Ti 14.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 7.
Huomenta ja voihan vittu siihen samaan. Nyt meitsi on kipeä. Kuumetta, nuhaa ja yskää. No onneks nää ei mulla kestä montaakaan päivää. Minä laitan aamiaisen jälkeen vaimon pötkölleen aurinkoon ja soitan tuktukjäbälle että vie minut apteekkiin. Ensin pittää kuitenkin tehä vähän töitä ja muistaa julkaista se Mötikän paluukeikka. Huomista varten pitää myös varmistella yhtä sun toista kun täräytetään julki tuo vappuaaton jäähallidisko. 10 minute wating ok sir, ja tuktuk puksutteli pihaan, viehän juippi minut apteekkiin, minulla on köhä ja lentsu. Molemmissa apteekeissa on hirmuinen kuhina. Niihin mennään periaatteessa samasta ”ovesta” mut ne on kyllä aivan eri firmat. Tuo oikeanpuoleinen on vissiin enemmän pro kun siellä on enemmän asiakkaita ja virallisemman näköinen henkilökunta. Minä meen tuohon toiseen jos sieltä sais vaikka äkimmin apua.
Palvelijana on vanha hampaaton ukki jolta ei englanti taitu. Hän kuitenkin hoksaa vinkata paikalle tyttärensä. Tytär on sen ikäinen että ei saata olla vielä farmaseutin paperit hallussa, hän on ehkä 9v. Minä esittelen sille puhelimen internetistä kuvia Finrexinistä ja Panadol Hotista ja muista semmoisista kuumaan veteen lantrattavista lääkkeistä. Empiirisen tutkimukseni perusteella ne tepsii minulla parhaiten. Tytön pää alkoi pyöriä samaan biittiin kuin sillä ukillakin. Sit se kuitenkin hoksas että on niillä jotain semmoista jauhetta ja toi mulle sitä tarjolle. En viitsiny edes alkaa kyselemään mitä se sisälsi kun paketin kyljessä oli erilaisten kasvien kuvia, eikö lie hampunlehtikin kuvattuna siinä. Otan tämän ja testaan. Kiitos. Maksoi ehkä kolme penniä. Jos ei tehoa ni syön niitä vaimon panadoleja. Nyt kotiin ja ihan mielenkiinnosta haluan maksaa ensimmäisen viikon huonelaskun syömisistä ja juomisista. Ihan komeesti tässä on huoneen laskuun syöty ja juotu ja juotu vähän alkohooliakin ja pesetetty pyykkiäkin viikon verran. Olin päässäni arvellut että jokin 500€ olis ehkä semmoinen perusaasialainen viikkotaksa kahdelta hengeltä tällä kulutuksella. Pieleen meni, 117€. Täytyy alkaa syömään enemmän, ja juomaan.
Manageri Hashan ilmoitti myös samassa palaverissa että kattohuoneistossa asuva pariskunta lähtee huomenna pois ja jos halutaan ni me voidaan saada Grande Suite seuraavaks kahdeksi viikoksi. Otetaan vaan se semmoinen vaikka ei tuossa juniorsviitissäkään mitään vikaa ole. Tänä päivänä meijän aktiiviloman ohjelmassa on käydä kylillä syömässä, ei muuta. Siinä on meille aktiivisuutta tarpeeks. Haluan myös käydä ostamassa snorkkelin. En minä sillä mihinkään meinaa snorklaamaan mennä mutta olis hauska ottaa profiilikuva kylpyammeessa: snorkling in south-east asia. Soitetaanpa tuktukjätkä takas ja ajatetaan itsemme ytimeen. Kaupungilla kuuluu laukauksia ja räjähdyksiä. Heti ensimmäisenä tuli mieleen että viime huhtikuussa ISIS räjäytti 5 pommia täällä kirkoissa ja hotelleissa. Silloin se johti 359 ihmisen kuolemaan. Nyt se pauke ei tunnu hetkauttavan natiiveja lainkaan joten emme ala itsekään tässä piiloon säntäilemään. Hetken päästä näkyy raketteja taivaalla. Ilotulitusta se olikin koko homma. Täällä vissiin ammutaan noita ilotulituksia melko pienestäkin syystä ja miksipä ei koska noita raketteja saa yötä päivää jokaisesta supermarketista ja ne ei maksa käytännössä mitään. Ja eikös se ruutikin ole jossain täällä päin keksitty.
Mentiin tuommoiseen suht hyvännäköiseen yläkertaan syömään. Pimeällä nuo kaikki baarit näyttää paljon enemmän houkuttavammalta kuin päivisin, johtuen erilaisista discovaloista. Päiväsaikaan noiden kioskien olemassa oloa tuskin huomaakaan. Mainosten mukaan täällä pitäis olla tarjolla ainakin kaupungin parasta kiviuunipizzaa, kokeillaan ihmeessä. Otettiin yläkerrasta pöytä mahdollisimman läheltä ohi menevää katua. Olikohan virhe, lattia notkuu pelottavan paljon. Ehkä hieman rakennusmääräysten vastaisesti tähän on rakennettu tyhjän päälle tämmöinen lisälippa mihin saa kuusi pöytää ja siten 12 asiakaspaikkaa lisää. Mut kyllä notkuu, hui saatana. Pizzat tilattiin ja mulle alkupalaksi pina colada. Se oli ihan perushyvä mut selvästi jollain ohuemmalla kookostuotteella jatkettu kuin edellinen. Ei kannattais säästellä näin tärkeissä asioissa.
Odotellessa seurattiin kadun tapahtumia. Alakerrassa, eli ihan kirjaimellisesti tämän notkuvan lipan alla on tuommoinen kalakauppa. Tai oikeastaan kalanvälityspalvelu, koska näyttäis että noin joka toinen on ostava asiakas ja joka toinen on kalastaja joka käy myymässä välittäjälle saaliitaan. Just äsken siihen ajoi juippi skotterilla ja sillä oli hai sylissä. Kyllä vaan, semmoinen ehkä 120cm pitkä hai minkä se judoheitolla pyöräytti tuohon pöydälle. Eikä tässä vielä kaikki, sillä oli toinen samanlainen rullalla skootterin penkin alla. Se oli vähän pienempi, ehkä metrin mittainen. Hyvä meininki. Pizzat oli ihan maittavat ja hintakin ihan eurooppalaista tasoa. Tuolla hinnalla söis paikallisten ruokaloissa kaks viikkoa. Hapuileva katseeni ei tavoita missään toiletin kylttejä joten nyt äkkiä lasku pöytään ja lähetään Sandagirin suuntaan ettei käy höpsösti.
Jonkun pitäis lanseerata trip advisorin ravintolaluokituksiin semmoinen erillinen lisäosa jossa arvostellaan niiden saniteettitilat. Minun mielestä se on kuitenkin melko olennainen osa ravintolapalveluja ja varsinkin tämmöisissä vasta kehittyvissä infrastruktuureissa se vois tuoda yrittäjälle kivasti lisäturistia asioimaan kun hoitaa homman kuntoon. Tiijän ainakin yhen kuopiolaisen toimittajan joka olis ohellani kiinnostunut tällaisesta aplikaatiosta. Vai pitäiskö meijän tehä tuo ite? Saisko siitä jotenkin bisneksen? Ehkäpä nyt soitetaan kuitenkin kuitenkin tuktukjäbä hakemaan ja mennään kotiin ruokalevolle.
McLarenin pariskunnalle on näköjään katettu kynttiläillallinen meijän laiturille. On melko romantilliset puitteet, onkohan niillä jokin aihekin juhlalle? Lontoon pariskunta, Wayne ja Kellie, illallistavat kuistilla niin ikään pitkän kaavan näköisesti. Naapurikyttäysraporttini päättyy tähän. Jatkan huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti