Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 1, Helsinki-Singapore

Day 1, Singapore

Nonnii mussukat, ei oo vuoteen nähty tai kuultu, tai siis kirjoiteltu ja lueskeltu. Jatketaan siitä mihin jäätiin. Havaijilta tultiin ja keikoille lähettiin. Levy meni listaykköseks ja syksyn keikat oli suurimmaks osaks loppuunmyytyjä. Ihanaa. Siinä keikkojen välillä satuin vielä löytämään itselleni just semmoisen auton mitä olin pidempään haikaillut. Hollannista löytyi semmoinen yheltä jobbarilta ja sain tingittyä hinnankin kohilleen. Vehon tietokannasta tarkastettiin auton historia ja  mitään hälyyttävää ei löytynyt. Mercedes Benz CLS 55 AMG, vuosimallia 2006 ja tehoa 479 hv. Ihana laitos. Meikä surautti siis eräänä maanantaina suihkarilla Amsterdamiin ja täten hollannista tuli 29. valtio jossa olen käynyt koska aiemmin en ollut. Siitä pyyhkäisin junalla Saksan rajalle Enschedeen. Jobbari asui ihan siinä rajalla, sen koti oli Saksan puolella ja kauppa Hollannin puolella, verotussyistä juu nou. Hyvä jobbari se oli,  se pääasiassa hakee japanista takaisin sinne vietyjä urheiluautoja, lähinnä mersuja ja bemareita. Japseissa on miljonääreillä semmoinen tapa että niiden pitää saada viikonloppuautoks jokin eurooppalainen sporttivehe jossa on vasemmalla puolella ratti. Sit ne ajelee niillä vajaan sata tonnia ja myyvät takaisin eurooppaan. Mulle löytyi aivan täydellinen yksilö. Se oli saanu viimeisessä japsien katsastuksessa täydet 4/5 pistettä. 5/5 on mahdollista saada vain alle 50 tkm ajetuille.

Olin puolilta päivin siellä jobbarin pajalla ja lähettiin johonkin virastoon laittelemaan mulle siihen vakuutukset sun muut hörpöttimet. Virastossa oli ensin siesta ja sitten muuten vaan niin hidasta että kello oli jo vissiin 16 kun kulkuneuvo oli viimein virallisesti minun ja lähin ajelemaan kotiin päin. Tarjolla oli heti rajoittamatonta autobaanaa mutta lähin vahingossa väärältä rampilta ja etelään päin. Bensakin oli aivan loppumaisillaan ku nuukana ajattelin tankata vasta saksan puolella halvempaa lörkkistä. Kyltit näyttää että seuraava ramppi U-käännöstä varten olis noin vasta 30 kilsan päässä, oikeesti jo vähän jännitti se bensan riittäminen. Pääsin sinne rampille saakka ja ensimmäiselle bensa-asemallekin mutta sen oli yllättänyt konkurssi. Joku germaanimummeli meni samaan lankaan ja kirosi siinä pihalla fuhrerin nimeen ku häneltäkin on gasoliini loppumassa. Menin mummolta kyselemään että mistäs meille bensaa. Juteltiin varmaan 10 minuuttia. Minä englantia ja mummo saksaa. Kumpikaan ei ymmärtänyt sanaakaan toistensa puheista. Viittomakielellä sitten sovittiin että mummo lähtee ajamaan ja minä seuraan omallani perässä. Eipä hetkeäkään kun löytyi Shell ja molemmat saivat tankkinsa täyteen. Mukava ja ystävällinen mummo se oli.

Autobaana, urheiluauto ja laillinen mahdollisuus. Kiva yhdistelmä. Lähen tyrkkimään pohjoiseen ehkä Lyypekkiä kohti ja siitä jotenkin tanskaan. Ensimmäisenä on kyllä kokeiltava tuon auton kulku vaikka baanalla vähän ruuhkaa onkin. 250km/h meni mittariin ihan helposti, jäi viimeinen vaihdekin ihan käyttämättä, mut siihen tyssäs, näihin kun on perkele tehtaalla asetettu elektroniset rajoittimet tuohon lukemaan, se on jokin saksalaisten sääntö. Suomessa auto toki kytkettiin heti tietokoneeseen ja poistettiin tuo rajoitin kokonaan. Valmistajan mukaan nyt kulkee 310 km/h mut pitäis päästä vaan jonnekin se kokeilemaan. Niin, eipä hetkeäkään ku olin jo Tanskassa, tuommoisella yli kahdensadan keskinopeudella matka taittu eri mukavasti kuin kotimaisilla moottoriteillä. Tanskassa jouduin tekemään semmoisilla pienemmillä autolautoilla pari vedenylitystä, molemmat tais olla noin tunnin risteilyjä. Tanskassa alkoi jo aurinko laskemaan ja ajattelin asettua Kööpenhaminaan yöksi mut siellä oli menossa jokin kansainvälinen konferenssi ja kaikki hotellit aivan täynnä. Jatkan vielä kohteeseen Malmö, siksi tuo sanamuoto että en osaa taivuttaa tuota erisnimeä oikeaan sijamuotoon.

