19.10. Kidneys To The Limit, Wilhelm, Mikkeli.
Pieni lava, pieni paikka. Nyt punnitaan naapurimaalaisten huumorintaju. Lavalle ei meinattu mahtua millään mutta alun perin olikin sovittu että kiertue tehdään enemmän punk- kuin stadionhengessä.
Lähtö Jyväskylästä oli kovin hidas, mutta onneksi taitettava matkakin oli lyhyt. Vaajasalon aakkosliikenneasemalla tankattiin miehistö ja kalusto. Siellä oli tarjouksessa myös semmonen jokkiin pinkki joogailuasu ja paketin kyljessä luvattiin että sen avulla pystyy huippusuoritukseen. Ostettiin siis ruotsalaisten solistille illan koitosta varten semmoinen. Hyvin puki ja huippusuoritushan sieltä tuli. Johan yritti jotain kaljapullotaikatemppua viime yönä ja joutui hospitaalin tikkauttamaan kämmenensä, lupas kyllä pystyä soittamaan illalla. Mie jo vähän säikähdin että joutuuko tässä nopeella aikataululla opettelemaan Paininkin biisit soittamaan.
Perillä nousi taas arvoon arvaamattomaan nuo palkkaa nauttivat työmiehet. Ilman pätevää roudarikaartia olis jääny lelut autoon. Artistiosasto vaikutti fyysillisesti kovin vetämättömältä. Lavalle mahtuminen teki todella tiukkaa ja kitarateknikolle jäi pönötystilaa PA-pinon taakse just sen omien jalansijojensa verran. Rumputeknikko käpertyi rumpujen taakse noin kaljakorin kokoiseen muna-asentoon. Sieltä käsin ne vaan hommansa hoiti niin kohilleen että rokkitähen oli hyvä olla.
Minulla tosin tuli kesken keikan hyvänolontunteeseen keskeytys kun alkoi tuossa vuosia sitten särkyneessä nilkassa tuntua outoa kuumotusta. Ravistelin jalkaa aikani ja naamioin sen sätkimisen ovelasti discotanssiksi. Huomattuani ettei ravistelu auta olin pakotettu tutkimaan asiaa tarkemmin. Herra Spektaakkeli oli hiipinyt intron aikana salakavalasti taakseni ja sillä oli kulli pihalla. Sillä se kusta lorotteli minun oikeaan tennariin kesken shown. Oliko se mielestänne reilua?
Keikka oli taas loppuunmyyty ja hyvä ja mellakka-aita hajos. Keikan jälkeen takaahuoneeseen saapuivat asioita puimaan kaikki Mikkelin silmäätekevät julkimot, eli Jukka Jurassic Holmstedt ja Patrik Ruoska Mennander. Näistä toinen oli kovassa humalassa ja toinen ei. Patrikin kanssa parannettiin maailma ja musiikkibisnes, Jukan kanssa tehtiin vähän konkreettisempia suunnitelmia.
Mikkelistä jäi hyvä maku mut tennariin paha haju, seuraavaksi omalle kotikentälle maailman napaan eli Kuopioon. Ja ihan huomaamattani tätä blogia on jo luettu yli 70 000 kertaa, hullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti