tiistai 30. lokakuuta 2012

TK poissa kotoa, Moscow Concert Hall, Moskova RUS

La 6.10.2012 Moscow Concert Hall, Moskova RUS. Kello on vissiin aamukahdeksan ja herätys tapahtuu Moskovan rautatieasemalla. Otaksuin että 11,5 miljoonan ihmisen metropolissa tää olis jotenkin rouheempi asema vaan ei ollut sen kummempi ku vaikka Helsingissä. Toki laiturit olivat yli kilometrin mittaisia koskapa junatkin olivat. Kuulemma Venäjällä kaikki rautatieasemat ovat kopioita toisistaan, samoilla piirustuksilla väsätty. Tällä vissiin yrittävät hämätä suomalaista puliukkoa?

Erilaisia miliisejä pyörii pyssyineen joka puolella, nyt muuten ollaan poijat vasta oikeesti venäjällä. Kiertuemanageri tiesi kertoa että noita miliisejä on 37 eri sorttia ja joka lajiin pitää suhtautua eri tavalla. Joitain et saa turistina katsoa silmiin tai ne ottaa sulta passin pois ja vie sinut viikoks kuulusteluihin? Nyt vähän pelottaa. Tolsa menee aseman vessaan sähkörööki kädessä ja Koff-tölkki toisessa. Metallinpaljastimet vessojen ovella alkaa piippaamaan. Nytkö ei seuraa hyvä?

Moskovaan tullessaan turistin pitäis kuulemma heti ensimmäisenä ilmoittautua johonkin imigranttitoimistoon, muussa tapauksessa sinut katsotaan laittomaksi maahanmuuttajaksi. Jassoo, no ei tässä nyt kerkee. Alkoholia ei sais julkisesti juoda, no selitä nyt se sitten tälle yhtyeelle. Kaikkia tietämiämme lakeja oltiin rikottu ensimmäisen vartin aikaan, nyt mennään sit ihan tuurilla näköjään.

Pari tuntia odotettiin asemalla hakemaan tulevaa kyytiä joka ei tietenkään tullut, koska venäjä, because Russia. Moskovalainen promoottori hois kuitenkin meille tosi komian tilataksin jonka tuulilasissa oli niin paljon lappuja ja tarroja että ihan tuurilla se kuski sitä ohjasti johonkin suuntaan. 

Venue oli erittäin hieno, just semmoinen kuin rokkiklubin pitää olla. Tavastia siitä tuli vähän mieleen, mut isompi se oli, kyl se varmaan yli 1000 henkee imaisi. Keskellä päivää siellä oli jo hyvät jonot ovella meitä vartomassa.

Sundia tarkastellessa ilmeni semmonen ihmeellinen kuminakierto ja Sumilla meinas mennä hermo sen kanssa. Selviteltiin sit niitten natiivien kanssa lähinnä viittomakielellä että mitkähän laatikot tässä PA:ssa on kytkyissä ja toimivia. No Anatoli oli vetäny piuhan jokaiseen löytämäänsä lootaan ja bassokajauttimet se oli ripustanut helevetin korkeelle laipioon. Aivan näiden bassojen eteen kattoon se oli hiissannut sitten löytämänsä treblekaiuttimet. Ei siis missään nimessä rinnakkain, mutta peräkkäin. Asetelma oli niin hullunkurinen että otin ihan kuvan teille ammattilaisille jotka tätä luette. 

Checkin jälkeen uskaltauduttiin Bobbyn kanssa kävelylle ulos. Ihan pari korttelia vaan kierreltiin ku pelotti jotenkin se meininki siinä cityssä. Jokkiin patsas löydettiin ja niitä höperöitä kirjaimia oli siinä kyljessä, päätettiin että ehkä Rasputin oli se.

Gretylit vetää ensin ja meidän vuoro oli tänään keskimmäisenä. Rydin kumihousut oli kärsineet niin pahoin että niiden irstausmomentin takia saattaa Putinin mailla syntyä Tuomaksesta huostaanottokiista. Turvauduttiin siis perinteiseen ja mustaan ilmastointiteippiin. Siitä virkattiin Tuomakselle semmoset shortsit jotta ei kulli vilku. Niin luultiin, mutta heti alkukeikasta se Anatoli hyökkäs kesken biisin teippirullan kanssa lavalle paikkaamaan tuon irvokkaan saatananpalvaajan asua. Pelottavilla rajamailla liikuttiin koko ajan. 

Takahuoneeseen ne kantoi leipää ja vodkaa ihan niinku kuuluukin vaan kun kurlaamaan alettiin kunnolla ni veivät viinat pois sanoen "nou vodka befoor show!" Viekää vaan, meillä kyllä löytyy matkalaukuissa sitä niin että selvitään vaikka Saharassa kuukaus. Olivat ihan pullottaneet semmoista Turmion Kätilöt-vodkaa, lämmin ajatus.

Kuljettaja Saari tiesi valistaa että suomalaisiin bändeihin suhtaudutaan juuri noin koska jollain on joskus jäänyt keikka vetämättä voduöverien takia. Me kuitenkin vedettiin taas semmosta ihan timangia meininkiä, mökki oli täynnä ja Svetlanat kirkuivat biitin tahtiin. Hullulta se tuntuu että hevosenpersiissäkin ne nuo meijän biisit osataan. Yks Nadja kertoi nimikirjoitusta (autograaf) jonottaessaan tulleensa junalla 3100km keikalle jostain pohjoisempaa Siperiasta. Vitun hullut! Lippu keikalle muuten maksoi 3000 ruplaa (75€) ja gin tonic siinä baarissa 500 ruplaa eli 12,30€. 

Keikan jälkeen oli tarkoitus lähteä yöjunalla takas Pietariin ja nukkua taas mojovat yöunet siinä samalla. Hieno tarkoitus mutta juna oli loppuunmyyty, mitäpä sitten? Otetaan tuommoinen "tilataksi", eihän matkaa oo kuin se vajaa 800km. Semmonen jokkiin Mersun piraattisprinter sitten käyttöömme valjastettiin ja siihen pakkauduttiin, voihan vittu, istuallaan piti tämä yö sitten nukkua.

Ihan pian selvis että eipä tarvii nukkuakaan, kuskina oli kyborgi, ihmisen ja robotin risteymä. Aivan ilmeetön Ivan, tummat aurinkolasit päässä ja nahkahousut jalassa se veti pilkkopimeässä ja rankahkossa vesisateessa. Sillä oli 150km/h lasissa koko matkan eikä se pukahtanut sanaakaan, kerran käänsi päätänsä 12 astetta oikealle kun haistoi sähkötupakan vienon tuoksun.  Arveli varmaan että tuo mahorkka se on tulevaisuudesta kuten hän itsekin? Vastaantulevien rekkojen peilit raapi kyborgin transitin kylkeä ja Pee yritti välillä mennä etupenkille sitä rauhoittamaan. Ei auttanut, raivo oli sen vallannut ja ilmekään ei värähtänyt. Luojaa ja Saatanaa, molempia kiitin kun oltiin aamulla Pietarissa sekä hengissä. Bobby yritti sitä kiittää matkasta ni se pyöritti hillitysti päätänsä, astui hyttiinsä ja lähti työntämään takaisin Moskovaan samoilla silmillä ja samalla perseellä. 

Pietarissa sit vaihdettiin takas omaan ja luotettavaan yksivaihteiseen bussiimme jolla nykyisin pääsi liikennevaloista jatkamaan vasta viidensillä vihreillä. Pieni pikataival rajalle ja ollaan taas nykyajassa. Venäjän ja muun maailman rajalla alkoi satamaan semmoista herneen kokoista raetta, jotenkin epätodelliselta ja jonkin kostolta tuntui sekin.

Rajan tuntumaan tuli meitä vastaan yks bussi helsingistä ja vaihdettiin sit vielä kertaalleen kulkupeliä. Tuo alkuperäinen vankkuri nimittäin jumitti varsin kunnolla tullissa ja se oli pakko peruuttaa vielä kertaalleen Venäjän puolelle kun etuperin pelaavia vaihteita ei saatu määräajassa silmukkaan. Ihan saatanan kylmä oli tuo viimeinen bussi, mutta tärkeintä ettei enää pelottanut mikään. 

23 tuntia tultiin Moskovasta Kuopioon ja koko reissussa meni puolisen viikkoa. Hetkeäkään en pois vaihtaisi ja tuolla porukalla lähtisin uusiks ihan milloin vaan, hieno kokemus. Bändin lisäksi mukana oli siis valoissa Jopi, äänessä Sumi ja kuskeina J.Saari sekä Psalminen. Valoja tosin yritti ihan väkisin Moskovassa joku Ivan alkaa näppäilemään mut Jopi teki sille fennoskandian murteella selväks että nyt painut sinä Leonid kauas vittuun tästä ja pysyt seuraavan tunnin siellä.

Seuraavaksi raportoin myös uskoakseni hienolta reissulta, nimittäin ruotsalaisten ystäviemme kanssa seikkaillaan seuraavaksi viis keikkaa suomineidon lanteilla ja vähän lanteiden alapuolellakin. Tarkemmin kun muistelen niin taitaahan meillä olla yks pistoveto  itsekseen tässä välillä Salossa, siellä aivan alapäässä. Bazaluista! 

PS. Bussin korjauksiin meni sit kaiken kaikkiaan 8000€
PPS. Melkein koko keikka löytyy jonkun puhelinkameralla tallennettuna tästä linkistä

 

maanantai 29. lokakuuta 2012

TK poissa kotoa, Club ArcticA, St Petersburg, RUS

Perjantai 5.10.2012 Club ArcticA, St Petersburg, RUS. Siitä lähtien kun ensimmäinen TK-levy ilmestyi keväällä 2004 on meitä ehkä kaikkein eniten rajojen ulkopuolella kyselty Venäjälle livenä. Vajaan kymmenen vuoden ponnistelujen jälkeen tämä näyttäis vihdoinkin olevan onnistumassa. Tuossa suuressa ja mahtavassa valtiossa ovat perustaneet ihan fan clubejakin meidän nimiin. Itseäni jopa pikkusen jännittää lähteä koska vaikka siellä ja täällä olen käynytkin ni enpä koskaan Venäjällä.

Torstaina oltiin lähdössä jo iltapäivällä ihan vaan siksi että ollaan varmasti ajoissa jos vaikka Ivan innostuu rajalla tutkimaan vehkeitä tarkemmin. Bussi ja kaks kuskia läks Helsingistä kohti Kuopioo ja ensimmäistä hajonnutta paineventtiiliä alettiin vaihtamaan jo kehä kolmosen sisäpuolella. Siirretään lähtö siis iltaan klo 23. Meidän mielestä oli järkevintä siirtyä baariin odottamaan tuota lähtöä ja niin tehtiin. Studiolla pakattiin tuon uuden aikataulun mukaan ja sitten matkaan. Puolisen kilometriä se bussi taas kulki kunnes ei enää pysynyt ku pakkivaihde päällä. Kaikki päivystävät korjaamot kierreltiin ja soiteltiin keskellä yötä eikä saatu apua. Yks korjaamo olis muuten auttanut mutta ei voi kun ei olla heidän laskutusasiakkaitaan. Tarjottiin hirmu mälli rahaa joko euroina tai ruplina tai kopeekoina ja vaikka pari luottokorttia kaniin, mutta ei. Ruuvattiin pakkokutonen silmään ja päätettiin ajaa aamuseittemäks Kotkaan Scanian huoltoon. Oltaispahan ainakin jo vähän lähempänä itäistä naapuria.  

Ensimmäinen yö siis nukuttiin bussissa ja heräiltiin Kotkassa korjaamolla. 7 tuntia juotiin ja pidettiin DJ-battlea bussissa, tänä aikana matkaa taittui tasan 4 metriä. 2metriä ylöspäin ja saman verran alaspäin, nosturilla. Kiertuemanageri Johannes ilmoitti jo Pietariin että koska ollaan niin ammattilaisia ni emme aio ilmestyä soudcheckiin. Seuraavassa puhelussa hän jo kysyikin että voisko sitä mestaa pitää pikkusen pidempään auki jos ei satuta ihan kerkeemään siihen varsinaiseen soittoaikaan? Aikataulullisesti nyt alkoi siis olla jo oikea kiire jos meinattiin Pietarissa esiintyä. Keskustasta käytiin hakemassa Scanian ukoille käteistä, sitä oli nyt menny vissiin jo 3000€ näihin korjauksiin. Nyt kohti Vaalimaata ja äkkiä. Vaihteistovika palasi ennen rajaa, vittu. Remonttimiehet kirottiin alimpaan hadekseen ja päätettiin että perille mennään, tuurilla ja väkisin.  

Ennakkotiedoissa meitä valistettiin että sikakännissä oleminen ei välttämättä nopeuta noita rajamuodollisuuksia, tätä päätettiin kuitenkin kokeilla ainakin yhden jäsenen otannalla. Suomen tulli oli ihan läpihuutojuttu, mutta se Tatjana 19v. joka Venäjän tullissa meitä alkoi kyykyttämään olikin ihan eri maata. Sen mielestä ei osattu täytellä niitä hänen lappujaan kyllin rivakasti. Ei vaan tajuttu hevosenvittua niistä papereista eikä heidän kirjaimistaan. Sit sillä loppui vissiin hermo kun se alkoi vaan huutamaan ja osoitti kädellään Venäjälle päin. Me mentiin. Kenenkään perseitä ei tutkittu. Pelottavaa upseeriainesta oli  silti Tatjanassa. Bussin sisustaa oli myös tutkimassa pari Irinaa. Me oltiin siisteinä kavereina nussittu just ABC:n sosialisteilta iso pino semmoisia Apsi-Apinan pahvikuppeja viinanjuontitarkoituksiin mut nää baabushkat sanoi että yhellä heistä on tänä iltana synttärijuhlat ja me nyt tarvitaan nämä teidän pahvimukit. Annettiin. Limppareita ja mehuja ne olivat myös vailla mut ei meillä ollut kuin vodkaa ja niillä sitä kuulemma oli jo omiks tarpeiks.  


Parisataa kilsaa keikkapaikalle vielä ja aikaa keikan alkuun pari tuntia. Eiköpähän tämä tästä. Tullitatjanan lisäksi pelottavaa täällä on tuo liikenne. Kapeaa kakskaistaista tietä käytetään näemmä tehokkaasti nelikaistaisena. Kaikki, myös rekat, ajaa noin 130km/h aivan kylki kyljessä. Kymmenen kilometrin välein on rusinaks mennut lada ojassa, ruumiit ovat korjanneet kumminkin pois. Siisti meininki. Suoralla tiellä bussi tuntuu kuitenkin toimivan kun ei tarvii vaihteita vaihdella, mut sitten saavuttiin Pietariin. Liikennevaloissa piti aina odottaa noin kolmannet vihreät ennenku vaihteistossa tärppäs. Venue löytyi helposti ja vastassa oli puolen tusinaa Sergeitä heilauttamassa kamat lavalle.  

Kiertueella oli mukana myös amerikkalainen Hanzel Und Gretyl ja saksalainen Knorkator. Jälkimmäinen on vielä enemmän huumoria kuin me, tsekatkaa vaikka jokin livepätkä youtubesta. Hanzelit oli vielä vetämässä lavalla omaa settiään joten hyvinhän me kerettiin, nyt vaan äkkiä kajalit silmiin ja odottamaan että päästään virittämään pelit stagelle. Mitäpä veikkaatte puhuuko paikallinen lavateknikko mitään muuta kuin venäjää? Ei puhu, mutta se oli hoitanu itelleen tulkin kävelemään sen perässä ja kääntämään homman englanniks. Tähänkin toimii yleispätevä arvio naapurimaasta: Venäjällä ei toimi mikään, mutta kaikki siellä järjestyy.  

700 hengen sali oli suunnilleen täys ja hirmuiset tanssit siinä kehkeytyi. Hyvin osasivat ihan suomeks laulaa meidän teoksia ja jostain olivat bändin paitojakin saaneet, myös sen näköisiä paitoja jotka eivät ole meidän suunnittelijan pöydältä peräisin. Taitaa hieman piratismi nyt kukkia täällä. Keikka oli silkkaa timangia kuten aina. Naaman pesut ja pakolliset nimmarikuviot seuraavaks. Venäläisellä goottineidolla tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus aloittaa keskustelu kysymyksellä "can ai kiss juu" ja ennenku oot kerennyt aloittaa selityksen "juu nou in finland we have this thing called avioliitto" ni on jo salettiin huulipunat väärän ihmisen naamassa.  

Nyt pitäis sit päästä ihan vitullisella kiireellä 800km Moskovaan eikä oo mitään toimivaa kulkupeliä, scanian huoltoja ei kuulemma ihan vitusti tuolla taipaleella ole kun ei siellä oo mitään muutakaan. Mitenkähän tuo lokaali VR pelaisi? Jätettiin suurin osa kamoista Pietariin ja junaan otettiin vain tarpeellisimmat keihäät. Promoottori osti tälle rykmentille kokonaisen makuuvaunun. Kolme bändiä ja saman verran paikallisia säätäjiä siihen mahtui. 

Kuten jokaisessa makuuvaunussa ni oli meilläkin jokin baabushka vaunuemäntänä. Siltä olis kuulemma saanu kaikkee väliltä perse-heroiini, mut ei kuitenkaan tehty kauppoja. Sumin, Bobbyn ja Tolsan hyttitoverina nukuin parhaat 7h yöunet aikoihin, ai herra että tekikin hyvää. Spasibo!

tiistai 9. lokakuuta 2012

TK poissa kotoa, Turun Messukeskus, Turkkusex12, TKU

Lauantai 8.9.2012 Turkkusex12 Erotiikkamessut,Turun Messukeskus. Lähettiin tosi aikaisin että keretään soundcheckiin, ovet aukee klo 14 ja sundi tarkastetaan klo 13. No Pirkkalan nesteellä piti kuitenkin pysähtyä jututtamaan luottotatskaajaa Wild West Tattoosta ni siihenpä se sit kosahti. Turussa oltiin puol tuntia ennen avausta ja johtaja Tegelmann päätti että ei enää kamoja lavalle, mennään linjacheckillä. Vitun hyvä, jos tämä olis päätetty Tampereella ni oltais voitu nukkua 12h pitempään.

Nämä ovat siis pornomessut, viimeks täällä oli ihan hullu meininki 2006 kun oltiin läsnä. On muuten dildoo ja jos jonkinlaista vipstaakia pitkin ja poikin! Äkkinäinen vois luulla että hullua maailmanluokan pornokissaa olis halli täynnä, ni ei oo. On niitäkin mut enimmäkseen on noita jännempiä tapauksia. Aattelehan mielessäs semmonen suklaanruskea kaksmetrinen uros huulipunat naamassa, verkkosukat ja kuustuumaset korot jalassa. Näitä riittää ja vähän jännän huono olo noista tulee vaikka luulin että minä oon se suvaitsevainen. Sori, mut yök.  

Tää on yks niistä keikoista mitä on odotettu ja tarkoitus olis tarjoilla vähän jotain speciaalia maksavalle yleisölle. Lehdissä on uutisoitu kovin että Igor tekee näyttävän comebackin pornobisnekseen meidän keikalla. Ok, isot on screenit ja vehkeet ja pylpyttimet. Tänään on lupa tehdä kaikkee pikkuse härskimpääkin kun ollaan näissä olosuhteissa. Juontajana on hunk, Esko Eerikäinen, se on mukava mies, ihan sama mitä mieltä sinä oot mut oon tutustunu siihen viime aikoina ja näin on. Ihan pikkune rapula on eilisestä mutta illalla lähtee.  

Koko päivä oli siis virkistäytymisaikaa joten hotellille mars. Saatiin noita pornotähtien limuja lainaan kuskeineen päivineen ni mikäpä tässä, keskustaan ja syömään. Valokuvista päätellen Pee ja Janne löysi Holiday Innista taas kylpyläosaston, se on näköjään in-juttu niillä nykyään. Anteron kanssa sulkeuduttiin huoneeseemme ja köllittiin kunnon pitkät päikkärit, -unet siis eikä -kännit.  

Limulla tyylikkäästi takas venuelle ja meikkiä naamaan. Tänään on siis suunnilleen joka toisessa biisissä jotain vierailijoita mukana. Heti kolmannessa kappaleessa lavalle tuli rouva Spektaakkeli, eli Tuomaksen vaimo Cherry A. Dorable ystävänsä Moonan kanssa. Ne veti oikein tyylikkään burleskistrippauksen.

Sit parin biisin jälkeen yks ameriikan ihmerouva nimeltään Ivizia teki vähä tulitemppuja ja toki esitteli tissejään samalla.

Kotvasen jälkeen tuli maailman kovin tankotanssija, Pantera Blacksmith, ja veti semmosen tankoshown että pikkusen piti huuli pyöreenä sitä soiton ohessa ihmetellä itsekin. Ei muuten ollu sillä vosulla läskiä ruumissaan oikeestaan missään kohtaa.  

Ensimmäisessä encoressa tapahtui sit se Igorin comeback jota ainakin minä olin hieman pelonsekaisin tuntein odottanut. Hevosmiehet kylillä olivat kertoilleet että melko rankkaa tavaraa tulossa. Ensin pistettiin isoille screeneille pyörimään suhteellisen kovaa pornoa, jotain Iipun nuoruudenajan filmejä. Sit piti tulla lavalle kaks 150-kiloista pullukkaa, mut toinen jänisti, vain toinen saapui. Lihavahko rouva asettui catwalkille selälleen varpaat kohti laipioo ja sittenhän siinä alkoikin vanha kunnon lapasenpiilotustemppu ja ihan kyynärpäätä myöten. Tästä eteenpäin en tohdi edes kirjallisesti kuvailla, sanon vaan että lopussa pissi roiskui ja me poijat vaan laulettiin ja tässä vaiheessa lukijan on hyvä pestä mielikuvituksensa saippualla. Vedettiin me sit ihan lopuks Rydi lihakoukuilla lapaluista kattoon, sieltä käsin se viimeiset säkeet hoilasi. Mietittiin vielä että oliskohan siivooja hoitanu sen aamulla alas jos oliskin jätetty sinne?

Samalla kun yritin soittaa ja ohessa pidätellä pahimpia yökkäyksiäni niin mietin myös että mitäköhän se lehdistö tästä tuumailee? Soittaakohan äiti taas maanantaina lehtien ilmestyttyä kertoakseen että ei ole ylpeä pojastaan taaskaan? Huoleni oli turha, pornomessuilla saa vähän hurjastella suojassa iltalehdiltä. Vaan onneksi elämä on pornomessua vain hyvin harvoin.  

Hyvillä mielin nukkumaan ja aamukasilta pakkaus, Tampereelle siirtyminen, omaan henkilöautoon vaihtaminen ja Kuopioon kotiutuminen. Tämä kaikki noin 450km. Seuraavaksi raportoin Äiti Venäjän-keikoista ja sieltä onkin tulossa raporttia 2500km matkalta. Täältä tähän, trastuit!

 

torstai 4. lokakuuta 2012

TK poissa kotoa, Henry's Pub TRE

Perjantai 7.9.2012 Henry's Pub TRE. Hane täältä naimisista, moi! Siinä se vaan kuukausi vierähti ja nyt olen ankkuroituneena avioliiton auvoisessa satamassa. Mukavaa ja leppoisaa täällä on vaikkakin se omituiselta vielä tuntuu. Raaka Peen häät tanssittiin myös pois kuleksimasta ja menihän se tuo meidän entinen valomies Piispa Eerik myös avioon. Yhteiset polttarit juotiin Eerikin ja kumppaneiden kanssa tuolla Mikkelin takana metsikössä. Nyt koittakoon arki, eli keikalle se vaan on lähettävä.

Eilenhän meillä piti olla isompi show tuolla Tampere Areenalla. Opiskelijat olivat saaneet äänestää bileisiinsä mieleiset yhtyeet ja ykköspaikka meni meille. Toiseksi olivat äänestäneet Jukka Poikan. Noh, ei menny tämä kuten strömsöön kiertue. Sen Areenan omistaja on myös Nokia Mission päällikkö ja hän oli tutustunut tuotantoomme ja todennut sen epäjumalalliseksi kieltäen esiintymisemme heidän jumalallisten seiniensä sisäpuolella. Sinänsä pikkusen outoa koska me tehtiin jo puoli vuotta sitten heille kirjallinen selvitys esiintymisen ja kappaleiden sisällöstä. Tämän selvityksen he silloin hyväksyivät ja toivottivat medät tervetulleeksi. Samapa tuo, harmittaa ainoastaan niiden tuhansien ihmisten puolesta jotka meitä sinne äänesti.  

Vähän niinku äkkikorvauksena järjestettiin nopeasti sit tälle illalle keikka samaan kaupunkiin Henry's Pubiin. Äkkisistään mietittynä taitaa olla meidän koko historian pienin paikka ja pienin lava tiedossa, muuta meillä tämä otetaan vain haasteena. Mulla oli alkuviikko lomaa ja toipumista naimisesta joten suuntasin paikalle Helsingistä päin. Rydin kanssa kerettiin pienet kebabit nauttia ennenku Kuopion osasto saapui. Ääni tarkastettiin hyväksi ja valomies laittoi yhen töpselin seinään. Keikan jälkeen kun se vaan muistaa ottaa sen töpselin irti ni on hoitanut päivätyönsä täydellisesti ja on palkkansa väärti. Jouni on kunnon mies, vähän niinku Ukko Nooa.  

Taas oli nälkä ja ruoansulatuskoneisto halusi pastaa. Lähettiin Jopin kanssa etsimään Italialaistyylistä ravintolaa todeten kuitenkin että täynnä olivat kaikki. No mie muistin että onhan täällä Dennis. Kuten olen aiemmin maininnut niin Suomen paras pizza on nimeltään Troija ja sen valmistaa Dennis Bulevardilla. Maailman paras pizza taas löytyy Little Italyn kaupunginosasta New Yorkissa. Mutta siis tämä Troija, saanko luetella täytteet, kiitos. Jauhelihaa, salamia, kinkkua, maustekurkkua, herkkusieniä ja kananmuna. Se on miesten pizza. Pohja on paperinohut ja sitkeä kuten sen kuuluu pizzassa olla. Vitunko takia niissä pakastepizzamainoksissa telkkarissa mainostetaan rapeaa pohjaa ku juuri sellainen sen ei pidä missään tapauksessa olla? Hyvältä näytti hetkisen aikaa kunnes hoksasin että Tampereen Dennisin menusta puuttuu juuri tuo Troija. MITÄ VITTUUU?!?! Syötiin sitten jotkin ihan paskat kanapastat ja pantiin paikka boikottiin, pankaa tekin. Siis Tampereella, ei Helsingissä eikä Turussa.  


Keikalle mars, se oli loppuunmyyty jo ennakkoon, ei yllättänyt. Hirmuisen mukava meininki ja vauhti oli. Nyt kun voi taas öljytä esiintymistään muutamalla lonkerilla ni kyllä se vaan luonnollisemmalta disko tuntuu silloin. Lonkeripäissään taas olin unohtanut tuoreelle aviovaimolleni raportoida liikkeistäni ja noottiahan siitä Hanelle rapsahti. Sori. Pikkuse opettelua meinaa tämä avioliitossa oleminen olla mulle alkuun, mut kyllä vanhakin Hane uusia asioita vielä oppii. Kesken keikan yritti tytöt eturivissä tissejään esitellä ni piti ihan ääneen niitä komentaa että paidat päälle, täällä ollaan aviomiehiä lavalla miltei kaikki eikä meitä vaan kiinnosta!  

Keikan jälkeen alkoi sitten älytön puiminen ja toistemme kehuminen takahuoneessa. Tähän kehumiseen osallistui myös baarin hlökunta, olivathan nuo pitkäaikaisia tuttuja ja mun työkavereita kaikki. Mutta siinä vaiheessa piti ihan simmuja hieraista kun backstagelle vyöryi elävä legenda, rillaajien rillaaja, maailmanmestari Timo Jutila. Pari tonicia oli Juti jo pohjalle ottanu tai sitten sillä oli taas tulehtunu nilkka. Kovasti se oli keikasta tykännyt ja hirveesti otettiin kaverikuvia, vähän sama efekti kun Kuopion Henkan takahuoneessa Johanna Tukiaisen kanssa pari vuotta sitten. Juti-Tuksu? Siinäpä olis hieno pariskunta medialle pyöriteltäväks? No ei saatana, Juti on sentään hieno mies. Jossain vaiheessa se totesi syvällä Tampereen aksentilla että "tää votosessio on tosi huanosti orkanisoitu?"  

Hyvässä seurassa aika riensi siivillä ja pilkku oli tosiasia. Nyt vauhdilla hotelliin pötkölleen, siihen samaan hedelmähotelliin jossa taannoin todettiin järjestelmällistä ihmiskauppaa ja prostituutiota kerroksessa 6. Aamulla lähetään livakasti liikkeelle sillä soundcheck Turun Messukeskuksessa on jo keskellä päivää ja illan agendana on erotiikka. Mitähän huomenna sattuu? Son moro nääs!