Day 1, Lontoo.
Vuosi sitten jäi tarina kerronnallisesti taktiseen vaiheeseen. Tahallani sen tein. Kyllä se kone toi Bangkokista kotiin vaikka alkuun pelottikin. Melko tarkalleen nyt vuoden ajan oon käyny taistelua Finnairin kanssa sen lennon korvauksista. EU-lainsäädäntö sanoo aivan selkeästi että minulle kuuluu korvata 1200€ sen lennon myöhästymisestä. Lentoyhtiö kuitenkin päätti kokeilla kepillä jäätä ja tarjosivat ”ihan vaan reilun pelin hengessä” 200€ vaikka ei heidän kuulemma tarviis antaa sitäkään. Mie printtasin niille päätökset parista identtisestä ennakkotapauksesta ni sit tarjosivat jo 400€. Vaimo olis jo suostunu siihenkin mut minulle alkoi muodostua tästä kunnia-asia. Vein riidan kuluttajariitalautakunnan käsittelyyn. Tässä vaiheessa Finnair jo tarjosi 900€ jos vedän vaatimukseni pois sieltä lautakunnasta. Mitteepä luulet, vedinkö vai en? Se lautakunta on nyt kohta puoli vuotta pyöritelly sitä paperia ja veikkaisin että päätös tulee hyvinkin pian, i will let you know sitten.
Oikeesti ei oo kyllä ollu nyt vuoteen hirveetä himoa kelata ajatuksiaan paperille saakka. Ku ei oo ollu pakko ni oon helposti keksiny aina muutakin tekemistä. Sain nimittäin potkut kolumnistin hommista. Tai no en oikeesti saanu, tai siis kaikki muutkin sai. Uus päätoimittaja halus vaihtaa kaikki kirjoittajat kerralla. Ihan hyvä päätös, ainakin minun osalta. Aloin jo toistamaan itseäni lehdessäkin. Blogissa huomasin sitä tapahtuvan jo aiemminkin. Ei se voi olla kiinnostavaa kenenkään enää lukea kuinka joka viikonloppu käydään kaks omasta mielestä loistavaa keikkaa vetelemässä jossain päin suomea ja sit ajellaan kotiin. Kerran vuodessa pokataan jokin pysti jollain verukkeella ja siitäkin sit olevinaan henkseliä paukutetaan ainakin yhden palstan verran. Mahtava kohokohta on jos sattuu levy tulemaan, viimeisen vuoden aikaan ei sattunu edes sitä. Alan ehkä oikeesti kirjoittamaan aina ja vasta sitten kun on vähän oikeammin asiaa ja mielummin sille asialle vielä aikaakin.
Nyt on aikaa ja siksipä olevinaan asiaakin. Aikaa on kymmenen ja puol tuntia. Just sen verran nyt pittää istua 787 Dreamlinerissa välillä Lontoo ja Los Angeles. Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita, joitain ihan isojakin asioita ainakin jollain mittapuulla. Siellä keskustan kämpässä meni homma vähän villiksi. Naapurin reipas pariskunta pisti sillä lailla ranttaliksi että piti jo päivittäin aina poliisit soitella. Tyhjensivät kaks kertaa meidän kellarikomeron ja pari muutakin koppia. Sain molemmat vajakit riistakameralla kiinni ja poliisi meni väkisin niiden kämppään. Sillä rouvalla oli siellä mun vaimon vaatteet päällään, melko kivaa. Olivat pistäneet sen kämpän aivan paskaks siinä ryöstelyn ohessa. Sivubisneksenä se rouva tarjoaa muuten konttorinhoitopalveluja semmoisessa kirjanpitofirmassa ku Sihteeriopisto.fi, ihan kuvan kanssa. Löydettiin se facebookistakin, melko jännässä maailmassa elää se hutsu. Huvittavin yksityiskohta oli että siltä ryssältä löytyi vankeinhoitolaitokselta varastettu DVD-soitin, oli äijällä menny linnassakin omat ja yhtiön kalut sekaisin.
Löydettiin sit uus kämppä tuosta Arabianrannasta. Se talo valmistui heinäkuussa ja päästiin ihan tuliterään kotiin. Alakerrassa 70 neliöö ja yläkerrassa 40 neliön telkkarinkatselusali. Pakko siihen oli vähän isompi telkkarikin sitten ostaa. Kivasti mahtuu siinä olemaan ja bonuksena hannulle on oma toimisto ja yläkerrassa oma vessa. Asunto on siis kerroksissa 4 ja 5. Parveke se vasta parasta onkin, siinä on reilu 20 neliöö tilaa ja vaikka oon siihen kaikki tarpeelliset kalut jo hoitanu ni silti se vaatis vielä jotain. Saako kerrostalon parvekkeelle asentaa paljun?
Mutta jotta saadaan kaikki käyttöliittymän sillä ja tällä puolella olevat ja olijat saman ajan tasalle niin päivitetään bändin asiatkin nykypäivään. Viime syksynä kierrettiin Suomi kertaalleen ja keväällä toiseen suuntaan uusiks. Hyviä olivat ne kaikki keikat. Keväällä mentiin lupaamaan että tehhään uus levy ja alettiin tekemään. Toukokuussa liipaistiin siitä ensimmäinen sinkku radioon sen takia että edes joku ottais kesällä jollekin festarille soittamaan, ees vaikka yhen keikan. Vituiks meni, melkein joka viikonloppuna piti jossain olla villitsemässä. Alkukesästä oli vähän semmosia ja tämmösiä festareita ja jossain olis voinu olla jotkin asiat paremminkin. Mut loppukesään osui kolme täyden kympin kilpailua: Kotkan Meripäivät, Kuopio Rockcock ja SaariHelvetti. Näiden järjestäjille myönnän mitalit. Voijaan tulla ens kesänä uusiks jos huolitte. Niin se levy on tulossa, toinen sinkku laitettiin pihalle videon kanssa viime viikolla. Levy tulee sit syyskuun puolessa välissä, vaan koska se on minun osaltani jo soitettu ja keikoissa näkyis olevan viiden viikon tauko niin oletan että minulla on oikeus lähteä neljäks viikoks pienelle lomalle, vaikka Havaijille.
Ei se lähtö ihan täysin suunnitelman mukaan tänä aamuna mennyt. Katos kun nykyään minä oon autoton ja eilen tulin just Tampereelta vuokra-autolla keikalta ni aattelin että otan siihen halvalla yhen lisävuorokauden ja ajelen sillä lentokentälle kun sen voi palauttaa sinnekin. Eipähän tarvii kallista taksia maksella. No piti kuitenkin taksi maksella kun siitä saatanan pyydyksestä oli yön aikaan kumi tyhjentynyt. Soitin niille että se paska on siinä minun pihalla, avaimet palautan lentokentälle ja laskua ei tarvii ainakaan minulle laitella siitä ollenkaan. Vuokraamosta joku yritti vielä äsken soittaa ja näsäviisastella että sinulleko oli rengasrikko tapahtunut? Ai saatana mitä yrittäjiä, tein kyllä selväksi että ei ollut rikkoa tapahtunut vaan siinä teidän rysässä vaan ei pysy ilma kumissa. Niin, vuokrasin 2015 vuosimallisen A-sarjan automaattimersun (tai vastaavan) ni tuli vuokraamosta 2013 mallinen manuaali Ford Mondeo. Ei ollu minun mielestä vastaava.
Joo, taksilla kentälle ja jollain melko normaalilla Norwegianilla kolme varttia myöhässä Gatwickin kentälle Lontooseen ja sieltä lähettiin tasan kaks tunia myöhässä tämmöisellä normaalia leuhkemmalla 787 Dreamlinerilla kohti Los Angelesia, enkelten kaupunkia. Päiväkirjan ensimmäisestä lehdestä meinaa muodostua keskivertaista pidempi mutta sillekin on syy, tämä päiväkin on jotenkin normaalia pidempi. Maanantaiaamuna nimittäin lähettiin himasta ja alkuillasta ollaan jo Hollywoodissa hotellissa. Tuntuu kummalliselta kun matkaan menee kuitenkin lähes 30 tuntia. Kuulemma kostautuu jotenkin kuukauden päästä takaisin tullessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti