt nukkumaan koska aamulla klo 08 on aikainen lähtö Jerusalemiin.


Paikallisuutisia: Kaks jenkkisotilasta on seriously injured syyrian rajalla. Se on semmoista se sotiminen, mitäs läksit sanoi annikki täksit.


tiistai 15. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 5, Tel Aviv, Israel

Heräsin heurekailmiöön. Tajusin että minullahan on yks salainen agenttikaveri täällä hommissa YK:n palkkalistoilla. Se paimentaa sotilastarkkailijoita jossain tuolla Syyrian rajalla, otan heti yhteyttä. Eiku ensin käyn supermarketista kahvit ja pullat. Sieltä se vaan tuli cafe latte vauhdikkaammin kuin koskaan, piti vaan tajuta tilata se big cappucino. Teetä kuppi ja 4 suklaapullaa ni niillähän jaksaa pitkälle iltapäivään. Soitin soturiystävälleni Randylle (nimi muutettu koska muuten minun pitäisi tappaa jokainen joka tämän lukee). Randy sanoi että hänellä on perhe käymässä kotimaastaan mutta hän tuo ne huomenna TA:n lentokentälle ja lähettää heidät kotiin. Sen jälkeen hänellä on pelkkää vapaata maanantaihin saakka. Päätettiin että vuokrataan alakerran vuokraamosta auto minun nimellä koska Randyn nimellä siellä saattaa olla odottamassa yks valvontakamerasakko, tai sit pitää vuokrata jostain toisesta vuokraamosta. Joka tapauksessa Randy ajaa koska hän tietää lokaalit meiningit ja että missä on miinat sekä tienvarsipommit. Erinomainen suunnitelma, Randy jää viikonlopuks Tel Aviviin ja sunnuntaina käydään jeesuksen kotikonnuilla. Huomenna sinne ei toinna mennä koska lauantai on sapatti ja se aiheuttaa liikaa kaikenlaisia erikoiskommervenkkejä.


Tuli niin hyvä mieli tuon suunnitelman onnistumisesta että epähuomiossa lupasin vielä vaimon ostoksille. Vein, ja hän osti 4 villatakkia. Ne olivat halvennuksessa ja vaikka olivat samanlaisia niin piti saada niitä neljässä eri värissä koska niin mahtavia olivat ne värit. Ja ei tuota lämmintäkään ole täällä kuin 20 C° niin kyllä villatakkeja pitää olla. Neljä. Ennen Israeliin lähtöä kyselin ja varmistelin sitä sähkötupakointihommaa täällä ettei vahingossa tule kuolemanrangaistusta tai kivitystä. Kyllä se täällä ihan sallittua on mutta viime vuonna täällä on lailla kielletty semmoinen JUUL -merkkinen sähkörööki joka muistuttaa USB-tikkua ja siinä on heille liikaa nikotiinia. Tuota laitonta JUUL-vehjettä näkyy olevan nyt täällä myynnissä joka helevetin kaupassa ja kioskissa ja vaatekauppojen kassoillakin vielä heräteostostuotteenna. Yhen kauppakeskuksen turvatarkastuksessa vartijalla oli rynkky kädessä ja JUUL huulessa. Se ei tainnut sitten onnistua ihan buttoniin se sen laittomaksi tekeminen.


Ostoksien jälkeen mentiin pizzalle. Jotenkin oletin että siellä vois saada lihaa ruokaansa. Väärään meni se oletus. Lähimpänä lihaa oli niistä täytteistä tonnikala. Näin ollen laitatin omaan pizzaan kaikki mahdolliset juustolajit mitä keittiöstä löytyi. Helvetin hyvä pizza siitä tuli, oluen kanssa sillä lähti ihan nälkäkin. Täällä saattais ihan vahingossa tottua tuommoiseen lihattomaan ruokaankin jos pidempään olis, en tiijä, en kyllä uskalla ottaa moista riskiä. Syönnin päälle mentiin kahville ja pullalle puistoon. Itse asiassa se puisto on googlemapin mukaan ostoskeskus, ja on se sitä käytännössäkin.


Sarona Gardens on tuommoinen iso puistoalue jossa on lukuisia pieniä kaksikerroksisia "omakotitaloja". Jokaisessa on jokin ravintola tai kauppa. Niissä näkyi olevan mm. Adidas, Nike, Mc Donalds, Levi’s jne jne, mutta oli myös paljon paikallisten omia kauppoja sekä varsinkin kahviloita ja kaljaterasseja. Suihkulähteiden lomasta löytyi myös omituisen näköinen puinen rakennelma joka kiinnosti niin paljon että täytyi käydä selvittämässä mikä se oli. Se oli juutalaisten itse tekemä keilarata jostain mooseksen ajoilta. Hieno keksintö kun oli ihan semmoinen automaattinen pallonpalautusrännikin. Kahvilassa oli kaikki menut vinkurakirjaimilla, ei yhtään englanninkielistä sanaa missään. Se tuntuu olevan melko normaalia heti kun tuosta turistirannalta poistutaan. Sormella kun osoitteli niin hyvin tuli kakkuja pöytään ja kyllä nuoriso täällä englantia puhuu erittäin etevästi. Vanhempi kansa taas melko kehnosti jos ollenkaan. Hieno puisto, kannattaa käydä.


Kahvin päälle etsittiin vielä kartasta, sekä käytännössä, Ginat Dubnov. Se on puisto jossa Israelilaiset ilma-akrobaatit kokoontuvat ja totta kai vaimon teki mieli mennä kyttäämään niiden taitoja ja vertailemaan omia kykyjään. Ei siellä nyt näkyny yhtään kekkuloijaa mutta googlen mukaan ne kokoontuvatkin siellä aina sapattina, eli lauantaina, eli huomenna. Tuo googlen tarjoama artikkeli on tosin 10 vuotta vanha että enpä tiijä jaksetaanko tänne saakka huomenna kävellä asiaa tarkastamaan. Nyt lähikaupasta iltapalaa ja kotiin Netflixiä kyttäämään. Taas tuli pitkälti yli 10km kävelyä ihan tuosta vaan. Israelilaisilla on jokin omituinen fiksaatio asetella patsaat seisomaan päällään, mikä juttu? Yli puolet patsaista sun muista monumenteistä on täällä ylösalaisin. Onko tämä jokin juutalainen sisäpiirivitsi? Australiassa ymmärtäisin vitsin.



Paikallisuutisia, tai oikeastaan paikallisuutiskuva: Kottaraisia eteläisessä Israelissa Rahatin kaupungissa, kas tässä:


maanantai 14. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 4, Tel Aviv, Israel

Eilen illalla alkoi ihan pieni tai keskisuuri myrsky. Vettä ei hullusti satanut mutta tuuli oli vailla vertaa ja salama löi tahtiin tiheään. Ikkunasta näkyi kun aallot tulivat aallonmurtajien yli ihan perille asti. Tuuli ja aallokko jatkuu näköjään vielä aamullakin ja surffaajat ovat hoksanneet saman. Melko suosittu harrastus tuntuu olevan juutalaisissa hipsteripiireissä. Me kristityt (tai kristitty ja pakana jos tarkkoja ollaan) näimme eilen taksin ikkunasta kuinka oli mukavia putiikkeja tuossa matkalla Jaffaan. Tämän päivän hommana on mennä se sama pätkä jalkaisin ja tutkia puodit samalla. Käveltiin hotellilta Ben Yehudaa pitkin Great Synagogalle ja siitä käännyttiin oikealle Eilat Streetille joka siis oli tämä kyseinen putiikkikatu. Ihan sillä laittelen tähän näitä katujen nimiäkin koska tiedän että kollegani Diablo-yhtyeestä on tulossa tänne ens kuussa ja lukee minulta tippejä. Siinä vähän ennen isoa synagogaa on semmoinen Carmel Market -markkinakuja, kannattaa tarkastaa se myös, oli vallaton hulabalåå siinä.


Eilat Street mentiin läpi ja pääasiassa siinä kyl oli vain akkojen leninkikauppoja mut yks mielenkiintoisempi putka löytyi myös. Se oli semmoinen melko hämärä ja kinky goottikauppa. Ovet oli kiinni mut yritin kurkkia ikkunoista ja ihan niinku siellä olis joku liikkunut sisällä. Ei auta edes koputtelu, ovi on lukossa. Pettyneinä oltiin jo poistumassa mutta heureka soikoon, sinnehän mennäänkin tuolta hieman kyseenalaisen sivukujan puolelta. JUMALAUTA että oli tehty ja tuunattu pikkusen hienoo nojatuolia ja sohvaa ja jääkaappia ja vaatteita ja vähän kaikkee. Ihan saatanan siistiä sisustustavaraa ja vaatetta ainakin minun makuun. Selkeesti jonkin samanhenkisen taiteilijaporukan kimppakauppa. Oon tässä nyt tunnin yrittäny googlettaa sen mestan nimeä tuloksetta, pyysin jo apua piirinmestariltakin mut ei löydy sitten millään. Niillä on ihan varmasti nettisivut olemassa, auttakee?!?! Minä kuvasin sieltä salaa vähän videoo, lataanpa ne youtubeen ja linkkaan tähän ni saatte vähän hajua:



Sitten oltiinkin jo ymmärtääkseni Jaffan kaupungin puolella kai. Lyhyt pysähdys terassilla, keho huutaa yhtä Red Bullia. Yleensä se on kyllä täällä mielummin se halpis XL-juoma mut samaa paskaa kuitenkin. Noh, täällä ei ollu nyt sitäkään, kuten ei monessa muussakaan paikassa. Muutamia asioita täällä ei meinaa välillä läytää mistään ja ne yleisimmät on energiajuoma ja liha. Terveellisempänä korvikkeena kelpaa oikein musta tee ja appelsiinimehu. Ai herra, muistakaa juoda tätä appelsiinimehua jos täällä olette, on ihan pikkusen hyvää. Aiemmin käytiin jo tuossa Jaffan kukkulalla mut ei oikein silloin hoksattu että siinä nyppylän takana on se legendaarinen Jaffan satama missä se yks tauno joutui valaan suihin ja siellä pitäis olla nykyään vaikka mitä huvitusta. Kierrettiin seuraavaksi rannan kautta sinne ja matkalla kuulusteltiin paikallisilta villikissoilta kuulumisia. Kissoja on täällä paljon ja ne on pääasiassa villikissoja. Suurin osa arkailee mutta yks tuli tuossa jo tekemään vähän turhankin läheistä tuttavuutta perheejäseneeseen. Pharmacystä sit ostettiin seuravaks Bebanthenia.


Satamassahan oli sitten noin 20 erilaista baaria/ravintolaa ja dätsit, eipä juuri muuta. Yhessä käytiin hetki jalkoja lepuuttamassa ja kahvi/tee juomassa. Alkupalana tuli täälläkin väkisin jokin shotti, hyi saatana kun oli anista siinä. Pakko oli ottaa pieni Maccabi-tuoppi että sai sen jälkimaun pois. Otin jonkin leivänkin joka ei sit koskaan edes saapunut pöytään, mutta ei se kyllä näkynyt laskussakaan. Ja ihan saatanan vaikeeta oli sen laskun saaminenkin ja sitten vielä se rahan hakeminen pöydästä ja huhhuh, mitenkä ja miks pitää tehä kaikki niin helvetin vaikeeks. Palvelusta ja asenteesta olis vähän siellä ja täällä oppimista. Jossain homma toimii 10/10 ja jossain taas ei sitten niin yhtään. Raivostuttavaa.


Minulla on ollut tässä kova halu päästä sinne Jerusalemiin katselemaan jeesuksen tontit mutta se ei oo ihan pala kakkua. Jerusalem on tuossa melko lähellä mutta vaikka se on israelissa niin se on silti kaytännössä keskellä Palestiinaa ja silloin pitää olla erityisen varovainen. Siellä Jerusalemissakin on pikkuisen niinku omat alueet muslimeille ja juutalaisille ja kristityille ja kannattais oikeestaan tietää missä liikkuu. Ja jos meet sinne vahingossa sapattina ja pysäköit väärälle alueelle ni ne saattaa kivittää sinut tai ainakin sinun autos. Yks minun ystäväni nimeltä Mikko on jeesannut näissä Israel-asioissa minua koska hän on täällä vieraillut useamminkin. Mikko laulaa yhtyeessä Swallow The Sun ja sillä oli tarjolla yks sen luottopakkihevimiesystävä täältä joka vois ehkä lähtee käyttämään meitä siellä Jerussa. Nyt kävi kuitenkin niin että Tal (nimeä ei muutettu) aikoi olla viikonlopun juovuksissa koska oli hänen syntymäpäivänsä. God damn, tarvitaan suunnitelma B. Ite en kyllä uskalla sinne vuokra-autolla lähteä. Se on kuitenkin niin että yhdestä risteyksestä väärin ja oot Gazassa ja ajat miinaan. Talin ensimmäinen vastaus oli mielestäni hyvä, vapaasti suomennettuna: ”Luuletteko te vitun kristityt että te voitte tulla tänne milloin vaan ja me jutkut odotetaan puhelin kourassa milloin teitä pitää lähteä viihdyttämään?”. Paljon onnea ja hyvää syntymäpäivää, Tal!


Minä kävin lähimarketista iltapalatarpeet. Leivät ja kasvit on hyvää ja halpaa. Juustot ja makkarat on hyvää mut ei oo ihan halpaa. Juustosiivut maksaa noin 1€/kpl. Teen ja kahvin tilasin take away-malliin myös ja taas piti selittää ihan saatanasti palvelijalle että haluan cafe latten enkä cappucinoa, väkisin se sanoo taaskin tekevänsä ison cappuccinon ja minä jo luovutin että olkoon sitten niin. Mutta loppujen lopuksi se teki kuitenkin latten. Siinä ei ollu hirveetä kiirettä kenelläkään ni aattelin että selvitetään nyt tämä asia, nää kuitenkin väittää täällä että Tel Aviv on koko maailman kahvipääkaupunki ni katotaan sit kerralla myös termistö haltuun. Elimelekh (nimi ei muutettu) sanoi että he kutsuu kahvejaan just niinku haluaa ja heillä maitokahvi on cappucino ja jos sinä viisasteleva kristitty haluat huomenna nopeammin sen ison latten ni sanot että BIG CAPPUCINO!!! Nonni, näin ne vaan asiat selviää puhumalla.


Paikallisuutisia: Gazan puolelta lentelee tänne aika ajoin raketteja ja kranaatteja ja kuulemma kotitekoisia ohjuksiakin. Älypuhelimiin on ollut tarjolla yksityisten kehittämiä sovelluksia jotka varoittavat näistä raketeista. Aiemmin Israelin armeija on tarjonnut sen datan näihin sovelluksiin mutta vääriä hälytyksiä on tullut kuitenkin melko paljon. Tästä johtuen ja tästä päivästä lähtien armeija ei enää jaa tietojaan näille yksityisille eikä aiheettomia hälytyksiä enää tule. Eikä muuten tule sitten niitä aiheellisiakaan. Hyvää yötä ja oikein rauhallisia unia!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 3, Tel Aviv, Israel

Shalom! Se on ehkä jokin tervehdys, ehkä hebreaksi tai arabiaksi. Joku sanoi minulle eilen niin ja minä olen sitä nyt toistanut kaikille ja kaikki tuntuvat hymyilevän ni eikös se oo silloin ihan ok? Aurinko paistaa ikkunassa ja säätiedotus lupaa vajaata kahtakymppiä. Valitettavasti se lupaa myös että viiden maissa alkaa satamaan, tosin aurinkokin laskee just ennen viittä ni samapa tuo. Ikkunasta näkyy myös jenkkien suurlähetystö, se on ihan meidän ikkunan alla kadun vastakkaisella puolella. Niiden katolla on semmoinen antenni että CIA:n pääkonttorissa kuullaan ihan varmasti mitä meijän hotellihuoneessa tapahtuu. Iso ameriikan lippu liehuu siinä antennin vieressä. Pääovella ei näy ketään mutta sivuovella on helevetin pitkässä parijonossa ihmisiä joidekin lappujen kanssa. Jonkin armeijan sotilas vahtii sen jonon järjestystä rynnäkkökiväärin kanssa. Minä en tiedä minkä armeijan sotilas se on, enkä tiedä mitä ne ihmiset sinne jonottaa. Vaimon mukaan en saa myöskään mennä selvittämään tätä asiaa. Häntä pelottavat rynnäkkökiväärit.


Rynnäkkökivääri tuntuu olevan täällä melko arkinen varuste. Oon nähny niitä ihmisillä jo mm. Mc Donaldsissa ja  vaatekaupassakin oli rouvalla semmoinen. Enimmäkseen niitä näyttäis olevan poliiseilla ja vartijoilla. Sotilaat ei oo juurikaan aseiden kanssa kaupungilla. Kokemuksiini perustuvan tutkimuksen mukaan melkein puolet israelin armeijan sotilaista on naisia, siltä se näyttää tuolla kadulla. Naiset ovat täällä asevelvollisia ihan samaan tapaan kuin miehetkin, heidän palvelusaikansa tosin on vain 21 kk kun se miehillä on 3 vuotta. Vapautuksen armeijasta voi saada jos olet kristitty tai muslimi. Nainen voi saada tämän lisäksi vapautuksen jos hän on naimisissa tai omaa lapsen. Kiinnostais olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa kun joku israelilainen keksii olevansa kolmatta sukupuolta ja yrittää saada kutsunnoissa vapautusta. Israelin väitetään olevan lähi-idän ainoa ydinasevaltio. Sitä en tiijä onko näin mutta jotain ne vahtii ihan helevetin tarkasti kun tasan tunnin välein surraa ilmavoimien kopteri rantaviivaa pitkin tuosta minun ikkunan edestä.


Aamiainen syötiin siinä samassa Bistro Masadassa kuin eilenkin. Erinomaisen hyvä ja kallis se oli taaskin. Muiden aamutoimien jälkeen esittelin vaimolleni päivän suunnittelman. Täällä on melko korkeita pilvenpiirtäjiä joten googlataan niistä korkein ja mennään sen rooftopille kuikuilemaan. Vaimo hyväksyi kun kuuli että siellä niiden isojen talojen luona on myös ostoskeskuksia. Noin kolme kilometriä käveltiin kunnes oltiin siellä ”bisneskeskustassa”. Siihen kaikkein korkeimpaan kokeiltiin mennä mut se ei ollu kovin kosher ku se oli jokin puolustusministeriön rakennus ja heti ulko-ovella oli rynkyt vastassa. Vieressä oli toinen lähes yhtä korkea, mentiin siihen. Ovella oli turvatarkastaja tutkimassa rouvan laukun ja metallinpaljastimella etsi ylimääräisiä pistooleita minun shortseista. Normaali käytäntö kaikissa kauppakeskuksissa ja tavarataloissa tämä tuntuu olevan.


Tässä on kolme tornia samassa rykelmässä ja kaikki nousee yhdestä ja samasta shopping-helvetistä. Kaikki opasteet arabiaks tai hebreaks eikä kukaan hlökunnasta oikein puhu englantia. Ehkä tunnin verran hermoiltiin ennenku oikea hissi löytyi ja päästiin ylös. Siellä ylhäällä ei ollu sit oikein mitään muuta kuin jokin vähän keskeneräinen kerros missä roikkui katosta sähköjohtoja ja ikkunat oli aivan paskaiset koska siellähän oli selvästikin remontti käynnissä. Mutta niin vaan sinne ihminen pääsi hissillä ajelemaan ja maisemia katselemaan. Ne olivat aivan hyvät:


Sit otettiin taksi Old Jaffaan. Se on ilmeisesti kaupunginosa tuossa heti Tel Avivin eteläpuolella. Joskus se on kai ollu ihan oma kaupunkinsakin, tai en minä tiijä. Tel Avivin oikea nimikin on kuulemma Tel Aviv Jaffa. Helevetin sekavia ovat monet juutalaisten jutut. Edelliseen taksikuskiin verrattuna tämä oli kovin vaisu mutta hienosti vei turistin kohteen. Kohde on hieno ja oikeesti se appelsiinimehu siinä ensimmäisessä baarissa oli heti niin hyvää että ei se vodkaa kaivannut juuri lainkaan. Appelsiinihän on siis täältä Jaffasta kotoisin. En tiedä mistä Joona oli kotoisin mutta tässä Jaffan satamassa se joutui valaan vatsaan. Paska kohtalo. Tai siis eikös se päässy sieltä poiskin? Mitä kautta? Oliko kuitenkin paska kohtalo? Tai siis paskakohtalo? Ostin huumoripaidan ja huumorihupparin ja sit käveltiin Jaffasta kotiin noin 3km. Kotimatkalla alkoi sade ropsautelemaan ja rannassa tuuli nostamaan aalon korkeuden jo komeaksi. Siinä matkalla oli myös jokin mainos että täällä on euroviisut keväällä. Jos minä jäisinkin kevääks tänne ni Sampsa tai Niksu voisitte laittaa mulle meiliin ohjeet vaikka ihan vaan ranskalaisilla viivoilla että mitenkä ne euroviisut voitetaan.

Pari päivää oon tässä miettiny että mikä on tuommoinen ihmeellinen palikka meidän oven pielessä, yritin jo kertaalleen repiä sen irtikin tutkiakseni tarkemmin mutta oli liimattu niin hiivatin tiukkaan ettei irronnut. Meijän perheen vaimo on googlettamisen piirinmestari ja selvitti tämän asian. Sen mokkulan nimi on Mezuza, kuva alla. Sen sisälle on kääritty säkeitä paksusta kirjasta. Kun juutalainen lähtee kotoaan ni sitä palikkaa tulee nykäistä sormillaan ja sitten laittaa sormet suuhun. Sama homma kun palaat kotiin. Tämä suojelee sinua ja sinun kotias luciferilta kun oot poissa tai kun oot kotonas. Täällä on joka ikisessä asunnossa ja hotellihuoneessa tai ihan missä vaan ihminen nyt sattuukaan asumaan ni tuo sama palikka ovenpielessä. Se on siis saatanankarkoitin ja olettaisin että niitä saa ihan rautakaupoista. Saatanankarkoitin tulee olla aina asennettuna ovenpieleen 2/3 -kohtaan siitä oven korkeudesta ja sen pitää olla just tuollai vinossa. Ai miksikö? No siksi koska vain Jumala voi laittaa asioita täydellisesti suoraan. Niinpä niin, olisihan tuo pitänyt heti hoksata.


Lähialueelta löytyi helvetin hyvä pullapuoti. Tänään ei syödä iltapalaksi suolaista. Hyvää yötä!

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 2, Tel Aviv, Israel

Huomenta. Tel Avivissa asuu 2,4 miljoonaa ihmistä joista tässä varsinaisessa ytimessä noin puol miljoonaa. Ihan kookkaasta kaupungista on siis kyse. Joidenkin valtioiden mielestä tämä on pääkaupunki kun toisten mielestä se on Jerusalem tuossa 70km päässä. Tämä riippuu vähän siitä että kenenkä puolelle oot missäkin sodassa asettunut ja/tai mitä jumalaa satut palvomaan. Nää lokaalit on enimmäkseen juutalaisia mut muslimeja ja kristittyjä löytyy myös. Katukuvassa et pysty yhtään sanomaan ketkä on turisteja ja ketkä paikallisia, tää on vähän samanlainen kulttuurien sotku kuin esim New York. Tämä on hyvin liberaali kaupunki eikä täällä tarvii esim naisten peitellä päätään tai käsivarsiaan julkisilla paikoilla. Homoilla on täällä mukavat olot ja aika paljon näkyy sateenkaarilippuja parvekkeilla. Jotenkin kuvittelisin jo nyt että Jerusalemissa on seikka hieman toisin. Jos pääsen Jerusalemiin saakka niin raportoin kuinka asian laita siellä menee. Tel Aviv on kallis kaupunki. Tai siis yhtä kallis kuin Helsinki eli ihan vitun kallis. Kaikki maailman kaupungit on halvempia kuin Helsinki ja Tel Aviv, paitsi Oslo ja Tokio. Tämä ei perustu mihinkään tietoon eikä tilastoon eikä välttämättä pidä edes paikkaansa mutta minä uskon niin ja se riittää minulle.


En ottanu hotellivaraukseen aamiasta lainkaan koska ensinnäkin sen hinta oli 28€/aamu/nokka ja toisaalta tässä on pilvin pimein ruokapaikkoja ympärillä ni voidaan yhtenä ohjelmanumerona syödä aamiainen joka aamu eri paikassa. Tänä aamuna oltiin niin hyvissä ajoin hereillä ja liikkeellä että iso osa ruokaloista oli vielä kiinni, olihan kello vasta vähän yli yhdeksän. Aivan hotellin vierestä löytyi Bistro Masada, erittäin kämäisen ja halvalla kyhätyn oloinen työmääruokalan varaston näköinen tapaus. Kalliossa tämä olis vitun hieno ja kallis hipsteriravintola. Tähän kun olis vielä hoitanu kuormalavoista laaditun sisustuksen niin vihervasemmisto kusisi ilopissit samettihousuihinsa. Ruokalistasta en tajunnu oikein hevonvittuakaan kun se oli enimmäkseen hepreaksi ja/tai arabiaksi. Myöskään se englanninkielinen osuus ei paljon apua tarjonnu kun oli sellaisia vaikeita hippiruokakäsitteitä siinä minulle kuten hummus, mitähän vittua sekin oikeesti on? On muuten sitten niin luotaan työntävän näköistä ripulia että en voi oksentamatta edes googlettaa joten en sitä teekään.

Olen kuitenkin sen verran kokeilunhaluinen ihminen että osoittelin siitä ruokalistasta vähän yhtä ja toista ja huonohkosti englantia taitava huonoryhtinen hippipoika vieressä nyökytteli sekä kirjaili tilausta vihkoonsa. Tilasin vittuillessani sitä hummustakin ihan kaks kuppia mutta ei niihin meistä kumpainenkaan koskenut. Suurin osa aamiaispaikoista menee täällä Kosher-pelisääntöjen mukaan. Tarkoittaa sitä että lihaa ja maitotuotteita ei saa syödä sekaisin. Niiden syömisen välillä tulee olla 6 tuntia aikaa. Jos aamulla syöt juustoa klo 09 ni iltapäivällä voit ottaa makkaraa jo klo 15. Lihaa ja maitotuotteita ei saa myöskään valmistaa samoissa astioissa vaan molemmille pitää olla omat. Minä nyt kuitenkin halusin siihen paistetun munan päälle meetwurstia sekä leivän kanssa juustoa ni jostain tiskin alta se hippi sai siihen pepperonin hoidettua. Kuitissa sen salamisiivun hinta oli 12 shekeliä eli 3€, sen yhden meetwurstisiivun. Aamiainen oli kokonaisuudessaan erittäin mainio ja kookas. Hinta oli kahdelta hengeltä 200 shekeliä + tippi, eli noin 60€. Tippiä kuuluu jättää noin 10-15% ja he kyllä ilmoittaa jos tämä meinaa sinulta unohtua.


Rahana meillä toimii täällä uusi Israelin Shekeli, New Shekel. Oikein iloisen värisiä seteleitä. Keltaisia, punaisia, sinisiä ja vihreitä oon jo ainakin tavannut. Kolikoita en osaa täälläkään joten ne jätetään aina työmiehille tippeinä kuten muuallakin. Kurssi on melko helppo taitaa kun pitää mielessään nyrkkisääntönä että 100 shekeliä on 25€. Noissa kurssiasioissa kannattaa aina olla tarkkana että kumminko päin se kurssi kerrotaan tai jaetaan, muuten voi käydä esim niin että ostat Sveitsissä humalassa saatanan hienon toppatakin jonka luulet maksavan 50€ mutta visalta lähtikin 850€. Yhelle erittäin hyvälle kaverille kävi just niin.


Tämä meijän hiekkaranta lienee noin 10km pitkä. Se alkaa tuolta pohjoisesta mistä ruutukaava-aluekin ja loppuu etelään jaffan satamaan. Hotellimme sijaitsee noin puolessa välissä. Tänään käveltiin vain ihan vähän rantaa molempiin suuntiin mutta kummasti alkoi jalka väsymään. Puhelimen matkamittari näytti yli 12 km ni kyllä kai tuo ei oo ihme. Melko helevetisti täällä menee noita sähköpotkulautoja ja sähköfillareita. Joutuu olemaan koko ajan varuillaan kun ei ne mitään ääntä päästele. Sähköllä pelaavia ”kaupunkipyöriä” voi vuokrata automaateista luottokortilla ja noita potkulaudan näköisiäkin vuokrataan aika monessa kadunkulmassa.


Päivällinen nautittiin tänään meksikolaisessa baarissa. Ennen ruokalistoja pöytään tuli maisteltavaksi 3 shottia tequilaa. Nämä olivat maustettu kookoksella, limellä ja mangolla. Koska rouvani ei käytä alkoholia niin minä jouduin uhrautumaan maistelijaksi. Ihan hyviä olivat kaikki, kookos oli paras. Varsinaiset eväät olivat kanafajitas ja lehmää sekä juustoa sisältävä quesadilla. Oikein onnistuneita eikä ollu nyt kyllä kosherista tietoakaan. Vissiin meni tequilat ja ruokajuomaoluet suoraan etulohkoon kun alkoi niin kovasti nukuttamaan. Aikaeroakaan ei oikein voi syyttää kun kello on kotimaassa ihan saman verran.


Paikallisuutisia: Israelin merkittävin kirjailija Amos Oz on kuollut syöpään. Hyvää yötä, sekä teille että Amosille.