tiistai 24. maaliskuuta 2020

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 11, Hikkaduwa, Sri Lanka

La 18.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 11.

Kiinassa on 2 ihmistä kuollu johonkin uuteen SARSin kaltaiseen virukseen. Seurataan tilannetta ja uutisia. Nyt ne on kuitenkin asian kanssa sillai tosissaan että mittailevat ihmisiltä kuumetta lentokentillä. Minulla tämä flunssa on painunut keuhkoihin ja yleensä se on sen merkki että se on lähdössä pois. Hyvä. Myös Wayne ja Kellie on lähteneet kotiinsa. McLarenit lienee lähteny samaan lontoon koneeseen. Tällä ei näyttäis olevan enää muita kuin me ja Masha vanhempineen. Ai niin, onhan ne japanialaiset lesbot varmaan jossain, niitä kyl ei hirveesti tässä arjessa näy. Sulkeutuneita lesboja ovat.


Just kun pääsin tuon sanomasta ni pihaan tulee matkailuautolla 7 venäläistä silmin nähden wanna be -ökyä. Jumalani jumalani, miksi minut hylkäsit? Nyt kun on jo valmiiks negatiivinen tunnelma läsnä niin avataanpa toimisto ja suoritetaan kuukausittainen laskujenmaksupäivä. Siinä päivässä on tosin myös sellainen positiivinenkin aspekti että silloin myös kirjoitellaan ja lähetellään laskuja maailmalle. Yleensä ja todennäköisesti nytkin tämä yhtälö on plusmerkkinen ja näinpä tämän päivän fengshui-käyrä saatiin kuin saatiinkin kääntymään koilliseen. Venäläiset mölisee. Ehdotan vaimolle kauppareissua keskustaan. Ehdotus hyväksytty äänin 3-0. Vaimolla on aina kaksi ääntä meidän perheen äänestyksissä.


Minä en oo vieläkään ostanut yhtään paitaa ja se on kummallista. Se kyllä johtuu enimmäkseen siitä että nuo paitavalikoimat on täällä erikoisen huonoja. Näyttäis että jokaisen kioskin paidat on ostettu samasta tukusta ja ihan samat aiheet niissä on. Suurin osa on vielä niitä kaikkein paskimpia ”aforismipaitoja” joissa on koko rätti täynnä tekstiä ja joka rivi on kirjoitettu erikokoisilla fonteilla, vieläpä tyystin eri fonteilla. Haluaisin kovasti haastatella sitä graafikkoa joka tuon villityksen on joskus jossain keksinyt. Ihan vaan että vittu minkä takia? Pari erikoisempaa paitakauppaa löysin mut niissä haisi hirmuisen kovasti pilvi. Ne on surffijätkien pitämiä kauppoja eikä niissä pilvetöntä elämää harjoittava turisti oikein pitkään pysty vierailemaan tulematta lievään etuhönöön. Ne kaikki paidatkin on sen näköisiä että ne on laadittu siinä samassa sumussa. Ostin minä sit yheltä mummolta puoliväkisin yhden Sri Lanka -paidan. Se on punainen ja siinä on norsun kuva. Selässä on sen saman norsun perse. Olenpas minä hauska, hehheh.


Netistä luettiin että tässä kylällä on kohtuullisen hyvä burgerpaikka nimeltään Hello Burger ja googlemapin mukaan se näyttäis olevan vielä suhteellisen lähellä. Kokeillaan se. Kadulta katsottuna näyttäis että tyhjä arpa oli tämä, mutta sisäänheittäjänä toimiva rouva vakuutteli että käykäähän peremmälle ni ette kyllä pety. Okei, mennään peremmälle. Jos oli huono valinta ni otetaan nyt ainakin drinkit ja tuetaan sen verran jonkin paikallisen perheen bisnestä. Keittiön ja vessojen välistä mentiinkin niiden takapihalla olevalle terassille.


Täällähän aukeekin oikein tämmöinen troopillinen ilmapiiri. Oikein mukava on tämä. Nyt jos vielä ruoka pelaa niin ei hätää. Listalla on lähinnä nimensä mukaan burgereita ja niitähän täältä tultiin hakemaan. Menussa esitellään noin 10 purilaista. Täytteinä näkyy olevan mummon tekemän pihvin lisäksi kaikkia perusjuttuja kuten pekonia, munaa, juustoja ja tulisia asioita. Kaikki on kuitenkin aina eri purilaisessa. Ei oo oikein semmoista rekkamiehen purilaista missä olis ne kaikki. Tokihan ne kyselemällä ja neuvomalla tekis just semmoisen kun haluat. Minun mielestä se on kuitenkin urpoa ja kokin halveksumista jos hänen suunnittelemasta annoksestaan lähtee jotain muuttamaan tai poistamaan tai jotain siihen lisäämään. Ei niin, se on urpoa. Ne annokset pitää syödä sellaisena kuin chef on ne suuressa taidossaan ja viisaudessaan laatinut. Otan siis riskillä tuotteeni niillä tulisilla asioilla.


Kyllähän se vähän jäi juustoa ja peksua kaipaamaan, mutta hyvä oli. Myös tulisuuden aste oli oikea. Sellainen että sen pystyi itkemättä syömään ja chili maistui noin tunnin verran suussa vielä aterian jälkeen. Se on melko täsmälleen oikein määritelty aste noille tulisemmille hörsseleille. Vaimo otti burgerinsa tietysti enimmillä mahdollisilla juustoilla ja näyttäis siltä että hänellä osui homma vielä paremmin. Hyvä välipala oli tämä. Aterian hinta oli joitain pennejä, korkeintaan euroja ja käytävän varresta löytyy oikea länsimainen toiletti. Lisäpisteet luonnon tarjoilemasta dekoraatiosta. Suosittelemme. Hello Burger.


Meijän perheen voimistelija oli nähny tuktukista käsin jonkin joogahousukaupan tässä kylällä ja nyt se täytyy etsiä. Mittään hajua ei oo että missä kohti raittia se oli, saati sen nimestä. Google on kuitenkin viisas: yoga + pants + hikkaduwa = Maya Yoga Clothes Shop + reittiohje kävellen 3 min. Kyllä nykyaika on sitten modernia. Hirveesti on housuja ja kaikki tarjouksessa. Tarjoushintalaput on näköjään ihan painettu jossain mainostoimistossa. Toisin sanoen ei näitä oo ”normaalilla” hinnalla koskaan edes myyty, tai siis oikeammin sillä kai tässä myydään koko ajan. Samapa tuo jos yhen housun hinta on 2 tai 3 euroa. Siksipä niitä hyvin useat varmaan täytyikin ostaa. Jokohan nyt tilattais tuktukjäbä jä lähdettäis kotiin. Jo.


Kotona paljastui että venäläiset ovat lähdössä kotiinsa. Valitettavasti just nää paremmat venäläiset eli Masha ja vanhempansa. Harmi sinänsä, he ovat mukavaa ja fiksua porukkaa. Piti ihan heidän lähtönsä jälkeen hieman googlettaa heidän taustojansa koska tää nuori rouva vaikutti kovin sivistyneeltä ja maailmaa nähneeltä, joskaan vanhempansa eivät puhuneet englantia lainkaan. Masha on näköjään opiskellut taidetta ihan yliopistotasolla ja sittemmin johtanut lukuisia taidemuseoita ympäri maailmaa, ihan ameriikoissa saakka. Siellä ja täällä toiminu kuraattorina ja gallerioiden managerina ja taidehuutokauppojen osakkaana. Kovasti tuntuis olevan kokemusta takana ihan maailmanlaajuisesti. Ja kylläpä se heti näkyy se sivistys ihan päälle päin toisella tavalla kuin tuossa apinalaumassa mikä saapui aamulla.



Vaimo meni kylpyyn ja minä alan katsomaan telkkarista paikallisuutiset. Telkkarista ei näy yksikään kanava, soitan Hashanille että selvittää miks. Kappas kun nyt on käyny niin että managerilta on unohtunut maksaa tämän kuukauden telkkarilasku. Tässä maassa ei kuulemma näy telkkarista yksikään kanava ilmaiseksi vaan joka kuukausi pitää se lasku maksaa. Hashan lupasi hoitaa asian aamuun mennessä. Katellaan nyt sit netflixiä. Öitä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti