10.12.2011 Lauantai. New York, NY. Aamukuus ja ameriikan kukko huus. Mun uudet unilääkkeet on kyllä loistavia, puolikkaalla napilla saa vitun syvät ja tasan kuuden tunnin unet. Kylläpä hanen elämää nyt hivellään joka laidalta. Ihan varma en oo uskaltaisinko lähtee jo tähän aikaan yksin etsimään aamupalapaikkaa Manhattanilta lauantai-aamuna, paskat, lähen kuitenkin. Se juttu että "city that never sleeps" on muuten ihan fuulaa. Pojotin just keskellä tietä 6th avenuen päässä ja katsoin kohti toista päätä. Näin kolme liikkuvaa taksia mut en yhtään ihmistä. Niissä takseissa tosin todennäköisesti semmoiset oli, mutta kyllä tämäkin city sleeps, sanon mie!
Parin tunnin aamukävely ja erilaisia (hauskojakin) heräteostoksia. Tämän päivän ohjelmaan olen alustavasti itselleni suunnitellut seuraavaa: Central Park, Ground Zero/Freedom Tower, metrolla ajelua, yksi pila hampurilaispaikassa ja iltapimeällä Times Square ja Pablo Fransiscon keikka. Ohjelman onnistumisprosenttia arvioin tällä samalla palstalla sitten kun te heräätte ja mie alan nukkumaan. Unohin muuten sen aamiaisen kokonaan äskeisellä kierroksella joten herätän huonekaveri J:n ja otan sen väkisin (mukaan).
Sen verran tuosta hampurilaispaikasta, kävin eilen siinä. Se on maailmankuulu kioski Shake/Shack tuossa Madison Square Parkissa ja siihen on iso jono koko ajan kellon ympäri. Niille annetaan tilattaessa oma etunimi ja sit ne antaa sulle semmosen värinähälyttimen. Kun safka on ready ni se hälytin alkaa tärisemään ja tumma rouva kioskin luukusta huutaa sun nimeä kaikille kovaan ääneen. Sit sä saat sieltä sen safkas sekä kuitin jossa se nimi myös lukee. Saatoitte siis päästä jo hajulle pilan laadusta, mutta liitän tähän kuitin todisteeks jos se onnistuu hyvin. Aika ajoin koostuu hannun elämän hauskuus hyvin pienistä asioista. Edit: Hauskuutusta en kerenny tekemään, tää kuitti on ekalta käynniltä.
Isojen pömpelien sortumapaikan kävin katsomassa ja uutta tornia siellä nousee kovaa vauhtia, melkoinen työmaahan tuolla oli ja turistia vilisi. Wall streetia pitkin siitä China Towniin ja Little Italyyn. Jälkimmäisessä söin just yhden tämän elämäni parhaista pizzoista, voe äiti että oli hyvvee. Todella outoa oli se kuinka veitsellä leikaten wall streetin tunnelma muuttui china towniksi, yhdellä suojatiellä se suunnilleen tapahtui. Ja ihan sama homma kun kiinalaisuus vaihtui little italyyn, hämmentävän sovittu tonttijako.
Nyt pieni päivälepo ja sit yläkaupungin suuntaan, kyllä täällä katselemista olis pitemmäkskin aikaa jos sitä aikaa vaan olis. Semmosen omituisuuden näin että kun täällä on keskustassa pikkusen tiukassa nuo parkkipaikat ni olivat keksineet laittaa päällekäin noita autoja kuten kuvasta näkyy, viksua!
Eilen illalla muuten huomasin taksin ikkunasta kun kuvasivat 30 Rockia tuossa kadun varressa ihan isolla meiningillä, statistin paikkaa huutelin vaan eivät tarvinneet.
Just kotiuduin iltameiningistä. Paljon oli lamppua laitettu Times Squarille, ei ollu mittään järkee siinä. Yllä olevassa screenissä näkyy myös meitsi, 8mk sille joka löytää ekaks! Väitän kuitenkin että ihan kohta jokkiin abu dabin öljypohatta laittaa kylälleen vielä enemmän, ihan vaan vittuillessaan. Sit käytiin se Pablon keikka katsomassa, koskapa työmatkahan tämä oli eikä suinkaan hurvittelua. Hyvä oli Pablo ja toinen lämmittelevistä neekereistä. Saan sanoa neekeri koska he itsekin esityksissään kutsuivat itseään noin ja se kuului olennaisena osana aktin taiteelliseen sisältöön. Homobaarissa käytiin myös, mut siitä ei enempää koska se oli vahinko, oikeesti. Homoja saan sanoa homoiks ihan vaan jos haluan. Ja just nyt haluan.
Yks vika on ameriikkalaisessa systeemissä. Ostoksen maksamisen vaikeus nimittäin. Kun hinta lävähtää pöytään ni siihenpä kuuluu joissain tapauksissa laskea päässä vielä vero päälle ja siihen summaan lisätään 10% vielä tippiä. 15% lisätään jos palvelu oli oikein hyvää. Sitä veron lisäämisen tarpeutta et voi mistään päätellä, etkä sitäkään että onko tippi jo laskettu valmiiks laskun summaan. Sitten jos vielä meksikolaiset on lisänny siihen hinnastoon niiden annosten kalorimäärät ni voi mennä herkempi numeroissa sekaisin ja alkaa kyselemään montako kaloria on yks dollari luullessaan että kalori on meksikon rahayksikkö. Ei ole mitn logiikkaa siinä, eikä myöskään setelien fyysisessä koossa. Huonekaveri J:n piti leikata kaikista seteleistä toisesta päästä 2cm saksilla pois että sai ne mahtumaan eurostandardit täyttävään lompakkoon. Lompakon käyttäminen on muuten homoa, taskut ovat parempi väline. Kolikoissa ei ole täällä myöskään mitään järkeä, niistä puuttuvat numerot. Niissä on vain jotain ukkeleiden kuvia eikä mitään viitetä niiden arvosta? Siksipä olen niillä heitellyt lähinnä kodittomia jotka väittävät olevansa veteraaneja mutta ovat todellisuudessa vain laiskoja narkomaaneja. Kadullakin nukkuvat joissa elizabeth ardenin merkkilakanoissa!
On täällä myös vastakkainen esimerkki logiikasta, katujen numerointi ja suuntaisuus. Onpa helevetin helppo ummikon suunnistella kun kartalla kaikki pystysuuntaiset viivat on avenueita ja vaakasuorat streetejä. Molemmat ovat vielä numerojärjestyksessä. Haistakoon paskan se joka keksi antaa kaduille esim presidenttien nimiä, ison paskan. Logiikan huipentaa vielä se että kaikki kadut on yksisuuntaisia ja joka toista ajetaan joka toiseen suuntaan. Tämän varjolla paskan saa haistaa esim kuopion kaupungin liikennesuunnitteluviraston viskaali. Niin että haistapa paska!
Huomispäivä täällä vielä kikkaillaan ja sit iltakoneella himaan. Täällä päässä se on sunnuntai-iltakone ja toisessa päässä maanantain aamukone. Just kun sai rytmin kääntymään ni pitää alkaa kääntämään sitä takas, ei miellytä se laisinkaan, vittumaista touhua. Nyt rytminsäätönappi huuleen ja unille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti