Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 9, Galle Fort, Sri Lanka

To 16.1.2020 Galle Fort, Sri Lanka, day 9.

Tuo naapurin kukko pitäis ehkä ampua. Siltä puuttuu ainakin ajan taju. Se kiekuu yöt, se kiekuu päivät. Vittumainen kukko. Aamiaispöydässä kuulen laukauksen. Onko pyyntööni vastattu? Kuulostaa kuitenkin siltä että tuo laukaus kajahti vastarannalta ja heti perään kuului sian hysteeristä vinkumista. Ehkäpä se olikin niin että kukko saa vielä toistaiseksi elää mutta tois puol jokkee valmistetaan minulle tuoretta pekonia huomista aamupalaa varten.

Eilen illalla jätin metrinmittaiselle 4kg likapyykkiä. Tänä aamuna se toi ne pestynä ja viikattuna takas. Tuossa naapurissa joku mummo niitä pesee rs500/kg eli 10€ tämä nyt tuli maksamaan, ei harmita yhtään. Siirretäänpäs toimisto kuistille ni voidaan samalla kyylätä muiden touhuja tuossa pihamaalla ja rannassa. Venäläisen perheen pappa snorklaa tuolla joessa. Se on varmaan ehkä 80v mutta kovin hyväkuntoisen näköinen, olisko entinen jääkiekkoilija punakoneesta. Minä en kyllä tuohon jokeen menis uimaan ihan vaan siks että siellä on ihmistä suurempia elukoita ja mistä niistä tietää kuka on lihansyöjä ja kuka ei. Wayne ja Kellie on tuossa laiturilla myös, niillä on jokin touhu siinä menossa ja näkyy minun vaimokin olevan siellä. Täytyy käydä tarkastamassa mitä ne tekee. Kellie oli saanu chefiltä jotain ruoan jämiä ja nyt ne on laittanu niitä tuohon laiturin kupeeseen water monitoreille syötäväks. Tässä on nyt neljä oikein isoa liskoa syömässä, voi juugeli että ovat komeita elukoita.

Waynen kanssa jumittiin sit vähän höpöttelemään ja kuulustelemaan toisiamme että ketä oikeesti ollaan ja mitä tehhään. Minä kerroin että soitan junttidiskoa ihan semitunnetussa yhtyeessä ja tuo vaimo oli ennen radiossa mut nykyään enemmänkin telkkarissa. Wayne oli sitä mieltä että tehän ootte siis jotain staroja? Palautin sen maan tasalle sanoen että suomessa on tasan yks ainoo stara ja se on Andy McCoy ja se onkin sitten stara vähän joka alalla ja genressä. Wayne ei häntä tunnistanut ainakaan nimeltä. Ristikuulustelu olikin vähän mielenkiintoisempi. Wayne on tehny koko ikänsä turvamiehen tehtäviä ja on nykyään yks kovimpia security-kouluttajia brittein saarilla. Toki aloin vaatimaan että anna nyt tulla jotain mehukkaita juttuja. Hän oli muinoin ollu Tom Cruisen henkilökohtaisena henkivartijana ihan pidemmänkin pestin ja kertoi että Tomin fyysinen koko aiheutti usein sekä kiusallisia että hauskoja tilanteita. Wayne oli saanut tehtäväkseen hoitaa Tomille maasturin hakemaan sitä suihkukoneen ovelta ja oli toki tietoinen että maasturin koko tulee olla suhteessa Cruisen kehoon ja oli näin ollen tilannut jonkin suht pienen mutta luxusvarustellun japsimaasturin. Tom oli möksähtäny ja sanonu että ens kerralla pitää olla jokin ökympi ja isompi vehje. Seuraavalla viikolla oli sit ollu koneen kupeessa odottamassa korotettu Hummer oikein isoilla pyörillä ja Cruisella oli ollu hankaluuksia kiivetä sinne kyytiin. Se oli möksähtäny kahta kauheammin ja aloittanut mykkäkoulun. Nicole Kidman tuli perässä ja nauroi kuset housussa ja sanoi että Wayne, you are the man!

Sit se oli ollu yhen world tourin Foo Fightersin johtavana turvamiehenä ja Lontoossa keikan jälkeen Dave Grohl oli sanonu että olispa mukava lähtee käymään ihan vaan jossain pikkuisessa pubissa ja ottaa kaljaa rahvaan seurassa. Waynen mielestä tämä oli järjestettävissä niin että laitetaan vaan Grohlille lippahattu päähän tarpeeks syvälle ja lähetään. Heti ensimmäisessä pubissa oli joku tullut sanomaan että hey dude, has anyone told you that you look just like Dave Grohl. Dave oli vaan sanonu että tell me about something new ja sama homma oli sit illan aikana toistunu useammassakin pubissa. Homma oli toiminu niin hyvin että sitä oli jatkettu rundilla sit useammankin keikan jälkeen. Parhaissa paikoissa Dave Grohl oli jopa innostunut esittämään kanssaihmisille Dave Grohl-imitaatioita. Hauskoja tarinoita tuli myös mm. Red Hot Chili Peppersin turvaamisesta. Noiden tarinoiden totuuspohjaa ei kukaan voi määritellä, eikä tarvitsekaan, mutta sen verran olen tässä jälkeenpäin asiaa tutkinut että ainakin itse uskon niihin.

Hashanilta oon aika ajoin kyselly että mitäs kaikkee sitä kuuluis Sri Lankassa tehä, ja varsinkin tässä lähialueilla jos ei viitsi ihan yöks lähtee mihinkään. Hashan sanoi että menkää sinne Galleen ja siellä nimenomaan Galle Fortiin. Minä en kysellyt enempää koska jotenkin kivempi mennä niin että ei oo ennakko-odotuksia eikä -luuloja. Soitin siis tuktukjäbälle ja vastaus oli 3 minute coming. Noin 20km mentiin aika sujuvasti sinne Gallen kaupunkiin. Gallessa on 100 000 asukasta, eli se on noin Kuopion kokoinen pikkukaupunki. Ennenku pääkaupunki Colomboa alettiin rakentamaan ni Galle oli koko Sri Lankan tärkein satamakaupunki. Tsunamissa täällä kuoli tuhansia ihmisiä vuonna 2004. Kaupungilla on hyvä hulina ja vilske. Meidän pitää nyt kuitenkin mennä kaupungin läpi ja sinne Galle Fortiin koska se on se juttu?

Nimensä mukaisesti Galle Fort on linnoitus. Tai siis on ollut. Se on Unescon maailmanperintökohde ja suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakentama linnoitus Aasiassa. Linnoituksen sisällä näkyy selkeästi että täällä on ollu eurooppalaiset siirtomaaökyilemässä. Kaiken kaikkiaan tämä on käytännössä niinku Suomenlinna Helsingissä. Tämä on Gallen kaupunginosa ja täällä asuu ihmisiä samalla lailla mutta kaikki on kuitenkin kiillotettu turismia varten. Tuktukjäbä jättää meidät kuvassa näkyvän majakan juurelle ja sanoi että soittakaa ni hän tulee illemmalla tästä noukkimaan.

Tää on hieno paikka. Paljon kaikkee käsityöläistavaraa ja erikoisempaa vitkutinta kaupan. Kaikki toki aivan ylihintaista ja turistille suunnattua mutta niinhän se kuuluu markkinataloudessa tämä asia mennäkin. Ruokapuolella on kaikkee ihan pienistä katukeittiöistä todella hienoihin high end-ravintoloihin. On hienoja hotelleja ja suht halvan näköisiä majataloja. Koko paskaa ympäröi muuri jonka päältä pääsee tähystämään merta ja kaukana lipuvia rahtilaivoja. Tykkejä ei enää ole mutta niiden tykkien paikat kertovat jotain niiden tussarien kaliiperista, niillä on ollut ilmeisesti joskus tarve ampua pitkälle ja lujaa. Muurien sisällä on niin monta korttelia näkemistä ja tutkimista että ei tässä ny varmaan keretä tämän illan aikana puoliakaan koluamaan ja sitä paitsi nyt on jo nälkä.

Tässä ei oo yli viikkoon päästy syömään sillai fiinimmin ni aateltiin että katsotaan tuosta jokin mahdollisimman kiiltävä ravintola ja syödään vaikka ihan pidemmällä kaavalla ku ei oo just nyt kiirettä mihinkään. Church Streetiltä löytyi hieno ravintola vähintään yhtä hienon hotellin yhteydessä. Ruokalistalta löytyy vähän kaikkea ja nimenomaan myös hienostolaisempaa. Nyt on kuitenkin niin että menussa lukeva ite tehty hampurilainen ottaa ylivallan ja semmoiset on saatava. Syödään sit seuraavalla käynnillä jotain erikoisempaa pihviä. Semmoiset tuli ja meni ja erinomaiset olivat. Ruokajuomaksi sain viimein ihan oikeen Ceylon Ice Tean. Se ei tullu Nestlen pullosta vaan oli ihan itse liotettu ja vieressä tarjoiltiin pienessä kupissa palmusiirappia jolla sait itse määritellä juoman makeusasteen. Ai että.

Soitin tuktukjäbän hakemaan puolen tunnin päästä ja lähettiin täysin mahoin lyllertämään majakan juurelle sovittuun kohtaamispaikkaan. Pian vastaan kävelee kaks pikkutyttöä koulupuvuissa ja reput selässä. Excuse me, sir, haluaisitteko ostaa tarran? Se maksaa rs200 ja rahat menee meijän luokkaretkeen. En tiijä huijasivatko vai eivät mutta ostin 2 tarraa (rs400 = vajaa 2€) ja sain hyvän mielen. Jos huijasivat ni tekivät hyvin senkin. Hetken ajan pällisteltiin vielä muurilta majakan juurella kunnes tuttu ääni kuului ja kyytimme saapui. Auringon laskettua lämmintä oli enää ehkä 25° ja ajoviima meni sieraimeen kenkkumaisella tavalla. Se korosti sitä tosiasiaa että kyllä minulla taitaa edelleen jokin ylähengitystieinfektio olla. Otan kotona terassilla yhden GT:n ihan vaan desinfiontitarkoitukseen. Kyllä se vielä tästä.