tiistai 18. lokakuuta 2011

TK poissa kotoa, Strasbourg FRA

17.10.2011 Maanantai. Herätys marokkolaisten hotellista Stuttgartin liepeillä. Respassa rouva kysyy että teillähän oli neljä huonetta, kolme teistä on jo lähteny ja että melko bileet oli yöllä. Ach so, minä en niihin bileisiin ole syyllinen enkä usko tuota laskelmaasi sillä saman tien omista kotiloistaan kuoriutuivat Bobby, Pee ja Kapanen. Marokkolainen inttää edelleen että kolme lähti. Elä kehtoo valehella ja tilloo meille taksi.

Tähän kohtaan minun on erittäin tärkeätä lisätä kotiin päästyäni kuva, koska se muuten tod kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Kapanen saarnaa sukkasillaan hotellin rappusilla kuinka mukava on lähtee ajamaan Ranskaan kun on hampaat pesty ja hyvin nukuttu ja ollaan suihkunraikkaana hotellin jälkeen, huomaatte sitten kuvastakin että näin ei vissiin ole. Sukkasillaan se on sen takia että Bugatit on kädessä. Bugatit taas on kädessä sen takia että niitä ei uskalla laittaa jalkaan, alkais kuulemma viemään saman tien. Kapanen muuten irtosi äsken ruumiistaan ja on sen jälkeen puhunut itsestään vain kolmannessa persoonassa, hänen mielestään Kapanen on kuitenkin hieno mies.

Naapurissa sijaitsevasta viinakaupasta hieman aamiaistuotteita ja Ranskaan lähetään heti kun saadaan Kapanen kuosiin ja löydetään sille ajokengät. Painin ukkoin kanssa sovittiin että tänä iltana Strasbourgissa pidetään bileet koska meillä on siellä huomenna viimeinen keikka ja näin ollen yhteinen taipaleemme päättyy tältä erää. Yhtyeen hotellivastaavana varasin just seittemän ykköstä Strasbourgista, melko huimasti pompsahti hinta eiliseen hotelliin nähden mutta älä äiti huoli, on meillä rahhoo. Siitäpä puheen ollen, laitettiin Alzhymerin katolle semmonen antenni että näkkyy ne kanavat ajellessa, saatana. Lisään kuvan tähän myöhemmin. Bobby antoi just puhelinhaastiksen ylelle Metalrepublikeniin, melko leuhotukselta kuulosti se. Ruotsalaiset se lyttäs maanrakoon sekä soitossa että juomisessa.

Toimittaja: Mites on keikat menny?
Bobby: Urheilutermein omaa peliä on pelattu.
Toimittaja: Mitä se tarkoittaa?
Bobby: Suomi 6 - Ruotsi 1
Toimittaja: Entäs offstage, Tägtgren on maailmalla juomamiehen maineessa.
Bobby: Arvostan miestä, mutta en lähtis juomahommilla henkseliä paukuttamaan. Omasta ryhmästä löytyy huomattavasti kovempia tirehtöörejä.

On tässä kansojen välistä diplomatiaakin sen verran harrastettu että Kapanen juotti sen Metal Hammer-toimittajan eilen kuosiin ja juuri Ranskasta saamamme tiedon mukaan hänet oli yöllä ruotsalaisten bussissa hitleröity kattavasti tussilla. Sanoivat että siellä on huomisen venuen naapurissa käynnistymässä jokin massiivisempi juhla ja tarviis jonkun täällä vähän esittää skandinaavista tanssin mallia. Tuli just viesti Peteriltä: "We are waiting for you, these guys are lame." Kiellettiin svenssoneita ees yrittämästä, oottakaa että me tullaan paikalle, ja saman tien lähti Alzhymerin kokka kohti Ranskaa. Aateltiin että 5km ennen määränpäätä puemme itsemme pelkästään kenkiin ja kaulassa roikkuviin kiertuepasseihin. Paikalle tullaan Pandoran säestyksellä ja tontti otetaan näillä keinoin saman tien haltuun. Muille jaetaan taas vain hopeamitaleja.

Just jokin rekkahomo kiilas meiltä autobahnalla Hanen puoleisen peilin vinksalleen. Toivottavasti kyseinen gynther tajuaa olla pysähtymättä seuraavalle huoltamolle kusemaan, nimittäin me pysähdytään ja meillä on väkivaltaan soveltuvaa kalustoa mukana.

Hotelli Strasbourgista löytyi, tais lähtee hanelta varaushomma lapasesta, täällä on nyt 7 kertaa 2h+k ja ihan omat kylpyammeet joka ukolla, 28 sänkyäkin jos tiukkaa tulee. Great, ukko kylpyyn.

Juhlat käynnistyi Painin bussilla. Naapurissa sijainneen crackhousen tapahtumia siitä oli mukava seurata. Joku homopariskunta siinä suoritti keskellä yötä eroprosessin ikkunan kautta. Koko kalusto heilahti ikkunasta kätevästi koirineen päivineen. Naapurin rouva taas oli vetänyt herskaöverit ja ambulanssi sen vei. Siitäpä sitten baariin ja nokittelukshan se meni se drinkkien tilaus. Töhreeni tilas kymmenen ginitoniccia ni pakkohan minun oli siihen kakstoista viereen ostaa, täällähän se just kannattaa ku on tosi halpaa, just. Siitä pizzapaikkaan ja normaali sammuminen pöytään ja ruotsalaisilta taas perustussaus hanen nahkaan. Ympyrää sit kävelin tyhjässä ja autiossa Strasbourgissa. Samalla manasin kaikki Elisan työntekijät alimpaan hadekseen koska iNavigaattori ei saanu yhteyttä mihinkään, ja mie olin hukassa. Normaali ilta Strasbourgissa siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti