Day 10, honolulu
Yheksän tunnin yöunet, ainakin oman laskupään mukaan, se on luxusta se. Nyt alakerran kioskista äkkikofeiinit naamaan ja tuota uutta lautaa testaamaan. Youtuben mukaan sen pitäis olla ihan helppo homma. Kello on aamukaheksan ja aurinko pöröttää jo kolmeekymppiä. Ranta on puolillaan japseja. Mitenkähän tässä nyt ilkeää ryhtyä tuota lautailua kokeilemaan. Toisaalta nuo japsit on kyllä niin idiootteja noiden selfietikkujensa kanssa että ei minulla ole mitään hävettävää ainakaan. Tuossa vieressä kolme japsimuikkelia on ottanut yhteensä 150 selfietä viimeisen viiden minuutin aikaan. Kuvanottohetkellä ne esittää niin iloista ja onnellista kuin olisivat voittaneet ydinsodan mutta heti sen jälkeen alkaa se normaali mökötys. Toisella puolen japanilainen äititytärpariskunta kuvaa selfietikulla jotain tanssivideoo. Ihan hyvät muuvit. Itse asiassa todella hauskat ja riehakkaat mut kun tytär painoi tikusta stoppia ni molemmilla meni leuka rintaan ja lähtivät mököttäen pois. Omituisia ovat japanilaiset.
Nonii, lauta kainaloon ja rinta rottingilla järveen. Hyvä se on ainakin esittää tietävänsä mitä tekee. Just sillai menin niinku ritari ässä Baywatchissa. Vesirajan jälkeen pari juoksuaskelta ja sitten hyppy laudalle mahalleen. Täysosuma, mutta lauta kippasi välittömästi tyyrpuuriin. Kömpelöhkö kiipeäminen takaisin laudalle ja aloin kauhomaan itseäni syvemmälle josta olis tarkoitus surffata tyylikkäästi takas. Videolla näytettiin ihan selvästi kuinka siihen laudalle kiivetään aallon tullessa ja painetaan laudan kärkeä jotta päästään alkuvauhtiin. Vitut. Just ohjeitten mukaan tein eikä se saatanan vempele innostunut lähtemään vauhtiin mukaan. Varmaan puol tuntia ja sata aaltoa yritin erilaisilla tekniikoilla ja paskan vittu. Ehkä jos ne aallot olis isompia? Jos se hurrikaani Jimena tulee lopummalla viikkoa ni sitten katotaan. Täytyy vielä tutkia lisää niitä videoita. Kurssille en mene.
Lounaaksi kolmioleipää ja sit päiväunet. Surffaus vei terävimmän kärjen jaksamisesta. Tai sit se on tämä kuumuus, ei kai tämä voi olla skandinaaviselle pultsarille ihan terveellistä tämäkään. Vaimo otti aurinkoo koko päivän kuten tavallista ja kärähti, kuten tavallista. Minä kävin sille lähikaupasta aloe veraa ja jotain paikallisten after sunia mikä kuulemma helpottaa just havaijin auringossa kärähtäneeseen nahkaan. Sen valmistuksessa on käytetty salaisia aineita ja se maksaa 5 kertaa enemmän kuin se aloe vera. Kyllä nää myydä osaa.
Lähettiin klo 18.48 melkein juoksemalla katsomaan auringonlaskua rannalle että keretään. Horisontti näytti oikein nätiltä vaikkakin sen auringon eteen oli jokin ketju rakentanut hotellin. Huomenna käyn samaan aikaan tähystämässä sieltä hotellin takaa. Käyn jos jaksan. Puistikossa näin yhen patsaan ja sivistin samalla itseäni hitusen. Nyt jaan se hitusen teidän kanssanne. Se oli Havaijin kuningaskunnan viimeisen prinsessan patsas. Vosu kuoli flunssaan 23-vuotiaana ku oli ratsastellu myrskyssä liian vähissä vaatteissa. Kuoli vuonna 1899 ja nimensä oli Victoria Kaiulani ja tässä hänen pystinsä. Mielestäni näyttää ikäistään kypsemmältä. Good night.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti