Day 9, Honolulu
Taas on 1.9. eli joko hääpäivä tai kekkosen syntymäpäivä. Kyllä kai minä sen jo nyt muistan ulkoa, hääpäivä se on. Kolmas. Kekkosen synttärit on kai ylihuomenna. Ihan ensimmäisenä pulahtamaan Waikiki Beachiltä tyyneenmereen. Hotellilta mereen on noin 80 metriä, eli vois siinä käydä rypemässä useamminkin. Vesi oli lämpimämpää kuin altaassa. Aallot oli mukavia, semmoisia metrin korkuisia, kivasti keinutteli läskiä. Ja helevetin suolaista oli tuokin vesi.
Suolaisesta vedestä tuli mieleen yks Edu Kettusen lyriikka. Edu on minun mielestä kovin sanoittaja suomen kielellä. Mie suosittelen tutustumaan tarkemmin, sillä on melko laaja se katalogikin. Ja tuosta Edusta tuli mieleen yks suruvalittelu jonka jouduin yhtyeen puolesta eilen näppäilemään, hyvän ystäväni ja entisen keikkamyyjämme hautajaisiin. Siinä siteerattiin yhtä Edun biisiä. Surullista. Kuolema tulee itse kullekin ja niin sen pitääkin, mutta väärin on se kun se tulee liian nuorena.
Laiton taas toimiston pystyyn tuohon altaan reunalle ja kaikki työt molempien tilaajien suhteen sain just tehtyä kun alkoi hirmuinen sumutorvi soimaan. Nytkö se hurrikaani viimein tulee? Kanssaturistit eivät reagoineet hälytykseen juuri millään tavalla. Jotenkin minä kuitenkin ymmärtäisin että sillä hälytyksellä yleensä ottaen tarkoitetaan jotain kertoa. Respan ilmoitustaululla kun vielä oikein isolla luki että vallitsevan hurrikaanivaaran vuoksi harjoitushälytyksiä ei nyt sitten tehä, että se on tosi kyseessä jos nyt pillit soi. Valistuneena eurooppalaisena mie menin kuitenkin receptionistilta kysymään hädän laatua. Nou hurricane, nou fire. Just some elderly mummo oli vahingossa vetäissyt palohälytyskahvasta yrittäessään tilata hissiä. Ignacio kääntyi pohjoiseen just ennen meidän saarta ja on nyt heikentynyt jo luokkaan kaksi. Jimena on vielä vitosluokan myrsky mutta monen päivän päässä meistä jä näyttää uhkaavasti kääntyvän sinne pohjoiseen sekin.
Toinenkin epämiellyttävä mutta pakollinen työhomma olis vielä tehtävänä. Meidän levy myöhästyykin kaks viikkoa ja siitä pitää kirjoittaa medialle aamuks tiedote. Taidankin tarinoida sen saman tien livenä tähän:
Turmion Kätilöt-levyn julkaisu siirtyy.
Turmion Kätilöiden aiemmin 11.9. ilmestyväksi ilmoitettu Discovibrator-albumi viivästyy kaksi viikkoa. Levy on saatavissa kaikista fyysisistä ja digitaalisista levykaupoista perjantaina 25.9. Viivästymiseen vaikuttavia seikkoja oli useita. Rumpalin koira söi kovalevyn joka sisälsi rumpuraitoja ja osa symbaaleista jouduttiin soittamaan vielä viime viikolla uudestaan. Herra Spektaakkeli kadotti toissa viikolla korkean ceen mutta nyt falsetti on taas hallussa. Myöskään MC Raaka Peen perheeseen syntyneet, jo toiset, kaksoset eivät millään tavalla nopeuttaneet viimeistelyprosessia. Yhtyeen mukaan kahden viikon lisäajalla levystä saatiin tehtyä ainakin 24% parempi. Tällä hetkellä saksalaiset urakoitsijat painavat levyä jo prässit punaisena. Uusi ilmestymispäivämäärä ei kuitenkaan vaikuta levynjulkaisukiertueen päivämääriin tai paikkoihin.
Aamulla katselin kun ne ihmiset tuolla isossa järvessä menivät vaikka minkä näköisillä laudoilla että olishan jotain tuommoista mukava kokeilla. Mut en minä nyt saatana mihinkään surffikurssille lähe. Aikuiset miehet ei kursseja käy eikä käyttöohjeita lue. Äsken kun kävin Food Pantrystä kaljaa ni huomasin että siellä oli semmoisia pieniä lautoja myynnissä. Ostin samalla semmoisen. Hotellilla vaimo juutubetti mulle malliks videon miten sillä ajetaan. Sehän onkin vain semmoinen lauta millä kurvaillaan mahallaan. En tosin näe yhtään syytä miks sillä ei vois ajaa seisaillaan myös. Aion ainakin kokeilla. Heti aamulla. Raportti seuraa perästä. Havahduin kaupassa myös siihen että minulla ei ole vielä Havaiji-paitaa. Nyt on, kato ite:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti