tiistai 18. helmikuuta 2020

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 10, Ayia Thekla, Kypros

Ke 23.10. Ayia Thekla, Kypros

Huomenta. Keli on ulkona vähän niin ja näin. En oikein osaa sanoa mihin suuntaan se tuosta kääntyy. Omassa temppelissäni keli on kuitenkin huomattavasti paremmassa suhdanteessa kuin eilen aamulla. Pitäiskö tässä nyt lähteä rannalle laiskottelemaan vai Nikosiaan tutkimaan pääkaupungin sykettä. Tähän ei just nyt tiedä vastausta kukaan, ehkä täytyy vähän aikaa tutkia sääraportteja ja mulkoilla taivasta. Sääolosuhde tuntuu tämmöisellä saarella vaihtuvan melko pikaiseen. Mutta toisaalta silloin kun se ei halua vaihtua niin se omituisesti jämähtää paikalleen. Tarkoitan sitä että oon huomannu tuossa meijän ”keskustassa” pariinkin otteeseen että koko päivän saattaa yhdessä korttelissa sataa mut viereisessä paistaa aurinko, ja se sateen raja on piirretty siihen asfalttiin kuin viivottimella.


Uutisissa jonkin kotimaisen hotellin aamupalakokki kertoo kuinka heiltä keittiöstä menee ruokaa joka aamu hävikkiin korkeintaan 5 kiloa mutta pöydistä kannetaan lautashävikkinä noin 60 kiloa ruokaa roskiin joka aamu. Vitun apinat, noin ei käyttäydytä. Kyllä minä syön aina lautasen tyhjäksi, oli se sitten kotona tai hotellin aamiaisella. Heti kun oon kotona niin näillä puheilla kokeilen kuinka pieneksi saan ruokahävikin kahden hengen taloudessa kahdessa viikossa, tämä olkoon sekä testi että haaste. Vittu että alkoikin vituttamaan tuo uutinen eikä ehkä vähiten siksi että just tänään näin aamiaisella kuinka taas venäläisten idioottien pöydästä kannettiin älyttömät määrät syömätöntä pekonia ja kuorittuja munia roskiin. Mikähän siinä on niin saatanan vaikeeta että kävisit sitten vaikka hakemassa vähän lisää sitä pekonia jos siltä tuntuu, se on lämpimämpääkin se ruoka sillä tavalla syötäessä. Vittu. VITTU!


Lähetään rannalle. Kyllä se sen verran tuo aurinko möllöttää että tämä päätös on perusteltu. Kokeillaan uudestaan sitä Ayia Theklaa. Minä ohjastan Kialla suvun sinne. Tää ranta on tämmöisen ihan vitun ison hotellityömaan kupeessa. Tähän on selkeesti rakennettu ensin tämä ranta ja rannalle baari ja sit vasta alettu laatimaan tuota hotellia. Ihan oikein. Tai ehkä ihan ensimmäisenä tässä on ollu tuommoinen pikkuinen kappeli rukoilijoita varten, pittääpä käydä tutkimassa saman tien sekin. Samanlainen anteeksipyytelyä varten tehty kappeli on tämä kuin se yks aiempikin. En uskalla mennä sisälle kun saattaa tulla yllättäen vaikka jeesus sydämeen tai jokin muu väinämöinen. Vaan kyllä tälle vissiin tilausta on koska koko ajan tuossa ramppaa porukkaa, miestä ja naista, nuorta ja varttunempaa. Kyllä kaikkien pitää saada uskoa mihin haluaa, kunhan vaan pitävät sen omana tietonaan.


Kappelilta rantaan päin menee jokin polku ja sinnekin noita syntisiä vaeltaa. Menen perässä. Täällä menee jokin luola tuonne kallion sisään ja tuon suuaukon ympärillä on ristejä sekä muita uskonnollisia kiveen raapustettuja merkintöjä. Menen sisään, näyttää houkuttelevalta. Sisällä on lisää neitsyt maarioita ja palavia kynttilöitä. Voe helevetti, tämähän on ehkä jonkun hauta. Tai siis ollu ehkä joskus koska se joku ei kyllä täällä enää ole. Tai sitten hän on jossain tuolla seinissä tai lattioissa piilotettuna. Onpa hieno paikka, ja miellyttävän viileä. Ulkona aurinko losottaa yli kolmeakymppiä mut täällä haudassa on suunnilleen sama ätmös lämpötilan suhteen kuin keskon noutotukun heviosastolla. Sitten kun mie kuolen niin perutaan se aiemmin tilaamani polttohautaus, minä haluan ennemmin tämmöiseen luolaan pötkölleen.


Kotimatkalla huomasin sen kaupan jossa olin googlettanu sähkötupakkiasioita olevan. Pysäytin Kian siihen. Vois ostella vaikkapa puhtaita paitoja. Ne toissapäivänä kännissä ostetut oli ihan paskoja. Humalassa ne tuntui paljon hauskemmilta. Ostin nyt kaks La casa de papel -paitaa, olivat mielestäni hienoja kumpikin. Tiijättehän siis sen Netflix-sarjan, suomeks Rahapaja. Yks parhaimmista TV-sarjoista ikinä. Netflixissä on sitä kolme kautta ja neljäs pitäis olla tuloillaan. Katsokaa ihmeessä. Alkuun vähän se espanjan kieli siinä tökkii mutta lupaan että kannattaa antaa mahdollisuus. Ihan vitun hyvä sarja. Maailman toisiks paras TV-sarja on sit Blacklist. Näistä kahdesta asiasta ei voi kukaan olla eri mieltä. Case closed.


Iltapalaksi oli tänään lähibaarin terassilla kreppejä. Akat otti makeilla täytteillä ja me miehet suolaisilla. Niitä jotka otti suolaisilla ni alkoi janottamaan. Ja ne sit vähän joi janoonsa.


Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 9, Agia Napa, Kypros

Ti 22.10. Agia Napa, Kypros

No niin, nyt on krapula. Ei oo kummoinen mutta on kuitenkin. Semmoinen just ärsyttävä mitä ei kannata korjailla. Sillä se tulee millä se on lähtenykin. Sukulaiset on lähössä rannalle aurinkoon makaamaan ja kyselevät mukaansa. Enhän minä nyt voi lainkaan tuohon suostua. Minähän kuolisin sinne. Minä valehtelen että mulla on niin paljon töitä että en kerkee mukaan. Eikä tuo ollu edes pahasti valehdeltu koska kyllä minulla niitä tuossa rästissä on, mutta en minä niitä aio nyt tehdä. En pysty. Ilmastointi asentoon 20° ja raato asentoon 'lepo'. 

 

Jäi kertomatta Jorgoksen raportti siitä eilisestä paatista. Sehän oli nääs F1-legenda Niki Laudan entinen vene. Sen vehkeen historia meni jotensakin niin että Niki Lauda oli teettänyt sen veneen itselleen Englannissa vuonna 2004. Se oli maksanut siitä jo käsirahaa 30 000 puntaa mut sitten kun alus valmistui ja Niki oli sen nähny ni se oli vaan sanonu että not fancy enough for me ja jättäny lunastamatta sen. Tää kyseinen varustamo oli sit ulkoiluttanu sitä venettä pari vuotta messuilla ympäri eurooppaa kunnes Jorgos sen osti pois ja ajeli tuolta gibraltarin kautta Kyprokselle. Hieno tarina, oli totta tai ei.
 

Läheiset tulivat rannalta onnistuneesti just siihen aikaan kun alkoi nälkä tulla jo vähän itselle myös. Ehdottelivat että jos lähettäis porsastelemaan jotain kunnon liharuokaa ja ihan antaumuksella. Olivat vissiin yhdessä tuumin siellä rannalla hoksanneet että taitaa olla hanella pikku rapsakka.

 

Hirveen hyvä ja suolainen illallinen aiheutti erittäin voimakkaan tyytyväisyyden tunteen ja nyt tämän päätteksi vain hotelliin seljälleen ja Viaplaysta pyörimään viime lauantain Black List -jakso joka on jostain kumman syystä unohtunut katsoa. Tämä oli välipäivä, se on aina se pääpäivästä seuraava.










sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 8, Blue Lagoon, Kypros

Ma 21.10. Agia Napa, Kypros

Aaimiaisen päälle voitelin itseni pariin kertaan viiskymppisellä. Tänään lähetään merelle ja siellä meitsi aina kärähtää. Kokeillaan nyt kerrankin mennä ihan oppikirjojen mukaan tämä ruskettuminen/punastuminen/palaminen. Valelen vielä kerran temppelini jollain kunnon tökötillä siten että olosta muodostuu liukas sekä UV-turvallinen. Satama, venho ja jorgos jo odottavat. Kaikilta kerätään kengät ja sandaalit ämpäriin. Ämpäri jääköön tuohon laiturille kun jorgos kiihdyttää 30-jalkaisen aluksensa matkanopeuteen. Aye aye, kyllä nyt kelpaa ja kelikin on niin kohdillaan kuin vain olla voi.


Ensin ajeltiin Ayia Napa Cavesille. Välimeri on louskuttanut vuosien saatossa tuohon kallion kylkeen luolia. Niissä voipi sukeltaa jos katsoo sinä olevan jotain järkeä. Pisin noista luolista menee noin 30 metriä Kyprosin sisään. Appiukon kanssa kuitenkin mielummin vaadittiin Jorgosia avaamaan aluksen konehuone että päästän tutkimaan teknisiä asioita. Jorgos tekee kuten käsketään ja konepellin alta paljastuu 2 Mercuryn 350 hevosvoimaista moottoria. Mahtavat soundit ja kyllä noissa tuntuis voimakin puhuvan.
Pitkään ei pysty paikallaan olemaan kun alkaa aurinko polttamaan nahkaa. Pistähän reikan poika mercuryt jylläämään ni ajellaan johonkin. Jorgos ajoi Bridge of Lovelle. Se on tuommoinen luonnon muotoilema ”silta” jossa kuulemma erittäin paljon vietetään häitä ja kihlajaisia ja muita rakkausaiheisia vihkiäisiä. Valitettavan usein sieltä niitä pariskuntia kuitenkin tipahtelee ja rakkaus loppuu siihen kuten yleensä muukin elo.

Sullahan oli Jorgos semmoiset myyntipuheet että aluksen keittiöstä löytyis jotain pientä kurkunkostuketta. Jos sattuu skumppaa löytymään ni pistä yks pullo tulemaan ja kahdella lasilla. Sit vielä mersumiehelle kalja ja vaimolle Pepsi Max. Nämä asiat kun toteutat ni ollaan melko tyytyväisiä toistaiseks. Ja sitten pistä tämä paatti taas liikkeelle kun kuumottaa hipiää niin perkeleesti. Aja vaikka jonnekin missä voitais uiskennella ja snorklailla ja katsella meressä eläviä kaukaisia sukulaisia.

Lähettin kiertämään Cape Gkrekon toiselle puolelle mut ennen sit Jorgos pysäytti kuitenkin semmoiseen pieneen poukamaan missä oli ehkä kymmenen metriä korkeat jyrkänteet joka puolella. Ihmiset käy hyppimässä sieltä jyrkänteiltä veteen. Vettä siinä on hyppyalustana joko kymmenen metriä tai kymmenen senttiä ja kuulemma vain harjaantunut silmä näkee sieltä jyrkänteen päältä mihin kannattaa hypätä. Tänä vuonna siinä on kuollu 2 henkilöä ja halvaantunut 4 henkilöä. Ihan oikein. Luonnon valinta. Darwin.

Cape Gkreko näytti mereltä päin komeammalta kuin aiemmin maalta päin tähtäiltynä. Siellä veden puolella oli kiipeilijät laittanu köytensä asemiin ja siellä hyö roikkuivat. Vasta nyt ja googlettamalla selvis sekin että tuo kukkula on 300m korkea täältä merenpinnasta mittailtuna. Mahtavan näköinen.

Cape Gkrekon takana meitä odotti Blue Lagoon. Siellä oli ankkurissa jokin ryssien ryhmämatkapaatti joka oli ehkä pari jalkaa pidempi kuin meidän mut niillä oli siinä 30 henkeä ahdattuna kyytiin ja kovin pienen näköiset moottorit. Ajettiin meidän vehje ankkuriin siihen viereen ja Jorgos tarjoili meille lisää skumppaa, kaljaa ja seasonal fruitseja. Ryssien ryhmäsukeltelu loppui siihen ja lähtivät kovin nyrpeän näköisinä purtilollaan kohti Ayia Napaa. Uujee, kuin saimaalainen norppa minä pyörähdin kannelta laguuniin polskimaan. Heittäkääpä mulle vielä lasit ja snorkkeli niin minä alan luettelemaan teille nämä kaikki tunnistamani kalalajit. En minä kyllä oikeesti nähny siellä kuin yhenlaista pikkuista mulkunmittaista kalaa jota en tietenkään tunnistanut sitäkään. Kysyin siis Jorelta (Jorgos) tuon asian perään. Jore sanoi että se on niin paska kala ettei sillä oo edes nimeä, hän sanoo aina turisteille että se on Cyprus Fish, mutta ei sillä oikeasti ole nimeä.

Aikamme polskittiin ja sit käännettin kokka kohti kotia. Jore huomas että appiukkoa niin saatanasti kiinnostaa se vene ni sehän pelimiehenä kysyi kartsalta että haluutko ohjastaa purtilon himaan. Voi saatana kuinka huokui tyytyväisyyden määrä ihmisestä kun appi ajeli vakavalla naamalla jollaa takas päin. Oli muuten melko mielissään kun sai vähän kaasua antaa. 


Hyvä veto oli Jorgokselta se. Päivän aikana kerkesi kehittymään semmoinen humalan tapainen huojuva olotila. Nyt kokeillaan että jospa se kunnon liharuoalla ja skumppapullolla helpottais. Ja tavallaan helpottikin tai siis ei ainakaan haitannut enää niin paljon. Siinä kävi niin että siitä satamaravintolasta kotiin kävellessä ostin humalassa 5 ihan typerää paitaa ja sitten sammuin anopin sohvalle klo 19.00. Sen pituinen oli se päivä, jossain vaiheessa anoppi oli käskeny minut omaan huoneeseen vaimon viereen.


torstai 13. helmikuuta 2020

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 7, Agia Napa, Kypros

Su 20.10. Agia Napa, Kypros

Normaalit aamutoimet ja aikataulut. Keli näyttäis myös olevan hyvin normaali 30° ja aurinkoa on joten lähetään testaamaan yks meille uus ja kovasti kehuttu ranta tuolla vähän lännessä päin. Se on nimeltään Ayia Thekla Beach ja minulla on tässä vähän semmoinen suunnitelma mielessä että vien muun suvun sinne ja tuun sitte ite hotellille tekemään vähän töitä. Nythän on niin että tuossa eilen illalla varmistui Turmion Kätilöiden osallistuminen Nightwishin maaimankiertueen euroopan pätkälle ens vuoden lopulla ja se aiheuttaa paljon erilaisia hommia jotka on aloitettava jo nyt äkkiä. Homma on vielä hirveän salaista ja teille saan kertoa siitä vasta viikon päästä maanantaina. Vaan mukavalta se kuulostaa päästä vetelemään euroopan isoimmat hallit läpi, parhaimmat (kuten Amsterdam) vieläpä kahteen kertaan. Ja tietty komeasti siellä viimeisenä on vielä se Wembleyn SSE Arena. Very nice.


Rouvat ja mersumies jäi sinne rannalla. Keli on täydellinen siihen hommaan ja oltiin vielä niin hyvissä ajoin että saivat ihan paalupaikat siitä biitsiltä. Mie ajelin takas hotellille ja laittelin toimiston pystyyn. Vasemmalla kädellä siinä laittelin myös päivän betsit sisään, reissun saldo näyttää jo yli tonnin plussaa. Kaiken tälle päivälle agendoidun työn sai suoritettua kun vuorilta päin alkoi jytinä kuulua. Katsoin parvekkeelta niin salamaa lyö suunnilleen samaan tahtiin kuin valomiehemme Jopi laittaa keikalla kännipäissään strobolla. Arvelin että jos nyt lähen äkkiä hakemaan ne läheiset sieltä rannalta niin saattaa vielä jonkinlainen sopu säilyä suvussa. Pistelin Gia Tonicilla sen minkä uskalsin. Tuossa rantabaanalla on rajoitukset 30km/h ja 50km/h eikä siinä paljon kovempaan vauhtiin kyl pystyiskään kun on niin tiheään laitettu hidastuspomppuja. Muistaakseni autovuokraamon mummo otti vielä luottokortilta ylimääräisen 200€ depositin jos jätän jonniin speed camera ticketin maksamatta.



Sukulaiset oli siirtyny rantabaariin katoksen alle kun täällähän jo vähän ripsauttaa vettä. Ruokaa olivat tilannu ja juomat näköjään jo saaneet. Ruoka ei kerenny enää koskaan tulla nimittäin sade hieman runsaantui ja muutti olomuotoaan siten että sieltä tipahteli jo liki pingpong-pallon kokoisia jäämurkuloita taivaalta. Baarin veijari pisti äkkiä luukut kiinni. Terassin katto lähti vaakasuoraan kohti Egyptiä ja viereinen palmu kaatui. Appiukko kurlas kaljansa loppuun koska siitä muodustui olosuhteiden pakosta ilmainen kalja. Siinä ei paljon enää laskun perään kyselty kun oli bändi Kiassa ja Kian vaihdekeppi sport-moodissa kohti Ayia Napaa. Rantabaanalla turistit poukkoili hölmöinä ja litimärkinä minne sattuu. Kadut tulvi vettä siihen malliin että siinä ei enää ollut järkeä varoa roiskuuko vettä jalankulkijoiden päälle, roiskui ihan varmasti ja koko ajan. Taivaan herra laittoi diskoa siihen malliin että en muista noin hienoa showta ihan äsken nähneeni, oli ääntä ja valoa, molempia.


Tuossa rantabaanalla on katseltu jo monta kertaa semmoista erittäin mielikuvituksellisesti nimettyä texmex-ruokalaa kuin Tequila. Se on melkein heti siinä Stratovariuksen vieressä. Juu, siinä on semmoinen Stratovarius-niminen ravintola jonka logossa (ja katolla) on Stradivarius-viulu. No siis mentiin nyt siihen Tequilaan että saatiin vähän vaihtelua ruokaympyrään ja mieli teki vähän ehkä maustetumpaa ruokaa. Virhe oli se. Toki baari oli tehty viimeisen päälle mexico-henkeen ja ihan menua myöten. Jopa tilaamani Mexican Burger oli tehty käärimällä pihvi ja hötsönsööt tortillan sisään. Ainekset oli vaikka mihinkä mutta se tärkein puuttui. Ei makuja. Ei minun, eikä läheisten safkoissa. Ei sitten oikein yhtään mitään, olis nyt ees vähän suolaa ollu mutta kun ei sitäkään. Tällä saarella ei kyllä laiteta suolaa oikein mihinkään ruokaan. Voi voi. Irene Partasen kalakukossa on enemmän potkua kuin näiden texmexeissä.



keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 6, Agia Napa, Kypros

La 19.10. Agia Napa, Kypros

Aina kun simät aukee ni ensimmäisenä tsekataan kuinka on betsit mennyt ameriikan sarjoissa viime yönä. Täällä on ollu vedonlyönnin suhteen melko hyvä fengshui koska tämän viikon saldo näyttää jo yli 800€ plussaa and still counting. Japsien baseballissa on finaalisarja käynnissä ja sieltä on nyt printattu helppoa rahaa. Harmi vaan että ei oo enää kuin kolme matsia jäljellä. Työrintamalla eilen illalla oli vielä hitosti säätelyä ja vääntelyä yhen tilaamani räppikeikan kanssa. Jostain syystä se on sillai että räppärit ei oo ikinä ajoissa missään, eikä ne ikinä viitsi ilmoittaa kellekään että ne ei oo ikinä ajoissa missään, eikä ne ikinä viitsi vastata puhelimeen että niiltä vois kysyä että mikä siinä on niin helevetin vaikeeta olla edes joskus ajoissa jossain. Ylimääräistä vouhottamista niistä vaan aina aiheutuu. Mutta niin vaan tuokin keikka tapahtui ajallaan ja tupa oli täynnä lökäpöksyjä. Siinä valtakunnassa kaikki hyvin.

Hotellihuoneen mukana tuli jotain vouchereita aurinkotuoleista ja varjoista Kalivan rannalle. Koskapa se ranta näkyy ikkunasta ja on tuossa ihan kupeessa ni käytetään voucherit pois poikkeen ja mennään aamupäiväks makaamaan sinne. Tässäkin on näköjään tuota paraglidingia tarjolla, käydäänpäs kysymässä. Joo, kohta pääsis mut samaan veneeseen on lähössä pari muutakin lentäjää eli pitäis odotella siellä paatissa niiden muidenkin esitykset. En suostu, minä tarviin private boatin ja private palvelun. Veneistä puheen ollen vaimo oli varannu maanantaiks (eli laskujeni mukaan ylihuomiseks) jonkin VIP Private boatin meille, jännä nähä koska eihän se tiedä mitään veneistä. Paatin vuokraajan vaimo tulee kohta käymään tässä hotellilla hakemassa etumaksun ni pittää minun siltä vähän kuulostella että mihinkä minut on sotkettu. Rouva saapuu pienen tyttärensä kanssa ja näyttää kuvia veneestä, ihan on kelpo kippo. Hintaan kuuluu kuskin lisäksi kuulemma shampanjaa, Pepsiä, vettä, olutta ja seasonal fruits. Sit alkoi luettelemaan varmaan kaikki kyproksella kasvavat hedelmät sekä muutamia satukirjoista tuttuja eikä hoksannu että minä kerkesin laittaa nimen paperiin jo siinä kohalla kun se sanoi pepsi, eli heti sen skumpan jälkeen.

Onnistunutta (ehkä) veneenvuokrailutapahtumaa lähdettiin juhlistamaan Farmer’s Taverniin. Sitä on ihailtu jo useampaan otteeseen ohi kulkiessamme. Mainostavat tekevänsä parasta mahdollista evästä parhaista mahdollisista raaka-aineista mitä lähikyliltä löytyy. Tänään en sotkeudu perinneruokiin koska nyt tarvii oikeesti testata näiden lupaukset. Tilaan häränpihvin ja koska minä en syö enää nykyään punaista lihaa niin minä tilaan sen kypsänä, well done. Tässä kohtaa amatööripaskiaiset yrittää esittää että se olis muka moukkamaista ja väärin. Se on kuulkaa lapsukaiset just päinvastoin. Kaks kertaa minä oon kääntynyt ravintolasta pois koska kokki ei oo osannut tehdä kypsää härkää. Tai siis ei suostunut edes yrittämään koska tiesi taitojensa köyhyyden jo tilausta lukiessaan. Ja itse asiassa toisella kerralla se tarjoilija alkoi inttämään että sitä härkää ei saisi kypsänä nauttia. Silloin lupasin tarjoilijalle pitäväni mahdollisimman hyvin huolen siitä että kuulutan heidän heikkotasoisuuttaan koko maailmalle. Pihvi tuli pöytään. Kypsyysaste täydellinen. Mureus täydellinen. Maku täydellinen. Kutsuin tarjoilijan pöytään ja pyysin häntä kertomaan kokille että tämä nimenomainen pihvi voi hyvinkin olla paras pihvi mitä olen koskaan maistanut. Sukulaiset söivät paikallisruokaa ja se oli nähtävästi myös erinomaista. Jälkiruoaksi erilaisia pirtelöitä, minun oli nimeltään pińa colada ja se oli lievä pettymys taas ja juurikin sen kookoksen korvikkeen vuoksi. Jos olette täällä päin liharuokaa vailla niin Farmer’s Tavern on varma ratkaisu ja sit kun haluutte sen pińa coladan niin sit siihen ekaan paikkaan mistä sen joku päivä sitten otin. Kelatkaa taakse päin. 

Jälkipalojen kohdalla se tuttu festivaalikulkue meni taas ohi. Nyt näytti että siinä oli enemmän ja isompia ja komeampi virityksiä kuin aiempina iltoina. Ja miksipä ei olisi koska tänään on tuon festarin finaalipäivä. Mentiin kulkueen perässä tuohon varsinaiselle juhla-alueelle kuikuilemaan kun ne tekivät viimeiset kevätjuhlamanööverit läheisessä liikenneympyrässä ja jatkoivat sitten festarin päälavaa kohti. Tässä on näköjään semmoinen systeemi että jokainen esintyjäryhmä juonnetaan lavalle stage rightista ja sit ne saa esittää yhden ”kappaleen” ja sit ne poistuu stage leftistä. Jonossa siis mennään ja tuon juontajan mukaan näitä on näköjään tullu tänne vähän joka helevetin maailman kolkasta. Välillä on ihan hienoja akrobaattiesityksiä ja tuliperformansseja mutta onpa joukkoon mahtunut aika monta perin paskaa säkkipillitrioakin. Ne on varmaan tullu ihan vaan matkustelemisen halusta ja oman valtionsa tai ehkä EU:n maksamana. 


Seurattiin hyvin läheltä siinä vähän syrjemmässä tapahtunutta tuliesitystä. Siinä oli varmaan tusinan verran niitä taiteilijoita ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän samanlaiset esiintymisvehkeet  ja -maskit kuin meijän bändillä. Yks niistä juipeista tuli hetkeks hengahtämään minun viereen siihen penkille kun ei ollut just ”vuorossa”. Mä sanoin sille että kuule juippi sinä oot melko lailla saman näköinen kuin meijän bändin laulaja Saku. Hän pyysi näyttämään Sakusta kuvan. Näytin semmoisen kuvan missä Saku laittelee keikalla liekinheittimellä, kun näilläkin on noita tulivehkeitä ni arvelin että sitä saattaa kiinnostaa sekin aspekti. Hän sanoi että he has bigger weapon than me. Vastasin että I know, i have seen it in sauna. Hän halusi tarkentaa että I mean that flamethrower. En oo varma menikö vitsi ikinä perille saakka mut ihan Sakun näköinen hän oli. Naamasta.

Taisin jo aiemmin mainitakin että tässä kirkon pihalla kasvaa 600 vuotta vanha vuorivaahtera, käyn ottamassa siitä teille kuvan valoisampaan aikaan. Ja kappas, nyt se kuva on jo tuossa edellä, jännästi hyppii tämä aikajana minun elämässä. Hyvää yötä, tai jotain.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 5, Famagusta, Kypros

Pe 18.10. Famagusta, Kypros

Perusaamiainen, eli minä syön sivistyneesti ja venäläiset sikailee ja varastelee. Tänään on tulossa taas helevetin kuuma päivä. Taivaalla ei näy ensimmäistäkään hattaraa ja aurinko syleilee minun temppeliäni yli 30 asteen teholla. Minä pidän ja sukulaiset myös. Käsken perheen altaalle ja lähen itse kilometrin tai kahen päähän Twins Shopiin kävellen. Pitäis ehkä ostaa spare-sähkörööki ja täällähän ne vois olla periaatteessa edukkaampia kun ei oo suomen verottaja välissä. Netti väittää että tuolla tuolla Twins Shopissa niitä vois olla. On niin kuuma että pitää vähän suunnitella kävelyreittiä siten että varjo on maksimoitu. Jo ennen puolimatkaa soi päässä Poika Varjoiselta Kujalta, ja soinee varmaan koko loppupäivän. Pelkästään menomatkalla täytyi ostella 2 kertaa puolen litran vesipullo, aikamoista sanois Yannis.


Aika köykäinen on tämä vapovalikoima täällä, näyttäis ihan samoilta vehkeiltä kuin suomessa ja hinnat on liki samalla tasolla myös. Kaikki on tiskin takana piilossa ja jorgosilla on kiireinen homma mielummin juoruilla kavereidensa kera joten antaapa olla, pie tunkkis ja tupakkas. Vaan muuten tämä näyttää ihan mukavalta kaupalta. On vähän kaikkee krääsää ja paskaa. Haarniskoja, vitun hienoja shakkilautoja, nyrkkirautoja, pyssyjä, miekkoja, vesipiippuja, rokkipaitoja, perseitä ja perämoottoreita ja ihan varmaan löytyis huumeitakin jos kysyis ja jos tarviis. Tää on selkee tuliaiskauppa niille jotka tuliaisia ostelee ja huumeita. Minä en.


Iltapäivän puolella aurinko meni ohuen yläpilven taakse siinä määrin että lähettiin Kialla kylille katselemaan. Paralimnin kaupunki (tai kylä) on tuossa heti mäen päällä. Ajettiin pysähtymättä läpi. Näytti melko isolta taajamalta ja lähes täysin lokaalien ei-turistien asuttamalta. Wikipedian mukaan 40 000 asukasta. Yks vapokauppa näkyi pääkadun varrella, käynpä ehkä sielläkin ens viikolla. Toisella silmällä oon tässä etsinyt laundry servicea ettei tarviis ostella ihan niin helevetisti uusia paitoja, välillä pittää olla enemmän ekonominen. Pahasti näyttää että nää kaikki on jotain itsepalvelupesuloita. Ne ei sovi mulle, oon ihan helevetin huono pyykinpesussa enkä viitsis enää tällä iällä tuommoista uutta taitoa opetella kun joku muu osaa sen kuitenkin paremmin.


Paralimnin jälkeen ajetaan edelleen pohjoiseen, siellä pitäis olla semmoinen mielenkiintoinen view point. Ennakkoon en tästä oikeastaan enempää tiennyt mutta jokin tripadvisorin tapainen sanoi että sinne kannattaa ajella. Pienen harha-ajelun jälkeen se löytyikin kun alettiin navigaattorin sijaan uskomaan ennemmin jonkun paikallisen lukihäiriöisen itse maalaamia kylttejä. Tultiin semmoisen pienen ravintolan tapaisen hökkelin pihaan. Se koko tontti oli rajattu sen saman lukihäiriöisen tekemillä kylteillä ja niissä kaikissa sanottiin suunnilleen että stop, no cameras, no trespassing, no man’s land ja niin edelleen. Ravintola näyttää siltä että jos täältä tuommoisen sandwichin ostaa ja syö niin varmuudella tulee kaupan päälle ainakin salmonella, ebola ja aids. Kissoja on ihan helevetisti. Paikan isäntänä huseeraava pappa väittää niitä olevan 14, osa on ihan just syntyneen näköisiä ja kaikki melko huonokuntoisia. Tiskillä on mainos että turisti voi ostaa niille ruokaa jos haluaa. Melko kusipäistä toimintaa jos noiden kissojen elo on pelkästään turistien varassa. Vaimo totta kai osti niille ainakin viikoks ruokaa, mut minun teki mieli hakata se ukki.


Tiskillä vuokrataan kiikareita 2€/kpl ja niillä saa mennä tönön katolta tiiraamaan jos maksaa toisen 2€. Pappa tuntuu olevan ihan bisnesmies. Rahulit pöytään ja suku katolle tähystämään. Tässä vaiheessa olin jo toki selvittänyt että mikä tämä nähtävyys on. Tästä näkyy Famagustan aavekaupunki. Turkin raja näkyy tuossa 100 metrin päässä ja siinä on myös UN:n koppi ja ilmeisesti siellä kopissa päivystää edelleenkin joku rauhanturvaaja. Homma meni sillai että tuo rannassa näkyvä kaupunki oli jo kasvanut Kyproksen suurimmaksi ja koko saaren hienommat rannat oli siellä. Homma oli hitokseen mallillaan kunnes vuonna 1974 turkkilaiset hyökkäs sinne ja ajoivat kreikkalaiset vittuun. Turkkilaisia jäi sinne jonkin verran pesimään mutta suurin osa kaupungista suljettiin kai ”aavekaupungiksi”. Vuodesta 2003 lähtien siellä on päässyt vierailemaan mutta vieläkin siellä on alueita jonne ei ihmisiä päästetä. Oma veikkaukseni on että ainakin prinsessa Diana sekä Elvis asuvat siellä tätä nykyä. Kun kiikareilla katsoo tästä horisonttiin niin näkyy esim semmoisia hotellirakennustyömaita missä on vielä pystyssä ne samat nosturit mitkä siihen jäi silloin vuonna 1974.


Lähettiin ajelemaan kotio päin etelärannalle vähän eri reittiä sillai semmoisten pienien kylien läpi. Oli vähän sen näköisiä pitäjiä että siellä ei ehkä asukkaita muun maailman murheet paina. Eikä varmaan omatkaan murheet koska kirkkoja ja kappeleita on ihan saatanasti jos tarvii päästä synneistään eroon. Ensimmäistäkään bensa-asemaa en oo vielä nähny koko saarella mutta kirkkoja valehtelematta ainakin tuhat, onneks Kian mittari näyttää vielä puolta tankkia. Nyt on navigaattorin tähtäimessä pieni kalastajakylä nimeltään Potamos. Kyllä vaan perille löydettiin ja vitut tämä mikään kylä edes ole. Tässä on tämmöisen lahden pohjukassa pikkuinen kalastajasatama jossa on kaks ravintolaa ja tietysti kirkko. Koska on nälkä niin pysähdytään syömään ja valitaan ravintoloista tuo vähän hienompi joka on myös paremmalla paikalla. Ja kylläpä onkin nyt taas luonto kohillaan ja maisema paikallaan, ai herra. Mie tilaan miekkakalaa perunoilla ja riisillä ja annan sille arvosanaksi 7/10. Riisi oli 9/10 mutta miekkakala vain 5/10. Kala oli jokseenkin mauton ja se ainoa maku minkä siitä sai oli meriveden maku. Ei jatkoon. Vaimo tilas jo hummeria mut jorgos sanoi että ootko varma kun se painaa 1200g ja sinun pitäis ostaa ja syödä se itekses kokonaan? Hän tyytyi joihinkin rapuihin, mutta vain sillä ehdolla että jorgos avasi hänelle malliks sen ensimmäisen. Sukulaiset olivat kovin tyytyväisiä omiin eväisiinsä joten minäkin ehkä suon tälle ravintolalle vielä toisen mahdollisuuden.


Tästä ruokapöydästä kun katsoo horisonttiin Egyptin suuntaan niin siellä siintää kaukana kymmenkunta identtistä pötkylää. Hirveesti paljon aprikoitiin mersumiehen kanssa että mitähän hittoja lie. Öljytankkereita ne ei oo kun ohjaamot puuttuu ja ei kai mitään proomujakaan pitäis itsekseen kuleksia tuolla keskellä merta. Kartastakin katsottiin että tässä meijän ja Egyptin välillä ei oo edes mitään saaria mitä ne vois olla. Pysäytin jorgoksen ja kysyin. Ne on kalanviljelylaitoksia keskellä välimerta. Tora malista! 


Kotikylällä kävin vielä yömyssyks lähibaarissa pińa coladan. Taas oli säästelty kookoksessa, ihan paska oli se. Paikallisuutisissa sanotaan että joku suomalainen lentopalloilija on tehny sopimuksen tänne paikallisjoukkueeseen. Mikäpä jottei, kyllä minäkin mielummin täällä pelaisin kuin vaikkapa esimerkiks Vladivostok Volley Ballersissa

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 4, Konnos Beach, Kypros

To 17.10. Konnos Beach, Kypros

Rutiiniksi muodostunut aikataulu on että herätys klo 7.30 ja aamiaiselle 8.00. Ja sitten aamutoimien jälkeen lähetään sinne Konnos Beachille elostelemaan. Hienoon kohtaan on täällä tehnyt hiekkaranta paikkansa, tässä on luonto kohdillaan. Tästä asfalttitieltä hiekkarannalle olis linnuntietä suoraan alas päin vain noin 30 metriä mutta koska autolla ollaan niin mutkitellaan tuollaista kärrypolkua varmaan kilometri. Tää ranta täyttelee jonkin kestävän kehityksen sertifikaatin, se kerrotaan turistille kylteillä hyvin isosti heti kättelyssä. Helevetin kuumuus vallitsee tässä pätsissä. Mistään suunnasta ei käy tuulen virettä minkäänlaista. Ranta on matala, tai siis se vesi siinä, kyllä te ymmärrätte. Kaiken kaikkiaan tämä lienee rouvien mielestä täydellinen paikka. Otan minäkin tuommoisen aurinkopedin ja mallin vuoksi siinä hetken pousailen kunnes poistun läheiselle terassille. Veikkaan että mersumies tulee kohta perässä. Ja näin kävi.


Terassi on tehty ihanalle paikalle jyrkänteen reunalle. Jottain havupuita on kasvatettu tuohon varjoa luomaan. Näkymä terassilta hivelee silmää. Tunti tai pari siinä käytettiin terassin palveluita kunnes rouvat saapuivat. Syötiin välipala ja huomattiin että siinähän on terassin kupeessa heti semmoinen veteenhyppäämispaikka. Vaimo ja kartsa siitä menivät suorittamaan erilaisia pellehyppyjä. Muu kansa käytti sitä vain selfiekuvaamisen paikkana johtuen hienosta taustamaisemasta. Voi vittu että noille instapousaajille saa kyllä nauraa ihan oikeesti ja kunnolla. Enkä peitellyt tunteitani yhtään, useampikin pariskunta tuli varmaan tajunneeksi kuinka idiottimaiselta se niiden pousailu oikeasti näyttää. Saatoin myös hieman nauraa sille sukulaisten räpiköinnille. Viimein kun ne pääs ylös sieltä laguunista ni appiukko liipas siinä täydellä ravintolan terassilla itsensä munasilleen ja vaihtoi kuivat vaatteet päälle kun viereisessä pöydässä saksalaisperhe nautti souvlakejansa kovin sivistyneen oloisesti. Arvostan. Ja nauroin niin että taas oli tulla paska housuun. Anoppia ja tytärtään ei naurattanu yhtään. Kuulemma sai taas hävetä.


Eilen kävelin ohi semmoisesta Da VInci -nimisestä italialaisravintolasta ja vilkaisin ihan vaan ohimennen miltä niiden menu näytti. Viime yönä näin unta pasta carbonarasta ehkäpä juuri siksi. Tänään on tehny koko päivän mieli pasta carbonaraa ja nyt täytyy tuo mielihalu toteuttaa. Da Vinci oli ihan täyteen ammuttu mut tuossa pääkatua kun mennään vähän ylemmäs ni löytyi toinen vähän vielä ehkä hienostolaisempi italialaispaikka ja siinä näyttäis olevan vielä terassilla aitiopaikkapöytä vapaana illan festarikulkueen seuraamista ajatellen. Jesjes. Penne alla carbonara ja siihen vähän vielä kanan fileetä lisäksi ni eikö lie hyvä. Ruokajuomaksi pullollinen skumppaa (anopin kanssa puoliks). Näissä pastahommisa oon huomannu useasti sen että kun sen syömisen aloittaa ni ens puraisulla tuntuu aina että makuja on liian vähän ja pasta on turhankin al dente. Mutta sitten kun se annos on ehtoopuolella ni tajuat että mauthan olikin itse asiassa just oikeissa suhteissa sekä pastan kypsyysaste oli täydellinen. Just niin tapahtui taas ja oli ihan pakko syödä se koko annos vaikka se oli jumalattoman iso. Ylensyönti on tosiasia taas eikä tässä nyt varmaan jakseta enää kovinkaan montaa skumppaa siksi juoda. Vaan olipahan kyllä ihan 10/10 pasta, kiitos. Ravintolan nimi on Sale e Pepe, käykää siellä jos ootte täällä.


Kotiin kävellessä oli ruoka laskeutunut jo sen verran että käyvväänpä tuossa jossain sataman terassilla tasaamassa veren sokerit jollain jälkipaloilla. Jäätelöitä ja hedelmiä rouville, mersumiehelle GT ja minulle Pińa Colada. Olipa hyvä se kun oli selvästi käytetty kookoskermaa sen sijaan että laitettais jotain kookosmaidon korviketta siihen. Mahtava meininki, näin se pitää homman toimiakin. Täydellinen juoma ja täydet pisteet tällekin. Tasavertaisuuden vuoksi mainostetaan siis heitäkin, baari oli nimeltään ehkä Vassos, käykää sielläkin.

Nahkaa kiristelee kaulasta, rintakehästä, käsivarsista ja sääristä. Pitää illalla ottaa salaa vaimon laukusta afterburner-aloeveraa, nimittäin se just tänään luennoi ihan tosissaan taas siitä että minun pitäis käyttää jotain aurinkorasvoja. Ja just viime viikolla lääkäri sanoi mulle että olis hyvä vähentää rasvan käyttöä. Ketä tässä nyt sitten pitäis uskoa?