tiistai 20. joulukuuta 2016

Hane matkoilla, lokakuu 2016, day 27, Thaimaa-Singapore

Day 27, Thaimaa-Singapore

Kello soi puol kuus. Nopeat aamutoimet ja pakkauksen viimeistely. Tarpeelliset matkustusasiakirjat taskuun ja oikeaan järjestykseen. Siivoojille jätettiin kahet snorklausvehkeet, aika paljon akkojen rasvoja ja litkuja, erilaisia itämaan puhelinlatureita sekä pikkuisen taskurahaa koska tekivät hyvää työtä joka päivä. Aikataulun mukaan 0630 oltiin respassa ja private vanin kuski heilautti meijän keisit hetkessä hiacen persiiseen. Respa laittoi vielä agenttinsa tarkastamaan meijän asunnon ja laskemaan minibaarin vaikka minä kyllä jo sanoin että se on aivan tyhjä ja olenhan jo maksanutkin sen. Varmaan halusivat tarkastaa etten oo vieny sitä koko jääkaappia. Ookoota tuli ja käytiin matkaan 0645.
Kuski ei puhu muuta kuin omaa kieltään mut ei sen tarviikaan, riittää kun ajaa meidät kentälle. Puolen tunnin suhauksen jälkeen oltiin lauttarannassa ja ainakin neljä erinäköistä lossia tuossa salmessa pyörii. Ykskään niistä ei näytä pelaavan kuten suomalainen lossi vaan ne jokainen kääntyy ainakin kerran ympäri tuossa matkalla. Ja tuo niiden rantautuminen on aina vähä mitä sattuu ni siinä pyörii koko ajan kaks hinaajaa tuuppimassa niitä kohilleen. Aika sekavan näköistä touhua. Vartin odottelun jälkeen päästiin yhteen lauttaan. Kuskin puhelin soi ja se antaa sen luurin minulle. Resortin respasta joku poika soittaa tosi huonolla englannilla. Jos niillä on jotain oikeeta asiaa ni miks ei voinu laittaa niitä muijia soittamaan kun ne osas kuitenkin melko hyvin puhua. Sen verran sain selvää sen pojan sekoilusta että se väittää minibaarin olevan vielä maksamatta. No meikä tavaa mahdollisimman hitaasti ja yksinkertaisella kieliopilla sille että minulla on tässä kuitti kädessäni että olen just äsken maksanut tämän transportaation sekä minibaarin. Juippi sönkkää vielä jotain siellä luurissa omalla kielellään ja sanoi baibai.
Lossikin oli jo toisella rannalla. Annoin luurin kuskille, jatketaanhan matkaa. Vähän ajan päästä se puhelin soi taas ja luuri ojennetaan minulle. Se sama respan poika selittää että ensimmäinen minibaari on maksamatta. No niin, nyt minäkin hoksasin että kun me vaihdettiin tuolla ekan yön jälkeen parempaan asuntoon ni sen ekan huvilan jääkaappihan tuli kurlattua tyhjäks myös. Aivan. Olet oikeassa poika, mutta älä kuvittele että käännytään takas sitä maksamaan kun ollaan nimittäin jo melkein Krabin lentoasemalla. Laittakaa mulle meiliin siitä lasku ni minä maksan heti kun oon internetissä. Tämä ehdotus tuntui menevän heille ihan liian vaikeeks ja olis kuulemma parempi jos antaisin tälle kuskille cashia messiin ni se tois sit tullessaan. Käypi, annoin sille ukkelille viissatasen ja homma oli sillä sipuli. Yritin aiemmin maksaa siellä resortissa sitä asumistakin kortilla ni sanoivat suoraan että käteinen olis parempaa ja silloin pääsis halvemmallakin. Heh, osataan se verottajan koijaaminen muuallakin kuin Suomessa.
0830 oltiin Krabin lentokentällä ja turvatakastukseen pääsee vasta 0900. No tässäpä on muutama puoti ni tutkitaan ne. Minä näin tänne päin tullessa jossain putiikissa semmoisia kikkelin muotoisia saippuoita ja semmoinen pitäis nyt löytää kun sille olis ihan tilaus olemassa. Vai olisinkohan minä nähnyt sen Singaporen kentällä kun täällä Thaimaassa on tuo pornografia aika tarkkaan kiellettyä. Mietin jo että jos minä tuolta matkamuistokioskin mummolta menisin semmoista kysymään niin mitenkä kysyisin. ”Soli soliiii, do you have dick soap here? You know, kikkeli shaped soap? Nou nou, i dont need to wash my kikkel now, i just need that soap, soap like dick.” En kysy.
Turvatarkastus ja sitten kahvia sekä aamiaista. Lentoasema on pieni, vain muutama pieni kahvikoju joissa yhtä sorttia kolmioleipää. Ensimmäiset kaksi kojua ilmoittavat että nou credit card. Voi kilin vittu kun annoin viimeiset käteiset sen hiacekuskin mukaan eikä täällä ole edes ATM:ää. Taitavat osata täällä lentokentälläkin sen verottajan kusettamisen kun käteistä niin kovasti suositaan. Yks kioski kuitenkin suostui myymään teetä ja kahvia kortilla niin ettei alkanut vielä vaimoa kiukuttamaan, se oli jo hyvin lähellä se. Aamiaisen  syöminen hoidettaneen koneessa kun siinä on kaks tuntia mukavasti aikaa Singaporeen mennessä. Koneessa tarjoilu alkaa. Menu näyttää hyvältä ja kerkesin jo tilauksen suorittaa kunnes tulin kysyneeksi että käypikö se teillä kortti. No vittu eihän se käy. Koko vitun Aasian suurin vitun lentoyhtiö ja kortti ei käy. Osataan se verottajan kusettaminen näköjään ihan isoissakin yhtiöissä täällä. Syödään sitten vaimon laukusta suklaapatukka puoliks.
Singaporeen laskeuduttiin 1410. Tismalleen samat oveluudet on tehtävä kuin kuukausi sitten. Kaikki sähkötupakkagear on pakattava yhteen laukkuun joka jätetään transit-alueelle left baggageen piiloon. Sit poistutaan Singaporen puolelle ja suoritetaan check in sekä immigration uusiks. Tässä kohtaa alkoi minun ja finnairin rakkauteen tulla ryppyjä. Singaporen kentällä ei kelpaa mobiiliversio boarding passista ja se on AINA haettava paperiversiona check in -tiskiltä joka tässä tapauksessa aukeaa vasta 2030. Nyt on siis oltava ilman tupakkaa 6 ja puol tuntia. Huhhuijaa. Nyt on jo kuitenkin niin saatanan kova nälkä että tuo alakerran arrival-salissa huomaamani Burger King saa pelastaa tilanteen ja pelastikin. Vaimoa jäi vielä vähän kiukuttamaan ni käytiin uusiks santsipirtelöt ja kiukku hävis. Pitäisköhän alkaa kirjoittamaan Reginaan näitä parisuhteen hoitovinkkejä.

Edessä on siis vielä 12h lento Suomeen ja minun kehoa pelottaa se economy-penkissä istuminen. Finnairin sivuilla aspa-chat aukesi just sopivasti ja aloin tivaamaan niiltä tietoa että olisko bisnesjakkaroita vielä vapaana. Yks rouva siellä möläyttikin että onhan niitä mutta upgraden saa tehdä vain pisteillä (jotka ei mulla just nyt riitä) tai sitten he odottavat viime hetken ostajia niille paikoille. Se on vähän kummallista että ei tunnu varma raha kelpaavan kun sitä olis nyt tarjolla. Sain ohjeen että kysyn uudestaan check inin muijilta jahka se aukee. Siihen on vielä 5 tuntia ja kentän wifi alkoi tökkiä pahasti. Minun pitäis tässä kuitenkin vähän töitäkin tehdä ni kävin ostamassa singaporelaisen puhelinliittymän. 1 kuukausi / 32 singaporen dollaria (eli 20 meijän euroo). Hyvin toimii.
Check in aukes ja yritettiin olla siinä hyvin valppaina että päästäis heti ensimmäisinä tinkimään niitä viimeisiä ykkösluokan paikkoja. Eiköpä saatana jotain rastatukkaisia reppureissaajahippejä kerenny siihen jo ennen meitä. Haisevatkin saatanat, varmaa tosi hienoo ja mukavaa tuommoinen ”matkailu”. Noh, onneks niillä ei oo kuitenkaan rahaa mihinkään matkustusluokan korotuksiin. Tuli meidän vuoro. Yhtiön rouva sanoo taas samat jutut että vain pisteillä tässä vaiheessa. Minä saatoin jo vähän korottaa ääntäkin ja heilutella luottokorttikokoelmaa kun siihen tuli toinen rouva joka sanoi laittavansa meidät jonoon jos tulee no go-tapauksia. Sehän valehteli ihan selvästi, se näki koneeltaan että siellä on meille kaks vapaata paikkaa mut piti keksiä ajan pelaamiseksi jokin tekosyy. Ei kukaan joka on ostanut bisneslennot Singaporesta Helsinkiin jätä ihan vaan huvikseen käyttämättä niitä lentoja. Minä saatoin jo vähän kyseenalaistaa tuota hänen selitystään kun paikalle tuli vieläkin suoremmassa puvussa operoiva päällikkötason herra joka ilmoitti heti kärkeen että JOS niitä paikkoja on vielä just ennen boardingia ni ne sit maksaa 620 singaporen dollaria ylimääräistä lentolipun päälle per nokka, onko se ok? Minulla oli se korttikokoelma vieläkin niin näkyvästi käsillä että se ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta ja vastasin että oon ladannu näihin niin paljon credittiä että se on erittäin ok ja jesjes. Tuon päällikköherran kommentti antoi erittäin paljon uskoa tulevaan, ei se ihan huvikseen olis varmistanut että onko meillä massia eväänä vai ei.

Heti kun päästiin turvatarkastuksen läpi niin tupakat piilosta haltuun ja vankeusrangaistuksen uhalla vessaan höyryttämään, ei saatana että maistuikin mukavalta. Sit mennään napottamaan portille ja odottamaan viimeistä tuomiota upgradesta. Kone lähtee terminaalin viimeiseltä portilta ja sinne on noin kilometri matkaa. Siinä oli yks hyvännäköinen paitakauppa matkalla ni aattelin ostaa paidan. Hyvän näköisiä oli paidatkin joten aattelin ostaa kaks. Siinä oli vielä semmoinen ’kolme kahen hinnalla’ -tarjous ni aattelin ostaa kolme ja ostinkin. Pari tuntia ooteltiin portilla ennenku boarding käynnistyi ja ei siinä tiskillä kerenny rouva päivää sanomaan kun minä olin jo ilmoittanut että nyt niitä bisnespuolen paikkoja ostettais. Se alkoi soittelemaan vaikka mihinkä ja tarkastelemaan että jäikö niitä paikkoja nyt vapaaks vai ei. Muutaman puhelun jälkeen se otti jo minun pankkikortin valmiiks masiinaansa että jos lupa tulee niiden paikkojen myyntiin ni ostotapahtuma ei ainakaan viivästytä koneen lähtöä. Kohta se pyysikin jo kuponkiin allekirjoitusta ja vaihdossa antoi uudet lentoliput bisnesluokkaan. Nyt on hyvä. Äkkiä koneeseen ku on vielä ovet auki.
Saatiin vielä parhaat paikat eturivistä niin että siinä olis mahtunu ameriikan koripalloilijakin nukkumaan jalat suorana. Sen että kerkesin laukun nostaa koteloon ni tulikin shampanjaa iittalan lasissa pöytään. Vaimolle samanlainen lasi mutta mustikkamehulla. Keskiyön menut tuli samalla selattavaksi. Meitsille valikoitui pääruoaksi paistettua lohta perunahötsönsööllä ja ruokajuomaksi carlsberg. Juustoja on paria sorttia myös ni voi shampanjan kanssa imeä niitä kivasti. Erittäin hyvä eväs. Lämmistä sämpylää ja lisäkaljaa sai sormia napsuttelemalla. Syömisen päätteksi hlökunta kävi kuulustelemassa että haluanko itseni herätettävän aamiaiselle ja jos niin minkälaista aamupalaa laitettais. Tilasin aasialaista, pistin istuimeen hieronnan surisemaan ja käänsin sen vaaka-asentoon. Ollaan kohta jo intiassa. Pistän Top Gearia tulemaan ruudulta ja nukahdan siihen. Öitä.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Hane matkoilla, lokakuu 2016, day 26, Koh Lanta, Thaimaa

Puoliso ilmoitti heti herättyään että on häikeä tunnelma. Pari vuotta sitten yhtyeemme agentti ilmoitti minulle että on tulossa häikeä kesäkuu ja se adjektiivi jäi siitä kerrasta elämään. Kysyin vähän ajan päästä päästä Rowanilta että mitä hän halusi tarkoittaa tuolla häikeällä. Se on kuulemma synonyymi ikävälle ja surumieliselle. Tarkoitti ilmeisesti haikeaa. Koko ajan se oppii enemmän ja enemmän, hyvä että yrittää. Saksan mummolla on kyllä nyt kunnon krapula kun ei ollut tänäänkään herännyt leipomaan. Sukellusyrittäjä oli aamiaisella ni päästin toivottamaan hyvät kaudet. Hyväksi todettujen peruseinesten lisäksi rouva otti vielä ison hedelmäslussin ja sillä jäätyi hetkeks pää.
Ilmojen herra suosii meitä ja oli hoitanut viimeiseksi päiväksi vaimolle oikein esimerkillisen auringonottokelin. Hyvä koska minun on tehtävä nyt täys työpäivä vaikka lauantai onkin. Sain just sovittua yhen ruotsalaisen agentin kanssa Europen kitaristin Kuopioon keikalle ja sain myös sen Dynaztyn joka soi Radio Rockilla puolen tunnin välein. Se Human Paradox-biisi, kyllä te tiijätte, ni nuo keikat mun pitää saada tänään julki ja liput myyntiin ja on tässä nyt vähän vaikka mitä. Toimittaja on lukenu tuolla altaalla parhaana päivänä kolme kirjaa, mut kovasti se just äsken mulle väitti että nyt kuukauden aikana on mennyt vain 20 kirjaa. En ala väittämään hänelle vastaan mutta teille voin kertoa että ne laskut sieltä Elisa-kirjasta tulee mulle ja ne kertoo ihan eri kymmenlukemia. Vaan ei siinä mitään, lukeminen kannattaa aina, heroiini harvemmin.
Finnairin akat väittää mulle aspassa että muutama tyhjä paikka on vielä bisnesluokassa mut ei oo mahdollista upgreidata kun niitä paikkoja säästellään vielä viime hetken ostajille. Voin kuulemma huomenna vielä check in -tiskiltä varovasti kysellä. Kyllä tämä nyt menee ihan liian jännittäväksi kun toisessa vaakakupissa on 12 tuntia istuillaan pojottamista kipeällä kyljellä.
Nää päivät alkaa jo mennä kaikki hyväksi muodostuneen rutiinin mukaan. Aina kun aurinko alkaa laskea tuonne viidakon taakse ja poltto helpottaa ni lähetään mopolla saladaniin. Vieläkin tarvii kuulemma täydentää tuliaiskokoelmaa. Ei minun kyllä tarvii, tai on mulla kyllä yks idea mut kerron sitten kun/jos löydän. Viimeisen kerran käveltiin vielä kylän läpi. Tuttuja kissoja ei näkynyt ensimmäistäkään. Ne olivat varmaan vetäytyneet piiloon suremaan meidän lähtöämme. Apinoitakaan ei enää näkynyt. Sureeko koko eläinkunta meidän lähtöämme? Kaikille räätäleille valehtelin sujuvasti että ihan heti ens viikolla aletaan mulle sitä pukua mittailemaan. Yhen paidan ostin vielä itelleni, en muuta.
Jo aiemmin on päätetty että viimeinen ehtoollinen nautitaan Fat Monkeyssa. Se on osoittautunut kaikin puolin saaren parhaaksi ruokaravintolaksi. Palvelu, tuotteet ja ätmös on kaikki täyden kympin arvoisia. Ainoan miinuksenkin poistan muistikirjastani heti kun poistatte sieltä ravintolan soittorasian soittolistalta Dire Straitsin. Se on niin uskomatonta paskaa se ettei sitä pitäisi pahimman vihamiehenkään joutua koskaan kuuntelemaan. Syötiin pizzat, minä otin tietenkin sen parhaaksi todetun lihapizzan ja ilokseni totean että laatu pysyy koko ajan samana. Erittäin hyvää. Kissa nimeltä Dog kävi myös tervehtimässä lähdön merkiksi.
Nyt vielä täytyy käydä tankkaamassa mopo ja sit luovuttaa se vuokraamolle pois. En oo laskenu ajettuja kilometrejä mutta joka päivä sillä ajettiin sen kahden viikon ajan minkä se oli vuokralla. Bensaa meni yhteensä 4 litraa ja tämä lysti kustansi meille 2,50€. Minä kuitenniin massimiehenä pistin mopediin täyden tankin vaikka se vuokrattaessa oli vain puolillaan. Pistin 4 euroo haisemaan. Ei sais ajaa mopolla ilman kypärää mutta nyt teki hetkellisesti mieli ja niin tehtiin. Älkää kertoko anopille, siitä ei hyvä seurais. Nyt sit kiireellä kotiin pakkaamaan ja laukkuja punnitsemaan sillä private van noukkii aamulla jo 0630. Öi.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Hane matkoilla, lokakuu 2016, day 25, Koh Lanta, Thaimaa

Tänään oli hidas aamu, ei meinannut kumpainenkaan herätä millään. Harmi kun ei tullut otettua Beddit-mittaria mukaan. Täällä ilmastossa nukkuu ihminen selkeesti paremmin kuin kotonaan, tai ainakin minä. Kotona en nuku koskaan yli kuutta tuntia mut tämän kuukauden aikana on vissiin joka yö mennyt ainakin 7, välillä jopa kahdeksan. Öiset heräilytkin on jääny melkein kokonaan pois. Mistähän johtunee oikeesti. Saksan mummolassa käytiin taas perusaamiaisella. Mummolle oli ehkä tullut pikku krapula omasta pontikastaan kun ei sitä näkyny. Yleensä se jo pienessä nousukkaassa siinä touhottaa ja hössöttää ja kiertää pöytiä koko ajan. Kotiin tultua vaimo alkoi tekemään vaakoja ja kärrynpyöriä ja mitä lie akrobaattisia kokeiluja kunnes komensin sen altaalle aurinkoon että saan tehä rauhassa töitä.
Tänään on kuuma päivä. Ei näy pilven hattaraakaan ja lämmintä on se perus 33°. Minun toimistossa on ilmastointi säädetty nyt 26 asteeseen, se on sopiva, 25° pistää jo nykyään vähän tärisemään. Kävin minä pari kertaa pulahtamassa ja siivojien urakoidessa meijän asumusta siirsin toimistonkin hetkeksi altaalle. Tunnin verran siinä kärsi olla kunnes alkoi taas varjossakin jalkateriä polttelemaan. Kun aurinko alkoi laskemaan ni lähdettiin taas saladaniin kikkailemaan ja ostelemaan. Tässä ei oo kuin muutama päivä jäljellä ni kuulemma nyt viimeistään pitää niitä niitä tuliaisia hoitaa. Minä en niihin puutu. Rouva saa hoitaa. Ostelen itselleni ennemmin pari paitaa. Sitten Black Pearliin syömään, siihen Johnny Deppin paikkaan. Mulle Panang Curry ja toimittajalle Taco-lautanen. Täydellisiä molemmat, ja täkäläisittäin kalliita. Kaljan ja limunaadin kanssa euroiksi käännettynä koko paska noin 18€. Tarjoilijalla oli taas virveli meressä siinä meidän pöydän viereisellä kaiteella, mut ei nykiny. Oon erittäin varma että se oli vain mainoskikka.
Me ei oo käyty meressä koko kuukauden aikana, ja se on ollut ihan järkevää. Aamun paikallisuutiset korostivat juuri että rannoilla ja vedessä on nyt poikkeuksellisen runsaasti portugalin sotalaivoja ja kuutiomeduusoja. Älkääkä tekään menkö ennenku tuuli kääntyy itään. Oltiin lähössä pois sieltä merirosvobaarista ni vilkkaan kadun toiselta puolelta tuli semmoinen broilerin koipireiden kokoinen kissapoikanen, korkeintaan 2 viikkoa vanha. Se tulee meitä kohti ja vaimo alkaa sille huutamaan että elä tule hölömö kun jäät auton alle. Keskellä tietä on asfaltissa reikä jossa on hiekkaa. Se kissanpentu istuu kuselle siihen kuoppaan ja autoja menee vauhdilla molempiin suuntiin. Siinä se saatana lorottaa eikä hievahdakaan vaikka kaikenlaisia vehkeitä suhisee sen molemmilta puolilta. Vaimo hyökkää keskelle tietä hakemaan sitä kissaa sieltä pois minun pysäytellessä liikennettä. Paikalliset mummot nauraa tien varressa ilman hampaita. En tiijä nauraako ne meille vai sille kissalle. Kissalta valuu vielä kusi persiistä ku toimittaja sitä kantaa turvaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Paitsi että se kissa jäi vähän katselemaan siihen malliin että sen koti on ehkä just siellä toisella puolen tietä. Ehkäpä tuo osannee siitä kotiinsa, hölömö jää tietysti paskalle siihen kuoppaansa menomatkalla.
Kotiin ajellessa oli jo melko hämärää mut puolimatkassa kuului tien varresta apinoiden älämölö ni pysähdyttiin seuraamaan niiden toimia. Kuvasinpa siitä teillekin videopätkän. Niitä oli isoja ja pieniä. Ehkä tusinan verran heitä oli. Muutamalla naaraalla oli poikanen selässään. Sitten yks isompi johtajauros laskeutui puusta meitä kohti sen näköisenä että kylläpä me tästä jo kotiin joudetaankin. Onneks oli honda käynnissä koko ajan. Tsau!
PS. En oo vielä uskaltanut katsoa sitä Pomo Piilossa Suomia mut ei se voi olla enää paskempi kuin tuo Talent Suomi, vai voiko? Voi perkele tätä pursuavan myötähäpeän määrää!!!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Hane matkoilla, lokakuu 2016, day 24, Koh Lanta, Thaimaa

Saksanmummolaan taas aamiaiselle, se on saaren paras. Rouvalle farmarin munakas ja mulle se samanlainen kinkkugoudamunaleipä kuin eilenkin. Ai että, kylläpä kelpaa. Aurinko paistaa komeesti joten äkkiä kotiin ja akka altaalle makaamaan. Mie en edelleenkään juuri uskalla tuonne aurinkoon mennä eikä se minua koskaan oo niin himoittanutkaan kuten tuota yhtä. Hoidan taas ihan mielelläni juomahuoltoa sinne altaalle. Kävin minä kerran molskahtamassa kun hyvä pilvi sattui ohi menemään. Muutaman tunnin päästä vaimo ryntää kiireellä sisään. Oli tullut taas se suuri tuulenpuuska. Hän tajusi sen merityksen mutta japsit eivät sitä hoksanneet. Ne jäi altaan reunalle ihmettelemään että mihinkä se tuo eurooppalainen akka noin kiireellä lähti. Noh, se lähti sadetta piiloon ja te kastuitte selfietikkuinenne kun ette osanneet ennustaa.
Samalla kaavalla se taas aika tasan 30 minuuttia kesti se sade ja laitoin rouvan takaisin aurinkoon. Otin itseäni niskasta kiinni ja hoitelin muutaman matkustuslogistillisen asian. Nyt on hallussa Private Van-kuljetus ens sunnuntaiaamuksi Krabin lentokentälle. Nyt on hoidettu myös Air Asian check in Krabilta Singaporeen. Ja nyt on myös chättäilty finnairin aspan akat niin pyörryksiin että on se ihme jos meille ei muka liikene paikkoja bisnesluokasta välille Singapore-HKI. Nyt siis vaan odotellaan. Kyllä minä huomenna niitä painostan taas uudestaan. Kohta ne ehkä tajuavat pääsevänsä helpommalla kun antavat ne paikat.
Sattui semmoinen juttu että työt loppui kesken päivän. Se on harvinaista mutta mahdollista. Jätin vaimon altaalle ja lähin suristelemaan mopolla kylille. Tuolla Saladanin kupeessa on iso ja komea silta jota pitkin saaren tälle puolelle tultiin tuon lahdenpoukaman yli. Minäpä ajan sinne sillalle ja otan kuvan tästä citystä. Jahans, tässä sillalla on vähän niinku moottoritiesäännöt että ei sais pysähtyä kuvailemaan. Kyllä minä nyt ihan nopsaan pysähdyn ja kuvan otan. Nuin, naps.
U-käännöstäkään ei sais tehä mutta nyt kun kukaan ei nää ni minäpä teen, näin. Onpa hyvä alamäki tästä sillalta ni nyt kokeillaan vähän kuinka honda kiihtyy. Hyvin lähtee mutta edessä on jokin railo asfaltissa poikittain. Se täytyy varmuuden vuoksi väistää. Se railo alkaa kiemurtelemaan ja nostaa päätänsä. Kappas, käärmehän se siinä. Miehen mittainen käärme ja melkein ranteen paksuinen, semmoisen ison kikkelin paksuinen. Puolisen sekuntia oli aikaa tehdä päätös että ajanko yli vai yritänkö väistää ja kummalta puolelta. Väistin sen pään puolelta ja nostin nilkat korviin jos se yrittää vaikka purra. Jos olis ollu käärmeellä kieli ulkona ni se olis jäänyt hondan pyörän alle, niin läheltä mentiin. Huhhuh, joutui vähän mutkittelemaan. Mikäs se tuolla edessä? Kappas, thaimaan moottoripyöräpoliisi pitää ratsiaa. Nyt ne ehkä on nähny että minä pysähdyin sillalle, tein U-käännöksen ja kolmanneksi vielä harrastin akrobaattista pelleilyä mopon selässä. Voihan vittu, minä se joudun tästä vissiin nyt vankilaan. Niillä oli onneks just joku turistipariskunta siinä uhrinaan ja pääsin ajamaan ratsian ohi. Ajoin mopon keskustaan yhen raksan taakse piiloon ja jalkauduin itse hetkeksi aikaa baariin jotta tilanne rauhoittuu. Limonaadin jälkeen vielä kävelin kerran cityn läpi varmistaakseni ettei ne väijy minua ja sit ajoin kotiin kaikkien läkipykälien ja sääntöjen mukaan.
Muutama tovi piti kotona rauhoittua ja ottaa ylimääräinen annos betasalpaajia. Sitten vaihdoin hämäyksen vuoksi erivärisen paidan ja otin vaimon kyytiin ja lähettiin takas kylille. Osteltiin tuliaisia ja palloteltiin poksuja ja sit päätettiin mennä Fat Monkeyhin syömään. Matkalla oli hirmuinen apinalauma meidän aamiaispaikkaa terrorisoimassa ja sen saksanmummon isäntä oli harjanvarrella niitä hätistelemässä. Semmoisia ovat arkiset ongelmat täällä päin. Fat monkeyssä minun oli aivan pakko ottaa se lihapizza johon rakastuin silloin ensimmäisellä kerralla ja ai hyvä luoja että se olikin taas hyvää. Painakaa nyt kalloonne, se on sen pizzalistan viimeinen pizza, jokin vaikea nimi sillä oli mutta se oli se alimmainen siinä listassa.
En ees muista mitä vaimo söi kun olin niin sen oman pizzani lumoissa. Sen muistan että se tilas vielä jälkiruoaksi jonkin saatanan kokoisen suklaakakkujäätelö-kyhäelmän. Se oli kuulemma taas paras jälkiruoka mitä hän on koskaan syönyt. Oon kuullut tuon lauseen jo useita kertoja mutta en kyseenalaista sen totuuspohjaa silti.
Illalla olin jo peiton alla nukahtamisen partaalla kun puhelin ilmoitti että nyt on lähellä semmoinen pokemon joka minun kuuluisi käydä nappaamassa. Kokemuksesta jo tiedän että ne ilmestyy aina tuohon respan takapihalle noin 100 metrin päähän ja nyt pitää pilkkopimeässä lähtee sinne. Viidakosta kuuluu sirkkojen, lepakoiden, sammakoiden ja apinoiden saatanallinen älämölö ja pimeetä on kuin mörön perseessä. Heti meidän ulko-ovella menee hitaasti nyrkin kokoinen etana, yritän ottaa siitä kuvan ni se lähtee juoksemaan ihan saatanan nopeasti. Se olikin rapu jolla oli etana selässä. Kohta vastaan hyppii kahden nyrkin kokoinen sammakko ja kun olen melkein siellä respan takaovella ni pusikosta näkyy kiiltävät silmät. Tein vähän currypaskaa housuun ja katoin puhelimen valolla ni pusikossa istuu ihan tavallinen kissa ja paskaahan se näyttää tekevän sekin. Pitäkää poksunne, minä en liiku enää pimeällä mihinkään. Öitä.

torstai 10. marraskuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 23, Koh Lanta, Thaimaa

Saksan mummolaan aamiaiselle. Otin semmoisen ison ja tummahkon leivän jonka päällä oli voimakassuolaista ja lievästi savustettua germaanikinkkua, goudaa ja kaks mediumiksi paistettua kananmunaa. Vieressä oli suolakurkkua joka oli vähän niinku tuorekurkun ja suolakurkun välimuotoa. Ai herra kuinka mahtava aamiainen. Minä saatoin ihan ääneen veisata jotain hoosiannan tapaista siinä kun se mummo tuli oikein kysymään että onko minulla kaikki hyvin. Sanoin että nyt on muuten alles ihan vitun gut. Just puristettua appelsiinimehua ja kupponen teetä ni avot. Vaimo söi jonkin toastin ja jogurttia ja tietenkin mustikkajuustokakun. Viereisen pöydän herra kysyi suomeksi että tultiinkohan me samalla koneella hänen kanssaan sunnuntaina helsingistä. Ei tultu kun me tultiin kuukausi sitten Singaporesta, mutta ihan säikäytti kuulla vieraasta pöydästä suomea kun ei oo nähty ensimmäistäkään suomalaista kohta kuukauteen. Toivottavasti ei just puhuttu mitään persejuttuja ku en muista yhtään.
Se oli just tullut tänne ja lähtee vappuna takas. Sukellusfirmansa kausi alkaa muutaman viikon päästä ja hän tuli sitä valmistelemaan. Vaimo tulee jouluna perästä. Erittäin hyvä kuvio. Juteltiin ja höpöteltiin siinä tovi paikallisesta menosta ja saatiin hyviä vinkkejä kun se on asunut täällä jo monta talvee. Sitten siitä terassin ohi lipuu semmoinen kuljetus että oikein vituttaa kun en kerennyt kuvaa ottamaan. Pikkuinen Toyota Hilux vetää trailerissa semmoista noin 30-metristä paattia. Semmoista sisävesilaivaa mitkä kallavedelläkin risteilee. Paatti on täynnä natiiveja jotka yrittää pitää sitä tasapainossa koska se ei oo millään kiinni siinä trailerissa. Trailerissa on kaikki pyörät aivan lutussa, ihan vanteillaan menee. Huhhuh, musta savu nousee hiluxin putkista ja kytkimen katku tarttuu minun piimään. Hitto kun olis kerenny ottaa kuvan ni olis saanu jonkin pulitzerin sillä varmaan.
Lähettiin kotiin ajelemaan niin tuli helvetinmoinen tuuli ja sen perään saatananmoinen sade. Sitten tuuli loppui kuin seinään ja sade hiljeni pieneksi ripeksimiseksi joka kesti tasan 30 minuutia. Se menee aina tarkalleen tällä samalla kuviolla. Huoltoaseman lipan alla minä sen taas kellotin. Kolmen viikon päästä tuulen suunta kääntyy tällä päinvastaiseksi. Se sukellusyrittäjä meitä valisti tästä asiasta. Sadekaudella tuulee aina lännestä ja sen takia täällä on rannat täynnä roskaa ja meduusoja ja pistiäisiä. Sen takia aallokkokin on vaarallinen voimakas uimatarkoitukseen. Sadekauden päätteeksi tuuli kääntyy puhaltamaan idästä ja silloin alkaa rannoilla elämä. 
Sateen jälkeen päivä jäi aivan pilviseksi. Ensimmäinen kokonaan pilvinen päivä kuukauteen. Mie tein töitä ja vaimo katseli Master Chefiä, niin se menee tämä elämä. Lähettiin satamaan kikkailemaan ja ostelemaan ja ehkä syömäänkin. Meikän perse tosin alkaa olla kuukauden currykuurin jäljiltä sitä mieltä että välillä sille vois tarjoilla muutakin. Tässä kylillä kikkailussa pitää nimittäin koko ajan ottaa huomioon se että seuraava toiletti on aina noin 100m säteellä. Pysähdyttiin siihen pääkadun varteen kaljalle ja rauhoittelemaan mun persettä hetkeksi. Ohi ajeli välillä melko komeita tuktuk-virityksiä ja väkisin tuli mieleen että olishan se komeaa laittaa itelleenkin tuommoinen kotona ja kyyditä sillä aina kesäisin rouvaa töihin. Hirmuiset diskovalot minä laittaisin siihen ja stereot vailla vertaa. Realistisesti ajateltuna sit pitäis melkein luopua jeepistä että sais sen autotalliin mahtumaan. Ajatus lähti vaeltamaan ja kotvasen kuluttua olinkin jo googlettamassa traikkeja (trike). Kolmipyöräistä mopoa minulla ei oo vielä koskaan ollut ja sehän vois olla ens kesäks hyvinkin tarpeellinen sekä perusteltu. Mut silloinkin pitäis luopua jeepistä. Miks elämän pittää olla näin vaikeeta.
Lähetäänkin syömään Sistersille. Lupasin itselleni että siellä pitää vielä toistamiseen käydä ja nyt käydään. Siellä oli viimeks törkeen maukkaat curryt ja nyt kokeilen heidän Panang currynsa laadun. Olkoon perse mitä mieltä haluaa. Rouva otti Spagetti Bolognesen koska se on kuulemma universaalisti parasta ruokaa. Hyvät olivat ne molemmat.
Jälkiruokaa ei jääty syömään kun viereinen minareetti alkoi taas tuuttaamaan niin rajua mutta harrasta allah-propagandaa että hampaissakin vihloi sen soundin laatu ja voima. Pari viime hetken huomiota käytännön asioista olen täällä tehnyt:

  1. Myös väärällä kaistalla ajaminen on ihan ok kunhan vaan ajat siellä ihan pientareella ja lyhyempiä matkoja kerrallaan. Niin paikallisetkin tekee.
  2. Tähän lämpöön tottuu vissiin jo kuukaudessa koska äsken kotiin ajellessa tuli vähän vilu vaikka lämmintä oli 27°. Myös huoneen ilmastointia on säädetty siten että nyt nukutaan 26 asteessa kun kuukausi sitten tuli vielä hiki 20 asteessa. Tsau!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 22, Koh Lanta, Thaimaa

Aamun uutiskatsaus. Trumpin ja Hillaryn eka väittely oli viime yönä. Erehdyin katsomaan YLEisunelmaradion tekemän koosteen siitä. Trumpin kommentit oli leikattu tahallaan päin vittua ja se keuhkosairas valehteleva lumppu oli yritetty nostaa jalustalle. MITÄ VITTUA? Eikö YLEn pitäis olla kuitenkin puolueeton media? Vittu mitä paskaa. Onneks oikeilta uutiskanavilta tuli koko väittely tai jos ei kokonaan niin ainakin oikeaan ja rehelliseen tapaan koostettuna. Kyllä Trump sen vei ja hienosti. Siitä tulee hyvä presidentti. Ylen uutistoimitus voi minun puolestani haistaa vitun. Hävetkää! Paikallisuutiset taas kertoo että Thaimaan rannat on nyt täynnä Portugalin sotalaivoja. Pikkuisen kerkesin jo hätääntyä kunnes perheessämme oleva toimittaja ilmoitti että ne ovat jotain meduusan oloisia pistiäisiä ja semmoisen kuolleenkin päälle astuessaan saattaa saada piikistä jalkapohjaan ja varsinkin sydänsairaille se voipi olla kuolemaks. Hätääntymiseni ei siis ollut välttämättä liioiteltua.
Saksan mummon baariin mentiin tänään aamupalalle. Haluan korjata tämänkin paikan nimen koska olen sen teille usealla eri tavalla ilmoittanut ja ne kaikki ovat olleet vääriä. Nälissään ihminen lukee varmaan jotenkin väärin. Sen nimi on Nang Sa-Bai. Korjaan taas huomenna jos se lukee siellä eri tavalla. Moottoripyöräkerho on aamiaisella myös. Niillä on vakiopöytä tuolla nurkassa. Äsken ne joutuivat mopoinensa odottamaan tuolla kadun varressa vartin verran kun jotkin moukkamaiset turistit olivat puurolla heidän pöydässään. Kerhon nimi on Outsiders MC. Värit eivät muistuta kummankaan kattojärjestön värejä mutta 1% on ilmoitettu liiveissä näkyvästi. Nämä eivät oo pahan oloisia ollenkaan, enemmänkin semmoisia ehtoopuolen kavereita jotka ovat Thaimaan lomalla löytäneet täältä naisen ja jääneet tänne. Miehet nimittäin ovat kaikki valkonaamoja ja rouvat ovat aasialaisia. EDIT: Edellisessä kuvassa ei ole mitään aiempaan tekstiin liittyvää, se on vain satunnainen maisemakuva.
Syönnin jälkeen myönsin vaimolle ulkonaolemisluvan, mutta vain varjon alla. Ite en uskalla mennä aurinkoon vieläkään, käyn aina pilven aikaan nopeasti pulahtamassa. Kuistin oveen lensi torakka tuhatta ja sataa. Ihan kuin joku olis ampunut siihen lasiin pistoolilla. Torakka tipahti selälleen ja jäi polkemaan tyhjää. Tuosta lauseesta tulee heti mieleen yks miksaaja keskellä yötä hotellin sängyssä selällään polkemassa jalkojaan huutaen ”jalkani villiintyivät”. Hän oli sekaisin kuin torakka. Minä suhautin siihen puolisen törppöä hyttysmyrkkyä, siihen torakkaan. Samalla lailla se jatkoi polkemista joten suhautin lopputörpönkin. Vähän se ehkä hidasti. Sandaalilla sit vippasin sen tuohon naapurin japsien kuistille. Ootellaan hetki niin meille selviää kuinka korkea C naapurin geishalta irtoaa.
Finnairilta tuli suru-uutisia. Minun huutokauppatarjousta bisnesluokasta Singapore-Helsinki lennolle ei ole hyväksytty. Tarkoittaa että ens sunnuntaina pitäis ensin lentää kaks tuntia singaporeen ja sieltä 12 tuntia normipenkillä Helsinkiin. Voin kertoo että ei tuu tapahtumaan. Nukun yön yli ja kehittelen mielessäni jonkin ovelan suunnitelman. Päivälliselle lähdetään nyt Saladaniin joka tapauksessa. Nyt se taas näköjään kirjoitetaankin yhteen, vai oonkohan minä ite nyt jotenkin sekaisin, ehkä liikaa hengittänyt hyttysmyrkkyä. Hyvin muuten aukee nokka tuolla natiivien myrkyllä, meijän kotimaan Raidit on ihan astmapiippuja näiden rinnalla. Saladanista osteltiin hannulle puhdas paita ja joillekin valikoiduille ihmisille postikortteja. Sen postikortin lähettäminen on niin juntti tapa että sitä ei passaa koskaan unohtaa. Minä myös taputan kapteenille aina kun lentokone laskeutuu. Teen sen aina myös HKI-Kuopio välisillä lennoilla. Joskus taputan humalassa ja vahingossa junassakin kun asemalle tullaan. Valitan jo nyt niille harvoille postikortin saajille että tissikortteja ei oo tulossa tällä kertaa. Täällä on tissikortit kiellettyjä koska se on pornoa ja siitä ei allah innostu.
Kesken ostelun alkoi himottaa Fat Monkeyn hampurilaiset niin paljon että ajeltiin kuitenkin sinne, lähemmäs kotia. Vastaanotto oli yhtä lämmin kuin viimeksikin ja automaattisesti saatin sama ”oma” pöytä. Mulle Aussie Burger ja rouvalle juustopurilainen. Aivan erinomaiset burgerit. Paksu etikkapunajuuren viipale ei välttämättä kyllä sovi hampurilaiseen mutta ei se sitä pilannut kuinkaan. Jokin aussien juttu se vissiin oli. Kadun toisella puolen alkoi muslimiukko huutamaan minareetista kello kuuden rukousta, se vähän latisti tunnelmaa kun ei saanut sanoista selvää. Tunnetta siitä esityksestä ei kyllä puuttunut.
Ilmoitan tähän nyt heti kärkeen että ihmisen ulkonäöstä tai ulkoisesta mittakaavasta ei saa tehdä pilkkaa, se on moukkamaista. Ja sitä minä en juuri tässä teekään vaikka joku saatanan suvaitseva neropatti tämän asian päälaelleen siellä kohta kääntääkin. Oikeasti sinä olet suvaitsematon, et vaan sitä itse vielä tajua. Viereiseen pöytään tulee ulkoisesti suurin pariskunta minkä olen koskaan nähnyt. He molemmat olivat oikeasti noin 200-kiloisia. Rouva ei meinannut päästä nousemaan kahta matalaa askelmaa siihen korotetulle terassille. Täysin ymmärrettävää koska siihen tarvitaan kolminkertainen voima keskikokoiseen ihmiseen verrattuna. He istuivat pöytään. Rouvan tuolista yksi tuolinjalka sujahti terassilaudan läpi ja tuolia piti siirtää koolausten kohdalle. Se että minulta meinasi tulla sillä hetkellä nauru, ei tee minusta moukkaa. Siltä rouvalta itseltään se nauru nimittäin vasta tulikin. Kohta heille tuli isot ja hyvännäköiset salaatit pöytään. Ajattelin mielessäni että hyvä homma, molemmat ovat pelissä mukana ja fiksun oloisilla ruokavalioilla yritetään pudottaa liiat läskit pikkuhiljaa pois poikkeen. Mielessäni kerkesin juuri toivottaa tsemppiä kampanjaan kun kolme tarjoilijaa kantoi pöytään vielä yhdet perhepizzat, yhdet hampurilaisateriat ja yhdet isot lautaselliset jotain aasialaisten hötsönsöötä. Mielessäni toivotin heille uusiks että hyvä, antaa mennä ilon kautta vaan, elämästä pitää nauttia just nyt koska kuolo korjaa meidät jokaisen hetkenä minä hyvänsä. Sitä ei voi ennustaa. Öitä.


Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 21, Koh Lanta, Thaimaa

Herätys veijot! Tänään mennään aamiaiselle sinne saksalaismummon leipomoon. Menomatkalle tankattiin ruokakaupasta lisää hyttysmyrkkyä ja kaljaa. Mittees vittua, tämä mummon leipomo on näköjään maanantaisin kiinni. Aika moni muukin ruokala ja kauppa näyttää olevan sulki. Olikohan se kuulkaa jotenkin niin että se on tämä maanantai jokkiin pyhäpäivä näille thaimaalaisille vai oliko se muslimeille? Tai ainakin jokin vapaapäivä, tai välipäivä. No oli mikä oli ni ihan turha päivä. Allah ja AY-liike ovat kumpikin yks syöpä ihmiskunnalle. Ajellaan takaisin kotiin ja oman resortin buffetiin, ei se oo paska sekään.
Mä aloin töihin ja rouva voimistelemaan. Tuossa se tekee mitä kummallisempi kieppejä, ajoittain hieman pöljän näköistä. Määräsin sen altaalle varjoon lukemaan ainakin yhen kirjan. Aurinkoon ei saa nyt mennä sekään, on jo niin tumma se nahkansa. En mene minäkään aurinkoon, en uskalla enkä pysty. Kyttään terassilta että milloinka tulee pilvi valon eteen ja käyn aina sen pilven aikana pulahtamassa. Tätä ruljanssia koko päivä, ei mitään muuta.
Illemmalla kun taas kärsi ulkona liikkua ihan oikeesti ni mopoiltiin Sala Daniin kikkailemaan. Räätäleilläkin on low season ja pula asiakkaista kun ne on nyt ottanu minut silmätikukseen. Ihan väkisin pitäis alkaa minulle pukua nyt tekemään ja monessa ompelimossa. Huomasin pääseväni kaikkein helpoimmalla kun tein heille jokaiselle selväksi että minä en oo koskaan pitänyt pukua, enkä pidä jatkossakaan. Tämä oli tietenkin täyttä puppua ja kyllä minä oikeesti hyvän räätälipuvun tai ainakin mittapuvun tarviisin mutta nyt ei ole sen hetki. Oli tarkoitus kävellä rauhassa tuo koko sataman seutu läpi ja tutkailla samalla potentiaalisia ruokaloita mutta toimittaja näki Pirates Of Caribbean-teemaisen ravintolan ja tutkailu loppui siihen. Entäpä jos ihan vaan huvikseen olis vähän vielä kävelty ja nälkää kasvateltu? Ei, tähän pitää mennä nyt heti. Selevä.
Ruokalan nimi on Black Pearl. Vissin sen Johnny Deppin laivan nimi oli sama, en tiijä. Hieno on ravintola, en minä sillä. Huomaa että nyt on ihan laitettu vähän rahaakin tähän eikä koko kapakkaa ole tehty kierrätysmateriaalista kuten täällä on enemmänkin tapana. Tässäkin suurin osa baarista menee meren päälle ja yhellä tarjoilijalla onkin virveli pystyssä siinä meidän pöydän vieressä. Ei se vapa kyllä kertaakaan siinä heilunut tärpin merkiksi joten saattoi hyvinkin olla mainoskikka että heidän kalansa muka olisivat erittäin tuoreita. Normaalia kiiltävämpi sisustus heijastuu tietenkin hintoihin. Safkat on noin puolta kalliimpia kuin tuolla meidän kylän rupuisemmissa luolissa. Otettiin curryt. Tietenkin, kyllä niistä nyt pitää nauttia kun autenttisia on kerrankin saatavilla. Vaimolle red curry ja minulle panang curry, mutta tällä kertaa lehmän lihalla. Varmuuden vuoksi vielä kylkeen valkosaipulileipää jos sitä soosia sattuu siihen kuppiin jäämään vielä niinku ylimääräiseksi.
Nyt osui. Voi jumalauta kuinka kermaista currya ja pihviliha siellä seassa on aivan priimaa. Tulisuusaste on tismalleen kohillaan ja valkosipulileipä kruunasi koko setin. Puoliso toistaa samat sanat pöydän toiselta puolelta. Nyt sattui tulemaan tämän kuukauden parhaat safkat pöytään. Painakaapa kalloonne, Black Pearl. Heti kun tuutte satamaan ja tie loppuu ni siitä 50 metriä vasemmalla ja siinä heti kotkat huuteleekin sulle: ”savadikaaaaaaa, juu vont iiiiiiiit?” Oli niin hyvvee että lähti taju. Öitä.