Day 4 Disneyland
Vittu kuulkaas kun mie nukuin 8 tuntia putkeen. Heräsin vasta kuudelta. Nyt on semmoinen olo että jaksaa ihan vaikka mitä. Aiempina öinä en oo täällä muistanu asentaa sitä uniapneakiskoa suuhun ni voipi olla että huonommat unet johtui siitä. Eilen illalla laitoin. Uniongelmia on minulta tässä viimeisen vuoden aikaan tutkittu melko tasaiseen ja tarkkaan. Lievän ja keskivaikean rajamailla oleva uniapnea diagnosoitiin ja koska lähes kaikki todetut hengityskatkokset ilmenivät selällään nukkuessa ni ratkaisuks päätettiin uniapneakisko. Se on semmoinen palikka mikä laitataan illalla suuhun ja se pakottaa alaleukaa eteenpäin siten ettei selällään nukkuessa leuka ”rentoudu” alaspäin ja näin ollen tuki hengitysteitä. Hyvin on pelannut se. Hieno keksintö. Koko tämä projekti on nähtävissä Neloselta lokakuun kahtena ekana sunnuntaiaamuna Jaksa Paremmin-ohjelmassa. Muistaakseni klo 9.30 joten ainakin kahteen krapula-aamuun on sinulle tarjolla laatuviihdettä.
Tänään on vaimon päivä, se saa päättää mitä tehhään. Vaimo on hirveen kova Disney-fani. Ollaan Los Angelesissa ja Anaheim on tuossa ihan vieressä ja meillä on vuokra-auto hallussa ni tämän päivän ohjelma oli kyllä ihan helposti arvattavissa, se on Disneyland. Interstate vitosta losoteltiin 35 mailia etelään ja sieltä se löytyi. Bumblebeen navigaattori (Pamela, tuttavien kesken Pam) ei harhauttanut kertaakaan. Hirmuisen ystävällinen se on myös, jokaisen ohjeen aloittaa sanomalla pliis. Suomalaiset navit vaan komentelee vittumaisen näsäviisaalla äänensävyllä varsinkin jos tarvii taas U-käännöstä tehdä jos mahdollista. Katto kiinni mentiin, aurinko laitteli keskeltä taivasta 36 asteen lämmöllä ni oli auringonpistoksen elementit olemassa. Ai miks auton nimi on Bumblebee? No siks kun siinä jossain lastenohjelmassa on ihan samannäköinen ja -niminen vehje. Kummipoikani Renne tämän ensimmäisenä huomasi. Vertailun vuoksi kuva molemmista vehkeistä tässä nähtäväksenne.
Auton pysäköinti semmoiselle aivan saatanan isolle parkkialueelle usean kilometrin päähän varsinaisesta Disneylandista, 17 dollaria. Hintaan tosin sisältyy kyyti Toy Story-bussilla tapahtuma-alueelle. Täällähän on siis kaksi erillistä teemapuistoa, Disneyland ja California Park. Kokeneemmat sankarit opastivat että yks päivä ei riitä molempiin. CP on enemmän huvipuisto vuoristoratoineen ja vitkuttimineen, kun taas Disneyland perustuu enemmän noihin legendaarisiin hahmoihin mutta vähemmillä kieputtimilla. Disneyland it is. 99 taalaa/päivä/nokka. Alle 10-vuotiailta lapsilta ”vain” 93 dollaria. En tiijä kuinka monta kymmentä tuhatta ihmistä siinäkin alueella oli yhtä aikaa, mut ihan tasan tarkkaan Disneyn Waltsun perikuntaa tekee mainiota tiliä. Annual Passeja oli innokkaimmille myynnissä myös, aika kätevää, yhellä vuosimaksulla voit käydä surraamassa vaikka joka päivä.
Ensin puksuteltiin semmoisella junalla koko alueen ympäri että saatiin laaja kuva puistosta. Tunti meni siinä, en suosittele jos oot menossa, turha oli. Seuraavaksi paskalle. Eilen illalla Oinksterissa nautittu chili burger tekee edelleen tepposiaan pyllyosastolla. Vessat ovat siistejä, niihin pääse jonottelematta ja niitä on joka puolella. Myönnän Disneylle täydet pisteet perseeni huomioimisesta. Seuraavaksi pääkatua pitkin alueen keskustaan. Katu on molemmilta puolilta aivan täynnä matkamuisto- ja vaatemyymälää. Pop cornia ja Hodaria saa myös koko ajan jostain suunnasta kymmenen metrin säteellä. Se iso muki colaa on sitten litran muki. Luulin että kaikki ylimääräinen krääsä se vasta kallista onkin ja sillä se varsinainen tili täällä tehdään, mutta ei. Aito Disney-paita 24,99 ja huppari 54,99. Ihan on normaalit hinnat, ehkä siksi että verottaja ei ole täällä kusipää.
Kaarretaan oikealle Futurelandiin. Nämä avaruusjutut ei oikein meikää kiehdo mut katellaan nyt. Helevetin iso Star Wars-myymälä oli pullollaan aika vekkuleja tuotteita, pidin niistä vaikken ikinä oo noita leffoja ees katsonut. Eivät kiinnosta yhtään. Jos oon oikein ymmärtäny ni oikeat SW-fanit ei vissiin ihan hyväksyny että oikeudet on nykyään Disneyllä, vai miten tää meni? Ei tarvii vastata ku ei minua oikeesti kiinnosta sekään. Jotain semmoisia retrompia avaruuskarusellejä oli myös, jotenkin ne näytti tutuilta, oliskohan Disneyllä ollu 60-70-luvulla jotain tuommoisia avaruusjuttuja jo? Ei tarvii vastata vieläkään. Seuraavana oli semmoisia prinsessalinnoja ja prinsessavimpaimia tarjolla. Vaimo ties ne kaikki nimeltä, minä en yhtään. Hienosti ne oli toteutettu, viimesen päälle. Sitten Mickey’s Toony Town. Se oli perkeleen hienon näköinen. Kaikki talot oli ihan justiinsa kuin Aku Ankan paperilehdestä. Kaupungin takana horisontissa näkyi oikea taivas mut jollain ilveellä sekin oli saatu tuntumaan ihan siltä että oot sarjakuvassa sisällä ja se on vaan paperia.
Vettä pitää juoda ihan homona. Puolen tunnin välein puoli litraa, eikä meinaa riittääkään, on ihan saatanan kuuma keli. Fiksu homma on se että näihin vehkeisiin menevissä jonoissa on kaikissa ilmoitettu sen hetkinen jonotusaika. Se vaihteli välillä 5-40 minuuttia. Väittäisin että ihan samoilla keskiarvoilla mennään ku vaikka linnanmäellä. Mutta Disney on tässäkin asiassa nähnyt ansaitsemisen mahdollisuuden ja ne myy semmoisia Fast Passeja joilla saa keulia jonojen ohi. Minulle tuli välitön mielihalu ostaa semmoiset mutta tarkempi selvitys paljasti että se passi toimii vasta kun meet toisen kerran siihen kyseiseen vatkaimeen, eka kerta pitäis jonottaa silti. Jätin ostamatta. Kyttäiltiin sit semmoisia attractioneita mihin ei olis kummoinen aika jonotella ja sit siinä tulikin vastaan Pirates Of Caribbean-juttu ja siinä mittarissa luki että 10 minuuttia. Nyt tähän jonottamaan heti. Siinä odotellessa selvis että tämä on jokin vesiasia missä mennään tuommoisilla veneillä, käy se meille, kumpikin osaa uida.
Vene lipui hitaasti eteen päin ja maisemat oli kyllä tehty huikeella tarkkuudella hienoiksi. Valot ja äänimaisemat myös. Mietin kuitenkin että olikohan tämä nyt vaan tämmöinen kierros ja kohta ollaan perillä. No ihan jees, en valita. Samalla hetkellä sammui valot ja se saatanan kanootti tippui varmaan 20-metrisen vesiputoksen alas pilkkopimeässä. Mahasta sieppasi niin perkeleesti ja mie huusin että ALL RIGHT!!!!! Oltiin maan alla ja helevetin syvällä. Tämä koko hommahan on louhittu maa sisään, mie jo vähän ihmettelinkin että ei tuon kokoisessa talossa kovin kummoinen veneretki toteudu. Maisemat synkkeni melko lailla ja jolla jatkoi lipumistaan. Erittäin hienoja efektejä joka puolella, väittäisin että maailman hienoimpia koska jos jossain osataan erikoistehosteet ni käsittääkseni just tässä läänissä ja tässä yhtiössä. Sit alkoi sota. Voi saatana kun joen molemmilla puolilla olikin yhtäkkiä isot merirosmolaivat ja hirveä rytke käynnissä. Kuulat lentää nyt nimittäin oikeasti ja niitä tippuu ihan tähän meijän gondolin kupeeseen. Liekkejä, savuja, ruutia ja pauketta. Nyt on homma isollaan. Tiijätte varmaan ne kuminaamanuket mitä on kotoisissa kummitusjunissa? Nämä ei ollu sen näköisiä. Sit kun tuo sota loppui ja paatti hilattiin sieltä rotkosta ylös ni siinä matkalla tuli yllättäen etuvasemmalta ite humalainen Johnny Depp tilanteeseen. Ykskään meistä ei olis erottanu sitä oikeasta Deppistä jos ne olis vierekkäin laitettu. Ei ykskään. Ne liikkeet, ne silmämunienkin liikkeet oli tehty niin tarkasti että voihan hevosen vittu mie sanon. Saattoi se olla aitokin?
Jotta saatais nyt hannun suolisto normalisoitua ni mentiin seuraavaks Nalle Puh-junaan. Tarkoitettu 3-vuotiaille ja jonotusaika 5min. Olihan muuten tehty ihan rahalla ja hienosti sekin. Peileillä ja projektoreilla oli luotu vähän niinku semmoinen omituinen 3D-tunnelma että voisin kuvitella kolmevuotiaan olevaan melko haltioissaan ku minäkin hymyilin ihan aidosti ja luulin olevani roolissa jossain animaatiotuotannossa. Junasta poistuessa yks metrin korkuinen nuori rouva alkoi kapinoimaan että hän se ei muuten tästä junasta poistu kirveelläkään että pistäkää nyt uutta kierrosta vaan tulemaan. Lahjonnalla ja uhkailulla ne sai kuitenkin sen pikku-irman siitä hunajapurkista pois. Jokin minussa oli koko ajan kuitenkin sen natiaisen puolella.
Nyt kun suolisto on taas tyyni niin vois vielä kokeilla jonkin vuoristoratamallisen välineen. Western Wild Ride, wildest ride in the wilderness. Näyttää ihan samantasoiselta kuin äskeinen Nalle Puh-juna, kokeillaan pois. Se lähti työntelemään luoliin ja kanjoneihin ja vuorille. Vauhti kiihtyi koko ajan ja mutkat tiukkenivat. Nonnii, kohta on chili kurkkimassa taas perseestä. Yhen kanjonin yli hypättiin ni jumalauta että mie olisin lähteny vekottimesta taivaalle jos se turvapuomi ei olis lukossa ollut. Voi juudas mikä kyyti ja maisema. Suomessa kun tehhään vuoristorata ni se rakennetaan kakkosnelosista ja pistetään siihen muovikotelot kulkemaan. Täällä se vielä maisemoidaan ja koristellaan niin että mistään ei näy ruuvin kantaa eikä rasvanippaa. Ei näy mitää teräsrakenteitä niin etteikö niitä olis naamioitu kaktuksiks. Tässä koko puistossa yhteenkään lavasteessa olevaan taloon ei oo tehty savupiippua niin ettei siellä olis savukone myös tupsuttamassa. Roskia ei näy missään. Puista tippunneita lehtiä ei näy missään. Edellinen voi johtua siitä että ne puut ovat muovia, mutta aidomman näköisiä kuin oikeat. Yksityiskohtien määrää ei voi täällä liioitella. Mahtava paikka.
Mickey’s Sensational Parade katsottiin myös. Voisin kuvitella että taso oli sama kuin Rion sambakarnevaaleilla vaikken oo siellä käynytkään, vielä. Vaimo kuvas puhelimellaan siitä videopätkiä, voisin yrittää linkata semmoisen tähän:
Ilta oli jo niin pitkällä että alkoi jalat ja silmät puutua. Klo 21.30, eli tunnin päästä olis vielä tarjolla jokin valospektaakkeli ja ilotulitus Disneyn malliin. Semmoinen on täällä joka ilta ja jotenkin veikkaisin että se pesee kotimaiset ilotulitukset. Rationalisti sisälläni kuitenkin laski että tuossa parkkipaikalla on nyt 20 000 autoa ja kun ne lähtee fireworksin jälkeen tuohon vitostielle yhtä aikaa ni voipi olla ruuhka.
Se oli viksu päätös, Bumblebee toi kotiin Hollywoodin alle tunnissa. Tien toiselta puolen Oinksterista iltapalaksi chiliburgerit, perseeni on sen ansainnut. Ai niin, ostin tietty Disneylandista T-paidan, tämmöisen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti