14.10.2011 Perjantai. Aamuinen herätys ravintolan ovelta. Tällä kertaa aivan selvin päin ja sen toivotun ravintolan ovelta. Ruokala on nimeltään New Age Club ja se sijaitsee Roncaden kylässä Venezian provinssissa koillisessa Italiassa. Ruotsalaisten mielestä on hauskaa hullutella ajatuksella että kylän nimessä olisi ceen tilalla koo, pitäkööt hauskansa. Täällä on siis illalla tapahtuva Turmion Kätilöt-discospektaakkeli vaikka se saattaa suomalaisen korvaan hieman absurdilta kuulostaakin. Tässä mie yksinäni oottelen että pääsen tunnin päästä sisään tuonne venuelle huokeamman nettikytkyn ääreen ja samalla saa siinä myös erinäisiä vehkeitään latureihin. Muu pulilauma kuorsaa vielä kuusiäänisesti, kaunista. Antero alkaa näyttää heräämisen merkkejä myös. Aan ja Been kanssa läheiseen kahvilaan mennään puimaan vierailua Venezian ytimeen. Olis se vaan niin helppoa jos tuota englantia ymmärrettäis välttävästi joka puolella, tai ainakin taksikuskien piireissä, mutta ei.
Näissä aamiaiskahviloissa sämpylät ja pullat on ihan jees, mutta herra siunaa näitä bändisafkoja. Speggelin satanistiyhtye oli jo taannoin nostanut täällä aiheesta väkivaltaa sisältävän haloon kun taiteilijan lounaaksi oli tarjottu makaronia ja ketsuppia. Just tuo sama menyy tuli meillekin eilen. En minä meinaa että sen tarviis chatobriääniä aina olla, mutta jos ja kun siitä safkasta on etukäteen maksettu tai ainakin sille on sopimusta tehdessä määritelty jokin rahallinen arvo ni ei se saa vittu makaronia ja ketsuppia olla. Vittu että vituttaa nyt tuommonen.
Ei tässä nyt sitten kerettykään gondoleja tyyppaamaan. Mut aateltiin Peen kanssa nostaa glamourin tasoa sen verran että varattiin lokaalista kartanohotellista ykköset molemmille. Hotels.comista mie ne varasin ja se meinas osoittautua myöhemmin virheeks koska internet ei oo tämän kylän hotelleissa ihan jokapäiväinen asia. Löytyi se varaus sieltä loppujen lopuks puolen tunnin viittomakielisession jälkeen, täällähän ei siis hotellin respatkaan puhu muuta kuin italiaa ja huutomaviittomakieltä. Kun lähdettiin sitä hotellia etsimään niin natiivi sanoi että ei kannata ottaa taksia kun se hotelli on tuossa 100m päässä, kuulemma 5min kävelymatka joka sittemmin vielä muuttui ehkä max vartin kävelymatkaksi. 100 metriä ja 15 minuutia, melko leppoinen mentaliteetti. Tosiasiassa edestakainen matka oli 2200 metriä ja vei kahdelta läskiltä yli tunnin.
Siellä respassa sen koko spektaakkelin loppujen lopuksi selvitti sen respan rouvan mies joka osasi kymmenisen sanaa englantia. Pyydettiin sitä tilaamaan meille taksi, niin se sanoi että "it is too expensive for you". Nyt vittuilet giovanni väärille tyypeille, ajateltiin, nimittäin on rahhoo. Vaan oikeassa se oli, lähin taksitolppa oli 20km päässä ja se auto olis veloittanut matkan molempiin suuntiin. Eli kilsan matka olis maksanu meille noin 50€ kuulemma. Läskit käveli takas. Saatana.
Olipahan vitun hyvä keikka. Minun mielestä meillä on ajoittain paskojakin mutta nyt oli hyvä, vitun hyvä. Paikka oli rundin eteläisin ja yleisö oli pienin, mutta laadukkain. Italialaisella aksentilla laulava kätilöyleisö on todella koomisen kuuloinen ilmestys, mutta meillehän se soppii kuin nyrkki suutarin persieseisiin. Täältä tähän, nyt on muuta ajateltavaa. Ciao.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti