perjantai 24. heinäkuuta 2020

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 15, Yala, Sri Lanka

Ke 22.1.2020 Yala, Sri Lanka, day 15.
Heräsin ennen kukkoa, mahtaa sitä nyt vituttaa. Tosin heräsin vahingossa, kyytihän lähteekin vasta ysiltä, voi vittu, jatkan unia, kukko voitti, cock scores. Aamu-uutiset sanoo että Sars-viruksen uuteen versioon on kuollu Kiinassa jo 9 ihmistä. Pienen torkutuksen jälkeen laskeudutaan terassille aamiaiselle jonka olin kuitenkin älynnyt tilata oikeaan aikaan. Venäläiset kyykyttää ja juoksuttaa henkilökuntaa taas normaaliin tapaansa. Eilinen leppoinen ja sivistynyt fengshui oli siis vain harhaa. Heti aterian jälkeen kuuluu etupihalta tuttu ääni kun Sambath täräyttää luxus-toyotallaan pihaan. Olen vuokrannut hänet ja autonsa pariksi päiväksi yksityiskäyttöön.



Nyt lähetään toiselle puolelle Sri Lankaa semmoiseen Yalan kansallispuistoon, siellä elää maailman suurin leopardi-populaatio ja olis mahdollisuus päästä näkemään isoja kissoja ihan oikeesti villinä. Kansallispuisto on kooltaan noin 1000 neliökilometriä joten ihan joka notkoa ei varmaan päivässä eikä kahdessa keretä tutkimaan.



Google sanoo että matkaa on vain parisataa kilsaa ja se taittuis noin kolmessa tunnissa, näin ollen kohteessa oltaisiin jo ennen puolta päivää. Kokemukseni kuitenkin sanoo että google ja totuus ovat täällä päin maailmaa usein hyvin kaukana toisistaan, ja varsinkin silloin kun kyse on liikenteestä ja aikatauluista. Vaan meilläpä ei ole varsinaisesti mikään hoppu, nyt mennään.




Ensin ajellaan highwaytä pitkin aivan Sri Lankan eteläkärkeen ja siellä Mataran läpi. Matara on asukasluvultaan noin Kuopion kokoinen kaupunki, kun taas Colombon pääkaupunkiseudulla elää vajaa 6 miljoonaa ihmistä. Ollaan melko landella siis, tai ainakin sri lankan savossa. Mataran jälkeen saadaan vielä nauttia kappaleen verran matkaa sileästä highwaystä kunnes totuus tulee silmille. Viimeiset 80km on pikkuisia teitä läpi pikkuisten kylien. Nopeusrajoitukset on korkeintaan kuutta kymppiä ja liikenne lipuu korkeintaan neljää kymppiä. Ei se mitään, toistan itseäni, meillä ei ole mikään kiire. Tupakkatauko.



Navigaattorini mukaan aletaan olla melko lailla perillä. Ja parempi niin koska tie on jo muuttunut sen verran muhkuraiseksi että kylän mummot menee jo kävellen tästä tojotasta ohi. Hotelli siintää tuolla edessä puolen kilometrin päässä. Se on lähellä mutta silti vielä niin kaukana. Hotelli näyttäis olevan tuollaisen veden takana, pitääköhän tuonne mennä veneellä? Ei välttämättä. Sambath tyrkkää ykösen pesään ja kaasuttaa toyotalla koskeen ja menestyksekkäästi sen kosken läpi. Auton ovien alareunoista tulee hieman vettä tupaan mutta ei pahasti. Puolisen metriä syvässä lammikossa ajetaan loppumatka hotelli pihaan, vesipuhvelit tuijottaa tuossa kivenheiton päässä.




Nyt alkaa haisemaan sillä lailla safarille että taidetaan olla aika originaalien asioiden äärellä, hyvä. Hotellin portilla vartijat tutkii meidän paperit ja laukut sekä auton lokerot ja peräkontit. Kaikki tämä johtunee siitä että viime keväänä islamistipaskiaiset räjäytteli pommeja hotelleissa siellä sun täällä. Matkaan meni loppujen lopuksi 4,5h. Hotelli on Cinnamon Wild Yala ja se näyttää todella ökyltä, mutta niin kuuluu näyttääkin kun hinnat oli ihan Kämpin tasoa ja nyt ollaan kuitenkin Aasiassa.



Jonkinlainen sesonki täällä kai on menossa koska hotelli oli aivan täys. Onnistuin kuitenkin saamaan yksityisen ison huvilan aivan meren rannasta. Helevetin komeat Intian valtameren aallot lyö rantaan Bengalinlahdelta päin. Tiijättekö muuten kuka muu kuin meijän kissat on kotoisit Bengalista? No tietysti Mustanaamio. Jonnet ei ainakaan tienny. Respasta meidän villaan on matkaa 300 metriä, valoisan aikaan sen matkaan saa mennä yksin mutta hämärällä ja pimeällä sieltä huvilalta ei saa poistua ilman että soittaa vartijan turvaamaan selustaa. Muutenkin respassa piti sisäänkirjautumisen ohella opetella kuinka pitää käyttäytyä jos kohtaa hotellin alueella norsun tai villisian tai krokotiilin. 



Okei, koko ajan alkaa jännittämään tämä homma enemmän ja enemmän. Vartija saattaa meidät viidakon läpi huvilalle ja kysyy että pärjäättekö nyt. Kyllä nyt pärjätään mut saat olla varma että soitan heti kun alan yhtään epäröimään sitä pärjäämistä. Huvila on hieno. Se on rakennettu maan pinnasta noin 3 metrin korkeuteen ettei ainakaan krokotiilit pääse yöllä kylään. Ulkoa päin mökki näyttää hyvin autenttiselta mutta sisältä löytyy high end -vehkeet ja fasiliteetit.

                                    

Kotoutimme itsemme uuteen asumukseen ja koska on vielä valoisaa ni lähdetään respan kuistille syömään ja vähän juomaan. Oman terassimme ympärillä olevissa puissa pelehtii pikkuisia apinoita. Hyvä meininki. Hitokseen värillisiä lintuja ja valtavia perhoslaumoja on myös. Respan edessä on pieni hiekkarannan tapainen. Siinä patsasteli vartija joten lienee turvallista mennä kuikuilemaan itsekin. Vähän matkan päässä rannalla oli norsu juomassa vettä, vartija sanoi että ne saattaa tulla välillä tähän meidän terassillekin. Kymmenen metrin päässä vedestä pilkottaa kivi joka näyttää hieman krokotiilin päälaelle. Kysyin vartijalta että eikö näytä sinunkin mielestä. Hän sanoi että kyllä se ihan krokotiili on, mutta se on vasta noin kolmemetrinen poikanen eikä ne sieltä vedestä yleensä rannalle tule. No hyvä etteivät yleensä. 20 metrin päässä kalliolla toinen samanlainen ottaa aurinkoa, kyllä se on ainakin ’yleensä’ sieltä vedestä poistunut, eikö?




Syötiin ja juotiin kunnes alkoi hämärtää. Tää meininki on niin kiinnostavaa että kävin kysymässä respasta olisko niillä meille huvilaa vielä toiseksikin yöksi jos jäätäis tänne hieman pidemmäksi? Sambath nukkuu tuolla jossain taksikuskien parakissa ja hän sanoi olevansa kovin iloinen jos vuokrataan hänen palvelunsa vielä yhdeksi vuorokaudeksi lisää. Respa kuitenkin sanoo että seuraava yö on jo sold out mutta ilmoittavat minulle heti jos huoneita tai mökkejä vapautuu. Kiva, kiitos. Vieläköhän uskaltais lähtee ilman vartijaa kotimökille? Vaimon mielestä ei uskalla. Otettiin vartija mukaan jonon ensimmäiseksi ja lähdettiin.




Hyvin pian alkoi kuulumaan ryskettä polun varresta, ihan läheltä, tosi läheltä. Vartija osoitti pusikkoon taskulampulla ja siinä oli nätissä jonossa kolme isoa villisikaa. Ne oli siinä metrin päässä minusta. Vartija sanoi että ne voi joskus olla agressiivisia ja käydä päälle, mutta nää tuntuis olevan leppoisalla tuulella, ei hätää. Sillä hetkellä jonon viimeinen sika alkoi lorottaa mahtavat kuset mitkä roiskui hieman minun nilkoille saakka. Odotettiin hetki ja annettin sian kusta rauhassa ja sit ne lähti vaeltamaan meidän edellä samaan suuntaan minne mekin. Ihan jumalattomasti kuuluu erilaisia ääniä tuolla pimeydessä, osa niistä melko pelottaviakin. Kysyin vartijalta että eikö teillä oo sattunu täällä sit koskaan mitään ikävämpää? Kuulemma muutama vuosi leopardi oli syöny yhden safarikuskin kun se oli menny väärän puun alle varjoon syömään omia eväitään, mut mitään sen pahempaa ei oo tapahtunu koskaan. No hyvä sitten! Huvilalle päästiin hienosti ja vartija painotti että aamulla ei saa lähteä sit pimeän aikaan kikkailemaan ilman että soittaa hänet saattamaan. Voit olla ihan varma että soitetaan, juu.



Nyt tässä pitäis alkaa oikeesti nukkumaan koska aamulla on herätys safarille klo 05, just se viiden herätys jonka olin laittanu vahingossa tälle aamulle. Tässä kun on selällään ja laittaa silmät kiinni ni on melko uskomaton tuo eläinten tuottama meteli joka tulee viidakosta korviin. Just kun olin ehkä jo hieman nukahtanu ni joku hyppäs meidän katolle. Ja sit kohta joku toinenkin. Nyt on semmoinen juttu että apinoilla ja gorilloilla on meidän katolla bileet vaikka ihmisen tarviis nukkua. Jotenkin minä en kuitenkaan osaa tässä hetkessä olla niille vihainen, olen juuri nyt oman elämäni sekä mustanaamio että tarzan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti