Sunnuntai. Välipäivä. Jotenkin tämä kuumuus ja kosteus on vieny voimat. Ei jaksais nyt sinkoilla mihinkään ku ei oo pakko. Normaalit aamurutiinit siis: Burger King, aamu-uinti meressä, vaimo altaalle aurinkoon ja ite tein työt sillä välin ajan tasalle. Lounaaksi riisiä, perunasalaattia ja hawaiin style BBQ kanaa. Kymmenen pistettä ansaitsi se ruoka, helevetin hyvä oli. Vaan olisko kuitenkin jotain minun suolelle epäsopivaa siinä ollut kun vatsaan tuli hieman epävarma olo loppupäiväksi. Ehkä senkin takia meni ihan kotona makoiluksi koko sunnuntai.
Sen verran nyt kuitenkin piti käydä ulkoilemassa että lähikaupasta juomisia ja ilta- sekä aamupalaa. Tuossa meidän hotellin ja viereisen rakennuksen välillä on semmoinen kaks metriä leveä kuja mikä on täynnä ilmeisesti vuokrattavia skoottereita. Aina iltapäivisin se vuokraamon ukki tulee siihen päivystämään ja myymään ananaksia sekä pilkkomaan kookoksia sapelillaan. Eilen huomasin että siinä oli kaks poliisipartioo pysähtynyt sitä kuulustelemaan jostain asiasta. Sen verran kuulin että kyselivät ainakin hänen poikansa perään. Äsken kun menin ohi ni siinä oli neljä poliisiautoa parkissa ja kyselivät niistä sen skoottereista. Taitaa olla jokin monialamafioso koko ukki. Tupakka pitää aina pistää täällä piiloon ku näkee poliisin, on nimittäin vielä tiukempi tupakkalaki kun Suomessa. Kadulla saa polttaa vain siten että lähimmälle yleisen tilan ovelle on vähintään 20 jalkaa matkaa. Rannalla, altailla, terasseilla ja sisätiloissa ei laisinkaan. En oo halunnu heidän lakejaan kyseenalaistaa sähkötupakoinnilla, maassa maan tavalla. Sen kun sais vielä kalloon noille ”turisteille” suomessakin.
Väkisin keksin vielä itelleni semmoisen homman että postikortti pitää lähettää jollekin kotisuomeen. Varmaan nykyaikana melko unohdettu tapa, mutta hieno tapa. Mieti nyt kuinka siitä ilostuu ihminen kun saa yllättäen tissikortin vaikka teneriffalta ja siinä kerrotaan että 1) Ei oo vielä koti-ikävä, 2) On lämpimämpää kuin vastaanottajalla 3) Terveisiä kotijoukoille ja kaikille tutuille ja 4) Viinoo on muistettu ottaa ja ihan just otetaan lisää. Semmoisen minä lähetän ja kohdekin on jo valittu sekä osoite selvitetty. Ei löytyny oikein semmosia torremolinos-tyylisiä tissikortteja ni piti tyytyä vieläkin retrompaan. Postimerkkejä meillä myydäänkin vain 10 kappaleen erissä. Nyt tämä siis tarkoittaa sitä että täytyy ostaa vielä yhdeksän korttia ja selvittää niihin jotkin osoitteet. Kauhea homma ja projekti tästä pääsi muodostumaan mut eipähän mulla tässä oo tulevalle viikolle mitään muuta sovittunakaan. Mukavaa. Olspa faksi.
Uutiset ja sää. Aloitan loogittomasti jälkimmäisestä. Se Jimena-hurrikaani taas näyttää menevän ohi pohjoispuolelta mutta kaikkien saarten etelä- ja itärannoille on annettu huomisiltaan saakka high surf warning ku aallot on pahimmillaan 18-jalkaisia. Uutisosuus: Tuon edellisen joutui karvaasti kokemaan yks US Navyn korpraali kun oli eilen iltalomillaan menny sinne Sandy Beachin kupeeseen kalliolle istumaan. Siellä on semmoinen yks nähtävyyden tapainen, semmoinen luonnon itsensä kalliosta muovaama silta jonka nimeä en muista ja tuossa paikallislehdessä se olis mutta rillit on kaukana kirjoituspöydällä että en jaksa niitä nousta sängystä saakka hakemaan joten googlettakaa. Hieno silta. Ni se oli istunu siinä ja aalto pyyhkäisi sen mereen ja sinne jäi. Mukana olleet kaks vosua soittivat apua, ja toinen niistäkin oli meinannu lähteä aallon mukaan. Helikopterit ja merivartioston veneet etsi puol tuntia ja sit ne löys ruumiin 100 metrin päässä rannasta. Mitn ei ollut tehtävissä. Oma vika, oli varoitettu ja se oli ”off limit”-aluetta. Good night ja sleep tight.
Taas tuli yheksän tunnin yöunet ku muistin laittaa uniapneakojeen suuhun. Ei sais unohtaa sitä. Jääkaapissa olis aamupalaksi toissailtaisen pizzan jämät sekä eilen illalla Food Pantrysta noukitut croissantit ja donitsit. Respan kahvikoneesta käytiin kahvit & teet. Respassa on myös kirjahylly johon turisti voi jättää kirjojaan seuraaville luettavaksi. Tutkailin nopeasti hyllyn sisältöä ja sanotaanko niin että kyllähän siellä tarjontaa oli hyvinkin vaihtelevaan makuun:
Respan ilmoitustaululle tulee kahdesti päivään hurrikaani-, myrsky-, tulva- ja aaltovaroitukset. Tänä aamuna ilmoitustaulu kertoi että hurrikaani Jimena on taas kääntänyt reittiään ja saattaa alkuviikosta tulla sittenkin kohti, mutta eipä hätää koska se on heikentynyt jo luokkaan kaksi. Nyt tosin oli ensimmäiset huomaamani aaltovaroitukset päivätty tälle päivälle. Osa rannoista on suljettu koska aallot ovat täällä meijän etelärannalla 18-jalkaisia. Noh, eilisen surffauskokemuksen perusteella en ollutkaan menossa niihin aaltoihin enää. Lauantaiaamu eikä kiirettä mihinkään ni laitetaanpa tuosta uutiskanavien selaus päälle ja lasketaan montako poliisia on ammuttu viime yönä. Ei yhtään, kummallista, mutta jossain kalifornialaisessa koulussa oli ammuskeltu jo joku oli pikkisen haavoittunut. Näiden uutisvirrasta 95% käsittelee ammuskeluja, pitäiskö asia eteen jotain tehdä?
Aamu-uinnille mereen mentiin kuitenkin, aallonmurtajan taaksen turvaan. Tosin sinnekin löi vielä vielä puoltoistametristä aaltoa mutta turvallista oli siinä lihavan lillua. Vieläkään ei oo saatu mitään ns.paikallista ruokaa syötyä mut äsken hoksattiin tuossa semmoinen hodaripaikka jota Anthony Bourdain kehui täällä käydessään ni meikäpä otti asiakseen käydä sieltä rouvalle ja itsellein lounaat. Vähän oli vaikeeta se tilaus ku mummo puhui niin omituista murretta ja erilaisia valintoja piti osata minun siinä tehdä. Ensin niitä sämpylävaihtoehtoja oli white, wheat ja jokin pekonileipä. Toiseks piti valita joko puolalainen makkara tai kasvisnakki, tää oli helppo. Sitten salaatti, niitä oli hitosti tarjolla, mie laitoin toiseen kookossalaatin ja toiseen ananassalaatin. Sitten soosi: mild, spicy, hot tai hot-hot. Otin varovasti normaalit molempiin, mut ens kerralla voi kyl ainakin hotin ottaa. Viimeiseks sit piti vielä valita sinappiketsuppi kun niitä oli kuus erilaista, otin guavasinappia. Tästä syntyi hot dogit, tai oikeammin hula dogit, niin se kuuluu täällä sanoa varsinkin noilla höysteillä. Vähän jännän makuinen tuli kummastakin, mut ei missään nimessä huonoja olleet. Huomenna pitää kokeilla jokin toinen soosi-salaatti-sinappi-yhdistelmä.
Iltakävely suuntautuu tänään laiturille. Tuossa keskellä waikiki beachiä on semmoinen pitkä kivilaituri. Aateltiin että siitä komia auringonlasku näkyisi mut horisontti oli aivan pilvessä. Muutama tummanahkainen kaveri siinä laiturilla oli myös. Siis pilvessä nekin. Pikkujätkät hyppi siitä volteilla aaltoihin sillai että piti hypätä just siihen aaltoon koska muuten murtui nilkat. Se vesi pakeni nääs aina kokonaan aaltojen välillä siitä. Nyt löytyi myös boogie (eli belly) boardauksen mallia kun siinä laiturin kupeessa oli näköjään ne parhaat aallot sille harrastukselle. Todella pitkiä liukuja vetelivät menemään, ihan alkoi vituttaa kuinka helpon näköistä se oli. Ehkä laudassani ei ollutkaan vikaa, minä vaan yritin liian pienissä aalloissa.
Iltapalaksi löytyi vaimolle naapurin kahvilasta ananaksen sisälle asennettu ananassorbetti ja minulle paikallinen lager. Olut oli pettymys, tunkkaisen ja ahdistavan makuinen. Sorbetti vissiin veti pisimmän korren ihan 6-0 tuon rouvan ilmeestä päätellen. Öitä.
Se eilinen puhelimiin tullut tulvavaroitus tuntui hätävarjelun liiottelulta mutta lehtikuvan perusteella tuossa ihan parin korttelin päässä se oli ollut kovinkin aiheellinen. Tosin mitäpä nuokaan hyötyivät siitä varoituksesta, kerkesivät ehkä muutaman lisä-ämpärin hakemaan paikallisesta Tokmannista.
Tänään kuitenkin paistaa aurinko ja se tarkoittaa Tyynimeressä rypemistä. Rannalla tajusin unohtaneeni rasvauksen kokonaan, eipä olla siis pitkään. Ja merikin on tyyni vain nimellisesti. Nyt on nimittäin aallon korkeus kuin luotu lainelautailuun. Aiemmin tutuksi tulleella ritariässäkävelyllä veteen, pari ensimmäistä aaltoa heitti hanen persiilleen rantahiekkaan jotta enin ylpeys karisee. Ai jaa, nää on näin voimakkaita nämä laineet. Voimalla kuitenkin veteen ja kauhoin itseni sine melko syvälle. Vartin verran mie siellä yritin päästä vauhtiin ja laineeseen mukaan mutta paskan vitut, liian vaikee on tämä laji minulle. Pienellä polttomoottorilla korjautuis tämäkin laji mukavammaksi, näin just viime viikolla FB:ssä semmoisen videon missä oli moottori asennettu surffilaudan persiiseen ja touhu näytti heti paljon vaivattomammalta. Imekööt tunkkiansa, mie lähen kaljalle. Lähin kroolaamaan läskiäni rantaan ja lauta roikkui narun päässä nilkassa. Pääsin ehkä 20 metrin päähän hiekasta ni ne rannasta kimpoilevat aallothan ei päästäkään minua perille saakka. No vittu. Pistin kauhomiseen racing-vaihteen päälle ja oikein kunnon vihalla yritin, ni ei sittenkään. Oon melko kehno uimari ja tuli vähän mieleen että jotain tässä nyt olis keksittävä koska kohta loppuu puhti. Siinä oli ihan lähellä oikeita surffareita ja helppo olis ollu kysyä että hey guys, jeesaisitteko läskin tuonne hietikolle kun en oikein ite pääse. Mut ei, mies ei lue käyttöohjeita eikä pyydä apua. Yritin molempia osaamiani uimatyylejä, kauhomista ja käsipohjaa. Jälkimmäinen ei auttanut kun ei ylettäny jalatkaan pohjaan. Tai yletti hetkellisesti mut silloin ei ylettänyt pää pinnalle. Pistin hirveän raivon päälle ja lapion vettä ihan täydellä forcella, se näkyi kyllä varmaan hengenpelastajien koppiin saakka ja luulen että ne olis ihan kohta tullu tarkastamaan asian. Viimein pääsin niin matalaan että yletti varpaat pohjaan. Huh huh, nyt vaan vatsa sisään ja coolia kävelyä hietikolla. No okei, aalto paiskasi kaks kertaa minut nenälleen hiekkaan ni katosi taas se ylpeys siinä saman tien. Käänsin nenän kohti taivasta ja mittasin että pulssi oli reilusti yli 200. Taijan olla hetken tässä. Vaimo viittoo ja huitoo tuolta kauempaa että pittääkö soitella ambulanssia, minä näytin viileästi ok-merkkiä, että otan tässä vaan hetken rusketusta, tulen sinne ihan kohta. Se pituinen se, siihen loppui minun surffiharrastus. Eikä se kyllä vaimokaan enää uskaltanut mennä kastautumaan noihin aaltoihin.
Lounaaksi riisiä ja lehmän lihaa Food Pantryn tuulikaapista. Erittäin hyvää, kastikkeeksi valitsin garlic butterin. Se ei ollut garlic butterin makuista kastiketta vaan se oli sataprosenttista garlic butteria ja jumangeggulli että se hyvää olikin. Päivää myöhemmin garlic oli havaittavissa asunnossamme vielä oikein selkeästi.
Jeep pitää palauttaa vuokraamoon nyt. Ei itketä yhtään. Siinä haisi kusi. Edellinen vuokraaja oli ihan varmasti lirauttanut ilmastointitorveen. Alkuun se ei minua haitannut lainkaan kun kuvittelin sen vain olevan jokin paikallisten suosima wunderbaum-tuoksu, mut sitten vaimo hoksasi että kusihan se on tuo mikä haisee. Ei siinä ollut Camaroon rinnastettavaa sporttisuutta laisinkaan, aivan omituinen jousipyssyvaihteistokin oli, epämiellyttävä ajaa. Kalliskin se oli mielestäni, kaikkine mausteineen noin 200€/vrk. Täällähän hintalapussa oleva hinta ei kerro kuluttajalle lähtökohtaisesti mitään. Tässäkin tapauksessa 75€ hintalapun päälle lisättiin govermentin verot, liittovaltion verot, vakuutukset, navigaattori, pysäköinti ja muutama erilainen service fee. Siitäpä se äkkiä loppusumma kehittyy. Losissa tuolla hinnalla sai jo melkein Camaron vuorokaudeksi. Nyt vaimo altaalle ja minä teen Henry’s pubin työasiat ajan tasalle. Sen jälkeen vaimo päiväunille ja LeBonkin työasiat kuntoon. Tällä taktiikalla mie oon sitä onnistunut huijaamaan että en muka tee lomalla töitä. Mie oon ovela.
Perjantai-ilta ja ilotulitus. Se järjestetään joka perjantai tuossa Hilton-hotellin pihalle kaivetun laguunin rannalla 7:45 PM. Puhelimen navigaattori näyttäis että 1,2 mailia matkaa ni sehän on just sopiva iltakävely siinä samalla. Eipä olisi navigaattoria tarvinnut kun seurasi vain vaeltavaa ihmisjoukkoa, aika moni muukin turisti oli menossa sinne. Laguunilla oli menossa jokin originaalien tanssishow ja sen päälle kuulemma tulee aina ilotulitus. Ei meillä ollu mitään hajua mistä se ammutaan mut mentiin siihen lammikon rantahietikolle istumaan ja odoteltiin. Kohta lähtikin ilmaan 6 kpl kauko-ohjattavia kamerakoptereita. Pimeessä ja vikkelästi kun ne liikkui ni näytti ihan kuin ufot tai jotkin star wars-henkilöt olis suunnittelemassa hyökkäystä. Sitten losahti ensimmäiset raketit taivaalle. Nehän tulittaa ihan tuosta meidän edestä, satuttiin aitiopaikalle aivan vahingossa. Hyvää tykitystä, loppua kohti tuli vielä semmoista äänipommia että tuntui munaskuissa asti. Mitkä ovat munaskut? Otin teille koko neliminuutisen shown videolle. Pyydän anteeksi pystykuvausta mutta se oli ainoa vaihtoehto koska ampuivat niin läheltä. Takaan ja lupaan että tämä on elämäni ensimmäinen ja viimeinen pystykuvavideo. EDIT: On muuten just se sama laguuni minkä rannalla solmivat avioliittoa siinä Saunalahden hintasaarnaajien havaiji-mainoksessa. Silivuplöö:
Joo, oli hyvä, nyt vielä iltakävely kotiin ja huomiset jalkapallobetsit vetämään. Helevetin vaikeeta tuo euroopan sarjojen betsaaminen aikaeron takia ku kaikki asiat tapahtuu ihmisen nukkuma-aikaan. Good night!
Torstaiaamu. Teillä se on jo torstai-ilta. Mie tuun 13 tuntia perässä. Eilisen teeren miehiä menneisyydestä. Heräsin siihen että ulkona sataa vettä. Sataa muuten ihan isoilla pisaroilla ja oikeesti. Kuulemma sen Ignasioksen jälkimaininkeja. Jimena ei tulekaan tänne, se oli jo kääntynyt pohjoiseen ja heikentynyt luokkaan 2. Sadepäivä sattui hyvään kohtaa siinä mielessä että tuo elämänkumppanin nahka saa edes yhden päivän normalisoitua. Nyt sillä on myös kädet jumissa eilisestä surffauksen yrittämisestä. Itseltä meni vain selkä ja järki. Mitäs sitä sitten, pitäiskö vuokrata auto?
Burger Kingistä kofeiinituotteet ja pekonicroissantit. Siinä samassa rakennuksessa on myös Enterprise jolta vuokrasin Camaron Losissa. Sehän olisikin kätevä jos käyttäis tuota saman ketjun vuokraamoa ku niillä olis siellä minun tiedot valmiina. En nimittäin millään jaksais vääntää niille uudestaan rautalangasta että Arabiankatu on Suomessa ehkä minä oo oikeesti terroristi. Sitä paitsi minä näin vilaukselta valkoisen Camaron siellä takapihalla. Tyhjä arpa. Japsit oli tyhjentäny vuokraamon autoista ja se camaro oli jonkun työntekijän oma. Japanilaisetkin oli sitä mieltä että ei oo hyvä selfienottosää tämä ja joutaa ajelemaan vuorille. Viereisessä ovessa palvelee Alamo, suuri ja luotettava autovuokraamo sekin. Ei arpaonnea vieläkään, japsit tyhjentäneet tämänkin. Nytkö ne kostaa sitä pearl harbouria? Tuossa Hyatt-hotellissa on lisää vuokraamoja, käyn kysymässä nekin.
Ensimmäinen on Hertz. No yks auto löytyy, kaheksan hengen minivan, kaks sataa taalaa vuorokausi. Kiitoksia rouva mutta ei, jos minua kiehtoisi bussilla matkustaa ni tuosta viereiseltä pysäkiltä voi sellaisen napata kuskin kanssa kahella dollarilla. Vielä on yks arpa raaputtamatta, tuossa on Budget. Vanha rouva totesi iloisesti kärkeen että kyllähän autoja löytyy. Jehuu, liipaisehan kuvasto pöytään, aurinko ei paista ni ei tarvii ainakaan convertible olla. No ensimmäisenä se tarjos jottain hyrbidiä mut en mie semmoisilla halua ajella, kuulemma vanhan ajan bensavehkeet on oikeasti ekologisempia ku turvevoimalla ladattavat sähkövatkaimet. Tuossahan olis tuommoinen Jeep, amerikkalainen ja isolla moottorilla, vienee myös paljon bensaa? Joo, kyllä vie, siksi suosittelisin teille tuota hyrbidiä. Laitetaan kuitenkin Jeep, meillä on evväänä rahhoo.
Tosiasiassa näin pienellä saarella ei saa sitä bensaa kulumaan oikein millään. Itäkärjestä vastakkaiseen niemen nokkaan on linnuntietä noin 40 mailia. Mutta se mikä on kallista ni pysäköinti. Oman hotellin parkkihallissa 25 dollaria/yö, se on halvin vaihtoehto. Hetkeksi aikaa vetäydyttiin hotelliin kerämään osoitteita navigaattoriin ja sitten matkaan. Ensin ajeltiin Diamond Headiin. Se on kai semmoisen vitullisen ison ja vanhan tulivuoren kraateri, jonka sisään pääse ajamaan semmoisen kapean tunnelin läpi. Ei se nyt oikein miltään näyttänyt sieltä sisäpuolelta, täynnä japseja oli. Sinne kraaterin reunalle olis päässy portaita kiipeämällä mutta se nousu oli pelkästään pystysuoraan yli 200 metriä ni enpähän kehtaa. Vaikka vettä satoikin ni lämmintä oli yli 30 astetta ja ilmankosteus 98%. Ahisti jo hengittäminen.
Ajettiin tunnelin läpi kraaterista ulos ni tuli puhelimiin emergency-ilmoitukset että nyt on julistettu tulvavaara. No just. Vaimo luki aamulla ääneen netistä että kunnon sateilla ei kannata vuokrata autoa ja lähteä vuorille kun voi tulla tulvavaarahälytys. Bingo.
Ajellaanpa vielä kuitenkin tuonne itäkärkeen päin ku siellä on pari internetin mainostamaa ja ilmeisesti näkemisen arvoista kohdetta. Kymmenisen kilsaa töröteltiin pienessä ruuhkassa ja sit löytyi tien varresta Malona Blow Hole. Se on maaperässä oleva reikä joka ruiskuttaa vettä taivaalle kun aallot lyö rantaan. Hauska reikä ja hyvät aallot, yritänpä muistaa laittaa teille siitä videon tähän. Japsit otti lähinnä tikkuselfieitä täälläkin.
Sit ajeltiin vielä puolisen mailia eteenpäin etsien kääntöpaikkaa ni ihan vahingossa ajauduttiin Sandy Beachille. Se on Havaijin pahamaineisin ranta. Ei siellä rosvoja ole mutta aallot on sitä luokkaa että järveen saa mennä vain kokenut ammattilainen omalla vastuulla ja punaiset liput niillä on siinä rannalla koko ajan. Rantahiekka on pakkautunut kivikovaksi ja aallot imevät salakavalasti surffaajan rannasta automaattisesti syvemmälle. Jumalauta että oli hyvän näköistä puuhaa, tällään videon sieltäkin jos muistan.
Paluumatkalla pysähdyttiin toisen tulivuoren juurella, se oli nimeltään Koko Head. Hienon näköinen oli, varsinkin kun huippu oli piilossa ukkospilvessä. Pohjoisrannalla on Chinatown ja siellä olis jokin legendaarisen hyvä ruokapaikka. Laitettiin navigaattori ohjeistamaan meidät tuosta vuorien yli sinne. Vituiks meni. Keskellä Honolulua on myös Chinatown ja jouduttiin sinne. Välillä kotiin syömään välipalaa että jaksetaan varsinaista ruokapaikkaa sit paremmin etsiä. Tripadvisorista otettiin ylös noin viisi kehuttua osoitetta, pakkohan niistä on ainakin yhden tärpätä. Tuolla vuorilla on myös vesiputouksia ja kyllähän yks semmoinen voidaan vielä ennen syöntiä käydä katsomassa. Manoa Falls, eihän tuo oo kuin kymmenen mailin päässä, sinne.
Navigaattori johti taas ensin pikkuisen harhaan, näissä osoitteissa ei oo oikein mitään logiikkaa, mut hanen sisäinen kompassi löysi oikealle tielle. Tie loppui ja jostain matkamuistokojusta sais lisäohjeita. Auto parkkiin, 5 dollaria. Jännästi niitä ohjeita alkoi tulemaan vasta kun auton parkki oli maksettu. Tästä pitää kävellä vielä reilu maili sinne putoukselle. Ei tule onnistumaan noilla teidän sandaaleilla kun siellä on niin mutaista. Tarvitsette myös jotkin kävelykepit. Siellä on myös aamuisista sateista johtuen melkoisia landslideja että olkaa varovaisia. Ja ihan niinku tämä ei olis riittänyt ni älkää poiketko polulta koska siellä viidakossa on just alkanut villisianmetsästyskisat ja siellä ammutaan kivääreillä. Pitäkää vittu putouksenne, katon kuvia googlesta.
Nyt sitä ruokaa. Tavoitteena olis löytää hyvää ja paikallista perinneruokaa. Minulle oli vähän yllätys että täältä löytyykin oikeasti ihan omanlainen ruokakulttuuri ja omituiset perinnesafkat. Ensimmäinen tripadvisor-osoite ei antanut minkäänlaista ravintolaa, jokin elementary school oli siinä paikalla. Seuraavaksi Helenas Hawai’in Food. Semmoinen ruokala todellakin löytyi mutta oli niin epäilyttävän näköinen luola ja niin epäilyttävällä alueella ettei meistä kumpikaan uskaltanut astua edes autosta ulos. Kolmas osoite antoi tulokseksi jonkin ison marketin, eli vanhentunut oli sekin tieto. Nyt on jo vittu niin nälkä että ajellaan kotiin ja syödään alakerran pizzeriasta kolmenkympin pizzat ja 17 dollarin salaatit, niitäkin oli tripadvisorissa kehuttu. Nyt kohtasi arpaonni. Jumalauta kuinka hyvä pizza ja kreikkalainen kanasalaatti oli vailla vertaa. Onpa mukava mennä nyt nukkumaan kun sai syödäkseen eikä vituta. Ananas kuuluu pizzaan täälläkin. Nilviäiset ja katkaravut ja meduusat eivät. Good Night.
Yheksän tunnin yöunet, ainakin oman laskupään mukaan, se on luxusta se. Nyt alakerran kioskista äkkikofeiinit naamaan ja tuota uutta lautaa testaamaan. Youtuben mukaan sen pitäis olla ihan helppo homma. Kello on aamukaheksan ja aurinko pöröttää jo kolmeekymppiä. Ranta on puolillaan japseja. Mitenkähän tässä nyt ilkeää ryhtyä tuota lautailua kokeilemaan. Toisaalta nuo japsit on kyllä niin idiootteja noiden selfietikkujensa kanssa että ei minulla ole mitään hävettävää ainakaan. Tuossa vieressä kolme japsimuikkelia on ottanut yhteensä 150 selfietä viimeisen viiden minuutin aikaan. Kuvanottohetkellä ne esittää niin iloista ja onnellista kuin olisivat voittaneet ydinsodan mutta heti sen jälkeen alkaa se normaali mökötys. Toisella puolen japanilainen äititytärpariskunta kuvaa selfietikulla jotain tanssivideoo. Ihan hyvät muuvit. Itse asiassa todella hauskat ja riehakkaat mut kun tytär painoi tikusta stoppia ni molemmilla meni leuka rintaan ja lähtivät mököttäen pois. Omituisia ovat japanilaiset.
Nonii, lauta kainaloon ja rinta rottingilla järveen. Hyvä se on ainakin esittää tietävänsä mitä tekee. Just sillai menin niinku ritari ässä Baywatchissa. Vesirajan jälkeen pari juoksuaskelta ja sitten hyppy laudalle mahalleen. Täysosuma, mutta lauta kippasi välittömästi tyyrpuuriin. Kömpelöhkö kiipeäminen takaisin laudalle ja aloin kauhomaan itseäni syvemmälle josta olis tarkoitus surffata tyylikkäästi takas. Videolla näytettiin ihan selvästi kuinka siihen laudalle kiivetään aallon tullessa ja painetaan laudan kärkeä jotta päästään alkuvauhtiin. Vitut. Just ohjeitten mukaan tein eikä se saatanan vempele innostunut lähtemään vauhtiin mukaan. Varmaan puol tuntia ja sata aaltoa yritin erilaisilla tekniikoilla ja paskan vittu. Ehkä jos ne aallot olis isompia? Jos se hurrikaani Jimena tulee lopummalla viikkoa ni sitten katotaan. Täytyy vielä tutkia lisää niitä videoita. Kurssille en mene.
Lounaaksi kolmioleipää ja sit päiväunet. Surffaus vei terävimmän kärjen jaksamisesta. Tai sit se on tämä kuumuus, ei kai tämä voi olla skandinaaviselle pultsarille ihan terveellistä tämäkään. Vaimo otti aurinkoo koko päivän kuten tavallista ja kärähti, kuten tavallista. Minä kävin sille lähikaupasta aloe veraa ja jotain paikallisten after sunia mikä kuulemma helpottaa just havaijin auringossa kärähtäneeseen nahkaan. Sen valmistuksessa on käytetty salaisia aineita ja se maksaa 5 kertaa enemmän kuin se aloe vera. Kyllä nää myydä osaa.
Lähettiin klo 18.48 melkein juoksemalla katsomaan auringonlaskua rannalle että keretään. Horisontti näytti oikein nätiltä vaikkakin sen auringon eteen oli jokin ketju rakentanut hotellin. Huomenna käyn samaan aikaan tähystämässä sieltä hotellin takaa. Käyn jos jaksan. Puistikossa näin yhen patsaan ja sivistin samalla itseäni hitusen. Nyt jaan se hitusen teidän kanssanne. Se oli Havaijin kuningaskunnan viimeisen prinsessan patsas. Vosu kuoli flunssaan 23-vuotiaana ku oli ratsastellu myrskyssä liian vähissä vaatteissa. Kuoli vuonna 1899 ja nimensä oli Victoria Kaiulani ja tässä hänen pystinsä. Mielestäni näyttää ikäistään kypsemmältä. Good night.
Taas on 1.9. eli joko hääpäivä tai kekkosen syntymäpäivä. Kyllä kai minä sen jo nyt muistan ulkoa, hääpäivä se on. Kolmas. Kekkosen synttärit on kai ylihuomenna. Ihan ensimmäisenä pulahtamaan Waikiki Beachiltä tyyneenmereen. Hotellilta mereen on noin 80 metriä, eli vois siinä käydä rypemässä useamminkin. Vesi oli lämpimämpää kuin altaassa. Aallot oli mukavia, semmoisia metrin korkuisia, kivasti keinutteli läskiä. Ja helevetin suolaista oli tuokin vesi.
Suolaisesta vedestä tuli mieleen yks Edu Kettusen lyriikka. Edu on minun mielestä kovin sanoittaja suomen kielellä. Mie suosittelen tutustumaan tarkemmin, sillä on melko laaja se katalogikin. Ja tuosta Edusta tuli mieleen yks suruvalittelu jonka jouduin yhtyeen puolesta eilen näppäilemään, hyvän ystäväni ja entisen keikkamyyjämme hautajaisiin. Siinä siteerattiin yhtä Edun biisiä. Surullista. Kuolema tulee itse kullekin ja niin sen pitääkin, mutta väärin on se kun se tulee liian nuorena.
Laiton taas toimiston pystyyn tuohon altaan reunalle ja kaikki työt molempien tilaajien suhteen sain just tehtyä kun alkoi hirmuinen sumutorvi soimaan. Nytkö se hurrikaani viimein tulee? Kanssaturistit eivät reagoineet hälytykseen juuri millään tavalla. Jotenkin minä kuitenkin ymmärtäisin että sillä hälytyksellä yleensä ottaen tarkoitetaan jotain kertoa. Respan ilmoitustaululla kun vielä oikein isolla luki että vallitsevan hurrikaanivaaran vuoksi harjoitushälytyksiä ei nyt sitten tehä, että se on tosi kyseessä jos nyt pillit soi. Valistuneena eurooppalaisena mie menin kuitenkin receptionistilta kysymään hädän laatua. Nou hurricane, nou fire. Just some elderly mummo oli vahingossa vetäissyt palohälytyskahvasta yrittäessään tilata hissiä. Ignacio kääntyi pohjoiseen just ennen meidän saarta ja on nyt heikentynyt jo luokkaan kaksi. Jimena on vielä vitosluokan myrsky mutta monen päivän päässä meistä jä näyttää uhkaavasti kääntyvän sinne pohjoiseen sekin.
Toinenkin epämiellyttävä mutta pakollinen työhomma olis vielä tehtävänä. Meidän levy myöhästyykin kaks viikkoa ja siitä pitää kirjoittaa medialle aamuks tiedote. Taidankin tarinoida sen saman tien livenä tähän:
Turmion Kätilöt-levyn julkaisu siirtyy.
Turmion Kätilöiden aiemmin 11.9. ilmestyväksi ilmoitettu Discovibrator-albumi viivästyy kaksi viikkoa. Levy on saatavissa kaikista fyysisistä ja digitaalisista levykaupoista perjantaina 25.9. Viivästymiseen vaikuttavia seikkoja oli useita. Rumpalin koira söi kovalevyn joka sisälsi rumpuraitoja ja osa symbaaleista jouduttiin soittamaan vielä viime viikolla uudestaan. Herra Spektaakkeli kadotti toissa viikolla korkean ceen mutta nyt falsetti on taas hallussa. Myöskään MC Raaka Peen perheeseen syntyneet, jo toiset, kaksoset eivät millään tavalla nopeuttaneet viimeistelyprosessia. Yhtyeen mukaan kahden viikon lisäajalla levystä saatiin tehtyä ainakin 24% parempi. Tällä hetkellä saksalaiset urakoitsijat painavat levyä jo prässit punaisena. Uusi ilmestymispäivämäärä ei kuitenkaan vaikuta levynjulkaisukiertueen päivämääriin tai paikkoihin.
Aamulla katselin kun ne ihmiset tuolla isossa järvessä menivät vaikka minkä näköisillä laudoilla että olishan jotain tuommoista mukava kokeilla. Mut en minä nyt saatana mihinkään surffikurssille lähe. Aikuiset miehet ei kursseja käy eikä käyttöohjeita lue. Äsken kun kävin Food Pantrystä kaljaa ni huomasin että siellä oli semmoisia pieniä lautoja myynnissä. Ostin samalla semmoisen. Hotellilla vaimo juutubetti mulle malliks videon miten sillä ajetaan. Sehän onkin vain semmoinen lauta millä kurvaillaan mahallaan. En tosin näe yhtään syytä miks sillä ei vois ajaa seisaillaan myös. Aion ainakin kokeilla. Heti aamulla. Raportti seuraa perästä. Havahduin kaupassa myös siihen että minulla ei ole vielä Havaiji-paitaa. Nyt on, kato ite:
Yöllä kolmen aikaa heräsin kun kuului rapinaa. Palmun lehdet ne varmaan vaan ikkunaa kutittelee. Rapina jatkuu eikä nämä palmut ylety kaheksanteen kerrokseen. Paikallistin että parvekkeen oven ja verhon välissä on jonkin sortin pörriäinen. Herätin vaimon ettei se säikähdä koska nyt alkaa pörriäisen metsästys. Vaimo näyttää valoa ja hane saalistaa. Ötökkä löytyi. Ei ollu kärpänen. Tämä on torakka. Kyllä, tällä kertaa se on oikeasti torakka. Googlesta katoin, se edellinen oli vain ihan lievä koppakuoriainen. Tämä on vittu atrian hiillosmakkaran kokoinen TORAKKA. Yhden käden ninjaliikkeellä parvekkeen liukuovi selälleen. Päiväsaikaan se vaatii kaksi kättä johtuen huonosta rasvauksesta. Toisella kädellä sieppasin sohvatyynyn ja samalla virtaviivaisella heilautuksella yritin torakan tainnutusta. No eihän se tietenkään auttanut, mutta kyllä se ehkä vähän meni mietteliäiseempään moodiin ja hämilleen ku kellahti kerran selälleenkin. Kylpypyyhkeellä sain sit ohjastettua sen parvekkeen puolelle jonne peittelin sen pyyhkeeseen. Pyyhkeen päällä sitten jorasin kymmenisen tahtia hulahulatanssia torakan hengenmenoksi. Ovi kiinni ja takas nukkumaan.
Aamukuudelta herätys ja ohjelmassa torakan mahdollisen ruumiin piilottaminen. Varovasti menin parvekkeelle ja kurkistin pyyhkeen reunan alta. Siellä se nukkuu, ei ole kuollut, jalat heiluu. Parvekkeessa onneks on semmoiset ritiläkaiteet joten torakan lähettäminen matkaan onnistui yhellä pyyhkeenheilautuksella. Trauman jälkihoitona vaimo menköön pillittämään respaan. Hän osaa tarpeen vaatiessa esittää hyvinkin nirppanokkaista hienostorouvaa ja vaatia huoneen upgreidausta. Hyvä yritys, mutta torakat ovat kuulemma tiedostettu ongelma täällä ja joskus niitä vaan tulee käymään, ei vaarallista. Ystävällinen receptionisti kuitenkin lupasi meidän huoneeseen ylimääräisen myrkytyksen sillä välin kun me ollaan aamiaisella. Hyvä.
Traveller’s pro tip: Torakalta välttyminen
Torakka pitää ruoasta. Pidä sinä sipsit ja banaanit ja kaikki mahdollinen jääkaapissa.
Torakka pitää pimeästä. Pidä sinä siis valot ainakin kylpyhuoneessa, mielummin koko huoneistossa.
Torakka pitää viileästä. Jos jäähdytät huonetta ilmastointilaitteella ni pidä ovet ja ikkunat visusti kiinni.
Viemäreiden ja röörien päälle lautaset tai lasit. Sieltäkin niitä tulee.
Matkan jälkeen laukku suljettuna saunaan. 70 astetta. Puoli tuntia.
Sen jälkeen avaa laukku ja vielä tunnin verran torakalle lisää saunaa.
Kohdat 5 ja 6 toimii myös luteisiin.
Aamupalalle McDonaldsiin. Muffinsin tapaisia ja ananaspannukakkuja jne. Hyvvee ja verrattaen halpaa. Syönnin päälle ruokalepoa altaan reunalla. Myrkyttäkööt nyt ihan rauhassa sitä huonetta. Päiväohjelmana kierretiin kauppoja ja toreja. Muuta ei tehty. Ruokakaupassa ihmeteltiin paikallista hinnastoa, esim kananmunat 6€/paksi, mut onpahan siinä melko homma ne munat ameriikasta lennättääkin. Sitä minä en vaan ymmärrä että ananas on niin pirun kallista täällä ja kotifinlandiassa ei. Ostin Aloha-paidan, tässä kuva:
Nyt on pakko herättää tuo rouva, mie kuolen nälkään. Oon valvonu jo monta tuntia, hoitanu Henkan työt päiväjärjestykseen ja googlannut uusimmat ennusteet Ignasioksesta. Se on trooppinen nelosluokan hurrikaani joka saattaa tulla tähän meidän saarelle jo tänä iltana. Jotkut tutkat ennustais että se pyyhkii nätisti northeastista ohi ja jotkut väittää että se tulis vasta huomenna. Minua ihan jännittää ja vaimo tunnusti että sitä pikkuisen pelottaakin. Joka tapauksessa, Pelle Miljoonaa lainatakseni, aallot pitäis olla kohta kyyskytmetrii korkeaaaaaat kun tyylet syytuvaaaat. Olin muuten näkevinäni eilen taksin ikkunasta että yhessä autovuokraamossa oli Bumblebee tarjolla, hmm…
Ei otettu hotellia varatessa aamupalaa sisältyväksi majoitukseen, koska a) se oli tässäkin tapauksessa ylenpalttisen kallis ja b) että tulis käytyä vähän maistelemassa muuallakin. Ensimmäisenä aamuna käytiin kuokkimassa naapurin luxushotellin luxusamiaista. Ihan hyvä ja perusmallinen hotelliaamiainen. Paistettu muna puuttui, se vatkattu muna pitäis lailla kieltää. Samoin pitäis kieltää katkaravut paistetun riisin seassa. Katkarapu ei muutenkaan ole ihmisten ruokaa, meidän kissa niitä syö ihan mielellään, kuten hiiriäkin varmaan söisivät. Yhtä paljon ovat ihmisen ruokaa ne hiiretkin. 14,99 dollaria/ihminen oli se aamiainen + kuitissa valmiiks suositeltu tippi 15%, 18% tai 20%. Jätin 40 taalaa ni eikös sitä tippiä tullu nyt 25% vaikka niin paljoo ei ees suositeltu. Seuraako rangaistus?
Aamaiaisen jälkeen kova kakka ja sit tarkastamaan tuo rantsu. Matkalla löytyi myös valuutanvaihtokioski ni päästiin käteiseen käsiksi. Viimeks kun kävin ameriikassa ni satasella sai muistaakseni 130 dollaria. Tällä viikolla on parhaillaan saanut 100 dollaria. Tänne päin matkustaessa kyllä kannattais se loman ajankohta miettiä noiden kurssien mukaan, varsinkin jos makselee hotellit sun muut paikan päällä paikallisella valuutalla. Ranta näytti tietysti isolta ja hienolta. Vitusti siellä oli ihmisiä ja jokin festarilavakin pystyssä ja täys meininki jo aamukymmeneltä. Rantakatua tarkastettiin pieni pätkä myös, aika paljon rikkaammalle ihmiselle oli kaupat suunnattu ainakin tuolla pätkällä. Guccia ja Rolexia, juu nou. Yhessä autovuokraamossa oli Bumblebee, siinä oli kyllä kyljessä tarra Killerbee, mut ei se haittais. Veroineen ja vakuutuksinen 200taalaa/vrk. Vakavasti harkintaan.
Täällä on joka risteyksessä ABC. Ihan oikeesti joka helevetin risteyksessä, parhaissa kaksi. Se on semmoinen ruoka/viina/vaate/krääsäkauppa. Aateltiin että se on varmaan halpa, vähän niinku 7/11 tai jokin ku kerran joka puolella niitä on. Ni ei ollu. 300g juustopaketti 8 dollaria (eli euroa myös). Jogurtti 3€. Pakastepizza 10€. T-paita 59,99€. Pieni rasia pilkottua ananasta 8€. Kyllä nyt turistia koijataan. Tämän illan tehtävänä on googlettaa mistä lokaalit ostaa tavaransa. Meijän hotellin alakerrassa on pizzeria, pizzan hinnat alk. 30€. On melekosta. Nyt pittää koeuida uima-allas. Tiijätkö sinä yhtään suomalaista sanaa missä on neljä eri vokaalia peräkkäin. Minä tiedän nyt. Koeuiminen on se.
Tupakointi on täällä kielletty melkein joka paikassa. Rannalla, terasseilla, uima-altailla jne. Kadulla saa vielä polttaa kuitenkin jos mikään ovi ei ole 20 jalan läheisyydessä. Rannalla tupakoinnista tulee ekalla kerralla 100 dollaria sakkoa, tokalla 200 dollaria ja kolmannella kerralla syyte + 500 dollarin sakko. Mulla ei oo kyllä mitään käsitystä kuinka nämä suhtautuu sähkötupakointiin, ku se ei ole kuitenkaan tupakointia. Alan vehkeitäkin näkyy myynnissä mutta käyttäjiä ei näy niinkään katukuvassa.
Uutiskatsaus: Tuossa meidän kotikadulla parin korttelin päässä losahti kaivonkansi taivaalle jalkakäytävältä ja mustaa savua levis sinne ja tänne. Palokunta selvitteli asiaa ja poliisi eristi yhen korttelin. Yks palopäällikkö epäili kaasuvuotoa ja -räjähdystä, toinen taas samaan hengenvetoon kielsi sen. Säätiedotus: Nelosluokan hurrikaani Ignasio heikentyi luokkaan kolme ja meni ohi noin 20km meidän saaren pohjoispuolelta. Seuraava hurrikaani on nimeltään Jimena ja sen pitäis olla meillä parin päivän päästä. Se on voimistunut jo luokan 5 hurrikaaniksi mutta osumatarkkuudesta ei ole vielä tarkempaa tietoa.
Iltapalaksi ateriat Burger Kingistä, ne olivat hyvinkin normaalin hintaiset, yhteensä 14 dollaria. Good Night.
Herätys 3.30 ja nopea pakkaus. Viktor tuli 10 minuutia etuajassa. Voitko oottaa jos mie vähän imen tätä tööttiä tässä ensin. Juu can smoke that on the car, juu can smoke that everywhere in here. Selevä, öyhyytän takapenkillä sitten. Ajahan Viktor meijät LAXiin, myö lähetään nimittäin Havaijille nyt. OK, which terminal? No en mie oikein tiijä kun en kerenny check iniä tekemään eikä tässä taksissa taija wifiä olla? OK, which airline? No minun documentissä lukkee Allegiant mut en oo ihan varma että onko se lentoyhtiö vai travel agency. Viktor sanoi että on ajanu 21 vuotta taksia LA:ssa kentälle eikä oo kuullutkaan moisesta lentoyhtiöstä, se soitteli parillekin ukrainalaiselle heimoveljelle mut ei nekään tienny. Sit se ajoi yhen toisen taksin rinnalle ja kysyi vänkärin ikkunasta neuvoja vauhdista, ei auttanu sekään. Minä käskin sen ajaa ihan vaan summassa johonkin terminaalin ni kyllä me löydetään oikee mesta, meillä on kolme tuntia tässä aikaa. Se sanoi että hawaijin lennot lähtee yleensä terminaalista 2 joten siitä kannattais ehkä aloittaa. hyvä Viktor ja kiitos kyydistä. Viktor sai hyvät tipit koski yritti parhaansa ja oli ystävällinen.
No eihän se mistään kakkosesta lähe mutta heti tuossa kolmosessa lukee isolla Allegiant ja kyllä se tuntuu aivan oikea lentoyhtiö olevan. Ameriikan sisäisillä lennoilla näyttäis turvatarkastusrutiinit menevän melko jouhevasti, ei oo mitään kuulusteluja eikä asiakasta edes yritetä puhua pussiin matkustamisen motiiveista. Officer alkoi jo höpöttelemään kuinka hänelläkin on joskus ollu rengas alahuulessa jnejne, ikään kuin minua se kiinnostais. Cashia pitäis vaihtaa euroista dollareiks mut nyt on kyllä niin vammaiset kurssit että eipä toinna, taloudellisempaa on hangata visalla. Burger Kingin aamupalameal saa ajankohdan ja tilanteen huomioon ottaen täydet pisteet. LAXin kenttä tarjosi vielä oikein toimivan wifinkin ni kerkesin saamaan Henkan työasioita ainakin kuosimpaan päin.
Lento näyttäis lähtevän ajallaan. Tai ainakin koneeseen mennään ajallaan. Siihenpä se sit jäikin. Ilmaan lähettiin 1h 25min myöhässä. Tunnin myöhästymisellä olis selvitty mutta keski-ikäisiä amerikkalaisia naisia alkoi saatana kaikkia kusettamaan yhtä aikaa. Turvavyön merkkivalo paloi mutta heidän kusensa oli tärkempää kuin federal law ja kansallinen turvallisuus. Sittenkin kun oltiin jo ilmassa ja alkumatkassa ni olikin enemmälti ilmakuoppia ja kapteeni piti ihan syystä sen merkkivlon päällä vaan ei se näitä rouvia se valo koske. Niiden piti päästä uudestaan kusemaan tai ainakin jaloittelemaan. Minä oikein toivoin että tulis niin iso ilmakuoppa että ne kaikki paiskautuisivat kuorossa kattoon ja taittaisivat niskansa, vitun vajakit. Kaikki lennot ollu tällä reisulla jo myöhässä.
Parin viikon päästä on yks semmoinen alle tunnin vaihto jossa ei moista suvaita, alkoi jo vähän jännittämään. Nyt ollaan jo hyvä tovi oltu laskeutumassa turvavyön merkkivalo päällä ni yks vitun kiinalainen rouva alkaa purkamaan matkalaukkuaan tuolta hattuhyllyltä. Tulis nyt se kunnon turbulenssi, tulis nyt. Henkilökunta ei uskalla sanoa tuollekaan mitään, rasistejahan ne olis. Jos sinulla on mahdollisuus olla matkustamatta amerikkalaisella Allegiant-yhtiöllä niin käytä se mahdollisuus. Paska tarjoilu, epäjämäkkä henkilökunta, penkit lukittu pystyasentoon, istuintaskut poistettu ja kone oli varmaan maailman ensimmäinen Boeing 757. Halpa oli kyllä kun tais maksaa 150 dollaria per lärvi kuuden tunnin lento Los Angelesista Honoluluun. Samalla rahalla ja yhtä nopesti pääsee esimerkiks junalla Kuopiosta Helsinkiin.
Oahu on se saari missä on pääkaupunki Honolulu ja legendaarinen Waikiki Beach ja Pearl Harbour. Suurimman osan mielestä pääsaari. Lentokoneen ikkunasta näytti aika komeelta koko saari. Otin sinulle videokuvaa Pearl Harbourista koskapa siihen aivan viereen laskeuduttiin.
Lentokenttä on kovin omituisen oloinen, mitään tarkastuksia missään ei tarvinnut suorittaa. Baggage claimissa oli pieni etsiminen ja money exchangessa myös. Jälkimmäistä olikin tarjolla vain poislähtijöille ni nostettiin automaatista dollareista ja poistuttiin taksijonoon. Jono ei ole pitkä fyysisesti, mutta ajallisesti on. Helevetin vähän on taksia tarjolla, vissiin tämä aikainen lauantaiaamu ei oo pahin turistirysä. Viimein James-niminen originaali poimi meidät. Olin toki opetellut hotellin nimen ja tarkan osoitteen ulkoa mut en kerenny sanoa kuin Aqua (Bamboo Waikiki jnejne) ni james liipaisi osoitteen ilmoille ihan tuosta vaan ja meidätkin perille alle puolen tunnin. Tuossa matkalla se vastas puhelimeen ku joku toinen originaali soitti. En voinut mitään sille että purskahdin äänekkääseen nauruun kuullessani ensi kertaa heidän kieltään todellisessa elämässä. Paupaupaupaupiupaupaupau laalaaliilaaleilaaloilaa aijaijaijaijaijoijaijai piupauleilaaloilaa poupoupopoulaa ja tätä selkeää linjaa heidän keskustelunsa jatkui.
Hotelli näyttää ihan kelvolliselta. Aqua Bamboo Waikiki. Kolome tähtee ja kahdeksas kerros. Uima-allas ja wifi huoneessa. Uima-allas ei siis ole huoneessa, se on tuossa parvekkeen alla, mut en uskalla siihen kasista hypätä. Meijän perheessä nää reissut menee tavallisesti niin että kohde päätetään yhdessä, paitsi nyt minä vaan päätin ja vaimo hyväksyi. Sit meikä hoitaa lentoliput ja ilmoittaa vaimolle päivämäärät. Viimeiseks vaimo valitsee päivämäärien ja kaupunkien perusteella hoteliit. Helevetin hyvä ja toimiva systeemi on ollut tämä, ja niin oli nytkin.
Koko päivä on oltu syömättä koska Allegiant Airlines tarjosi vain pähkinöitä ja Bud Lightia. Laukut hotelliin ja sit lähimpään ruokalaan syömään. Heti tuossa vieressä oli yks epäilyttävä buffet. Siihen nyt. Mereneläviin tämä on suuntautunut mut on tuossa jotain eläinten lihaakin, saa kelvata. Juomien kanssa 40 dollaria eli aika lailla kotimaan hinnoissa. Oon tässä miettiny ku joku kyseli että mitenkä on vara matkustella noin paljon. Piti mennä Havaijille saakka ennenku löytyi semmoinen paikka mikä on yhtä kallis elää kuin Helsinki. Eli ihan missä vaan on halvempi viettää lomansa, tai elämänsä yleensäkin, kuin Suomessa. Keksikää parempia tekosyitä sille kotona käkkimiselle, raha se ei ainakaan voi olla.
Syönnin päälle pienet päiväunet, laskelmieni mukaan se on vuorokausirytmin kannalta hyvä koska taas mentiin kellossa 3 tuntia takaperin. Vituiks meni kun nukahdettiin kumpainenkin ihan kunnolla ja hane heräs sunnuntaiaamuna kahdelta. Vaimo tuhisee edelleen vaikka kello on jo puol kuus.
Tämä on surullinen päivä. Koskaan ei oo aiemmin tullut autovuokraamossa itku. Edellisen kerran tuli itku keväällä mutsin hautajaisissa. Tänä aamuna tuli kun Bumblebee piti palauttaa. Se oli ihana vehje. Itekseen kun kävin sen palauttamassa ni pikkuisen piti vaimolta salaa käydä yhellä isolla parkkipaikalla suttuuttamassa. Se oli ihana vehje. Tämä on myös kuuma päivä, viikon kuumin. Aamulla ysiltä näytti jo 36 astetta, paikallisetkin on sitä mieltä että merkillisen hottia eikä aivan normaalia. Ei tuolla pysty menemään jalan mihinkään, kadulla on aivan liian kuuma, kadulla on kuuma, kadulla on kuumaaaaa. Ilmastoitu auto olis pakko olla. Pitkäänköhän pitäis itselleen tätä hokea että sais luvan hakea Bumblebeen takaisin.
Laitoin vaimon altaaseen ja aloin itse altaan reunalla töihin. Töiden suhteen tänään oli LeBonk-päivä. Käsittelin metrin verran erilaisia meilejä. Kuittasin melko isolla summalla esiintymislaskuja maksuun. Päivittelin baarin sivut ajan tasalle. Laitoin uusia tapahtumia Tikettiin myyntiin. Yhden kiinnostavan klubin kanssa neuvottelut loksahtivat eteenpäin. Erään räppärinkin sain viimein buukattua keikalle loppuvuoteen. Semmoista se on ohjelmapäällikön arki. Mutta kätevää koska sen työn voi tehdä tästä altaan reunalta käsin, nettiyhteyden se vain vaatii, ilman sitä ei tuu mistään mittään. Huomenna olis Henkka-päivä mut ei taida huomisessa lentokoneessa olla nettikytkyä. Ei ollu Norwegianissakaan atlantin yli tultaessa vaikka etukäteen haaveilin, kuulemma vain euroopan lennoilla on niilläkin.
Aamulla jatketaan seuraavaan osavaltioon ja herätys on 3.30. Ukrainalainen taksikuski Viktor on jo tilattu aamuneljäksi ovelle. Homma on enemmän kuin hallussa. Tänään oli tarkoitus syödä jotain ihan oikeeta liharuokaa lautaselta, mut jotenkin tuo helle on vienyt nälän eikä tuolla pysty muutenkaan kävelemään kuin just ja just naapurimarketiin. Marketin väiski on hoitanu semmoisia tuoreita hedelmämix-kulhoja sinne myyntiin. Saatanan hyviä erilaisia meloneja ja ananaksia se on niihin sekoitellut, voisin elää melkein niillä pelkästään. Ja oli se myös käärinyt kanaa wräppiin erilaisilla sooseilla, helvetin hyvät mavut löytyi niissäkin, ihan erilaiset ku helsingin rautatieaseman mäkin wrapeissa.
EUROJACKPOT-päivä, 31 miljoonaa tarjouksessa, nyt nasahtaa. Perjantain huomaa myös siitä että hotelli alkaa täyttymään. Yläkerran kaksiossa alkaa kuhina. Minun laskujeni mukaan sinne on nyt mennyt sisään kaksi meksikolaista pariskuntaa, molempien pariskuntien molemmat vanhemmat ja noiden kaikkien noin kaikki lapset. Hirveä huuto ja mekkala kuuluu sieltä 30 neliön hotellihuoneesta, nuorisojaosto möykkää altaassa rikkoen ainakin seitsemää noista kymmenestä kieltotaulusta. Pilvi pöllähtää niin pahasti ettei eteensä nää enää, varmaan lääketieteellisiin tarkoituksiin. Henkilökunta ei uskalla niille käydä sanomassa mitään koska perheenisällä on ihan varmasti mutka housussa. Eikä tietenkään voi sanoa siksikään että kohteen erivärinen nahka oikeuttaa rasistikorttiin, se nyt on vaan saatana kaikkien suvaittava. Väkisinkin tulee mieleen yks kotimainen vähemmistö noiden käyttäytymisestä mut eipä puhuta ääneen koska ei saa koska rasisti. Anteeks nyt joka vitun suvakille ketä loukkasin sanomalla ääneen. Takaisin asiaan, eli siis eipä vituta yhtään lähteä huomenna pois ku noi häiriköt tuli. Oonko minä nyt rasisti kun lähen? Vai pitäiskö minun vaan hammasta purren kestää niitä ja hyssytellä vaimoa että tosi mukavaa meillä täällä nyt on eikä nuo häiritse meidän elämää yhtään, minulla ihan muuten vaan on tuo 911 tässä luurissa valmiiks näppäilty? Joo, rasisti. Hyssytellä pittää ettei olis.
Nyt vaikeni yläkerta hetkeksi, tuolla yläpuolella pörräävällä poliisikopterilla saattaa tietty olla myötävaikutus siihen että meksikolaiset maastoutuivat. Mä alettiin taktisesti päiväunille jos vaikka käy niin että yläkerran väki pistää ticoticoa koko ens yön. Vaimolla venyi päiväunet yöuniks samoilla tulilla, mie katoin paikallisten vaaliväittelyä ja minulle kirkastui kristallin lailla kenen joukoissa seisoisin amerikkalaisena. Donald Trumpin. Tuo Hillary on kyllä niin hissukka ja vässykkä eikä osaa perustella mitään kantojaan ja nuo sen näkökannatkin on ihan vitun vammaisia. Suomen demareihin sopis ku nyrkki persiiseen hyssälän ja urpilaisen jatkoksi. Kylläpäs alkoi vituttamaan tuokin. Nyt nukkumaan, kohta soi kello. Tänään en ostanut T-paitaa. GN.
