Ma 13.1.2020 Unawatuna, Sri Lanka, day 6.
Valitettavasti lontoolaispariskunta jaksoi bailata melko pitkään ja se saattoi haitata hivenen minun meditointiani. Annettaneen se heille anteeksi, kunhan eivät ota tavaksi. Saatan pienesti heille siitä kuitata jos hyvä tilaisuus tulee. Aamiaisella on mukava katsella lokaalien puuhia tuossa joella. Jotkut onkii tolpan nokasta ja osa kanooteistaan. Jotkut kokevat jotain rysän tapaisia pyydyksiään ja yks sukeltelee harppuunan asiaa ajavan kepakon kanssa. Puhelin soi, Mötikän rumpali Toni soittaa, no vastataan. Mittee sinä soittelet kun minä oon toisella puolen maapollukkaa? No kyllä minä tiijän, siellähän minäkin, tässä Gallen kaupungissa, 20 kilometrin päässä sinusta. Lähetkö kaljalle. Lähen.
Nyt äkkiä suihkuun ja sit alan järjestämään tuota Gallessa käyntiä. Suihkusta tulee välillä vettä ja välillä ei. Ja sit kun sitä tulee ni se on kuumaa tai kylmää mut ei mitään siltä väliltä. Tämä kaikki liittynee hotellin vesipumppuihin ja siihen että koko viime yön ajan oli sähkökatkoja ja tuntuu olevan vieläkin. Minuutin verran on aina sähköt ja sitten minuutin verran ei ole. Melko rasittavaa. Silmillä luin netistä että se on hyvin normaalia kovimpien helteiden aikaan kun saaren sähköntuotanto ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikille ilmastointilaitteille ja muille turhuuksille. Toni ehdotti päiväkaljapaikaksi jotain Black & White -nimistä rantabaaria joka on google mapin mukaan vielä 6 km Gallesta eteenpäin Unawatunassa kun täältä päin asiaa tutkitaan, eli total 26km. Meen alakertaan kyselemään manageri Hashanilta neuvoa.
Hashan sanoo että autolla tai tuktukilla menette, ihan yhtä äkäiseen on perillä niillä kummallakin tällai ruuhka-aikaan. No tilaa meille jokin ilmastoitu auto kumminkin, jookostajoo? Hyvin pian pihaan tulee valkoinen vania muistuttava auto. Ihan se on jonkin minibussin oloinen mutta vähän niinku pienoismalli. Toisaalta, täällä päin maailmaa kun ne on nuo ihmisetkin paljon pienempiä ni miksipä he meille isommille tehtyjä autojakaan tarviisivat. Auto on toyota, en tiijä onko aito vai kiinalainen mutta sillä ei ole nyt väliä. Kuskina on jokin nuori kiharatukkainen nörtti. Perun äskeisen, ei ole nörtti. Nörtti osaisi edes muutaman sanan englantia, tämä ei osaa ensimmäistäkään. Hashan sanoo sille ohjeet singaleesillä ja sit lähettiin. Hyvä auto tämä on. Ihan uusi taitaa olla. Nahkapenkit ja oikee ilmastointi ja taas noita noppakuutioita joka ikkunassa sekä buddha kojelaudalla. Mennään.
Juu, ei täällä rantaraitilla oo kyllä autosta mitään hyötyä verrattuna tuktukiin. Jollain skootterilla pääsis varmaan sykkimään kaikkein nopeimmin, vaan nyt ei oo kiire mihinkään. Nautitaan ja katsellaan maisemia. Pienellä navigoinnilla nörtti löytää perille. Mie yritän kysyä paljonko tämä lysti maksaa ni se vaan pyörittelee päätään niinku ei ymmärtäis mitään. Kaivan taskusta viistonnisen ja näytän sitä kysyen enough? Nörtin naamalle venähtänyt hymy tarkoittaa suomeks että todellakin. Sen jälkeen näytän sille puhelintani ja kerron että minä soitan sinulle puol tuntia ennen kuin tarvitaan kyyti takas. Nörtti nyökkäili mutta en oo ihan varma tuleeko se meitä täältä hakemaan koskaan.
Baari on rannalla mut tässä kadun puolella on oikein idyllinen meininki. Jotenkin näistä kapeista kaduista ja pienistä parvekkeista ja seinillä roikkuvista värikkäistä kukista tulee mieleen Trastevere Roomassa, ihan yhtä leppoinen fengshui. Mentiin baariin ja tilattiin juomat. Rouvalle kolaa ja minulle liian iso kalja. Tonia ei vielä näy. Korjaan, nyt näkyy, ja näkyy pitkälle. Tuommoinen vähän yli kaksmetrinen kotimainen rumpali erottuu tosi hyvin itseään puolta lyhyemmän kansan seasta. Otapa itelles kalja, en uskaltanu vielä sulle tilata ku olis kerenny lämmetä. Toni on täällä rouvansa kanssa työmatkalla. Tai siis rouvansa on ”etätyöviikolla” firman huvilalla ja Toni juo kaljaa. Olis pitäny lähtee itsekin IT-alalle silloin aikoinaan.
Ettepä tainneet tietääkään että meillä on Mötikällä tulossa taas uus comeback helmikuussa. Juu, Helsingissä Kutosella on keikka. Voi olla että se on sekä paluu- että jäähyväiskeikka tällä kertaa. Joka tapauksessa se pitäis julkaista huomenna ja olis kiva keksiä siihen julkaisuun jokin hauska kulma. Koskapa mielestämme kummallista ja hauskaa on jo pelkästään se että bändikavereina tavataan toisemme Sri Lankassa ilman että asiasta oli edes mitään ennakkopuhetta kotimaassa, niin mitenkäpä olis jos tehhään asiasta video tuossa hiekkarannalla. Levitellään vähän setelitukkoja siinä ja elostellaan muutenkin niinku oikeet rokkitähdet konsanaan. Vaimo voi kuvata sen uudella iPhonellaan. No tämmöinen siitä tuli, vaimo sen sitten hotellilla editoi ja minä lisäsin siihen pianonsoittoa.
Bändikaverit kotimaassa hyväksyivät tuon videon ja sovittiin että pannaan se aamulla kymmeneltä julki. Ja ylihuomenna pitää sit julkaista se TK:n jäähallidisko. Kyllä tämä taitaa kääntyä työmatkaksi minullakin. Tämä bändipalaveri on nyt kuitenkin ohi. Toni lähti bussilla niiden huvilalle joka on noin viiden kilsan päässä. Siitä on tullut täällä nuuka. Bussi maksoi vain 0,30€ kun taksi olis maksanut 1,00€. Hyvä Toni. Mä soitin nörtille että tulee hakemaan. Se ehkä sanoi että tulee kahdenkymmenen minuutin päästä ja niinhän se tulikin heti neljänkymmenen minuutin päästä. Saat anteeks koska hyvää tarkoitit ihan varmasti ja parhaas yritit. Vie meidät nyt äkkiä kotiin illalliselle kun minä olin lähtiessä sanonu kokille että laittaa jotain kalaa meille hienosti.
Kokki oli laittanu meille kalacurryä. Kellertävässä curryssa oli isoja jonkin vaalean kalan palasia. Seurana paljon erilaisia salaatteja ja paikallishörsseleitä. Hyvää on tämä. Ilman tuota currya tämä kala tosin saattais olla aika mautonta. Voisin vaikka lyödä vetoa että tämä on miekkakalaa. Kaks kuukautta sitten söin samaa Kyproksella ja se maistui lähinnä merivedelle. Nyt curry pelastaa tämän tilanteen. Nuo rinnalla tarjoiltavat kasvit ovat herkullisia kaikki. Pakko tunnustaa että nyt on jo pari kertaa käynyt mielessä ajatus että pärjäisköhän sitä ihminen ihan kasvissyöjänä. Täällä varmaan pärjäis kun sitä pihviä ja lenkkimakkaraa ei oo niin iisisti ja halvalla tarjolla. Itse asiassa kohta on oltu jo viikko täällä eikä minulla ole vielä mitään vierotusoireita entrecotesta eikä makkaraperunoista. Mut älkää kertoko kellekään että minä olisin muka tosissaan tuommoista ajatellut. Höpö höpö ja hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti