Ke 15.1.2020 Turtle Beach, Sri Lanka, day 8.
Minä heräsin jo aamulla kuudelta johonkin lievään, mutta ei suinkaan häiritsevään hälinään. Verhon välistä kun varovasti katson niin pihalla on jokin paikallinen hääjuhla menossa. Mittee vittua, aamukuudelta? Joku paikallinen pariskunta on tuossa laiturilla vihittävänä ennenku maksavat asiakkaat heräävät ja/tai häiriintyvät, ilmeisesti se on ajankohdan syy, muuta en keksi. Ei haittaa minua, onnea vaan kosolti teidän naimiseenne, näytätte hyvältä. Tänään vaaditaan nopeutta ja tarkkuutta aamiaisella. Minä eilen illalla tilasin tuktukjätkän hakemaan meitä 9AM. Lähetään nääs katsomaan kilpikonnia Turtle Beachille. Tuossa Hikkaduwa Beachin puolessa välissä on semmoinen pieni niemenkärki johon kilpikonnat tulee kellottelemaan varsinkin aamuisin, se on luonnollisesti nimeltään Turtle Beach se paikka. Minuuttia vailla yhdeksän kuuluu tuttu putputus ja tööt tööt, tää jäbä on tarkka kuin sveitsiläinen linkkuveitsi. Mielellään se olis meidät vieny jonnekin pidemälle ihan semmoiselle kilpikonnakasvattamolle mut eipä toinna, mielummin ihaillaan täällä näitä vapaina eläviä otuksia. Mee matkoihis ni me soitellaan jahka tarvitaan kyytiä takas.
Ei oo mittään järkee kuinka lämmintä on tuo merivesi. Enpä muista olisinko näin lämmintä vettä todistanu aiemmin minkään maailmankolkan järvessä tahi meressä. Lähes luonnottomalta tuntuu tuommoinen haaleus. Tuolla niemen nokassa parveilee ihmisiä, joten siellä niiden kilpikonnienkin täytyy olla. Jo vain, tässä taitaa olla kolmekin tuommoista jumalattoman kokoista elukkaa. Minä kun luulin että täällä on semmoisia pieniä frisbeen kokoisia joita Indonesiassakin näin. Ei oo pieniä nämä. Nämä on melkein mopoauton kokoisia. Onpa hienoja. Mutta mitenkäs kun tuossa lukee isolla kyltissä että nämä on rauhoitettuja eläimiä ja niitä ei saa mennä nykimään, merilevää saa vain syöttää. Se lukee siinä kaikilla mahdollisilla kielillä ja sitten lopuks ihan vitun isosti myös venäjäks. No mitäpä luulet, kusipäiset ryssät tönii niitä turtleja tuolla vedessä ja kaikkein kusipäisimmät istuttaa lapsiansa niiden kyytiin. Vittu kun olis jokin pesäpallomailan tapainen niin kivasti toteuttaisin nyt itseäni.
Tämä alue on jotain suojelualuetta ja siks tuohon rannalle on palkattu yks natiivi vahtimaan näiden kilpikonnien elämää. Menen sanomaan hänelle että sinä se et tee hommias täällä lainkaan. Se selitti että turha edes yrittää kun ei nuo ryssät tajuu vittu mistään mitään. Sanoin että sinä nyt kuitenkin meet ajamaan tuon ryssälauman pois tuolta vedestä tai sitten minä soitan tähän poliisin. Poliisi voi samalla käydessään myös arvioida että kannataako Hikkaduwan kaupungin maksaa sinulle tästä työstä minkä poliisi joutuu kuitenkin tekemään. Vähän aikaa se änkytti siinä omalla kielellään mut sit kun minä otin luurini esille ni se kovin reippaasti sinkosi sinne ryssien sekaan ja sai huutamalla ja mesomalla ne pois sieltä vedestä. Juu, kyllä minä sen tiedän että se tilanne on ihan entisellään heti kun selkäni käännän mutta pointtina olikin saada hetkellinen ja keskisuuri tyydytys itselle, sekä pieni rauhainen hetki niille kilpikonnille.
Hyvää jatkoa kilpikonnille heidän elämässään ja kokeilkaa pärjäillä niiden kusipäiden kanssa, me jatketaan nyt omaa elämäämme. Jatketaan sitä rannan suuntaisesti. Tästähän näemmä pääsee tätä hiekkarantaa pitkin vaikka mihinkä asti ja onhan tässä nyt paljon miellyttävämpi tepastella kuin tuolla kadulla liikenteen seassa. Voi mahoton kuinka kivasti hiekka kutittelee varpaiden välissä ja aika ajoin isohko aalto pyyhkäisee shortsistakin lahkeen märäksi. Edessä siintää semmoinen vinoon kasvanut palmu johon joku on kiinnittänyt köyden. Mitäpä luulette kiipeääkö tuo perheen akrobaatti siihen vai käveleekö ohi? Onneks siinä oli pyristelemässä jotain saksalaisia neitoja ni ajattelin että päästään nyt tästä ohi menemään. ei päästä, kyllä pitää jäädä nyt odottamaan vuoroaan ja sitten otellaan kuvia, siis minä otan. Onneks sakemanneilta loppui into melko lyhyeen, tai ehkä ennemminkin voimat, ei ne näyttäny pysyvän siellä liaanissa montakaan sekuntia kerrallaan.
Sitten tuli meijän perheen akrologin vuoro, se kiipes kuin apina sinne latvaan saakka ja sai samalla saksalaisilta vankkumattoman huomion. Sit se teki siellä ylhäällä liaanissa jonkin ihan perustason akrobatialiikesarjan ja ne saksalaiset sanoi mulle että MEIN GOTT?!?! Sanoin että juujuu, mä tiedän, se opettaa töikseen noita sirkushommia eikä osaa olla leuhottamatta niillä taidoillaan lomallakaan. Ach so, he sanoivat ja aplodeerasivat yhdessä tuumin. Jatkettiin rantaa pitkin kunnes oli jo pakko pysähtyä nesteyttämään yhteen reggaebaariin. Mehua ja energiajuomia oltiin litkitty jo puoli tuntia kunnes aloin ihmettelemään että onpas vallan mieleenpainuva kappale soimassa näiden stereoissa. Aloin kuuntelemaan tarkemmin ja tässähän pyörii looppina tuo yks ja sama kahden soinnun ja 16 tahdin kierto. Nerokas looppi kun huomasin vasta puolen tunnin jälkeen ekä se kerennyt vielä vituttamaan hetkeäkään. Nyt lähetään kotiin aamiaiselle sekä muuttamaan majoitus ylempään kerrokseen.
Muuttokuorma oli minun osaltani aika äkkiä pakattu koska en ollut sitä viime viikon aikana vielä varsinaisesti purkanutkaan. Metrinmittainen ja pidempi kaverinsa seisoivat oven suussa koko pakkaamisen ajan. Minä kyllä sanoin niille että meillä on tässä vain kaksi matkalaukkua ja me kyllä saadaan nämä tuohon yläkertaan vietyä itsekin, kiitos vaan. Tämä ei heille käynyt tai sitten en tullut ymmärretyksi koska napottaminen oven pielessä jatkui. Piccolo ja pinoccio olivat selvästi tyytyväisiä kun saivat kapsäkit kantaakseen. Olis pitänyt keretä ottamaan video siitä kun metrinmittainen heilutti minun 40kg painavan ja noin itsensä kokoisen Delsey Monseyn päänsä päälle ja ähkäisi ääneen. Heh, hauska tyyppi on tuo metrinmittainen, pitää muistaa kysyä ennen maasta poistumista vielä sen oikea nimi.
Grande Suite näyttää hyvältä. Ei tässä oo oikeestaan muuta eroa Junior Suiteen kuin erillinen keittiö/eteinen ja isohkon puoleinen kattoterassi parvekkeen lisäksi. Ja tietty jos haluaa hypätä master bedroomista suoraan altaaseen ni nyt on 4 metriä enemmän pudotusta. Nyt täytyy keskittyä hetken aikaa toimistohommiin. Tänään taidan laittaa toimiston tuonne kuistille ja tilaan heti kärkeen metrinmittaiselta yhen leijonaoluen. Tässä näyttäis nyt olevan agendassa ihan vaan päivittäiset meilihommat tuon kalliolaisen tilaajan suhteen ja yhtyeen puolelta vain lähinnä sen jäähallidiskon julkaisu. Eipä aikaakaan kun ne oli tehty. Chef tuli siihen höpöttelemään kuulumisia ja siinä höpötellessä selvisi myös että mikä oli se hieman mauttoman oloinen kala mitä tuossa yks ilta syötiin. Se oli Yellowfin Tuna, eli keltaevätonnikala, kas tällainen on se:
Kokki lähti torille ostoksille ja kyseli lähtiessään että mitähän hyvvee sitä illalla syötäis, minä annoin taas vapaat kädet, tämä on hyvä kokki. Samassa pihaan ajaa hotellin omistaja Mr Rajive, sillä oli kainalossaan lahja meidän perheelle. Rajive käy täällä hotellilla kerran viikossa, sen varsinainen toimisto on siellä pääkaupungin hotellissa. Täällä ja vuoristohotellissa kuulemma riittää käydä harvemmin. Joo, siis en muista että mainitsinko jo aiemmin että me tuotiin suomesta tullessa vähän suklaata ja jotain muumihömppää Rajiven perheelle ja siis ennen kaikkea hänen tyttärelleen. No nyt Rajive on ilmeisesti kokenut olevansa jossain kiitollisuuden velassa ja sillä oli meille paketti. Paketista kuoriutui semmoinen arvokkaan oloinen porsliinituote, se on jokin semmoinen hajustin mihin laitetaan tulet ja eteerinen öljy sillä keinoin käryää sieraimeen. Kiitos nyt vaan niin kovasti, on hieno. Ja varmaan täkäläisittäin jotain ihan arvostettua keramiikkaa koska Rajiven vaimo on rakennusarkkitehti ja sisustussuunnittelija ja näyttäis tätä samaa merkkiä olevan kaikki tämän hotellinkin posliinit.
Otan vielä kolmannen Lion-kaljan ja ehkä neljännen, jatketaanpa tästä vaikka huomenna. Tsaui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti