11.10.2011 Tiistai. Backstage, Munich. Alppeja körötellään ja maisema hivelee silmukkaa. Wienistä Linzin kautta Muncheniin ja meidän camperin kumeissa ei meinaa ilma pysyä. Tuulikin ottaa tähän laatikkoon sen verran tehokkaasti että täällä on jo turvavöihin kytketty toisemme siltä varalta jos rotkoon syöksytään. Ruotsalaiset läks Muncheniin jo toissayönä että niiden kuskilla ei menis viikoittainen ajoaika umpeen. Se niiden kuljettaja osoittautui ekan viikon aikana kuitenkin kaikin puolin mulkuks ni ne lastas sen Lontoon koneeseen ja odottavat tälle illalle uutta kuskia.
Kiertuemanageri oli taas ihmeen optimaalisesti ajatellut tämän päivän siirtymisen, 310km oli ohjeistanut paperiin ja googlen mielestä suorin reitti on 455km. Kumpaakohan uskois, vai uskoisko navigaattorin Lailaa joka achtungpäissään yritti johdattaa Nurnbergiin? Ylidramaattinen on myös matka Backstagen backstagelta Backstagen stagelle, tässä on ehkä illemmalla käymässä Spinal Tap-mallinen eksymisefekti. Mie taidan varmistaa onnistumiseni ja marssin saliin banjo kainalossa tuolta etuoven kautta. Sgudaa sanon ovella ja maksan mennessäni pääsylipun ja narikankin saatana.
On muuten aivan täys kesä eteläisessä saksassa, lyhyillä hihoilla ja lahkeilla täällä leuhotellaan. Auri paistaa ja lämpöistäkin on parikymmentä astetta. Kuis siellä Suomessa, HAHHAAA?!?!?? Tuleville Italian keikoille oli poudan pecu luvannut jopa 26 astetta lämpöö, shortsikauppaan tässä vielä joutunee ja aurinkorasvaakin lie saatava. Soundcheckit on tänään pahasti myöhässä, vaan sinänsä ei haittaa koska se tarkoittaa sitä että suomipoika saa kerrankin ruokansa ajallaan ennen omaa checkiänsä. Ja kylläpä olikin bayerilainen rouva säätänyt lasagneen oikein hyvän maun, porsaan filettä siihen pikkusen päälle kermakastikkeessa ja avot, sou not. Nyt meikkaamaan ja humppaamaan.
Sen verran paukaistiin tuossa justiinsa historian kirjaan uutta lukua että katson sen mainitsemisen arvoiseksi. Soitettiin keikka niin että joka ukko oli täysin selvin päin koko keikan. Kiitos kiitos, istukaa vaan, ei nyt ihan seisailtaan taputtaa tarvitse. Onpahan nyt sekin kokeiltu. Keikka oli hyvin laadukas. Tässä mestassa on 3 erikokoista salia ja se keskimmäinen vetäistiin mun mielestä täyteen. Loppurundi onkin sitten noin tuhannen hengen saleja, which is nice.
Seuraavaks yritetään tyrkkiä yötä myöten ensin Itävaltaan ja sieltä Sveitsiin. Se sveitsin tullihomma on kuulemma jotenkin jännä, me mennään mahdollisimman pienestä ja syrjäisestä ylityspaikasta ja keskellä yötä ja yritetään esittää lomamatkaajia. Saattaa olla tässä rakkauden karavaanissa myös hieman ylipainoa ni tyhjennettiin vessasta ja suihkusta sekä puhtaat että likaiset vedet ojaan. Mahdollisimman tyhjällä polttoainetankillakin mennään ja joka ukko on sitoutunut tekemään ennen rajaa litran kusta ja kilon paskaa.
Zurichissä vois ehkä jättää yökerhot välistä, turhan kallista on se. Paitsi tietty jos sais Räikkösen innostumaan mukaan, aamulla soitetaan sille. Käkikellon ostan joka tapauksessa kun ne kerran on siellä niin vitun hyviä ja sen armeijan linkkarin.
PS. Näille bayerilaisille sakemanneille on ihan turha kertoo natsivitsejä, ne ei vaan tajuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti