torstai 20. lokakuuta 2011

TK poissa kotoa, tilitystä kotimatkalla

19.10.2011 Keskiviikko. Suunnitelma on tämä: Ajellaan Frankfurtiin yöllä ja varhain aamulla paketoidaan kalusto DHL:n rekkaan. Lento lähtee vasta 15.20 joten kikkailuunkin on aikaa. Rytkönen laitetaan Lontoon koneeseen, se lentää sieltä Brasiliaan satanistibändinsä (Horna) kanssa parin viikon rundille. Muut lennetään Riikaan ja poijat sieltä Kuopioon, mie lennän Helsinkiin rouvan kainaloon koska minulla on sitä ikävä. Kuopion jaostolla on nopee vaihto mutta hanelle siunautui kuus tuntia kikkailuaikaa Riikassakin. Äkkiä luulis ettei matka Strasbourgista Helsinkiin vois kestää 25h, vaan kyllä voi.

Pers Over Europen saldona 4500 kilometriä, hienoja maisemia alppiteillä, 6 maata, hellettä Italiassa, 12 kaupunkia, 12 loistavaa keikkaa, 2 vapaapäivää, 20 uutta ruotsalaista ystävää ja muutama tuhat uutta TK-fania. Jokaiselle mukana olleelle iso kiitos reissusta, yhtään kusipäätä ei ryhmään sattunut, paitsi se fudut saanut brittiläinen bussikuski. Joka ikinen seurueessa ollut on kyllä paikkansa ansainnut minun ystävänäni ja toivottavasti minäkin heidän. Saksalainen kiertuemanageri Marcus joutui hieman tekemään töitä tittelinsä eteen, mutta viimeisen illan jujun toteutuksella hän sen lunasti. Aholan Kimmolle iso kiitos äänistä ja Hedelle valoista, näillä kahdella oli työpäivät jopa luvattoman pitkiä. Merch-kaverit tekivät myös työtä käskettyä hyvillä tehoilla, rätti ja levy liikahti hienosti. Makke Makkelainen ja muut lavamiehet palvelivat myös meitä vaikka siitä ei ollut sovittukaan, hienoja miehiä! Meidän manageri/kuljettaja Kapanen oli ehkä tärkein lenkki, ilman häntä olis jäänyt moni homma hoitumatta ja matkan hauskuusastekin puolitiehen.

Kaikki soittajat kansallisuuteen katsomatta olivat sitä mieltä että yhteisiä rundeja pitäis saada jatkossakin, ja ajatustasolla on jo jotain suunniteltukin. Teknikoista jokainen ilmoitti olevansa käytettävissä jos me heitä tarvitaan ja aikaa löytyy. Oman bändin sisällä on nykyään ollut hyvä meininki ja niin oli nytkin, tällä ryhmällä on helppo lähtee mihin vaan ja niin aiotaan vielä tehdä, saattepa sen nähdä. Näihin faktoihin, ja niihin Strasbourgissa halailtuihin aikuisten miesten kimppahaleihin vedoten, on aika helevetin haikea mieli.

Kapanen lähti viemään reissussa rähjääntyneen Alzhymerin takas Bielefeldiin, hyvin palveli sekin. DHL:n kusipäille kiitos siitä ettei keretty Frankfurtin kentällä edes syömään. Alkoivat aamulla väittämään etteivät voi kuljettaa kitaroita?!?! Teillähän se helevetin hyvä kuljetusfirma piti olla? Joutui heille voimakkaasti painottamaan että he kyllä itse toivatkin ne samat kitarat Saksaan, että pohjoiseenko päin on niitä vaikeampi kuljettaa? Yhtiö joka kuljettaa Formula 1-organisaatiota ympäri maailmaa ei selviä muutamasta kitarasta? Kaks tuntia meni siinä taistelussa. Kapanen yritti vielä varastaa siltä uunolta lainaamansa mainoskynän, ni eikö vitun natsi juossu perässä ja haki sen pois. Haistakee esimerkiksi paska!

Mulla olis yks idea. Vanhoilta ihmisiltä tulisi mielestäni kieltää lentomatkustaminen. Niillä on kuitenkin eläkkeellä vaan aikaa ni ajelisivat leppoisasti junilla ja risteilyaluksilla. Krapulaiset muusikot saattavat joutua jonottamaan check-inissä väsyneillä ruodoillaan hyvinkin pitkiä aikoja jos marjatan täytyy siinä jonon keulilla alkaa varmistelemaan että koneessa tarjoiltavassa stroganoffissa ei varmasti ole porkkanaa kun se on sille allerginen ja sillä alkaa kutiamaan perse ja kainalot. Saatana kun tuli pitkä lause. Perkele.

Onko mitään tympeempää kuin tuntikausien lentokentällä venaaminen yksin, ja tämä Riika kun ei kuitenkaan mikään Heathrow ole. Joka baarissa oon jo sämpylän ja red bullin nauttinut, toinen kierros alkaa just. Kallista on red bull täällä, itävallassahan sitä kasvaa pellolla ja se on paljon halvempaa.

Deathchainin Repe lentää mun kanssa samoihin aikoihin Helsinki-Vantaalle jostain. Mun pitäis luovuttaa sille Osasto A:n auto sieltä lentokentän parkista lainaan. Jotta tää ei menis liian helpoks ni laitoin vähän haastetta peliin ja sen parkkilipun nahkarotsin taskuun. Nahkarotsin laitoin bassoräkin vetolaatikkoon ja bassoräkin laitoin menemään siihen DHL:n rekkaan. Joten se parkkilippu on jossain päin Saksaa ja minä en, eikä Repe.

Semmosta vielä että tuli just täyteen 3kk sähkötupakointia ja seukkausta, kummastakaan en oo haksahtanut eikä kummastakaan näytä olevan paluuta entiseen ja hyvä niin. Mie taas raportoin joskus jos mun elämässä jotain tapahtuu. Tsau!

Hane at Riga airport.

tiistai 18. lokakuuta 2011

TK poissa kotoa, La Laiterie, Strasbourg FRA

18.10.2011 Tiistai. Erikoishommia näin viimeisen keikan kunniaks. Nimittäin lokaali yleisradio tulee tekemään jonkin reportaasin kätilöistä ja asioikseen, weird? Ensin kuitenkin normaalit aamutoimet eli tussin peseminen naamasta tärpätilla, anteekspyytely respassa ja sitten tutustuminen paikalliseen keittiöön (Burger King).


Pitäisköhän soittaa Elisan asiakaspalveluun ja pyytää yöllistä käytöstä ja sanavalintoja anteeksi? Herra voisit muutenkin alkaa antamaan näitä minun syntejä anteeks jos mitenkään mahollista?

Asiaan. Kierroksen viimeinen esiintyminen tapahtuu tänään paikassa nimeltä La Laiterie, näkyy tuossa bändilistassa olevan tuommosia lili äleneitä ja pili tälenttejä ja anthraxeja ja slayereitä, eli ihan uskottava mesta vissiin. Ranskalaisessa Strasbourgin kaupungissa sijaitsee tämä. Helevetin iso lava on muuten, rundin isoin. 800 henkee mahtuu saliinkin, hyvät on puitteet. Pään sisällä olevat puitteet on taas ihan päin vittua. Minkähänlaista juomaa se skumppa taas oikein olikaan? Nyt aikataulutan itselleni päiväunet jossain komerossa ennenku ne telkkariviskaalit saapuu. Niille pitäis vetää maalit naamassa joku biisi soundcheckissä, illalla kai kuvaavat offstage-meininkiä, voi kun tietäisivät mihin paskaan kätensä lykkäävät.

Jollain saksalaisella perheenäidillä oli menny hieman hiekkaa pimperoon kun sen päälle oli roiskunu vettä keikalla. Tuolla sen Painin message boardilla vaahtoo aiheesta, ja niiden kiertuemanageri nohevana yrittää ojentaa meidän solisteja olemaan sylkemättä yleisöön. Ei se rouva olis kuulemma Rydin kulliakaan tahtonu nähdä. Vissiin haastaa meidät tai pääesiintyjän oikeuteen.

Ensikertalaisena ranskassa voisin kertoa mitkä asiat täällä on päin vittua. Semmoisia ovat mauton ruoka joka paikassa, niin ikään mauttomat ja paskat TV-ohjelmat ja viimeiseksi töpselit. Näihin pistorasioihin ei normaalin ihmisen välineitä saakaan kytkettyä koska näissä on semmonen omituinen tappi. Ja semmonen huomio että oikeesti täällä on aika monella patonki kainalossa ja kun liikennevaloissa tutkailin ni poikkeuksetta oli natiivilla patonki kojelaudalla. Ni sitten kun ja jos syötte täällä patonkia ni syökää vain ne päät, se välipätkä on salettiin ollut jonkun kainalossa. On täällä hyviäkin asioita, respan neiti puhui englantia. Paskaa on tosin se että kukaan muu ei koko maassa puhu.

Yhteiskuva otettiin koko ryhmästä tuossa lavalla ennen keikkoja, eli lopunajan tunnelma täällä on, mukava olis ollut jatkaa pitempäänkin mut toisaalta oma koti vitun kallis.

Hehheee, Ranskan poliisi soitti just kiertuemanagerille että peniksiä ei saa näyttää lavalla. Saksan polizei oli ilmoittanut ranskalaiselle kollegalleen että eilen oli saksan keikalla kulli vilahtanut ja nyt poliisi on tulossa vahtimaan meidän keikkaa. Uhkasivat suoraan putkalla jos pilejä vilahtaa.

Ja paskan vitut, nyt vietiin suomipoikaa 6-1. Poliisin vahtimaantulo olikin ruotsalaisten fuulaa, hyvin vedättivät. Lavalle mentiin ni mikeissä oli dildot teipattuna, kaikilla lavateknikoilla oli nenäkullinaamarit, tähreeni tuli vetämään Grand Ballin sukkahousuissa, rummut oli perunajauhotettu ja vesien tilalle oli vaihdettu vodkaa. Peruskällejä rundin päätteeks, rakkaudella.

Painin keikalle saattaa ilmestyä tänään kappaleen Dancing With The Dead aikana vessapaperoitu ja tanssiva Tutankhamon. Perusjekku, mutta toimii aina.

Vitun hyvä keikka muuten oli. Sali ihan täynnä ja porukka aivan liekeissä. Tähän on hyvä päättää. Pakataan Alzhymer viimeisen kerran ja lähetään synkkään ja myrskyiseen yöhön. Määränpäänä Saksa, Frankfurt Am Main ja siellä DHL:n varikko. Kamat rekkaan ja uunot lennokkiin. Tsau.

TK poissa kotoa, Strasbourg FRA

17.10.2011 Maanantai. Herätys marokkolaisten hotellista Stuttgartin liepeillä. Respassa rouva kysyy että teillähän oli neljä huonetta, kolme teistä on jo lähteny ja että melko bileet oli yöllä. Ach so, minä en niihin bileisiin ole syyllinen enkä usko tuota laskelmaasi sillä saman tien omista kotiloistaan kuoriutuivat Bobby, Pee ja Kapanen. Marokkolainen inttää edelleen että kolme lähti. Elä kehtoo valehella ja tilloo meille taksi.

Tähän kohtaan minun on erittäin tärkeätä lisätä kotiin päästyäni kuva, koska se muuten tod kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Kapanen saarnaa sukkasillaan hotellin rappusilla kuinka mukava on lähtee ajamaan Ranskaan kun on hampaat pesty ja hyvin nukuttu ja ollaan suihkunraikkaana hotellin jälkeen, huomaatte sitten kuvastakin että näin ei vissiin ole. Sukkasillaan se on sen takia että Bugatit on kädessä. Bugatit taas on kädessä sen takia että niitä ei uskalla laittaa jalkaan, alkais kuulemma viemään saman tien. Kapanen muuten irtosi äsken ruumiistaan ja on sen jälkeen puhunut itsestään vain kolmannessa persoonassa, hänen mielestään Kapanen on kuitenkin hieno mies.

Naapurissa sijaitsevasta viinakaupasta hieman aamiaistuotteita ja Ranskaan lähetään heti kun saadaan Kapanen kuosiin ja löydetään sille ajokengät. Painin ukkoin kanssa sovittiin että tänä iltana Strasbourgissa pidetään bileet koska meillä on siellä huomenna viimeinen keikka ja näin ollen yhteinen taipaleemme päättyy tältä erää. Yhtyeen hotellivastaavana varasin just seittemän ykköstä Strasbourgista, melko huimasti pompsahti hinta eiliseen hotelliin nähden mutta älä äiti huoli, on meillä rahhoo. Siitäpä puheen ollen, laitettiin Alzhymerin katolle semmonen antenni että näkkyy ne kanavat ajellessa, saatana. Lisään kuvan tähän myöhemmin. Bobby antoi just puhelinhaastiksen ylelle Metalrepublikeniin, melko leuhotukselta kuulosti se. Ruotsalaiset se lyttäs maanrakoon sekä soitossa että juomisessa.

Toimittaja: Mites on keikat menny?
Bobby: Urheilutermein omaa peliä on pelattu.
Toimittaja: Mitä se tarkoittaa?
Bobby: Suomi 6 - Ruotsi 1
Toimittaja: Entäs offstage, Tägtgren on maailmalla juomamiehen maineessa.
Bobby: Arvostan miestä, mutta en lähtis juomahommilla henkseliä paukuttamaan. Omasta ryhmästä löytyy huomattavasti kovempia tirehtöörejä.

On tässä kansojen välistä diplomatiaakin sen verran harrastettu että Kapanen juotti sen Metal Hammer-toimittajan eilen kuosiin ja juuri Ranskasta saamamme tiedon mukaan hänet oli yöllä ruotsalaisten bussissa hitleröity kattavasti tussilla. Sanoivat että siellä on huomisen venuen naapurissa käynnistymässä jokin massiivisempi juhla ja tarviis jonkun täällä vähän esittää skandinaavista tanssin mallia. Tuli just viesti Peteriltä: "We are waiting for you, these guys are lame." Kiellettiin svenssoneita ees yrittämästä, oottakaa että me tullaan paikalle, ja saman tien lähti Alzhymerin kokka kohti Ranskaa. Aateltiin että 5km ennen määränpäätä puemme itsemme pelkästään kenkiin ja kaulassa roikkuviin kiertuepasseihin. Paikalle tullaan Pandoran säestyksellä ja tontti otetaan näillä keinoin saman tien haltuun. Muille jaetaan taas vain hopeamitaleja.

Just jokin rekkahomo kiilas meiltä autobahnalla Hanen puoleisen peilin vinksalleen. Toivottavasti kyseinen gynther tajuaa olla pysähtymättä seuraavalle huoltamolle kusemaan, nimittäin me pysähdytään ja meillä on väkivaltaan soveltuvaa kalustoa mukana.

Hotelli Strasbourgista löytyi, tais lähtee hanelta varaushomma lapasesta, täällä on nyt 7 kertaa 2h+k ja ihan omat kylpyammeet joka ukolla, 28 sänkyäkin jos tiukkaa tulee. Great, ukko kylpyyn.

Juhlat käynnistyi Painin bussilla. Naapurissa sijainneen crackhousen tapahtumia siitä oli mukava seurata. Joku homopariskunta siinä suoritti keskellä yötä eroprosessin ikkunan kautta. Koko kalusto heilahti ikkunasta kätevästi koirineen päivineen. Naapurin rouva taas oli vetänyt herskaöverit ja ambulanssi sen vei. Siitäpä sitten baariin ja nokittelukshan se meni se drinkkien tilaus. Töhreeni tilas kymmenen ginitoniccia ni pakkohan minun oli siihen kakstoista viereen ostaa, täällähän se just kannattaa ku on tosi halpaa, just. Siitä pizzapaikkaan ja normaali sammuminen pöytään ja ruotsalaisilta taas perustussaus hanen nahkaan. Ympyrää sit kävelin tyhjässä ja autiossa Strasbourgissa. Samalla manasin kaikki Elisan työntekijät alimpaan hadekseen koska iNavigaattori ei saanu yhteyttä mihinkään, ja mie olin hukassa. Normaali ilta Strasbourgissa siis.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

TK poissa kotoa, Rockfabrik Ludwigsburg GER

16.10.2011 Sunnuntai. Pyhäpäivän keikkapaikkana on Rockfabrik saksalaisessa Ludwigsburgin kaupungissa. On synkkä ja myrskyinen yö. Alzhymer nielee asfalttia taas. Ruotsalaisten kuskin suosittelemana valittiin 70 kilsaa pitempi reitti mutta sen pitäis olla nopeampi. 525km siis olis taitettavana.

Tuomas oli tänään silmin nähden onnellinen, kun sai Ullansa viimein puhelimitse kiinni. Hane oottaa myös kovasti ens viikkoo että pääsee rouvansa huomaan Punavuoreen. Ei sillä etteikö täällä olis lystiä, kyllä muuten on. Täys bussillinen uusia ystäviä on hanella ja kumppaneilla. Sekä Engel että Pain teknikoineen ovat ihan loistavaa porukkaa kaikki, kellään ei oo mitään kiukuttelua ollut. Ei paljon parempia kavereita olis tälle matkalle voinut toivoakaan. Hyvillä mielin köllöttää hane Alzhymerin yläpunkassa, vetäisee uninapin huuleen, makuupussin vetoketjun kii ja toivoo heräävänsä 8 tunnin päästä Saksassa. Krooh & pyyh.

Herätys baijerilaisen Burger Kingin pihalta ja aamiaiseksi Extra Long Chili Cheese. Laila K oli vaatinut yöllä Kapasta pysähtymään vedoten liukkauteen. Tottahan se oli ollut, pakkasta liki 15 astetta ja tie jäässä, ei pitänyt Alzhymerin kesätassu enää. Ja just aamulla vielä otettiin aurinkoo ilman paitaa?!?! 300km jäljellä joten aletaas tyrkkimään taas. Olin viime yönä kuulemma hivellyt varpaillani Kapasen takareisiä, se oli vaan laittanu silmät kiinni ja ajatellu että meneepä tuo näinkin. Saattaa joutua kuulemma laittamaan illalla Bugatit jalkaan.

Hemmotteluaspekti nostettiin taas pöydälle ja niinpä hane varas netistä neljä ykköstä ens yölle. Ei ollu hotelli ihan kävelymatkan päässä eikä intialainen taksikuskikaan tiennyt paikkaa ihan heti, sit kun sinne Kapasen kanssa päästiin ni sehän oli kiinni koko paska ja marokkolainen non-hetero tuli kotoa käsin respaan jakamaan meille avaimia. Jossain tuolla Stuttgartin teollisuusalueella se oli, jännä nähä kuin sinne illalla päästään, mut halpa se oli vaikka ei taas mentäiskään.

Keikka on jo klo 20, mikä on hyvä että pääsee ajoissa nukkumaan. Ensimmäinen Smirnoff Ice, jonka aivan vaan lääkkeeks just otin, maistui tosin pelottavan hyvältä. Joku Metal Hammerin toimittaja tuli pariks päiväks mukaan tähän kulkueeseen, yritetään saada sille jotain kirjoittamisen aihetta. Ja Nuclear Blastilta on kuulemma tulossa tosi tärkeitä ihmisiä katsomaan keikkaa. Eiköhän niillä mee Heineken väärään henkeen ihan normisuorituksella eli ei paineita siitäkään. Kapanen oli käyny suihkussa ja vaihtanu verkkarit farmarihousuun. Ja arvatkaa mitkä kengät sillä on parhaillaan jalassa? Kyllä, Bugatit. Outo sunnuntai saattaa tulla tästä(kin), nimittäin Kapanen otti tuon Metal Hammer-toimittajan saman tien haltuun.

Ja kylläpä toimittajalta leuka loksahtikin, seuraavasta Metal Hammerista votte lukea ihan kuvien kera. Rytkönen hauskuutti natiiveja steariinihommilla, muutaman kynttilällisen joi sitä ja loppuihin uitti tietysti munansa, ihan normaali baijerilainen pyhäehtoo siis. Iso yleisö oli ja hyvä keikka, itsestä tuntui että ihan kiertueen parhaita ehkä.

Huomenna siis maanantai ja välipäivä. Ei tiedetä vielä viettäiskö tuon Saksassa vai Ranskassa, kun ei tiedä vielä tästäkään illasta että juhlisko vai lähtiskö nukkumaan. Vaikeita asioita.

lauantai 15. lokakuuta 2011

TK poissa kotoa, UFO Brunico IT

15.10.2011 Lauantai. Huhhuh, nyt on muuten krapula, ihan täydellinen krapula. Sammuin ruotsalaisten keskuuteen. Niillä oli tussi. Lisään kuvia tähän myöhemmin. Toivottavasti tämäniltainen keikkapaikka pohjoisessa Italiassa ei ole natsiherkkää aluetta.

Fyysisesti vaan ei henkisesti voimakas kuljettajamme Kapanen oli kantanut Hanen olallaan camperiin nukkumaan. Ihan vitusti oli hyötyä niistä hotellihuoneista, käytiin me aamulla kuitenkin avaimet palauttamassa ja maksamassa ne pois. Onpa kyllä oikeesti krapula. Etelä-Tirolilainen maisema ihan pelottaa tässä olotilassa, on muuten aika hyvin rotkot kohillaan. Mitenkäs korkeet ne sodomiitit taas olikaan?

Kapasesta puheen ollen, se on entinen suomalainen ja nykynen saksalainen. Armoton panomies. Sillä on suuri tai keskisuuri yritys Saksassa mikä painaa julkkuja ja paitoja ja kaikkee paskaa tuommosille nightwisheille ja the scorpionsseille ja kiertuepaidat meillekin. Vapaa-ajallaan se ulkoiluttaa meitä ja toimii meidän keskieuroopan managerina. Ei me täällä oikeesti pärjättäis ilman sitä, se on 194cm pitkä ja painaa laihimmillaan 129 kiloo. Armoton panomies, paitsi nykyään vaan seurustelee. Hirmu kova se on tanssimaan kun sattuu oikeet kengät jalkaan ja eilen sattui. Sillä on semmoset Bugatti-merkkiset tanssikengät ja eilen satuin kysymään siltä että minkäslaiset kengät ne nuo Bugatit sitten oikein olikaan?

Lailalla on ollut vissiin vittumainen päivä tänään. Se on ollu melko hiljaa. Toisaalta varmaan johtuu vähistä risteyksistä se. Helevetin mutkainen oli raitti dolomiiteillä, 200km tultiin maantietä ja varmaan 50km linnuntietä. Niin niistä italialaisista liikennemerkeistä sen verran että ne ei sit yleensä tarkoita sitä mitä niissä sanotaan. Jos joltain kaistalta pitäis kääntyä oikeelle ni siitä saa ajaa kyllä myös suoraan. Ja jos giuseppe fiatissaan näyttää vilkkua oikeelle ni se saattaa kyllä kääntyä vasemmallekin, mut vilkkua näyttää, se lienee tärkeintä.

Nyt kun svenssonit kerran aloittivat vittuilun tussaamalla hanen kehon täyteen pilluja ja hakaristejä ni lienee hanen vuoro antaa takaisin. Suunnittelin kreppiraudan ostamista. Pari ruotsalaista tyyppiä aina suoristaa hiuksensa suoristusraudalla ennen stagelle menoa, melko homoa. Ni jos me ostettais jostain 6 kreppirautaa ja mentäis siihen viereen aina tekemään joka ukolle kunnon kasarikrepit. Olisko se vittuilua ja olisko se tarpeeks?

On noilla muitakin omituisia tapoja, ennen esiintymistä ne lämmittelee pelaamalla lentopalloo tai futista, aika homous haiskahtaa siitäkin. Me lämmitellään juomalla vitusti viinaa ja siksipä meidän esiintymiset on ollu poikkeuksetta vauhdikkaampia tällä rundilla.

Nyt siis ollaan jossain pohjoisessa Italiassa, käsittääkseni jonniin Tirolin provinssissa. Kylän nimi on Brunico ja venue on nimeltään Ufo. Hieno paikka, iso lava, oikein miellyttävä pukkari, lämmintä vettä suihkussa, vielä kun tuleva safka natsais siten ettei olis makaronia ja ketsuppia. Hanen tussaamisesta vielä sen verran että pääsyylliseksi epäilen itse Tägtgreniä, se ehkä just vahingossa meinas sen lipsauttaa äsken. Ostettiin muuten ruotsalaisille kolmen CDn Disco Classics-boxi huoltoasemalta että saisivat vähän grooven tynkää siihen heviinsä opeteltua.

Hyvän safkan oli tirolin mummo pyöräyttänyt. Oli vihreetä ja ruskeeta, siinä vihreessä oli ehkä pinaattia ja ruskeessa oli tapettu eläin. Tarkemmin ei toinna enkä osaa selittää mutta oikein hyvää oli. Nyt tarkastamaan äänenpainetta.

Normikeikka oli muuten mut kun mie menin lavalle ni mie olin ihan että daa, ihan että OMG?!?! Siellä oli yleisön joukossa pieniä tenaviakin. Siinä ekaa biisiä väännellessä mie tajusin että vittu tämähän on nuorisotalo. Ja Rytkönen tietysti lavalla munasillaan, kuinkas muutenkaan? Kyllä on huomenna Italian iltasanomissa lööpin aihetta. Mutta hyvä nuorisotalo sinänsä koska täällä on baari josta myydään kaljaa. Siinäpä on kotimaisille sosiaalitantoille taas miettimistä miks Suomessa nuorison juominen on ongelma mut täällä ei? Kuulostaa muuten hauskalta kun italialainen kertoo haluavansa kanssasi valokuvaan: fotoshuutti, fotoshuutti!

Me lähetään nyt tyrkkimään Alzhymerilla tuonne vuoristoon ja mennään tuosta Itävallan poikki Saksaan. Matkaa olis 455km ja aikaa siihen on laskettu noilla mutkateillä kuluvaksi noin 9h. Turvallista matkaa. Rundin loppu lähenee uhkaavasti, kaks keikkaa enää tupakoitavana. Toinen Saksassa ja toinen Ranskassa, ajeluttaa vähän enemmän nää viimeiset. Tsau.

TK poissa kotoa, New Age Club, Roncade IT

14.10.2011 Perjantai. Aamuinen herätys ravintolan ovelta. Tällä kertaa aivan selvin päin ja sen toivotun ravintolan ovelta. Ruokala on nimeltään New Age Club ja se sijaitsee Roncaden kylässä Venezian provinssissa koillisessa Italiassa. Ruotsalaisten mielestä on hauskaa hullutella ajatuksella että kylän nimessä olisi ceen tilalla koo, pitäkööt hauskansa. Täällä on siis illalla tapahtuva Turmion Kätilöt-discospektaakkeli vaikka se saattaa suomalaisen korvaan hieman absurdilta kuulostaakin. Tässä mie yksinäni oottelen että pääsen tunnin päästä sisään tuonne venuelle huokeamman nettikytkyn ääreen ja samalla saa siinä myös erinäisiä vehkeitään latureihin. Muu pulilauma kuorsaa vielä kuusiäänisesti, kaunista. Antero alkaa näyttää heräämisen merkkejä myös. Aan ja Been kanssa läheiseen kahvilaan mennään puimaan vierailua Venezian ytimeen. Olis se vaan niin helppoa jos tuota englantia ymmärrettäis välttävästi joka puolella, tai ainakin taksikuskien piireissä, mutta ei.

Näissä aamiaiskahviloissa sämpylät ja pullat on ihan jees, mutta herra siunaa näitä bändisafkoja. Speggelin satanistiyhtye oli jo taannoin nostanut täällä aiheesta väkivaltaa sisältävän haloon kun taiteilijan lounaaksi oli tarjottu makaronia ja ketsuppia. Just tuo sama menyy tuli meillekin eilen. En minä meinaa että sen tarviis chatobriääniä aina olla, mutta jos ja kun siitä safkasta on etukäteen maksettu tai ainakin sille on sopimusta tehdessä määritelty jokin rahallinen arvo ni ei se saa vittu makaronia ja ketsuppia olla. Vittu että vituttaa nyt tuommonen.

Ei tässä nyt sitten kerettykään gondoleja tyyppaamaan. Mut aateltiin Peen kanssa nostaa glamourin tasoa sen verran että varattiin lokaalista kartanohotellista ykköset molemmille. Hotels.comista mie ne varasin ja se meinas osoittautua myöhemmin virheeks koska internet ei oo tämän kylän hotelleissa ihan jokapäiväinen asia. Löytyi se varaus sieltä loppujen lopuks puolen tunnin viittomakielisession jälkeen, täällähän ei siis hotellin respatkaan puhu muuta kuin italiaa ja huutomaviittomakieltä. Kun lähdettiin sitä hotellia etsimään niin natiivi sanoi että ei kannata ottaa taksia kun se hotelli on tuossa 100m päässä, kuulemma 5min kävelymatka joka sittemmin vielä muuttui ehkä max vartin kävelymatkaksi. 100 metriä ja 15 minuutia, melko leppoinen mentaliteetti. Tosiasiassa edestakainen matka oli 2200 metriä ja vei kahdelta läskiltä yli tunnin.

Siellä respassa sen koko spektaakkelin loppujen lopuksi selvitti sen respan rouvan mies joka osasi kymmenisen sanaa englantia. Pyydettiin sitä tilaamaan meille taksi, niin se sanoi että "it is too expensive for you". Nyt vittuilet giovanni väärille tyypeille, ajateltiin, nimittäin on rahhoo. Vaan oikeassa se oli, lähin taksitolppa oli 20km päässä ja se auto olis veloittanut matkan molempiin suuntiin. Eli kilsan matka olis maksanu meille noin 50€ kuulemma. Läskit käveli takas. Saatana.

Olipahan vitun hyvä keikka. Minun mielestä meillä on ajoittain paskojakin mutta nyt oli hyvä, vitun hyvä. Paikka oli rundin eteläisin ja yleisö oli pienin, mutta laadukkain. Italialaisella aksentilla laulava kätilöyleisö on todella koomisen kuuloinen ilmestys, mutta meillehän se soppii kuin nyrkki suutarin persieseisiin. Täältä tähän, nyt on muuta ajateltavaa. Ciao.

perjantai 14. lokakuuta 2011

TK poissa kotoa, Bloom Mezzago IT

13.10.2011 Torstai. Mitenkähän se kajahtikin skumppapullo hanen ohimoon noin voimakkaasti? Sveitsiläisen Lament-yhtyeen hippi juotti kyllä siihen päälle vielä jokusen hyppysellisen ginitoniccia. Sillä oli rahhoo ku se oli sveitsiläinen, mulla ei koska boikotoin edelleen vieraita rahoja. Saman tien mie nukahdin ku poijat oli lastannu minut autoon. Yöllä oli kuulemma ollut poliiseilla oikee tiesulku ja ratsia vaan en mie tuotakaan huomannut.

Just herättiin keskeltä vuoristoo taas rekkaparkista, ympärille oli kasvanu vitun isot vuoret, ei ne siinä yöllä pimeällä olleet. Maisema on kyllä ihan täyttä kymppiä, nyt ei saa valittaa yksikään. Kyllä tämä ympäristö hiljentää pienen ihmisen, krapulakin unohtuu, saatan hieman itkuakin tirauttaa. Alzhymerimme oli joutunut viime yönä suorituskykynsä äärirajoille kun tultiin jonniin vuoren läpi 17km tunnelissa ylämäkee yhtä soittoo, luottoauto on tämä.

Niin, ollaan menossa Bloom-nimiseen soittoruokalaan Mezzago-nimiseen pitäjään joka on kuulemma ihan Milanon kuppeessa Italiassa. Bobby on käyny joskus Deathchainilla keikalla Milanossa ja sanoi että täyttä kusta ja paskoo on se koko kylä, ei toinna vierailla. Uskon Bobbya, se on viisas mies ja muutenkin mahtava mies. Italian tullista päästiin läpi että heilahti, paitsi ALV-pantin palautus annettiin Hanelle Sveitsin frangeina?!?! Juur kun olin selvinny koko sveitsin visiitin siten ettei heidän kolikoitaan olis jääny taskuun pyörimään ni nyt niitä sit on, tarviisko joku, voin vaihtaa ihan saatanan hyvällä kurssilla? Tähän väliin juuri nähty italialaisen hotellin sisäänheittomainos: "No alcohol, No porno!"

Lailalla oli huono päivä tänään, ympyrää ajatti Milanon liepeillä kaks tuntia. Sitten annettiin periks ja ostettiin kartta. Sitten annettiin vielä lisää periks ja pyydettiin natiivia neitoa kertomaan missä kohti siinä kartalla ollaan. Perille päästiin kuitenkin sveitsin rajalta saakka niin ettei meitä kertaakaan ryöstetty eikä kukaan edes ampunut renkaisiin, mitä ne puhuu että nämä muka olis rosvoja ja hunsvotteja täällä. Paitsi varastamiseksi voitaneen kyllä laskea se tietullien määrä mikä makseltiin Lailan huonon päivän takia, ylimääräinen satanen meni varmaan siihen hauskuuteen Milanoa kierrellessä.

Tää venue on ehkä 1000 hengen kylässä, mikä on hyvä koska nyt koko kylä mahtuu kerralla katsomaan keikkaa. Konserttisalin pihalle on myös asettunut jokkiin italialainen sirkus, täällä on vissiin isommatkin markkinat tänään, lehdistöäkin kuulemma saapuu paikalle. Odotellaan. Raaka Pee antaa juuri parhaillaan raporttia Radio Rockille kyykkypaskonnasta italialaisessa vessassa. Raportti tulee radiosta ulos tämän viikon perjantaina klo18-20.

Kesähane pisti shortsit jalkaan ja wifebeaterin päälle koskapa aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta ja elohopea lähentelee jo kolmeakymmentä. Kylästä löytyi yksi pizzeria, pizza oli aivan mautonta paskaa. Kylästä löytyi yksi baari, La Barabba. Ginitonicci oli siellä aivan erinomaista. Rouva katsoi silmiin ja odotti nyökkäystä kunnes giniä oli mukissa tarpeeks, arvostan tyyliä. Sveitsiläisen GT:n hinnalla saa muuten tasan kymmenen italialaista, tännään juuvaan!

Kohta loppuu täällä siesta ja kaupat aukeaa. Tai siis se yksi ja ainoa kauppa. Siellä oli ikkunassa kaikkia tenaville suunnattuja rantavehkeitä joten kai sieltä jokin pieni uima-allaskin löytynee. Ajateltiin siis näyttää ruotsalaisille ja italiaanoille vähän allasbileiden mallia. Muutama rantapallo, sulkapallomailat ja kertakäyttögrillikin tarvittaneen. Vitut niitä sit kerettykään hoitamaan, mut lokaalissa viinakaupassa kerettiin kuitenkin piipahtamaan. Pikkuse hyvä oli se, iso kuohariputeli 1,05€ ja viiden litran muovinen punkkupullo 3,80€. Nyt olis demaritantoille vähän oppimista tässä meiningissä, ei oo muuten kellään alkoholiongelmaa näilä leveysasteilla! Haistakee muutenkii siellä puolueessa iso paska!

Pihamaalla on jo faneja jonossa, muutamia tullu Puolasta, Saksasta ja Tsekeistä saakka perässä. Yks väitti nähneensä TK:n myös Espanjassa pari vuotta sitten, mut selvensin että se oli hane itekseen vaan sooloilemassa kännireissullaan siellä Sammion kanssa. Saksalainen kiertuemanageri osoitti preussilaista huumorintajua ja antoi muistia helpottaakseen koko ryhmälle saksalaiset nimet. Hans Dusseldorf, ihan vitun hauskaa, saatetaan hakata tuo hippi vielä ennen rundin loppua. Nyt äkkii suihkuun ja keikalle.

Keikka oli varmaan ihan hyvä, tuttuja naamoja oli useita eturivissä. Pari harmillisuutta iltaan sisältyi. Ensinnäkin venuella oli vain yksi pieni pukuhuone, solidaarisesti pantiin svenssonit siihen ja ite pidettiin pukuhuoneena Alzhymeriä. Toiseks, meidän kiertuekokoonpanossa on 30 hippiä ni ei se oo oikein suhteutettu että venuella on yksi koppi jossa on samassa ainoa vessa ja ainoa suihku. Sitä paitsi yläkerran maturepilatesryhmäkin käytti vielä sitä samaa koppia. Eikä nykypäivän euroopassa sais mun mielestä olla enää laillista rakentaa noita kyykkypaskalattiareikävessoja, intialaisten hommia on ne.

Karavaani kuitenkin kulkee. Tällä hetkellä on pimeä yö ja Alzhymer nielee kaistaa vauhdilla 107km/h. Laila on vaiennut, johtunee baanan suoruudesta tai sit se vaan suuttui aamuisesta. Mankassa soi 2 Times Terrorin kiekko, on se vaan ihan vitun hyvä. Ollaan välillä Milano-Venezia ja huominen konserttisali sijaitsee kartalla ihan siinä Venezian pohjoispuolella Roncaden kylässä. Nimeltään se on New Age Club ja kapasiteetiksi ilmoittavat 800 henkee. Matkaa ei ole kuin 263km siirryttävänä eli eipä tuosta kerkee oikein ees innostumaan.

Kävi mielessä kuvata jotain TK-videopätkää tuolla Venezian maisemassa, tai ainakin jotain hauskoja promokuvia säätää. Haudotaan ajatusta vielä tämä yö, mie siirryn yläpunkkaan jannen kainaloon nukkumaan kun ei oo eroottisempiakaan taipeita täällä tarjolla. Huomenna aion avautua ainakin aiheista italialainen ruoka ja italialaiset liikennemerkit. Nukkukaa hienosti, tsau (ciao).