Ti 21.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 14.
Aamu-uutiset kertovat että kiinassa on nyt jo 7 ihmistä kuollu tähän uuteen virukseen. Tää tuntuu olevan nyt pääaiheena kaikissa aasialaisissa uutisvälineissä. Seurataan tilannetta ja siirrytään aamiaiselle. Normaali aamiainen normaaliin tyyliin. Ainoa poikkeus on se että venäläisten käyttäytyminen on normaalia hiljaisempaa ja fiksumman oloista, mikähän juttu tää nyt on? Pakistanilainen pariskunta tekee lähtöään, ne ei malttanu monta yötä täällä pesiä. Toivottavasti tilalle tulee jotain muita kuin lisää venäläisiä, toivon tosi hartaasti. Waynen kanssa jutellaan aamiaisella niiden tontinostoprojektista. Sen verran hommaa olivat selvittäny että itse ne ei saa sitä oikein suoraan ostaa. Tai jos saavat ni hinta on valkoihoiselle moninkertainen. Näin ollen kuulemma Hashan ostaa sen mahdollisesti omiin nimiinsä joksikin aikaa ja vuoden tai parin päästä se saa sit luovuttaa sen Waynelle ja Kellielle. Hirveen vaikeeks se on tehty länsimaalaisen linnoittautuminen tänne mutta ehkäpä se just siitä siirtomaahistoriasta johtuu että ollaan hieman tarkempia omaisuudestaan nyt.
Tämän päivän homman nimi on nuudeli. Se on tainnu nyt unohtua kokonaan. Lähtökohtaisesti nuudelieväät on näillä seuduilla verrattomia, ne käsittävät jotain ihan vallan muuta kuin ne siwasta pennillä saatavat pikajutut. Indonesiassa oleillessani Gilin saarella sain jokaisella aamiaisella niin mahtavaa nuudelia että se syöpyi mieleen ikuisiksi ajoiksi. Nyt minä alan tutkimaan nettifoorumeilta että onko jokin erinomaisen hyväksi havaittu nuudelibaari läheisyydessämme. Toisella kädellä teen samalla hieman töitä sekä kirjoittelen muistelmia. Oon muuten oppinu jo laskemaan kymmeneen jollain paikallisella kielellä, ihan varma en kyllä ole että millä niistä koska niitä tuntuu olevan kymmeniä. Sandagirin marketin turvamies on myös opettanut minulle kaikki pakolliset tervehdykset ja toivotukset ja kiittelyt. Se aina joka kerta tarkastaa onko ne vielä minulla muistissa ja lausunko ne edelleen oikein. Erittäin todennäköisesti ne lauseet kuitenkin tarkoittaa että ”onpas rouvalla iso perse” ja ”minulla on vetelää paskaa housussani”. Mut ei se mitään, riittää että luulen olevani viisas. Muiden mielipiteillä ei ole minulle väliä tässäkään asiassa.
Internetissä tietävät sanoa että kun tuosta pääkadulta mennään vähän syrjään ni sieltä pitäis löytyä junaradan varresta semmoinen ruokala kuin ”Home Grown Rice And Curry Restaurant”. Jos minä olisin tuon yrityksen tiedotus- ja markkinointivastaava ni olisin ihan varmasti keksinyt sille jonkin hieman mediaseksikkäämmän ja houkuttelevamman nimen. Ei nimi miestä eikä ravintolaa pahenna. Sinne mennään. Ohjeiden mukaan tuosta main streetiltä poikettiin vain 100 metriä ja pienellä haahuilulla paikka löytyi. Löytymistä hidasti ainoastaan se että tämä(kään) ravintola ei juuri ravintolalta näytä. Se näyttää vain ja ainoastaan tuommoisen hyvin tyypillisen asumuksen kuistilta jossa on kolme pöytää. Yhdessä pöydässä istuu pariskunta ja kahdessa muussa näyttäis olevan menun tapainen pöydällä. Aivan selvästi siis ravintola. Hökkelin ovi on sen verran raollaan että siellä voi nähdä melko vanhan mummelin keittelevän kysymyksiä lietensä ääressä. Samassa tilassa pappa istuu nojatuolissa katsoen telkkarista krikettiä. Volyymi on sellainen että pelin kulku ei jää kenellekään epäselväksi. Hygieniapassia heillä ei liene kummallakaan mutta wikipedia sanoo että Sri Lankassa on aasian puhtain keittiö, jopa puhtaampi kuin japanilaisilla. Minä uskon wikipediaan.
Feng shui on autenttinen ja leppoisa. Missään ei soi lambada. Krikettipeli istuu ympäristöön hyvin. Mummo tulee kysymään jotain. Minä vastaan jotain. Emme kumpikaan ymmärrä toisiamme. Just tämän takia opettelin ne numerot ja osasinkin tilata menusta kasvi- ja nuudeliannoksen numero 28. Kaksi ja kahdeksan. Deka saha ata. Vaimolle tilattiin ranskalaisia perunoita ja alkupalaksi jotain leipäoletettua. ”Leipä” oli semmoista ohutta ja kuivaa sipsin tapaista kuten aasiassa alkupaloina aika yleisesti muuallakin. Ihan hyvää. Soossi oli vihreää joten ilmeisesti sisälsi avokadoa ja jätin maistamatta. Avokado on paskaa minun asteikossa. Kasvisnuudelini saapuu pöytään. Annos on iso ja näyttää herkulliselta. Kanaa en sihen ottanut koska se olis taas varmaan tullut luineen ja höyhenineen. Kasveja vain, ne on herkullisia täällä kaikki. Ilmeisesti jumalani halusi muistuttaa minua etten tyystin kääntyisi viherpiipertäjien heimoon ja lähetti 20cm pitkä liskon lautaselleni. Se tuli taivaasta. Tai ainakin sieltä laipiosta päin se tippui nuudelikasan viereen lautaselleni. Hetken katsoimme toisiamme silmiin yhtä hämmentyneinä ja sit hän lähti pois. Vähän samanlainen kohtaaminen minulle sattui vuosia sitten Kuubassa. Vaimo nauroi yhtä paljon minulle silloinkin.
Kasvit ja nuudelit oli ihan älyttömän hyviä, annan mummelin kokkaustaidoille täyden kympin. Täällä olis kyllä hyvin helppo kääntyä kasvissyöjäksi. Jälkiruoka siirrytään nauttimaan Fantasy Potiin, siellä näkyi olevan ainakin metrin mittainen roti-lista. Perheen kermaperse tilasi itselleen useita makeita roteja, oli suklaita ja vaikka mitä herkkuja niissä. Itse otin vain ison kulhollisen tuoretta ananasta ja ison tuopillisen Lionia, aijai, kyllä elämä on aika ajoin ihan mukavaa. Kaupassa pitää käydä vielä ostamassa kolme artikkelia: Kiikarit, käsidesi ja Strepsils. Kiikarit minä tarviin eläinten tarkkailemiseen terassiltani, Strepsilsiä orastavaan kurkkukipuun ja käsidesiä koska se on loppu. Paikallisuutisissakin jo kovasti suositellaan käsidesin käyttöä ja mikäpä siinä kun järkeväähän se on varsinkin aina kun liikutaan eri bakteerikannoisssa kuin normaalisti. Nyt se vaan on minulta päässyt jo loppumaan.
Soitin tuktuk-jäbän hakemaan meitä mut hän sanoi että nou can, eli ei pääse. Palvelu on kuitenkin niin priimaa että se pisti veljensä stongan varteen ja sehän olikin muutamassa minuutissa paikalla. Kyyti ei ollu ihan niin vauhdikasta kuin originaalilla jäbällä mutta ehkä just sen verran varmemman tuntuista. Se oli jopa niin leppoista että unohdin sähköröökini tuktukiin. Soitin original-jäbälle uusiks että kehtaiskohan se velipoika heittää minun vapon kun se unohtui mopoon ja parissa minuutissa tuote olikin minun ovella hotellissa. Mahtavaa palvelua, annoin tonnin tippiä. Nyt täytyy mennä hyvissä ajoin nukkumaan koska aamuviideltä on herätys ja lähtö toiselle puolelle Sri Lankaa. Olenhan siis vuokrannut huvilan natural (tai naturist) parkista Yalasta. Vähän jännittää mitenkä onnistui vai not.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti