maanantai 19. joulukuuta 2011

TK poissa kotoa, Nosturi HKI

17.12.2011 Lauantai. Niin, kukin vuosi on pyritty päättämään mahdollisimman tyylikkäästi ja yleensä se viimeinen finaali on pelattu kotikentällä Kuopiossa. Tällä kertaa logistisista syistä vähintään yhtä tyylikkäästi se tehtiin Helsingissä, venuena Nosturi. Eri suunnista saatujen arvioiden mukaan tansseissa oli 750-850 osallistujaa, oikein mukavasti. Muitakin esiintyjiä oli: Rage My Bitch, Fear Of Domination ja Shade Empire. Noista jälkimmäinen on huhujen mukaan tekemässä uutta tuotantoa ja mie ootan sitä kuin homo puuroa. Noh, meille oli taas arvottu viimeinen soittovuoro joka alkoi hyvin epäkiitollisesti vasta klo 00.15, toisaalta tällä kertaa se ainakin mulle passas kun oli tarkoitus tutustua pitkästä aikaa alkoholin saloihin.

Pari lonkeroa mie siinä varovasti naplailin sillä välin kun rouva meikkaili ja ihan vähän ehkä kiukutteli vaatteiden valinnan vaikeuden suhteen. Meikkaaminen on muuten yhtä kuin sminkkaaminen, ettäs tiijätte, minäkin tiedän nyt. Ens puraisu kaheksan viikon jälkeen ei ollut ihan niin timangia kuin odotin, hiivalle maistui ja alkoholille. Ei oikein lonkerolle ollenkaan. Itku meinas tulla silmään. Kaikkien meidän yhteiseksi onneksi se oikea maku alkoi kuitenkin iltaa kohti sit löytymään. Saatana jotta säikäytti.

Koskapa äänenlaatu oli tarkastettu jo aiemmin päivällä ja itse akti on vasta myöhemmin illalla ni nytpähän kerkes jotain muuta kikkailemaan. Käytiin alkuillasta rouvan kanssa yhden tutun kätilön valmistujaisissa, siis niinku ihan oikeen kätilön. Se oli just käyny loppuharjoittelunsa tekemässä Sambiassa, pieniä ja ruskeita ihmisen poikasia olivat pyöräytelleet valokuvien perusteella melko vaatimattomissa olosuhteissa. Totta kai minun olis pitäny sille lahjaks viedä kätilöpaita että se olis voinu sillä työpaikan pikkujouluissa rehvastella, vaan enhän mie ajoissa tämmösiä asioita ikinä tajjuu. Paremmin kuin nyrkki persiiseen sopii tähän kuvaksi viikon osuvin iltalehtiotsikko. Sivistymättömille tiedoksi että julkaisimme Hoitovirhe-nimisen albumin vuonna 2004.

Positiivinen juttu on muuten semmonen että kun toi Finnair on lähteny myös mukaan tuohon halpalentokilpailuun, ni esim nyt meikä lennähti keikalle ja takaisin (KPO-HKI-KPO) hintaan 63,22€!!! VR:n vehkeellä sama olis kustantanut 124€ + 10lonkeroo + 2 lihapulla-annosta muuseineen? Silkkaa säästöä koska koneessa kerkee hätäseen yhen gintonicin juomaan halutessaan. Tosin tässä finnairin vaihtoehdossa taksi kentältä akan kainaloon maksaa enemmän kuin lento Kuopiosta Helsinkiin, hullunkurista, mutta totta. Niitä paikallisbusseja en osaa käyttää, älkää ees ehotelko!

Niin siellä valmistujaisissahan jouduin ihan pakosta pari skumppalasia maistelemaan ja mukavasti oli poijat jättäny mulle pukuhuoneeseen lonkeriakin jemmaan. Näillä keinoin ihan oiva keikkakunto tuli ja  huomattavasti paljon mukavampi oli suoltaa taiteellista antia kuin muutamalla edellisellä keikalla. Ilmeisesti sävelten osumatarkkuuskin oli vähintään kohtalainen koska siitä ei ainakaan professori Tegelman jälkikäteen huomautellut. Niin, Mikkohan oli syksyn aikana huorannut Hectorissa semmoset rahat että oli vara tulla yks meidän keikka tekemään välillä, nätisti ajateltu. Lampuissa meillä oli pitkästä aikaa Piispa Eerik, koska Jopille sattui tulemaan ripuli ja ilmeisesti ihan kakkaakin housuun. Eerik teki meitä taannoin ihan vakituisesti kunnes tajus että Apulanta maksaa parempaa palkkaa. Näille kummallekaan teknikolle ei aiota keikasta mitään maksaa, ajateltiin että tämmöset pikästäaikaa-keikat menee niinku työelämään tutustumisena (TET). Helevetin hyvä oli omasta mielestä se keikka, ainakin se siltä tuntui.

Naamanpesun ja nimmarisession jälkeen kerkes hätäseen vielä shottisessiolle Bar Bäkkäriin. Siellä yläkerrassa juttelin tiskin päässä jonkun tutun naisen kanssa, muistan tilanteen, mutta en muista kenen kanssa? Voitko ilmoittautua koska tapahtumalle on todistajia. Häirihtee hieman kun koko ryhmä muistaa tämän mutta kukaan ei muista sinun henkilöllisyyttäsi! Poijat hotelliin ja mie rööperiin, aamulla toivat hannun matkalaukunkin ihan (Petran) kotiovelle, kiitos. Juujuu, luistin roudauksesta, anteeks. Ens kerralla kannan kahella kädellä korvaukseks.

Hirmu krapulan järjesti, oli kai se odotettavissakin. Pahhaa teki vielä sunnuntaina iltakoneeseen astuessa. Ei se ihan buttoniin menny sekään. Jonottaessa joku ranskalainen puppelipariskunta talsi toistuvasti mun varpaille ja luuli että korvaukseks tyhmyydestä riittää "i'm sorry, i'm sorry", teki aika kovasti mieli pistää käkättimiin simultaani-iskulla molempia ja kuitata "i'm sorry, i'm sorry". Krapulalla oli varmasti oma osansa tähän kiukkuun. Sit tosi viisaana tein joutessaan check-inin netissä ja varasin olevinaan hyvän paikan, 1C. Paskan vitut, ensimmäinen rivi, selkä menosuuntaan, selkänoja ihan pystysuorassa ja selän takana matkatavararuuma vain muoviseinän eristämänä. Siellä työmiehet lastatessaan paukuttivat ehkä tuhat matkalaukkua hannun takaraivoon niin että ai saatana että minua kiukutti. Lohdun hiven oli se että lentorouva huomasi suunnattoman tuskani ja siirsi minut riville 7 vapaaseen jakkaraan, kiitos. 

Tästä en onneks kerenny juurikaan innostua kun kapteeni kerkes kertomaan että Kuopiossa on sit tullu mukavasti lunta. Olis voinu kapteeni tulla mukaan ilman lapasia kaivamaan mersua hangesta lentokentän parkista siinä krapulassa, hyihän vittu että ei ollu mukavuus siinä läsnä! Ja tasasemmin se olis voinut laskeutua, en oo aikoihin pelänny noin oikeesti lentokoneessa, varmaan ääneen huutelin jeesuksia ja saatanoita vuorotellen. Saattoi vaikuttaa krapula tuonkin tunteen herkkyyteen.

Kaiken kaikkiaan vuosi oli hyvä, kiitoksia tasaisesti kaikille ketkä näihin seikkailuihin osallistuivat. Ens vuonna keksitään taas uusia kujeita ja keikkapäivämääriä lienee tarkoitus teille jouluaattona julkaista vähä niinku lahjaks. Sillä välin sinä voisit ihan hyvin käydä äänestelemässä meitä TÄÄLLÄ LINKISSÄ. Toki tietysti sillä edellytyksellä että siihen on mielestäsi aihetta.

Keväällä on se yks toinen äänestys johon voin antaa teille pari vinkkiä, haluatte tai ette: Saulista tulee presidentti, niin ikään halusitte tai ette. Sinänsä harmi koska noin älykkäälle ja taitavalle äijälle olis tarvetta talouselämän puolella, menee taidot hukkaan presidentin tehtävässä. Pekka on ihan joutava höpöttäjä, älkää äänestäkö sitä. Jos Pekasta tulee presidentti niin muu maailma nauraa sille ja meille  vielä enemmän kuin suomalaisten timeline-väärinkäsitykselle. Pekka ei oikein tiedä koskaan mistä puhuu, telkkarissa puhui just tänään stand up-yrityksistä vaikka käsittääkseni aiheena olis ollut start up-yritykset, hyvä Pekka! Vielä joutavampia ovat sitten Pekan lisäksi kaikki muut ehdokkaat, se yks vasuri yrittää nyt nuorekkuudellaan ja tavismaisuudellaan kalastella teidän ääniä. Älkää menkö lankaan, se on vasuri, niihin ei pidä kenenkään demokratiaan uskovan luottaa. Ja se Eva Biubau se vasta joutava onkin, sitä ette ainakaan äänestä, äänestäkää vaan Saulia. Netissä muuten väittävät että tätä kirjoittaessani Bon Jovi on kuollut??? Mit vit???

Eikös se tää vuosi oon sitten tässä? On se, veikkaan villisti että vuoden päästä lopputilitystä kirjoittaessa on moni asia eri tavalla sekä TK:lla että Hanella?!?

Tsaui!

tiistai 13. joulukuuta 2011

H poissa kotoa, New York NY, day 5

11.12.2011 Sunnuntai. New York, NY. Aamuseittemältä aamukävelylle, ihan niinku olis ollu asteen verran pakkasta. En oo ihan varma mut saattoi olla että Jennifer Aniston käveli vastaan, saattoi olla, en kysyny! Perinteisiä postikortteja ostin muutaman, älä loukkaannu jos just sinulle en lähetä, vain muutaman ostin. Postimerkkien löytäminen olikin sitten pykälää vaikeampi juttu, mutta onnistui lopulta. Hampurilaispilan tekeminen jäi seuraavaan kertaan, sen verran meni aikataulu kireälle.

Metrolla mentiin yläkaupunkiin ja Central Parkin laidalla sorsat kuvattiin. Sit alkoi se hermojen kiristely, nimittäin täällä on kaik putiikit myös sunnuntaina auki ja voin sanoa että joulu näkyy katukuvassa, ai herra! Mie luulin että suomalaiset hölömöt hössöttää joulun taikaa mutta nämähän ne vasta siinä suhteessa hölömöjä ovatkin.

Parissa vaatekaupassa piti 5th avenuella käydä, mutta näihinhän pitää saatana jonottaa, paitsi tietty niiden jotka tulee limusiineillä. Noh, meillä ei sattunut siinä limua olemaan ja muutenkin vaikutettiin huithapeleilta ni jonotettiin sit yhteen. Minnuu ahdisti sekä jonottaminen että se kauppa, Hollister oli nimeltään ja vissiin oikein muotijuttu. No oli siellä ihan jees rojua, elävät mallinuket ja ihmisen kokoisia mainosmuijia seinillä jotka oli tehty screeneistä, mut tunnelma oli paska ja ahdas. Dieselin kauppaan päästiin ja tumma poika (ei hetero) yritti väkisin myydä mulle laukun (ei heteroille sekään) ja jäsen J:lle kengät, harhautettiin se.

Tällä kertaa tämä riittäköön. Nyt homolentosukat jalkaan, taksilla kentälle ja airbusilla Helsinkiin. Taksin kuljettaja oli nimeltään Alexander Henao-Aristizabal, ai mistäkö tiijän? Otin kuvan sen taksiluvasta heti kättelyssä siks että löytyy todisteita jos se ryöstää meidät, perusjuttuja ameriikassa!

New Yorkista jääny maku on oikein jännittävä, mie voisin asua siellä mielelläni. Mukava ja leppoinen meininki oli kaikkialla muualla paitsi 5th avenuen jouluruuhkassa. Kotiin päästyäni kaivelen vähän osviittaa Manhattanin vuokratasosta ni vois huvikseen laskeskella minkä laatuisella hommalla siellä eläis, vaimon sais varmaan mukaan lähtemään, enhän mie nyt ilman häntä. TK-kiertueet täytyis tietty olla tiukemmin kausiluontoisia että ne kannattais sieltä soittamaan tulla. Muilta osin ainakin hintataso oli hyvinkin järkevä, väittäisin jopa että halpa. Paitsi tietty jos meet ostamaan vaattees limusiinillä 5th avenuelta, alushousut haet Tommy Hilfigeriltä ja kellos ostat siitä naapurista Rolexilta.

Onhan siinä toki sekin vaihtoehto että ens kerralla kävis länsirannikon meiningin arvostelemassa? Mut sen verran jätti hampaankoloon että ens kesäloman arvioitu suunta on suurinpiirtein selvillä, ameriikkaan ja ajan kanssa. Turvallisuusasioista en olis huolissani, meitä ei ainakaan tällä viikolla ammuttu kertaakaan ja pyssyjäkin nähtiin vain poliisilla. Turvallinen maa, mitä ne höpöttävät?

Kiitosta liputtaisin matkaseuralle, mukavaa oli. Jos joitain tarinoita on liioiteltu tai ehkä hieman väritelty niin olkoon se vain minun käsitykseni niistä asioista ja tästä maailmasta, sori! Kimmolle tietysti kiitos lätkälipuista ja illallisesta. Päätin just että seuraavasta kesäloman tapaisesta vietän viikon New Yorkissa ja toisen Los Angelesissa, sen se vaatii että mielensä päähän pääsee. Huomisen tasoittelen rytmiä ja tiistaina tartun härkää sarvista työolosuhteissa. Tiistaina on muuten minun osaltani muistaakseni ensimmäiset Henkan pikkujoulut tyystin tipattomana, ajattelin tutustua alkoholiin uudestaan vasta ensi viikonloppuna. Jos sinulla ei oo vielä kutsua pikkujouluihin ni otapa rohkeasti yhteyttä ja hane järjestänee!

Ens viikonloppuna sit onkin Nosturissa Kätilöiden XXXmas eli Metalorgy, sinä juuri saat tulla sinnekin. Just nyt en itse muista oliko se perjantaina vai lauantaina mutta otapa sinä nuoremmuuttas selvää. Lipun voit ostaa tästä linkistä! Minä nimittäin lennän takas Helsinkiin viimeistään perjantaina koska on niin kova ikävä omaa rouvaa!!!

Seuraavan kerran saatan bloggailla vasta sit kun alkoholi antaa näihin tarinoihin oman mausteensa, ei mun elämässä muuten näytä olevan mitään lukemisen arvoista kerrottavaa. Tämän retken raportti lie tässä jos loppumatka ei poikkea suunnitelmasta pahasti. Juuri nyt hanen sijainti on Finnairin Airbus 330 Kanadan ja Islannin puolessa välissä. Maanopeus on 1051km/h. Korkeus on 11588m. Ulkoilman lämpötila on -86*C ja myötätuulta on 212km/h. Helsingissä vaihdan konetta viiden tunnin päästä ja unirytmi se on muuten taas ihan vitun sekaisin.

Tsaui!

H poissa kotoa, New York NY, day 4

10.12.2011 Lauantai. New York, NY. Aamukuus ja ameriikan kukko huus. Mun uudet unilääkkeet on kyllä loistavia, puolikkaalla napilla saa vitun syvät ja tasan kuuden tunnin unet. Kylläpä hanen elämää nyt hivellään joka laidalta. Ihan varma en oo uskaltaisinko lähtee jo tähän aikaan yksin etsimään aamupalapaikkaa Manhattanilta lauantai-aamuna, paskat, lähen kuitenkin. Se juttu että "city that never sleeps" on muuten ihan fuulaa. Pojotin just keskellä tietä 6th avenuen päässä ja katsoin kohti toista päätä. Näin kolme liikkuvaa taksia mut en yhtään ihmistä. Niissä takseissa tosin todennäköisesti semmoiset oli, mutta kyllä tämäkin city sleeps, sanon mie!

Parin tunnin aamukävely ja erilaisia (hauskojakin) heräteostoksia. Tämän päivän ohjelmaan olen alustavasti itselleni suunnitellut seuraavaa: Central Park, Ground Zero/Freedom Tower, metrolla ajelua, yksi pila hampurilaispaikassa ja iltapimeällä Times Square ja Pablo Fransiscon keikka. Ohjelman onnistumisprosenttia arvioin tällä samalla palstalla sitten kun te heräätte ja mie alan nukkumaan. Unohin muuten sen aamiaisen kokonaan äskeisellä kierroksella joten herätän huonekaveri J:n ja otan sen väkisin (mukaan).

Sen verran tuosta hampurilaispaikasta, kävin eilen siinä. Se on maailmankuulu kioski Shake/Shack tuossa Madison Square Parkissa ja siihen on iso jono koko ajan kellon ympäri. Niille annetaan tilattaessa oma etunimi ja sit ne antaa sulle semmosen värinähälyttimen. Kun safka on ready ni se hälytin alkaa tärisemään ja tumma rouva kioskin luukusta huutaa sun nimeä kaikille kovaan ääneen. Sit sä saat sieltä sen safkas sekä kuitin jossa se nimi myös lukee. Saatoitte siis päästä jo hajulle pilan laadusta, mutta liitän tähän kuitin todisteeks jos se onnistuu hyvin. Aika ajoin koostuu hannun elämän hauskuus hyvin pienistä asioista. Edit: Hauskuutusta en kerenny tekemään, tää kuitti on ekalta käynniltä.

Isojen pömpelien sortumapaikan kävin katsomassa ja uutta tornia siellä nousee kovaa vauhtia, melkoinen työmaahan tuolla oli ja turistia vilisi. Wall streetia pitkin siitä China Towniin ja Little Italyyn. Jälkimmäisessä söin just yhden tämän elämäni parhaista pizzoista, voe äiti että oli hyvvee. Todella outoa oli se kuinka veitsellä leikaten wall streetin tunnelma muuttui china towniksi, yhdellä suojatiellä se suunnilleen tapahtui. Ja ihan sama homma kun kiinalaisuus vaihtui little italyyn, hämmentävän sovittu tonttijako.

Nyt pieni päivälepo ja sit yläkaupungin suuntaan, kyllä täällä katselemista olis pitemmäkskin aikaa jos sitä aikaa vaan olis. Semmosen omituisuuden näin että kun täällä on keskustassa pikkusen tiukassa nuo parkkipaikat ni olivat keksineet laittaa päällekäin noita autoja kuten kuvasta näkyy, viksua!

Eilen illalla muuten huomasin taksin ikkunasta kun kuvasivat 30 Rockia tuossa kadun varressa ihan isolla meiningillä, statistin paikkaa huutelin vaan eivät tarvinneet. 

Just kotiuduin iltameiningistä. Paljon oli lamppua laitettu Times Squarille, ei ollu mittään järkee siinä. Yllä olevassa screenissä näkyy myös meitsi, 8mk sille joka löytää ekaks! Väitän kuitenkin että ihan kohta jokkiin abu dabin öljypohatta laittaa kylälleen vielä enemmän, ihan vaan vittuillessaan. Sit käytiin se Pablon keikka katsomassa, koskapa työmatkahan tämä oli eikä suinkaan hurvittelua. Hyvä oli Pablo ja toinen lämmittelevistä neekereistä. Saan sanoa neekeri koska he itsekin esityksissään kutsuivat itseään noin ja se kuului olennaisena osana aktin taiteelliseen sisältöön. Homobaarissa käytiin myös, mut siitä ei enempää koska se oli vahinko, oikeesti. Homoja saan sanoa homoiks ihan vaan jos haluan. Ja just nyt haluan.

Yks vika on ameriikkalaisessa systeemissä. Ostoksen maksamisen vaikeus nimittäin. Kun hinta lävähtää pöytään ni siihenpä kuuluu joissain tapauksissa laskea päässä vielä vero päälle ja siihen summaan lisätään 10% vielä tippiä. 15% lisätään jos palvelu oli oikein hyvää. Sitä veron lisäämisen tarpeutta et voi mistään päätellä, etkä sitäkään että onko tippi jo laskettu valmiiks laskun summaan. Sitten jos vielä meksikolaiset on lisänny siihen hinnastoon niiden annosten kalorimäärät ni voi mennä herkempi numeroissa sekaisin ja alkaa kyselemään montako kaloria on yks dollari luullessaan että kalori on meksikon rahayksikkö. Ei ole mitn logiikkaa siinä, eikä myöskään setelien fyysisessä koossa. Huonekaveri J:n piti leikata kaikista seteleistä toisesta päästä 2cm saksilla pois että sai ne mahtumaan eurostandardit täyttävään lompakkoon. Lompakon käyttäminen on muuten homoa, taskut ovat parempi väline. Kolikoissa ei ole täällä myöskään mitään järkeä, niistä puuttuvat numerot. Niissä on vain jotain ukkeleiden kuvia eikä mitään viitetä niiden arvosta? Siksipä olen niillä heitellyt lähinnä kodittomia jotka väittävät olevansa veteraaneja mutta ovat todellisuudessa vain laiskoja narkomaaneja. Kadullakin nukkuvat joissa elizabeth ardenin merkkilakanoissa!

On täällä myös vastakkainen esimerkki logiikasta, katujen numerointi ja suuntaisuus. Onpa helevetin helppo ummikon suunnistella kun kartalla kaikki pystysuuntaiset viivat on avenueita ja vaakasuorat streetejä. Molemmat ovat vielä numerojärjestyksessä. Haistakoon paskan se joka keksi antaa kaduille esim presidenttien nimiä, ison paskan. Logiikan huipentaa vielä se että kaikki kadut on yksisuuntaisia ja joka toista ajetaan joka toiseen suuntaan. Tämän varjolla paskan saa haistaa esim kuopion kaupungin liikennesuunnitteluviraston viskaali. Niin että haistapa paska!

Huomispäivä täällä vielä kikkaillaan ja sit iltakoneella himaan. Täällä päässä se on sunnuntai-iltakone ja toisessa päässä maanantain aamukone. Just kun sai rytmin kääntymään ni pitää alkaa kääntämään sitä takas, ei miellytä se laisinkaan, vittumaista touhua. Nyt rytminsäätönappi huuleen ja unille.

H poissa kotoa, New York NY, day 3

9.12.2011 Perjantai. New York City. Aikainen herätys aurinkoisessa Phillyssä. Continental aamiainen ja sit lähetään ajelemaan isoon omenaan. Ennen sitä kuitenkin metsästämään jäsen H:n kameralaukkua kameroineen. Parit potentiaaliset ravitsemusmestat ratsattiin vaan ei tärpännyt, joten lie pitkäkyntinen tehnyt sillä bisneksen. Eipä jäädä sitä murehtimaan vaan lähetään New Yorkiin takas, hoitakoon vakuutusyhtiö tonnit tai kameran sille kelle ne kuuluu. Huonetoverilleni, jäsen J:lle opetin illalla sen verran ATK:n peruskäsitteitä että nyt se tietää mitä tarkoittaa Wi-Fi. Nyt se tosin kyselee joka baarissa ensimmäisenä "do you have Fifi?"

New Yorkissa ollaan, auto palautettu, kamat hotelliin, vessassa nopea feng shui ja sit kylille. Korkein pystyssä oleva talo, Empire State Building, käytiin tarkastamassa. Vitusti jonotusta ja kaupallisuuttahan siinä oli ennen kuin katolle päästiin, mutta vaikka kuinka oot New Yorkin kuvista nähny ni olihan se komeeta katseltavaa. Niiden kahen räjäytetyn tornin tilalle oli kasvanut jo yks melkein yhtä iso, huomenna vois käydä senkin tontin katsomassa sammakkoperspektiivista. Suu auki tuolla pitää enskertalaisen savolaispojan vippailla ja ihmetellä, mutta kyllä vaan NYC on minun makuun. Hommat on halpoja, ihmiset ystävällisiä, palvelua saa kysymättä ja se on hyvää eikä tungettelevaa. Kulttuureja on oikeesti ihan joka lähtöön ja minua se ei haittaa, hakkaraisteuvoa saa haitata.  Minun makuun on tämä, voittaa jopa Las Palmasin. Hymiö.

Meillä on komia hotelli keskellä Manhattania ja ikkunasta aukeaa näkymä Hudson Riverille (näkymä oikeasti alla olevassa kuvassa, ei tässä ylemmässä!), siihen mihin laskeutui se kone, ei se sama mikä törmäs kerrostalon seinään, tai kumpikaan niistä siis. Nyt pesaisen ihmisruumiiin ja lähen katsomaan amerikkalaista stand uppia Comedy Cellariin mikä on kuulemma maailman kovin paikka sillä alalla ja väittävät että koko käsite on pitkälti lähtöisin juuri sieltä. Sitten jonkin diskoteekin kautta köllölleen vissiin. Raportoin yöllä kuinka kävi. Jäsen H on tähän mennessä hävittänyt kameran lisäksi noin kuudet lapaset ja kolme pipoa and still counting...

Hyvät comedyt oli. Sattui jännästi että kun koneessa katoin tänne tullessa yhen huumorileffan ni se pääosan kaveri oli vetämässä stand upia tuolla klubilla. Pääsylipun hintaan kuului juoda siellä baarissa 2 juomaa, muuten ne ei päästäny sieltä pois. Ja toisaalta oli asetettu limitti että yks persoona saa ottaa siellä max kolme juomaa näytöksen aikana. Edes liisahyssälä sosiaalipuolueesta ei pystyis noin tarkkaan alkoholisäännöstelyyn, amerikkalaiset on taitavia tässäkin. Ei jaksettu tänään diskoon, syömässä käytiin. Lihan osaavat laittaa tässä maassa hienoihin muotoihin, ei yhtään keskivertosafkaa oo joutunu vielä syömään. 

Jos pelais lätkää päivät ni jaksaiskohan sitä itekin paremmin iltarientoihin innostua? Nimittäin philadelphiasta tullut huhu kertoo että lätkäporukan nuorempi poikamiessiipi olisi scorettanu siellä eilen muutakin kuin syöttöpisteitä?!? Mitäpä minä tuommosia enää ite mietin kun toisella puolen maapalloa odottaa koko maapallon paras akka tuhlaajapoikaansa kotiin. Vielä mie täältä tuun.

Nyt uninappi kielen alle ja haaveilemaan asioista. Tsaui!

maanantai 12. joulukuuta 2011

H poissa kotoa, Philadelphia PA, day 2

8.12.2011 Torstai. Philadelphia PA. Viime yönä siis ajeltiin JFK International Airportilta New Yorkista suorilla Philadelphiaan ja nukkumaan hotelliin jonka nimi oli muistaakseni Boutique Hotel, ihan saatanan hyvä ja kohtelias palvelu yötä päivää. Mie yllätyin oikein. Nukutti tosin ihan päin vittua ja outoja unia näytti. Hotellin ikkunaa ei saanu kiinni ja tummaihoiset tappeli ikkunan alla keskellä yötä. Eipä mittään, aamukävelylle hyvissä ajoin. Isoja on kerroshökkelit, piti niistä kuvia otella, niin isoja olivat.

Yks nyrkkeilyelokuva on kuvattu täällä ja kävin tsekkaamassa ne portaat missä se huusi jotain legendaarista mitä mie en tosin muista. Ja vitut se mitään siinä sit ees huutanu kuten tästä linkistä selviää! Patsas oli kuitenkin siitä ukosta veistetty siihen viereen ja jalanjäljetkin oli valettu rappusiin. Sinänsä hauskaa että Hanen tennareissa oli just sama pohjakuviointi kuin Rockylla. Sen kengännumero vaan oli ehkä 42 minun nelikymppistä käpälääni vastaan.



Nyt mennään pyörähtämään yhen suomalaisen jääkiekkoilijan kämpillä ja mennään illemalla kattomaan sen peliä (Philadelphia Flyers - Pittsburgh Penguins), eilen ne oli voittanu ainakin. Se asuu tuolla Haddonfieldissä New Jerseyssä, Tony Sopranon huudeilla. Ihan mukava nelikerroksinen hökötys on sillä siellä. Kaljat tarjos, en juonu. Omituinen kaupunki oli Haddonfield, viinaa ei myydä koko kaupungissa. Ravintolaan saa viedä oman pullon mutta ne perii siitä avausmaksun. Hölömöjä.

Eilen muuten ajettiin Camdenin läpi vahingossa. Se on koko ameriikan väkivaltaisin kaupunginosa tilastojen mukaan ja kuulemma maailman toisiks kuolettavin lähiö asua. Yle Teemalta tuli kuukausi tai pari sitten dokkarikin siitä, oikeesti pikkusen pelotti siellä. Onneks meidän vuokra-auto on semmosta räppineekereiden drive by shooting-mallia ni ei kummempiin ongelmiin jouduttu. Päät alhaalla vaan ajettiin ja lujaa. Äsken tuli telkkarista paikallisuutiset ja Camdenissa oli tehty eilen illalla vuoden 48. ihmistappo ampumalla? Mitä vittua? Kyllä, rynnäkkökiväärillä yks tapettu ja 3 haavoitettu. Ja hallille mennessähän navigaattori ohjas meidät taas sen alueen läpi, vahingossa. Menomesta on se, huomenna sinne heti uusiks.



Niin joo, lätkäpelissä käytiin ja omat voitti. Puitteet NHL:ssä on melkomoiset verrattuna Niiralan Monttuun, uskotteko häh? Pelin jälkeen käytiin heidän "bäkkärillään" ja sit kaupungilla syömässä jääkiekkoukkojen kanssa ja muut otti kaljoo, minä en. Mukavia ukkoja olivat koko porukka, meidän organisaation lisäksi Flyersistä lähti mukaan Kimmo, Scott Hartnell, Claude Giroux ja James van Riemsdyk. Poijat jäi vielä baariin, mie aattelin hotellissa alkaa kääntämään tämän unirytmin napeilla kun ei tunnu ilmankaan onnistuvan.


Pelissä muuten sattui pari outoa asiaa, ensikkäin näin livenä kun musta ukko teki maalin NHL:ssä ja toiseks, Flyers oli 5-3 alivoimalla kun niiden hyökkääjältä katkes maila. Sit Kimmo yritti purkua ja siltäkin katkes maila ja nyt niillä oli enää yks ehjä keppi vastustajan viittä vastaan eikä Penguins silti saanut maalia. Johtunee tietty siitä että siellä oli yks kuopiolainen puolustuksessa. Vaihdon jälkeen Kimmon pakkipari oli kysyny että mikäs juttu tuo oli? Oliko se sovittu temppu? Olisko hänenkin pitäny vielä heittää maila veke? Hauska matsi ja mukavaa oli. Aamulla aikaisin takas New Yorkiin, tsaui!