TK matkustaa: Technodiktatour pt 2, Oulu-Vaasa

6.3.2014 45 Special, Oulu. Tämän viikonlopun agendana on operoida nuo pohjoisemmat mutta pakolliset kaupungit kalenterista pois. Ei saa kuitenkaan ymmärtää että ne pakkopullaa olisivat, ei suinkaan. Oulusta on menneiltä vuosilta pelkästään positiivisia kokemuksia ja Vaasasta ei yleensä vaan muista mitään. Minulle helsinkiläisenä nuo kaupungit ovat paljon helpompia suorittaa kuin vaikka TRE-JKL, koska näihin pääsee mukavasti lentämällä. Ja lentäminen ouluun on noin puolta halvempaa kuin junailu Tampereelle. Norwegian 29€ on siis parempi kuin juna 127,24€, jebulis jee. Aamulla ysiltä kentälle, kybältä ilmaan ja olin jo ennen puolta päivää hotelli Apollossa, joka on erinomainen hotelli koska jokaisessa huoneessa on oma sauna. Viritin toimiston pystyyn ja ennen yhtyeen tuloa kerkesin tehdä puolikkaan työpäivän, saunoa kertaalleen ja nauttia aivan helevetin ison ja hyvän kebabin juustoperunoilla.

Venuen nimi on tällä kertaa 45 special eli nelivitonen. Legendaarisen vanha paikka. Oon varmaan jo ainakin kahdesti kertonut sen kun 90-luvulla olin täällä viimeks keikalla ja HIM oli silloin myös mutta ne oli vielä His Infernal Majesty. Siksipä en sitä kerrokaan enää. Roudaus on melko vittumainen kun baari on toisessa kerroksessa ja vanhassa talossa on tuommoiset hyvin ohuet rappukäytävät joihin ei leveät miehet meinaa mahtua. Apukasiäkin on ja hissikin kyllä, mutta mutkia ja portaita tähän sisältyy silti. Paitakauppa sijoitetaan tuohon alakertaan joten kannetaan yläkerrasta ne uudet ja hienot paitalaatikot sittenkin takas alakertaan koskapa yli-innokaat apukädet kerkes ne jo sinne ylös laatimaan.

Koskaan en oo tässä isommassa salissa ees käyny, silloin nuorena poikana soitettiin tuolla alakerrassa ja himpulat veteli isommassa huoneessa. Hyvän näköinen sali, oiva lava ja ihan oikea takahuone ja perinteisesti helevetin pikkuinen. Aateltiin jättää kaikki maholliset vehekset bussiin kun tuo roudireitti oli niin haastava ja päätettiin että vedellään esimerkiksi tilaajan tarjoamilla monitoreilla. Sehän osoittautui illan tullen pahaksi virheeksi, ei niistä kuulunut kuin semmoista epäilyttävää pörinää ja lihasmuistista oli laulut väännettävä mut menipähän tuo nuinkin. Sali tuli täyteen iloisia ihmisiä ja mukava oli vedellä hirmuiset tanssit. Vehkeet pakattiin bussiin heti keikan jälkeen ja tämä lienee tapahtunut salamannopeasti koska itse en muista tuohon rupeamaan osallistuneeni. Keikan jälkeen mentiin nätisti hotellille, paitsi siinä hotellin ovella huomattiin että Hevimesta on nykyään tuossa vastapäätä noin seitsemän metrin päästä joten sinne kuului mennä istumaan valomerkkiin saakka. Ja minun piti käydä taksilla hakemassa läppäri nelivitosesta koskapa se jäi sinne latimeen. Damn.

7.3.2014 Hullu Pullo, Vaasa. Aamu alkaa mukavalla reippailulla bussille joka on tuolla torin nurkalla, siellä ison järven rannassa. Väsyneimmät turvautuivat taksiin. Ai niin, matkahuollosta pitää hakea meidän uudet työasut. Tilattiin nahkatakit yhtiön logoilla ja täsmättiin tilaus Oulun matkahuoltoon. Osuihan se, eilen illalla tuli Oulu matkahuollosta viesti että paketillinen tekonahkaa odottaa. Hienot on takit, niihin on integroitu huppari valmiiks sisälle mut sen saa kuitenkin vetoketjuilla siitä irti. Täytyy olla saksalainen keksintö. Rintataskussa sanotaan ”Turmion Kätilöt, Diktator”

Matka meni rattoisasti. Otettiin muutamia matkajuomisia ja soitettiin pilapuheluita. Soitettiin oikeitakin, ainakin Kaija Koolle, se on meijän kaveri. Pilapuhelu soitettiin oululaiseen pizzeriaan ja se löytyy tästä linkistä. Ensimmäinen pilapuheluyritys pizzeriaan meni väärään numeroon ja siellä vastasi joku oululainen Jenni joka oli ollut eilen meidän keikalla. Laskepa mielessäs millä todennäköisyydellä summassa valittu numero menee jollekin ihmiselle joka on sattunut just eilen olemaan sinun bändis keikalla? Jos siellä keikalla oli 300 ihmistä ja tässä maassa on kuulemma 10 miljoonaa puhelinliittymää ni se todennäköisyys on prosentteina 0,0000003%. Heti seuraavalla huoltoasemalla ostetaan lisää siideriä ja tehhään lotto. Ostin siitä huoltoasemalta myös dieettipossun. Se on semmoinen mikä sijoitetaan jääkaappiin ja se röhkii sinulle joka kerran kun avaat jääkaapin oven. Se oli -50% halvennuksessa ja se jätetään bussin jääkaappiin kun tämä ajoneuvo luovutetaan taas kuukauden päästä takas Apulannalle.

Perillähän tämä paikka näyttääkin eri tutulta, viimeks minä tosin luulin olevani Amarillossa koska sisustus on melko identtinen, vain pahvikaktukset puuttuu. Ai tää onkin se Hullu Pullo? Muistan myös että edellisellä kerralla Rydiä oli tuuraamassa Hurja, muistan sen vain siksi että hän tuli paikalle samalla junalla kuin minun vaimonikin. Hullu rouva tuli asioikseen Helsingistä Vaasaan katsomaan meidän keikkaa. Se tykkää meistä ja varsinkin minusta. Tämän kevään keikoilla meille on tarjottu aivan erinomaista ruokaa, kertaakaan ei ole jäänyt paha mieli, mutta nyt on ihan kirkkainta priimaa tarjolla. Aivan helevetin hyvää lihaa ja perunaa. Nyt tuli täydet pisteet sekä ruoasta että tunnelmasta. Jatkoon.

Aterian jälkeen on melko luonnollinen veto mennä Bobbyn kanssa saunaan, täällä kun on kivasti sekin vaihtoehto tarjoiltu kulkureille. Tehtiin me se soundcheckikin jossain välissä, itse asiassa Raaka Pee soitti bassocheckin. Se kuulosti hauskalta ja näytti myös. Monitorien kanssa oli myös pientä hakemista ja ongelmaa, laiskuuttamme jätettiin ne omat taas bussiin. Tässä meijän perheessä on tänään juhlat, nimittäin Tolska täyttää tänään vuosia, kukaan ei tiedä paljonko mut ei se tiedä itsekään eikä sillä ole väliä koska hän on luonnoltaan aina 7-vuotias. Syntymäpäivälahjaksi avasin Jannelle baariin valkovenäläispiikin semmoisella säännöllä että se saa juoda vain valkovenäläistä ja vain itse, muille ei saa tarjoilla. Eipä ollu kummoinen suoritus kun ei saanut edes satasta rikki, karvan verran jäi vajaaks kun pois lähtiessä tiliä tehtiin. Tosin se laskelmaa tehnyt tarjoilija oli niin hukassa niiden kuittiensa kanssa että on sitä saattanut mennä tosipelissä useammallakin satasella, ja Jannen tuntien näin mie epäilenkin.

Keikkaan oltiin valmistautumassa ja minä olin jo vetelemässä esiintymisuniformua päälle kun toimittaja tulee kertomaan että mitenkäs se videohaastis Kaaoszinelle. No tehhään pois poikkeen, tarviiko siinä vaatteita? Ei tarvii, voidaan blurrata ja sensuroida munat piiloon. Joopa joo, sinänsä hyvin asiapitoinen ja hyvä haastattelu nähtävissä silmillä tästä linkistä. Keikka oli taas sitä normaalia hiomatonta timanttia ja täysi sali vaasalaisia tykkäs. Keikan jälkeen kerkes vielä mukavasti parit vaasalaiset tutut morjenstamaan. Klamydian Veskullekin soiteltiin aiemmin että olisko sitä juotattanut mut se oli Himoksella keikalla itekin, se on kyllä kyllä hauska epeli se.

Hotelliin kävellessäni kuulin että joku juoksee minun takana. Ennen kuin kerkesin päätäni kääntää ni se hyypiö tönäis minua vasemman lapaluun kohdalta ja juoksi ohi. Kohta se kääntyi takas ja juoksi meijän bändin huppari päällänsä minua kohti ja näytti että se hyökkää mun päälle. Tei nopean ninjaväistön ja hyypiön syöksy meni täpärästi ohi. Se heilui siinä viitisen minuutia tuulimyllyn tavoin eikä osunu oikein mihinkään. Sitten tuli paikalle suojeluskunta joka neppas sitä hippiä käkättimeen ja poika alkoi asfaltille nukkumaan. Ylimääräiset poistuivat ja minä jäin tutkimaan sen hyypiön kuntoa. Siinä oli vieressä jo jonkinmoinen verilammikko ni toki mie soitin ambulanssin että saadaan vandaali paikkaukseen. Yhtäkkiä se kuitenkin heräs ja pomppas pystyyn, mie tutkin sen pään ja ei siinä ollu mitään vekkejä. Sanomatta mitään se lähti juoksemaan hirveetä kyytiä kotiinsa. No minäkö tähän nyt jään itekseen sitä ambulanssia oottamaan? No en. Soitin uudestaan hätäkeskukseen ja ilmoitin että uhri on herännyt henkiin ja karannut tapahtumapaikalta, ei toinna pilliautolla enää tänne ajella. Homma käsitelty, ei sille oikeesti mitään käyny, tais vaan säikähtää. Paikalle valutettu hurme oli tullutkin tuon mystisen Chuck Norrisin käpälästä. Viimeistään nyt homma on käsitelty. Jälkeen päin kuulin että se tyyppi ei ollut päässyt enää baariin sisälle ja oli käsittänyt asian niin että se oli jotenkin meidän bändin vika. Kostoretkellä oli siis hän. 

Hotellissa vastapäiset huoneet on näköjään Poisonblackin hallussa, tässähän on siis mahdollisuudet bileisiin. Semmoiset olikin jo hyvillä aluilla kunnes hotellin vartijat olivat eri mieltä. Poisonblack oli ollu niin ikään tuossa naapurissa keikalla, mut niillä ei ollu kuulemma ihan yhtä hyvä tuuri yleisömäärän kanssa ku meillä. Joskus näin päin, ens kerralla ehkä toisin päin. Aamulla lentokentälle joka oli lähes yhtä surullisen näköinen kuin Joensuun kenttä. Kahvila löytyy mut se on auki kaks tuntia päivässä ja ei just silloin kun sinä haluaisit sen auki olevan. Ei saa valittaa, kotiin pääsee täältä hintaan 71€ kun junalla se olis ollu taas yli satasen. Pelottelivat jo lähtiessä kovista tuulista ja Helsinkiin laskeutuessa vähän oikeesti pelottikin. Mummot huusi ja rukoili. Yhen kerran oon ollut kovemmassa kyydissa, se oli välillä Berliini-Riiga ja silloin piti ottaa ihan viinaa siihen peloitukseen. Ensi viikonloppuna konsertoimme vain yhden näytöksen verran ja se tapahtuu Mikkelissä. Tsaui!

Kiertuesikarit tarjosi Paul Saar

TK matkustaa: Technodiktatour pt 2, Ähtäri-Lahti

28.2.2014 B52, Ähtäri. Afrikkalainen agenttimme Rowan Rafferty on päässyt suomen kielen opinnoissaan kirjaimeen Ä, joten viimeviikkoisen Äänekosken keikan perään läväytetään heti Ähtäri isolla Äällä. Jokos se tämä kiertue on nyt jo lopuillaan vai onko Suomessa paljonkin ÖÖllÄ alkavia pitÄjiÄ, hÄh? Viime lähdössä kirosin VR:n kusihuorat alimpaan hadekseen ja lupasin etten käytä junia enää. Joudun nyt kuitenkin heti perumaan tuon lupaukseni koska vaihtoehtoja ei ole. Tai on, ajella mersulla bussin perässä koko loppuviikko ympäri Suomea. Alennun ja alistun junan vietäväksi.

Sen verran kävi tuuri että tässähän on ravintolavaunu eikä mun tarvii mennä kuin Tampereelle saakka. Tampereelta mie hyppään Rydin kyytiin ku sillä on nyt Osasto A:n edustusvolvo siellä. Sillä me pojat kurautetaan Ähtäriin. Tässä viime aikoina meillä on pakka levinnyt autojen suhteen, nimittäin mulla on kaks mersua jossain päin suomea, Raaka Peellä on pari autoa ympäri maata ja rumpalin Honda päivystänee tälläkin hetkellä jonkin huoltoaseman pihalle jossain. Mutta ei hätää, meillä on bussissa iso Suomen kartta ja niiden kaikkien autojen sijainnit on nuppineuloilla merkitty siihen. Kaikkien autojen avaimet taas on bussin hanskalokerossa ja sit kun joku tarvii henkilöautoo ni jonkinlainen katiska löytyy todennäköisesti sadan kilometrin säteeltä. Kätevää, eikö totta.

Rydi on taas mukana ruodussa. Hyvä, koska Hurja-Harjua ei olis kestänyt enää toista viikonloppua putkeen. Eikä saa taas käsittää väärin, hän on mies paikallaan mutta valitettavasti hän ei ole koskaan hiljaa, eikä paikallaan. Ravintola on vähän niinku toisessa kerroksessa mutta sinne meni bussin levyinen reitti joten taitavana miehenä Ari taitteli vehkeen perse edellä ovelle, bussin perse siis. Ystävällinen ravintoloitsija oli taas valjastanut apukäpäliä työntelemään kailottimia sisään, kiitos. Nythän meillä oli uusia laatikoitakin mukana kun teetettiin Julma Jiille oikeet ammattilaisen rättikotelot, ei tarvii enää muovilaatikoita kannella kun nämä uudet ja hienot liikkuu pyörillä. Heti ensimmäisenä niihin toki kuuluu liimata yhtyeen logot kylkeen.

Vaan nytpäs meillä on myytävänä aivan uusi artikkeli, nimittäin Technovibrator-keinomuna. Suriseva vehje ja patterit kuuluu hintaan. Miksikö näin, yritän kertoa lyhyesti. Pari aamua ennen keikkaa minulle tuli tekstiviesti postista että sinulle on täällä odottamassa lähetys Kentonec Oy:stä. Koska en ollut tuommoisesta firmasta mitään tilannut niin googletin ja sain selville että yhtiö liittyy jollain tavalla pornohommiin. Vaimolta varovasti kysyin että olisko hän jotain suristimia tilannut mutta ei kuulemma. Pitkään ei tarvinnut arvuutella kun selvisi että MC Raaka Pee oli tilannut minulle 5 dildoa. Ennen kevätkiertueen alkua kerättiin koko yhtyeeltä ja teknikoilta lista mitä kukakin rundille tarvitsee ja tilataan rojut yhessä kontissa Saksasta musiikkivälinekauppa Thomannista. Sovittiin että jokainen laittaa yhtyeen chattiin tarvitsemastaan tuotteesta kappalemäärän ja suoran linkin Thomannin sivuille ni Peen on helppo koota se tilaus siitä. Minä yritin olla hauska ja laitoin sinne muiden sekaan 5kpl ja linkin Kaalimadon dildoon. Raaka Pee oli vielä hauskempi ja tilasi myös ne dildot mulle. Vaimo yritti omia yhen, ja Bobby toisen, mutta koska nämä olivat firman nimiin tilatut niin niillä kuului tehdä voittoa. Signeerattiin ne ja laitettiin myyntiin hyvällä katteella. Heti ensimmäisellä keikalle niistä myytiin 2.

Kyllä täällä kerran on käyty aiemminkin, lavan muoto muistutti siitä heti kun sen näki. Stage on nimittäin enemmän pitkä kuin levee joten esiinnymme ikään kuin kolmessa rivissä tänään. Tai oikeastaan parijonossa. Vaan onnistuupa se silläkin tavalla. Ja hyvä keikka siinä parijonossa soitettiinkin.

Keikan jälkeen muutamat lonkerit ja maan alle pötkölleen. Hotelli Mesikämmen on suurimmaksi osaksi louhittu kallion sisään, hieno paikka. Täällä on lääkäripalvelutkin hotellin puolesta, joskin tuo tohtori kuulostaa hieman joltain Putous-sketsihahmolta.

1.3.2014 Torvi, Lahti. Tämä venue-valinta aiheutti kaikkein eniten kummaksuntaa suuressa yleisössä kun kiertue julkistettiin. Ettehän te mahdu sinne mitenkään, se oli yleisin kommentti. Yhtyeemme on hyvin sopeutuvainen ja notkea joten otimme tämän haasteena vastaan. Kyllä lahtelaisia kuuluu käydä myös morjastamassa vaikka Finlandia-klubin asenne olikin tarjoustamme kohtaan tällä kertaa kovin nyrpeä. Manageri Rafferty pelkäsi jo tuon paikan ehdottamistakin meille mutta me pidämme haasteista, tehdään pois poikkeen semmoinen keikka. Ite oon yrittänyt elämässäni mennä kolme kertaa asiakkaaksi Torveen ihan vaan siksi että noin legendaarisessa paikassa kuuluu käydä. Ensimmäisellä kerralla se oli suljettu remontin takia, toisella kerralla muistaakseni vesivahingon takia ja kolmannella kerralla en päässyt sisälle koska portsari oli ihan varmasti väärässä humalatilaani arvioidessaan. Vaan nyt minä sen paikan pääsin viimein näkemään, eikä se nyt niin kummallisen pieni edes ollut, pienemmissäkin on konsertoitu. Se lava oli kieltämättä pieni ja saattoikin olla yhtyeen historian pienin, mutta ei siitä tarvinnut ongelmaa tehdä. Pinottiin vaan tavaroita enemmän päällekkäin ja jätettiin turhat vehkeet linjavaunuun. Yhellä bassarilla kun mentiin ja sovittiin että jätetään koreografiasta vaihtoaskelmat veke ni hyvä siitä tulee.

Edellisenä iltana tanssittiin keikalla hirmuisen kovasti joten ryhmämme oli silminnähden väsynyt. Eräs jäsen kyselikin illemmalla että kuinkas se meidän soundcheck menikään tänään kun en muista. Hyvin se meni, sinä sammuit tuonne nurkkaan etkä tajuttomana häirinnyt meidän työtämme yhtään.

Illan ajan meillä pyöri takahuoneessa yks ylimääräinen rouvashenkilö, hän oli toimittaja joka teki YLElle dokumenttia erilaisten yhtyeiden takahuonerituaaleista. Ei kannata ehkä hirveesti odottaa että meidän osuuksia lopullisessa dokumentissa näkyy, sillä toimittajan mielestä meidän rituaalimme olivat jokseenkin kummallisempia kuin esimerkiksi Tuomari Nurmion jonka meininkiä hän oli aiemmin kuvannut. Tai sit se on joutunut piippaamaan paljon pois äänistä ja photoshoppaamaan melko monta mustaa laatikkoa kuvanauhaan.

Keikan aika koittaa ja salin puolelle ei mahdu enää ketään. Pihalla on kuulemma jono melkein Mäntsälään saakka. Vaimon siskolla (onko se käly?) on synttärit ja ne on tulossa koko suku katsomaan, olikohan hyvä idea sekään. Tosin anoppi on käynyt meidän keikalla aiemminkin, valehteli kirkkain silmin tykkäävänsä meistä. Tosin niin se väittää tykkäävänsä minustakin. Keulahahmomme toivottelivat Pinjalle onnitteluja lähes joka biisin välissä ja sukulaiset alkoivatkin epäilemään että yhtyeessä vallitsee varhaisiän dementia kun eivät muista jo kerran toivotelleensa. Se on vaan niin että kun me poijat jotain tehhään ni tehhään se kunnolla, toivottelutkin. Keikka oli ihan hullu, meillä oli ihan älytön meininki siellä kolmen neliömetrin nurkkauksessa ja yleisöstä tasan se eturivillinen näki meistä jotain. Kaikki huusivat ja tanssivat ja nyrkkiään puivat. Ilo oli silmin nähden katossa ja ihmisillä ratkiriemukkaat mielet. Voidaan kyllä tulla vaikka uusiks, niin oli hauskaa ja loput tekokullitkin saatiin myytyä lahtelaisille täydellä hinnalla.

Anopin luokse mie menin uuninpankolle pötkölleen ja sunnuntaina illemmalla vaimon kanssa junailtiin kotiin. Olihan se taas lystiä ja ensi viikonloppuna lysti jatkuu vähän pohjoisemmissa kylissä kuten Oulu ja Vaasa. Siihen saakka tsaui!

Kiertueen sikarit tarjosi Paul Saar.

TK matkustaa: Technodiktatour pt 2, Äänekoski-Savonlinna

21.2.2014 Voodoo, Äänekoski. Tähän väliin läväytetään suunnitelman mukaisesti pari eksoottisempaa paikkakuntaa. Kuten olen jo selväksi tehnyt niin nämä yhtyeen lähdöt muistuttavat nykyään logiikaltaan lähinnä Rubikin kuutioo tai Da Vincin koodia. Tällä kertaa tehtiin niin että Arska ajoi Osasto A:n edustusvolvolla Lahest Kuopioon kun se volvo vaan jotenkin ajautui aiemmissa logistiikoissa Lahteen. Mie menin junalla Jyväskylään ja Rydiä tämän viikonlopun tuuraava Hurja-Harju junaili sinne myös. Sit bussi ja yhtye tuli Kuopiosta JKL:ään ja meidät noukittuaan koko ryhmä oli koossa ja täräytettiin vielä tunnin verran pohjoista kohti. Äänekoski, that’s it. Voodoo on mukavan oloinen paikka, se on entinen leffateatteri ja yhtyettä katsotaan alaspäin vähä niinku amfiteatterinomaisesti. Ainoa miinus on että täällä ei oo mitään kamoja ja koko saatanan linjavaunu on purettava tuohon stagelle. Ystävällinen ravintoloitsija oli kuitenkin järjestänyt 5 apuhenkilöä laatikonkantoon. Kiitos.

Joo, Rydi oli Turussa jollain saatana-aiheisella festivaalilla yhtyeidensä Horna ja Babtism kanssa konsertoimassa. Sillä oli siellä keikka molempina päivinä ni otettiin sit pitkästä aikaa Hurja tuuraamaan, se on hyvä siinä hommassa. Toinen homma missä se on tehokas ni on tuo alkoholin nauttiminen, voisinkin kuvailla tämän väittämän ehkä parhaiten parin videon avulla. Katsopas tästä ja tästä ja muista että kello on tilanteessa vasta ehkä noin 18. Mutta älkää missään nimessä ymmärtäkö väärin, Hurja esiintyi ja suoritti stagella aivan briljantisti, se on ammattilainen.

Keikalla yks uhkaavan näköinen painonnostaja alkoi jo toistuvasti toivomaan melko uhmakkaan ilmeen kera yhtyeemme ikivihreää hittiä Pirun Nyrkki. Tällä kertaa tuo sävelmä ei Bobbyn ennalta suunnittelemassa listassa ollut ja Raaka Pee kiusoittelikin tuota bodaajaa spiikeissään että jos et tuo yhtyeelle prikallista kossubattereita ni kyseistä biisiä ei heru. Vartin päästä se puntinnostelija tuo siihen minun puolelle stagea tarjottimellisen kossubatterya ja mielelläänhän me ne kurlattiin siitä janoomme. Aikaa kuluu ja hittiä ei vaan kuulu. Ilme bodaajan kasvoilla muuttuu ratkaisevasti, mie sanoin Raaka Peelle että oliskohan kaikille parempi jos kuitekin soitettais se Pirun Nyrkki ku tais tulla periaatteessa luvattua ja ne viinatkin jo vahingossa juotiin. Pierun Nyyrikki soitettiin ja karpaasi oli silmin nähden tyytyväinen. Väkivallalta vältyttiin tällä kertaa.

Hotelli on tässä samassa rakennuksessa mutta se ei helpota tekemistä yhtään. Nimittäin tämä hökkeli on ihan yhtä sekava kuin yhtyeen keikallelähtölogistiikka. Ravintolasta hotellihuoneeseen pääseminen on mahdotonta jos sinulla ei ole yhtä henkilökunnan jäsentä avaimineen mukana suunnistamassa. Meillä oli illan bändihoustina tätä tointa hoitamassa yks Raija. Normaalisti se kai on lähinnä tuossa respassa töissä mut nyt se oli niinku puoliks vapaalla ja ohjasi meitä avaimineen. Joskus vuosia sitten kun täällä oltiin ekan kerran ni sama Raija juotti sunnuntaisena poislähtöaamuna yhtyeen kauheaan laulukuntoon tuossa respassa. Mie muistan. Illan päätteksi otettiin discossa parit lonkerot ja muutamia kaverikuvia lokaalien ihailijoiden mieliksi. Raaka Pee, mie maksoin muuten sen sinun viinapiikin!?!  Nyt nukkumaan ja aamulla vasta pakataan bussi.

22.2.2014 The Rocks, Savonlinna. Aamulla yhtye kokoontuu pakkaamaan klo 11. Näyttäis siltä että ihan jokainen ei oo muistanu nukkua ollenkaan. Eipä tehdä tästä ongelmaa sillä ystävällinen ravintoloitsija on hoitanu taas viinakorvauksella ihmisiä kantamaan meidän laatikoita. Kiitos.

Bussi on pakattu ja suuntima otettu kohti itärajaa kun puhelin soi, Siellä soittelee etelä-afrikkalainen managerimme Rowan Rafferty, olen varmaan kertonut että hän on valkoinen mutta vaatii kutsuttavan itseään neekeriksi. Hän kysyy että pääsiskö joku tänään puolilta öin Virgin Oiliin Helsinkiin pokkaamaan yleisöfemman. No ei pääse kun oot ite hölmö myyny meidät Savonlinnaan. Kuinkas tässä nyt oikein multiploiduttais? Yleisöfemma on se palkinto joka ratkaistaan puhtaasti yleisön äänillä ja siksi tärkein. Me saatiin nyt tämä kunnia jo toistamiseen, ekalla kerralla oltiin rumpalimme DQ:n ja Tasasen Kimmon kanssa se pokkaamassa. Samana vuonna tais muuten Kimmo saada siellä vuoden rokkiperse-palkinnon. Tajuskohan se raati silloin edes että Kimmo on oikeesti mallinukke? Joo, toisen kerran jo yleisöfemma meille, KIITOS! Meitä ennen tais Kotiteollisuus voittaa tuon viidesti putkeen?

Koskapa katsoimme tärkeämmäksi viihdyttää sovitusti savonlinnalaista yleisöä kuin lähteä pokkuroimaan pystin perässä niin pysyimme alkuperäisessä suunnitelmassa: Tänään soitetaan hullu keikka ja sinne gaalan kuvataan videoterveiset. Klo 00 ens yönä saadaan sit hehkutella keikalla yleisöllekin tuota palkintoa, siihen asti sen pitää olla top secret. Jossain Juvan ja Savonlinnan välisellä peltosuoralla sit filmattiin bussissa videoterveinen jossa Hurja esittää Vladimir-nimistä venäläistä kiertuemanageria jolla on vähän huono englanti mutta häntä tarvitaan aina itärajan tuntumassa suoritettavissa operaatioissa. Katso ihmeessä tuo kiitospuhe tästä linkistä.

Juuri tässä savonlinnalaisessa baarissa ei olekaan ennen käyty. Näyttää periaatteessa ihan hyvältä. Tekniikan insinöörit kokosivat bussillisen laitteistoa ja me katsottiin sillä välin jääkiekkopeli jossa Olli Määttä teki turhan maalin ja vei minulta 380€, haista olli paska, KUULITKO, HÄH!!!?! Eihän tätä tietenkään ole alunperin keikkapaikaksi suunniteltu joten soittaminen tapahtuu korotetussa nurkassa josta on poistettu pöydät ja Jannen kosketinkioskin takaseinässä on tietenkin telkkari joka tarjoaa sotsilaista hiihtoa läpi keikan. Mitään  mellakka-aitaakaan ei tietenkään ole erottamassa yleisöä taiteilijasta ja tästä johtuen mulla oli koko ajan monitori nilkoilla ja mikki etuhampaissa. Aamuöisestä soittoajasta johtuen yleisö oli niin kännissä ettei ne varmaan ees tienny mikä yhtye tarjolla oli. Yks humalainen, joka sitten myöhemmin ruoskittiin omasta pyynnöstään, työnteli koko ajan sitä monitoria mun syliin ja pari kertaa väkivaltaisesti ojensin häntä kengällä. Sori, en mie pahaa tarkoittanut, töitäni vain yritiin tehdä.

Vielä jos jotain valittamista oikein keksimällä etsii ni savonlinnalaisille rouville vinkiksi että ne Ymmi Hinaajan replat ei oo enää hauskoja. Biisien välillä kun artisti yrittää esitellä seuraavaa hengentuotettaan ni ei se halua kuulla viiden etummaisen rivin kimittävän kuorossa: todellakintodellakintodellakin tai aaaaiiivaaaan!!! Nyt en valita enää, eiku valitanpas, ne naapurigrillin makkaraperunat nimittäin, mitenkä vaikeeta voi olla paistaa ne rapsakaksi? Mie luulen että kun kellosta katsois niille 1,5 min lisäaikaa ni niistä tulis täydelliset. Nyt ne alkoi vaan lähinnä vituttaa. Mutta älkää suinkaan saako väärää käsitystä, meininki oli hyvä ja keikkakin ihan normaalia timanttia. Ihan hyvillä mielin kömmin huonekumppanini Julma Jiin kainaloon maailman oudoimman nimiseen hotelliin, Hotelli Pietari Kylliäinen.

Ensi viikolla jatketaan aapiskirja kourassa Ä:llä alkavien maakuntien koluamista paikkakunnilla Ähtäri ja Lahti. Tsaui!

Kiertuesikarit sponssaa Paul Saar.

TK matkustaa: Technodiktatour pt 2, JKL-TRE-KUO

13.2.2014 Lutakko, JKL. Nyt kun tässä asutaan vähän eri puolilla maata ja kuljettajakin elää Lahessa (ei Lahdessa) niin tässä tulee vähän ylimääräisiä logistisia järjestelyjä aina lähdön hetkellä. Bussi nimittäin viettää koko kevään Kuopiossa, tai siis sen ajan kun emme ulkoiluta sitä keikoilla. Tällä kertaa Jyväskylään koontuminen tapahtui siten että aamukuudelta mie ajelin mersulla Lahteen. Herätys ei ihan homona miellyttänyt kun edellisenäkin aamuna piti lähtee kuudelta ajelemaan, muille asioille ja Imatralle. Otin Arskan kyytiin ja ysin maissa oltiin Jyväskylässä. Mie jäin sinne Ale Pupiin tekemään läppärillä töitä ja ehkä saatoin toisella silmällä seurata hieman jääkiekkopeliä. Ehkä otin yhen kaljankin. Arska otti minun auton ja siihen kyytiin Tegelmanin joka on myös meidän henkilöstöä mutta lainassa Sonata Atriassa ja ne taas oli edellisenä iltana Lutakossa. Sitten nää meijän miksaajat ajeli sulassa sovussa Kuopioon, Mikko jäi sinne Sonera Arktian keikkaa tekemään ja Arska tuli bändin kera bussilla takas Jyväskylään. Sehän meni ihan hyvin, mersukin on nyt valmiiks Kuopiossa sunnuntaista kotimatkaa varten.

Meillä on siis lainassa tuo Apulannan bussi ja jotta yleisö saatais tarpeeks hämilleen niin illan lämppärinä toimiva Fear of Domination tuli paikalle Kotiteollisuuden bussilla. Nyt saattais äkkinäinen luulla että on Lutakossa kaks ihan oikeeta bändiä keikalla. Rydikin saapui junaillen paikalle ni voitiin alkaa hommiin. Soundcheckissä vierähti tovi koska me nauhoitetaan kaikki tämän kevään keikat ja siksi pitää viilata hieman tarkempaan. Ai mitäkös se tuo tarkoittaa että keikkoja nauhoitetaan? No se voipi tarkoittaa että jotain uusia kujeita on taas yhtyeellä mielessä, jännä nähä. Mukavia miehiä kun ollaan ni jätetiiin äänentarkastusaikaa myös lämppärille. Sillä välin, eli ennen keikkaa, käytiin saunassa ropsauttamassa Bobbyn kanssa itsemme lämpimäks. Ai että, jokaisessa keikkapaikassa pitäis olla lakisääteinen sauna, ainakin niin pitkään kunnes Räsänen ja muut sosiaaliämmät sen kieltäis. Ruokakin oli taas Lutakossa ihan perushyvää, suolaa jos laitatte siihen ens kerralla jo valmiiks vähän lisää ni avot.

Neljä kuukautta sitten täällä oltiin viimeks ja silloin saatiin myytyä sali täyteen, nyt näytti jäävän vähän siitä vajaaks mutta tyytyväinen täytyy olla. Torstai-illaksi saatiin kuitenkin loihdittua oiva disco jyväskyläläisille ja olihan se taas mukava vedellä. Keikan jälkeen uusiks saunaan, sitten pienet saunajuomat ettei keho kuihdu ja lopuks nukkumaan. Tällä kertaa pesittiin ihan siinä Lutakon yläkerrassa eikä lähetty pröystäilemään hotellihommilla. Aamulla kellot soi 11.00 koska piti herätä tyhjentämään lava jonkin akrobatiaspektaakkelin tieltä joka oli alkava puolilta päivin. Saman tienhän nuo heilahti laatikot linjuriin ja aateltiin lähtee Tampereelle ku ei tässä nyt oo oikein muutakaan.

14.2.2014 YO-talo, TRE. Vittu miten mukavia olis aina tämmöiset alle 150km siirtymät. Ei paljoo kerkee siinä pers puutumaan. Eikä tässä nyt meinaa haitari jähmettyä muutenkaan sillä tämä bussihan on melko mukava vehje. Tuolla puliosastolla on 12 penkkiä pöytineen ja täältä loungen puolelta löytyy kelohonkaseinien ympäröimänä 4 mekanisminojatuolia ja pleikkarit sun muut pelit. Peremmälle kun mennään ni siellä on vessa ja 6 sänkyä. Peräkonttin mahtuu musisointivehkeet ja iso PA melko mukavasti. Valokaluston nuo teknikot on päättäny kuljettaa bussin helmoissa, eipähän mee laatikot sekaisin keskenään. Kaiken kaikkiaan kompakti vankkuri, 14,5m pitkä kuulemma.

Matkalla otettiin rumpali kyytiin ABC-liikenneasemalta, se oli yöllä ajellut Rautalammille kotiinsa hoitamaan hevosia. Se on vähä outo välillä. Matkalla soitettiin Tampereelle että tulevat aukomaan ovia aiemmin, ollaan tulossa tunnin verran etuajassa. Milloinkahan viimeks tämä ryhmä olis ollut jossain paikassa etuajassa, äkkisiltään ei muistu mieleen ensimmäistäkään tapausta yhtyeen historiasta? Laatikot sisään ja soundcheck, enpä muistanutkaan kuinka pieni se on tuo lava täällä. Tästä ei hyvä seuraa, nimittäin mie tiijän minkä kokoiset rummut on lämppärillä tänään. Ei hyvä. Ei mahu.

Niin, meillä on tänään eri lämppäri ku eilen, tänään on semmoinen yhtye kuin Tuoni. Just se mikä teki äskettäin sen vittuilubiisin Päivi Räsäselle. Se on hyvä yhtye muutenkin, siinä on tuttuja kavereita. Toisena laulajana niillä on se Aksu mikä soitti Entwinessä rumpuja ja rumpalina niillä on tuon Speggelin vaimon veli. Se on se Heikki mikä soitti Northerissakin. Se on hullu, se on maailman ainoo rumpali joka pystyy lyömään yhellä käjellä rumpua 27 kertaa sekunnissa. Ihan varmaan pystyy. Onneks paljastui että rumpalit olivat sopineet jo keskenään käyttävänsä yhtä ja samaa settiä, muuten olis kyllä menny toiminta liian hankalaksi tai ahtaaksi. Soundit tarkastettiin ja pari tuntia jäi luppoaikaa, muistaakseni oon teille jo kerran aiemmin selittänyt mitä tuo luppo tarkoittaa joten en katso aiheelliseksi kertoa uudelleen. Meille se tarkoitti sitä että puolet yhtyeestä lähti taksilla Holiday Inniin nokosille ja se toinen puoli, se pulipuoli, tiedätte kyllä, ei lähtenyt.

Suihkujen ja kauneusunien jälkeen taksilla takaisin venuelle. Mitäs ihmettä, ovella on vallan kauhia ihmishärdelli, kuinkas tästä nyt saadaan edes taiteilija sisälle. Vauhdilla ja voimalla päästiin läpi, oveen oli ilmestynyt lappu: ”LOPPUUNMYYTY”. Jassoo, sekö ei olekaan kääntynyt käyrä laskuun talven aikana? Nimi myy siis edelleen? Hyvä, manageri Rafferty oli saapunut paikalle myös, varmaan se on järjestänyt tämän loppuunmyynnin jotenki sillai piilokamerahenkisesti? Tuoni vetelee jo lavalla ja nehän on saanu yleisön liekkeihin, varmaan nää on tulleet katsomaan vain ekan bändin ja lähtevät sit pois. Äkkiä kajalit silmiin, tässähän meinataan olla kohta myöhässä. Hullut discot siitä taas tuli, mitäpä tuota ite arvioimaan kun ammattilaiset on sitä varten, Infernon keikka-arvio luettavissa kuvineen tästä linkistä. Discoon ei keretty taaskaan, joten taksilla kebabin kautta hotelliin. Loppuillan puujalkavitsin ählämruokalan vessan oveen kuulakärkikynällään korjasi Julma Jii.

15.2.2014 Henry’s Pub, KUO. Ai että onkin tällä linjavehkeellä mukava liikennöidä nämä välit. Tässä nojatuolissa saa hyvin leppoisan näppäilyasennon ja kun sähkötöpselitkin on tuossa vieressä ni meikähän suorittaa tässä jouten ollessaan ihan täyden toimistopäivän. Rumpali jätettiin siihen samalle ABC-asemalle mistä se eilen poimittiinkin ja otettiin se taas uudestaan kyytiin Koskelon huoltoasemalta Suonenjoelta. Se katsokaas siirsi autoaan 200km lähemmäs kotiaan nyt. Se on välillä vähän outo. Yhtyeen FB-sivuille kirjoitti joku 15v tyttö että sen elämänsä kohokohta oli nähdä meidät ja bussi äsken ABC:n pihassa. Kohta se ilmoitti että elämäsä toinen kohokohta oli mennä meidän bussista juuri ohi. On se vaan ilo tarjoilla ihmisille merkitystä elämään.

Kuopiossakin oltiin melkein tunti etuajassa, voe mahoton, pitäisköhän meijän alkaa juomaan enemmän näillä matkoilla, taitaa kärsiä jo rock-uskottavuus tästä täsmällisyydestä. Henkka on ollu jo pari viikkoo remontissa ja valmistuu vasta viikon päästä. Industrialdiscoyhtyeelle lienee kuitenkin ihan luonnollista konsertoida remontin keskellä. Jumangega että tuleekin varmaan hyvän näköinen tästä rokkiputkasta, uus PA ja valotkin on tulossa mut ei ihan kerenny meijän keikalle. Onneks meillä on bussillinen pelikalustoo tuossa takaovella. Tänään ei oo lämppäreitä joten soittoaika on mieleinen 22.00, siinähän kerkee halutessaan vielä tanssilattiallekin. Rydin esiintymisasu unohtui Tampereelle ni se kipaisi Gina Tricotista uuden, great success!

Cumuluksen respasta rouva soitti minulle että sinne on jätetty mulle jokin lähetys mikä on ehdottomasti noudettava ennen keikkaa. Johtuen tuosta aikaisesta soittoajasta ja soundcheckin venymisestä näyttäisi kuitenkin uhkaavasti siltä että en kerkee siellä hotellilla käymään. Toisaalta olin ihan varma että siellä on taas odottamassa kaks kalakukkoa jotka yks hullu muija leipoo meille suunnilleen joka keikalle jotka on kehä kolmosen ja napapiirin välissä. Ikinä niitä ei oo uskallettu syödä koska niissähän saattaa olla vaikka syanidia tai sit se on vittuillessaan paskonut niihin. Paitsi kyllä Rydi joskus nuorempana semmoisen söi, sillä tais olla silloin vajetta likviditeetissä ja ruokakomero tyhjänä. Tai sitten siellä saattaisi olla joku orastava goottiobeesi jonka elämän kohokohta on murhata joku yhtyeen jäsenistä ja päästä näin historian kirjoihin ja kansiin. Aikaikkunan umpeuduttua tuli vaimolta puhelimeen viekoitteleva kuva itsestään jonkun kylpyhuoneessa. Tajusin heti että nyt se ei kekkuloi meidän omissa saniteettitiloissa vaan nuo on jonkun muun. Saatana. Eiku perkele, sehän on siellä Cumuluksessa se. Oli valjastanut tähän yllätykseensä mukaan yhtyeestä Bobbyn ja Cumuluksesta koko henkilökunnan. Pittäähän siellä siis lähtee nyt käymään. Lentokoneella se oli tullu Kuopioon bailaamaan tuttujen luo.

Taksilla hotelliin ja hetken päästä vaimon kanssa samalla taksilla takas pubille. Sit pitikin jo vikkelästi alkaa asentamaan huulipunat kohilleen koska kello tulee jo kymmenen. Täysi tupa ja kotikenttä, mikä se vois olla ihanampaa. Mieluista oli esittää taas hetken rokkitähteä kunnes totuus koitti ja bussi oli pakattava taas. Tuon pakkaamisen ja sen keikan aikana yhtyeen vaimot, jotka olivat siis kaikki suunnitellusti kerääntyneet paikalle, olivat juoneet älyttömät kännit. Siis aivan sikakännit. Paitsi meikän vaimo kun se ei juo, mut se oli jotenkin sympatiseerannut itsensä tuohon samaan olotilaan. Ylimääräisenä juomaanyllyttäjänä oli vielä Marcon vaimo, Manki. Hauskahan noita oli seurata, yritin vähän juoda itseänikin samantapaiseen tunnelmaan mutta taitaa olla myöhäistä jo. Eiköhän tämä nyt ollu tässä, vaimo kainaloon ja hotelliin köllölleen. Aamulla kotiin merssulla joka oli nätisti odottamassa Cumuluksen hallissa. Arska jätettiin taas arkipäiviks Lahteen. Seuraavalla viikolla seikkaillaan paikkakunnilla Äänekoski ja Savonlinna. Tsaui!

Kiertuesikarit tarjosi Paul Saar