sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hane matkoilla, syyskuu 2015, day 13, Honolulu

Day 13, Honolulu

Taas tuli yheksän tunnin yöunet ku muistin laittaa uniapneakojeen suuhun. Ei sais unohtaa sitä. Jääkaapissa olis aamupalaksi toissailtaisen pizzan jämät sekä eilen illalla Food Pantrysta noukitut croissantit ja donitsit. Respan kahvikoneesta käytiin kahvit & teet. Respassa on myös kirjahylly johon turisti voi jättää kirjojaan seuraaville luettavaksi. Tutkailin nopeasti hyllyn sisältöä ja sanotaanko niin että kyllähän siellä tarjontaa oli hyvinkin vaihtelevaan makuun:
Respan ilmoitustaululle tulee kahdesti päivään hurrikaani-, myrsky-, tulva- ja aaltovaroitukset. Tänä aamuna ilmoitustaulu kertoi että hurrikaani Jimena on taas kääntänyt reittiään ja saattaa alkuviikosta tulla sittenkin kohti, mutta eipä hätää koska se on heikentynyt jo luokkaan kaksi. Nyt tosin oli ensimmäiset huomaamani aaltovaroitukset päivätty tälle päivälle. Osa rannoista on suljettu koska aallot ovat täällä meijän etelärannalla 18-jalkaisia. Noh, eilisen surffauskokemuksen perusteella en ollutkaan menossa niihin aaltoihin enää. Lauantaiaamu eikä kiirettä mihinkään ni laitetaanpa tuosta uutiskanavien selaus päälle ja lasketaan montako poliisia on ammuttu viime yönä. Ei yhtään, kummallista, mutta jossain kalifornialaisessa koulussa oli ammuskeltu jo joku oli pikkisen haavoittunut. Näiden uutisvirrasta 95% käsittelee ammuskeluja, pitäiskö asia eteen jotain tehdä?
Aamu-uinnille mereen mentiin kuitenkin, aallonmurtajan taaksen turvaan. Tosin sinnekin löi vielä vielä puoltoistametristä aaltoa mutta turvallista oli siinä lihavan lillua. Vieläkään ei oo saatu mitään ns.paikallista ruokaa syötyä mut äsken hoksattiin tuossa semmoinen hodaripaikka jota Anthony Bourdain kehui täällä käydessään ni meikäpä otti asiakseen käydä sieltä rouvalle ja itsellein lounaat. Vähän oli vaikeeta se tilaus ku mummo puhui niin omituista murretta ja erilaisia valintoja piti osata minun siinä tehdä. Ensin niitä sämpylävaihtoehtoja oli white, wheat ja jokin pekonileipä. Toiseks piti valita joko puolalainen makkara tai kasvisnakki, tää oli helppo. Sitten salaatti, niitä oli hitosti tarjolla, mie laitoin toiseen kookossalaatin ja toiseen ananassalaatin. Sitten soosi: mild, spicy, hot tai hot-hot. Otin varovasti normaalit molempiin, mut ens kerralla voi kyl ainakin hotin ottaa. Viimeiseks sit piti vielä valita sinappiketsuppi kun niitä oli kuus erilaista, otin guavasinappia. Tästä syntyi hot dogit, tai oikeammin hula dogit, niin se kuuluu täällä sanoa varsinkin noilla höysteillä. Vähän jännän makuinen tuli kummastakin, mut ei missään nimessä huonoja olleet. Huomenna pitää kokeilla jokin toinen soosi-salaatti-sinappi-yhdistelmä.
Iltakävely suuntautuu tänään laiturille. Tuossa keskellä waikiki beachiä on semmoinen pitkä kivilaituri. Aateltiin että siitä komia auringonlasku näkyisi mut horisontti oli aivan pilvessä. Muutama tummanahkainen kaveri siinä laiturilla oli myös. Siis pilvessä nekin. Pikkujätkät hyppi siitä volteilla aaltoihin sillai että piti hypätä just siihen aaltoon koska muuten murtui nilkat. Se vesi pakeni nääs aina kokonaan aaltojen välillä siitä. Nyt löytyi myös boogie (eli belly) boardauksen mallia kun siinä laiturin kupeessa oli näköjään ne parhaat aallot sille harrastukselle. Todella pitkiä liukuja vetelivät menemään, ihan alkoi vituttaa kuinka helpon näköistä se oli. Ehkä laudassani ei ollutkaan vikaa, minä vaan yritin liian pienissä aalloissa. 
Iltapalaksi löytyi vaimolle naapurin kahvilasta ananaksen sisälle asennettu ananassorbetti ja minulle paikallinen lager. Olut oli pettymys, tunkkaisen ja ahdistavan makuinen. Sorbetti vissiin veti pisimmän korren ihan 6-0 tuon rouvan ilmeestä päätellen. Öitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti