perjantai 29. maaliskuuta 2013

TK poissa kotoa, Kidneys To The Limit, Klubi TKU


21.10. Kidneys To The Limit, Klubi, TKU

Aamulla aikaisin kohti Turkua. Yks pitkä siirtyminen sisältyi väkisin tälle turneelle. 450 kilometriä, mutta näin mukavalla poikaporukalla se oli kuin leikkiä vain. Turun klubilla on se roudaus ihan hirmuinen, bussia ei saa pihaan ja kadulta ovelle on melkein puol kilometriä. Ovelta kerrokseen jossa soitto tapahtuu on noin 7 kerrosta ilman hissiä. Vähän saatoin liioitella mutta se vain korostaa meidän henkilökunnan työmoraalia ja luo heille onnistumisen tunnetta. Kyllä tällä keikalla taas palkkansa ansaitsivat.

Päätöskeikka ja jotain hauskuutusta aina pitäis keksiä. No sen verran päätettiin että Pain hoitaa spiikkinsä suomeksi ja me ruotsiksi ja jonkin aikaa kumpikin yhtye jopa pitäytyi tuossa suunnitelmassa. Jotain viimeisiä biisejä vedettiin sit kimpassa ja siinäpä se. Ainakin osalla svenssoneista oli TK-meikit keikalla naamassa ja se on toki otettava kunnianosoituksena. Itseäni ehkä eniten hauskuutti yhen Diablo-yhtyeen basisti. Ennen keikkaa se oli siinä suht selvin päin ku oli tullut juuri risteilyalukselta ja sovittiin että otetaanpa yhet kun show on ohi. Keikan jälkeen lähin matkalaukun kanssa hotelliin ni siinähän se narikan lattialla nukkui, väsyny basisti.

Täyteen ei saatu Klubia sunnuntaina, mut ihan lähelle kuitenkin. Kiertueen saldona siis 4 täyttä salia ja yks pikkusen vajaa. Tyytyväisiä tulokseen oltiin kaikki. Maanantaiaamuna siitä sit vielä bussilla Helsinki-Vantaalle ja Pain-ryhmä lentokoneella Tukholmaan. Bussin kaasupedaalista hajos palautinjousi ni Psalminen sitoi siihen kiertuepassin narun ja pilkki sillä aina pedaalia ylöspäin kun kuului hiljentää vauhtia ja antoi sille siimaa kun taas kiihdytettiin. Neuvokas bussikuski on rahan arvoinen.  Lentokentällä haikeat jäähyväiset, luokkakuva ja hirvee uho yhteisistä kiertueista tulevaisuudessakin. Me jatkettiin vielä ajoneuvoyhdistelmällä Kuopioon ja maanantai-ilta olikin hyvin pitkällä ennen kuin tämä kiertue julistettiin päättyneeksi.

Turun keikan suhteen pitää vielä kiittää Heleniuksen Jussia joka hoiti meille lipumyyjän ja jeesas julisteasioissa. Samoin kuin Saku Solin auttoi Helsingin keikan kiemuroissa. Tattis, autetaan joskus kyllä takasin päin kun pystytään.

Paljon ajantasaisemman ja kattavamman raportoinnin kiertueesta kirjoitti Michael Bohlin, Michael on Painin kitaristi ja kirjoittaa hyvin. Kannattaa lukea se tästä, scrollaa vähän alas päin sitä sivuu ni sieltä löytyy ihan kuvien kera. Kiitoslistaa vois jatkaa vaikka kuinka loputtomiin mut isoin kiitos kuuluu teille koska keikoista 4/5 oli loppuunmyytyjä. Pain on huikee bändi ja toivon todella että päästäis taas pian jonnekin päin maailmaa porukalla. Toivon että myös henkilökunta olis silloin sama koska tällä porukalla ei voi kuin onnistua ja niin tehtiin taas.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

TK poissa kotoa, Kidneys To The Limit, Henry's Pub KUO


20.10. Kidneys To The Limit, Henry's Pub KUO 

Kotipeli. Viimeks kun Pain soitti Kuopiossa Puikkarissa ni keikan jälkeen otettiin Tägtgrenin kanssa hiukka viunoo Henkassa. Peter sanoi että seuraavan Kuopion keikan pitää olla täällä ku täähän on kuitenkin oikee rokkiklubi. Vuosi kului ja toive toteutettiin.

Siirtymä Mikkelistä oli taas nerokkaan lyhyt ja äänet oli tarkastettu jo hyvissä ajoin. Tarkoitti sitä että meidän osasto pääs jopa koteihinsa suihkuun välillä. Illalla on luvassa huikeat tanssit koska baari on myyty taas jo ennakosta loppuun. Kiertuemanageri Nymanin naama tussattiin jo toistamiseen hänen sammuttuaan. Kotvasen aikaa se kerkes Kuopiossa tussiviiksissään pyöriä ennenku hoksas ihmisten naurulle syyn.

Tässä hiekkarannalla keikkoja muistellessa kantautui Suomesta suru-uutinen joten käsitelläänpä se nyt ihan saman tien. Isovanhemmistani viimeinen nukkui viime yönä rauhallisesti pois. Mutsin isä, Martti Benjam Liffländer oli viisas mies ja opetti minulle juniorina paljon, mm. kalastuksen salat. Kaksi oppia häneltä jäi kuitenkin erityisesti mieleen. Hän sanoi että turhaa työtä ei pidä kenenkään tehdä, kaikella työllä tulee olla jokin oikea tarkoitus. Hän iskosti minulle myös sen ajatuksen takaraivoon että pienempiä ja heikompia ei kiusata. Kunnioitettavassa 90 vuoden iässä hän lähti ja hautajaiset sattui samalle päivälle kuin Turun keikka ens viikolla. Tarkoittaa sitä että ens viikolla lennetään välit Phuket-Helsinki-Kuopio-Helsinki-Turku.

Takaisin asiaan. Pain veti huikean keikan ja niin omasta mielestäni mekin. Johtaja Tägtgren tuli kesken meidän keikan lavalle salanimellä garbageman ja oli pukeutunut jätesäkkeihin, ruotsalaista huumoria. Peter kehui kiertueen jälkeen keikkapaikkaa rundin parhaaksi vaikka se yleisökapasiteetiltaan pienin olikin. Väitti myös että Painin keikka meni all time top kymppiin? Siinä nyt saattoi olla pientä hyvän mielen tuomaa liioittelua mutta olkoon näin. Huomenna kiertueen viimeinen show Turussa. Sunnuntai ja Turku ei kuulosta heti alkuun hirmu lupaavalta?

tiistai 26. maaliskuuta 2013

TK poissa kotoa, Kidneys To The Limit, Wilhelm, Mikkeli


19.10. Kidneys To The Limit, Wilhelm, Mikkeli. 

Pieni lava, pieni paikka. Nyt punnitaan naapurimaalaisten huumorintaju. Lavalle ei meinattu mahtua millään mutta alun perin olikin sovittu että kiertue tehdään enemmän punk- kuin stadionhengessä.

Lähtö Jyväskylästä oli kovin hidas, mutta onneksi taitettava matkakin oli lyhyt. Vaajasalon aakkosliikenneasemalla tankattiin miehistö ja kalusto. Siellä oli tarjouksessa myös semmonen jokkiin pinkki joogailuasu ja paketin kyljessä luvattiin että sen avulla pystyy huippusuoritukseen. Ostettiin siis ruotsalaisten solistille illan koitosta varten semmoinen. Hyvin puki ja huippusuoritushan sieltä tuli. Johan yritti jotain kaljapullotaikatemppua viime yönä ja joutui hospitaalin tikkauttamaan kämmenensä, lupas kyllä pystyä soittamaan illalla. Mie jo vähän säikähdin että joutuuko tässä nopeella aikataululla opettelemaan Paininkin biisit soittamaan.

Perillä nousi taas arvoon arvaamattomaan nuo palkkaa nauttivat työmiehet. Ilman pätevää roudarikaartia olis jääny lelut autoon. Artistiosasto vaikutti fyysillisesti kovin vetämättömältä. Lavalle mahtuminen teki todella tiukkaa ja kitarateknikolle jäi pönötystilaa PA-pinon taakse just sen omien jalansijojensa verran. Rumputeknikko käpertyi rumpujen taakse noin kaljakorin kokoiseen muna-asentoon. Sieltä käsin ne vaan hommansa hoiti niin kohilleen että rokkitähen oli hyvä olla.

Minulla tosin tuli kesken keikan hyvänolontunteeseen keskeytys kun alkoi tuossa vuosia sitten särkyneessä nilkassa tuntua outoa kuumotusta. Ravistelin jalkaa aikani ja naamioin sen sätkimisen ovelasti discotanssiksi. Huomattuani ettei ravistelu auta olin pakotettu tutkimaan asiaa tarkemmin. Herra Spektaakkeli oli hiipinyt intron aikana salakavalasti taakseni ja sillä oli kulli pihalla. Sillä se kusta lorotteli minun oikeaan tennariin kesken shown. Oliko se mielestänne reilua?

Keikka oli taas loppuunmyyty ja hyvä ja mellakka-aita hajos. Keikan jälkeen takaahuoneeseen saapuivat asioita puimaan kaikki Mikkelin silmäätekevät julkimot, eli Jukka Jurassic Holmstedt ja Patrik Ruoska Mennander. Näistä toinen oli kovassa humalassa ja toinen ei. Patrikin kanssa parannettiin maailma ja musiikkibisnes, Jukan kanssa tehtiin vähän konkreettisempia suunnitelmia.

Mikkelistä jäi hyvä maku mut tennariin paha haju, seuraavaksi omalle kotikentälle maailman napaan eli Kuopioon. Ja ihan huomaamattani tätä blogia on jo luettu yli 70 000 kertaa, hullut.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

TK poissa kotoa, Kidneys To The Limit, Lutakko JKL


18.10. Kidneys To The Limit, Lutakko, JKL

Muistelmien viimeaikainen katkeaminen tietoverkossa johtuu muuten myös osittain siitä että pakolliset kiukutteluni saan nykyään kirjoittaa suoraan paikallislehteen. Ne oikein pyys että haluaisinko kirjoittaa kolumnin suunnilleen kerran kuussa ja mie sanoin että toki jos saa kunnolla kirjoittaa. Pientä rahaakin siitä lupasivat. Jonkin verran on toimituksen pyynnöstä ulkoasua aina siistitty ja pahimmat syyttelyni jätetty lehdestä suosiolla pois, mut olen saanut kuitenkin kiukkuni purkaa ja olla siltä osin tyytyväinen. 

Palauteboxi lehdessä on kuulemma ollut silti punahehkuinen ja se oli minun tarkoituksenikin. Jakelualueen ulkopuolella eläjätkin ovat alkaneet jostain kumman syystä kysellä noiden kolumnien perään joten ehkäpä saan vielä lehdeltä luvan julkaista niitä jälkikäteen tälläkin forumilla.

18.10. Torstai ja kiertueella seuraavana esiintyminen Lutakossa. Aamutuimaan mie ensin lentelin Kuopioon esittelemään Henkan ensi vuoden tulosarvioo yhdelle konsultille ja siitä pyyhkäisin ravintolavaunulla työpäivän päätteeksi Jyväskylään. Siellä oli jo laitettu kattaus valmiiks ja eipähän Lutakossa oo tarvinnu oikein mistään kiukutella ennenkään. Mökki oli myyty täyteen kuten uumoiltiinkin ja tanssit oli mitä parhaat. Ja kun Jyväskylässä ollaan ni olishan se ihme jos Sotajumalan Mynni ei tulis kesken keikan lavalle muumioituna, no tuli nytkin.



Kiertueen vapaa-ajan aiheeksi alkoi muodostua discomusiikin perusteiden opettaminen ruotsalaisille. Niillähän on Abba ja se on aika väsynyt, meillä sentään on Alpo Myller. Ai kukako hän on? Hän on omakustanteita julkaissut taksikuski Enosta, Pohjois-Karjalasta. Voit kuunnella häntä esim tästä ja tästä. Täkä nykyä nuo Alpon youtube-linkit leviävät naapurimaassakin kulovalkean lailla. Tästä kaikki kiitos yhtyeidemme henkilökunnalle.

Tätä koulutusta varten Kirkan äänentoisto tuli uusia. Niin, kiertuebussi oli nimeltään Kirka. Ihan semmoisesta syystä että se oli legendaarinen vaunu ja nimenomaan Kirkan entinen. Äänentoistokin lie ollut samoilta vuosilta joten kurvattiin Kirkalla Gigantin pihaan ja pistettiin parivaljakko Raaka Pee & Peter Tägtgren ostoksille. Johtajat oli menny AV-osastolle ja kääntäneet kaikkien apple-yhteensopivien vehkeiden volyymit täysille ja sit pyytäneet myyjää paketoimaan sen kovaäänisimmän setin. Ostopäätös oli tehty ja Kirkassa alkoi disco.

Pukuhuoneessa yritettiin ruotsalaisille vanhaa kunnon 'jauhot nokkaan'-temppua lärvipuuterilla, ei maistunut, höh?

Seuraavana lyhyt siirtymä Mikkeliin. Raaka Pee ja Ville oli myyneet logistisesti hyvin fiksun kiertueen. Mutta vain logistisesti, uupuminen alkoi jo hetkittäin painaa ja viisaus ei tässä bussissa enää asunut.

TK poissa kotoa, Kidneys To The Limit, Virgin Oil CO, HKI

17.10. Kidneys To The Limit, Virgin Oil CO, HKI

Sori, on jäänyt raportoimatta kaikki reissut kun on tässä ollu vähä kaikkee. Työkuviot loksahti viimein kohdilleen ja pääsin muuttamaan vaimon tykö Helsinkiin. Oman yhtiöni kautta teen nyt duunia aliurakoitsijana Kuopion Henkkaan ja Helsingissä LeBonkiin. Työrutiinien säätö kohdilleen ja varsinkin tuon LeBonkin urakan aloittaminen on vienyt vitusti aikaa ja mehuja mut nyt alkaa olla arki mukavan harmaassa hallussa, mulla on lehmän hermot ja jäntevyys. Tää projekti alkoi 4kk sitten ja just niihin aikoihin katosivat keikkaraportit linjoilta, joten muistellaanpas hieman.

2011 käytiin Pers Over Europe-kiertueella ruotsalaisten Engelin ja Painin kanssa. Siellä osui huumorit niin hyvin yksiin ettei kimppavetoja voinut siihen jättää. Lokakuussa sit täräytettiin kertaalleen porukalla Painin kera Suomen halki viiden keikan verran. Kiertue sai nimekseen Kidneys To The Limit koska huumorin lisäksi meitä Painin kanssa yhdistävät myös hauskanpitoon orientoidut elämäntavat. Kaivetaanpa siis esiin almanakka sekä kiertueelta taltioitu kuvamateriaali.

Virgin Oil CO. Heti aloitettiin räväkästi ja saatiin keskiviikkona helsinkiläinen paja tupaten täyteen. Painin ehto tähän rundiin oli että saavat meidän kotimaassa vetää lämppärinä. OK, mut Ruotsissa vedetään sit toisin päin. Nightwishin ollessa tauolla saatiin miksaajaksi niiltä lainaan Aholan Kimmo. Luonnollinen valinta koska Kimmo miksas tuon aiemman Euroopan rundinkin. Molemmilla oli omat valomiehet, meillä Jopi ja ruotsalaisilla Hede. Backlinereina oli luottopakit Ruotsista, Emanuel ja Macke, nää oli myös jo euroopan reissulta tutut ahkerat veijarit. Bussia ajoi totta kai Psalminen ja tekstiilikauppaa pyöritti Bobbyn pikkuveli Conan. Vakituinen paitakauppias Julma J oli nimittäin synnyttämässä rouvansa kanssa tuolloinkin, meijän yhtye on pikkuse sikiävää sorttia. Kiertuemanagerin postia etupenkiltä käsin hois meidän silloinen keikkamyyjämme Ville Nyman. Tätäkin kautta vielä Villelle pitkä kiitos menneistä vuosista. Mukava ryhmä oli kasassa ja kyllä passas elostella.

Muuttuvien työolosuhteiden luomien kiireiden takia mun piti lentää tuo eka keikka pistona Kuopiosta käsin alumiiniputkilolla. Jälleennäkemisjuhlat jäivät siis minulta väliin koska aamulento oli niin aikainen. Totta kai harmitti, kiitos kysymästä. Kuulemani mukaan jälkijuhlat olivat vauhdikkaat ja ruotsalaisten oletettua huonomman viinapään seuraksena lähtö Jyväskylään myöhästyi, mut ei pahasti. 


Keikka meni aivan buttoniin eli nappiin ja yleisö vaikutti kovasti tykkäävän. Pain oli pirun kova mut silti tuntui että ihmiset odotti enemmän meitä, voi olla tosin oma narsistinen harhaluulokin se, ihan sama. Muistikuvien ollessa heikot yritän kaivella puhelimesta tarkentavaa kuvamateriaalia tähän joukkoon. Laadukkaammat kuvat kävi ottamassa Eija Mäkivuoti, kiitos.

Itse löysin tuon ruotsalaisen yhtyeen mennessäni töihin yhteen kuopiolaiseen baariin vuonna 2000. Baarin hyllystä löytyi levyt ja panin ne kuunteluun. Ihan kerralla kolahti, kaikki biisit oli hittejä minulle saman tien. Ei olis niinä vuosina saattanut uskoa että nyt kaveerataan samoissa porukoissa ja soitellaan kimppakiertueita. Elämä on kummallista. Nyt yks GT, pulahdus mereen ja sit muistelu jatkuu....