Ajoin pimeällä semmoisen helevetin pitkän suoran jossa ei näkynyt kummallakaan puolella mitään muuta kuin pimeyttä. Ajattelin että se on metsää ja minä olen ehkä hukassa. Suoran päässä minut kuitenkin pysäytti viranomainen semmoisessa kopissa ja sanoi että ala maksaa meille 480 kruunua ja nyt heti. Eläpä hötkyile, kyllä maksellaan mutta saisiko kysyä mistä hyvästä. No siitä hyvästä että ajoit just tuon ison sillan yli Tanskasta Ruotsiin. No vittu kiitos. Olisin kovasti halunnut herkutella niillä maisemilla kun just olin katsonut Netflixistä siihen sillalle sijoittuvat Silta 1 ja Silta 2- tuotantokaudet. Voihan vittu, no onpahan nyt sitten jo kaks syytä lähtee ihan huvikseen autolla Saksaan joskus. Malmöstä en saanut hotellia myöskään, saman konferenssin vika. Ajelin pimeässä vielä Tukholmaa kohti ehkä 50km ja löytyi pikkuinen Ny-alkuinen kaupunki josta löytyi huone kulkurille. Ehkä se oli Nyborg tai Nyholm tai jokin sinne päin.

Aamulla aikainen aamupala ja äkkiä rattiin, oliskohan noin 500 kilsaa Tukholmaan. Matkalla soitin yhtyeemme tuottajalle Jonille että varaa mulle ensimmäisen autolautan Tukholmasta johonkin suomalaiseen satamaan. Joni on semmoinen tuottaja että siltä onnistuu kaikki ja se kaikki onnistuu aina hyvin. Mälmöstä Tukholmaan on tosi nopea ajella, meni jotenkin ihan huomaamatta koko pätkä. Saattoi tosin johtua myös uuden auton aiheuttamasta innostuksesta. Joni oli varannu mulle niin sopivan lautan että kun olin tukholmassa ni sain ajella suoraan laivaan. Yön pötköttelin laivassa ja aamuvarhaisella projektin fyysillinen osuus oli tehty, byrokraatilliseen osuuteen saatan palata myöhemmin. 2 vrk ja vajaa pari tuhatta kilsaa ajelua se reissu otti mutta rahallista säästöä kertyi 17 000 euroa verrattuna siihen että olisin saman auton Suomesta ostanut. Kaikki voittivat paitsi verottaja ja se on oikein.

Nyt on kuitenkin levyjulkkarikiertueen syys- ja kevätosiot soiteltu ja siihen päälle vielä kesän festarit ni oli mukava tilaisuus lähteä jonnekin. Lähettiin vaimon kanssa Singaporeen koska siellä ei oo ennen käyty ja itselle se on sitten 30. valtio henkilökohtaisessa recordissa. Piti lähteä jo kevätrundin jälkeen mut mä jouduin Meilahden pumppuosastolle viikoks just ennen lähtöä ja koko homma kusi. Mutta nyt paremmalla onnella. Onnea todella tarvitaan koska tässä on pari viikkoa seurailtu singaporelaisten zika-virus-uutisointia ja ei se hyvältä näytä. Virus leviää ihan hyvällä vauhdilla ja viimeisimmän terveysviranomaisten tiedotteen mukaan suositellaan käytettäväksi pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita ettei hyttyset hypi iholle. Myös suojaamaton seksi on kielletty Singaporessa ollessa sekä 8 viikon ajan poistumisen jälkeen. Tämän aamun paikallisuutisissa joku jo sanoi että olis hyvä olla 6kk varovainen paljaan kikkelin kanssa. Vähän nyt kyllä jännittää tuo oikeesti. Ei kikkeli, mutta se zika.

Eilen lähtöä tehdessä aloin tutkimaan muita paikallisia lakipykäliä ni törmäsin semmoiseen yllätykseen että Singapore on juuri julistettu savuttomaksi kaupungiksi. No sehän ei haittaa mitään, oletan että tupakka on kielletty muttä höyryttely sallittua. Vitut, just päin vastoin. Ne idiootit on kieltäny sähköröökit, nikotiini-inhalaattorit, nicoretten ja nuuskan eli kaikki savuttomat tuotteet mutta ei perinteistä tupakkaa. Hölmöä porukkaa. Noista edellä mainitsemistani tuotteista uhataan nyt samalla rangaistuksella kuin normaalista purukumistakin eli eka rikkeestä 5000 dollaria sakkoa tai 6kk vankeutta ja toistuvasta tuplaten. Kyllä tämä nyt paljastui niin vajaaälyisten kehitysmaaksi että ei tuonne mennä. Päätettiin että perun hotellit, lennetään Singaporeen ja otetaan nopein mahdollinen lento johonkin toiseen aasialaiseen maahan jossa olis enemmän sivistystä ja viisautta.

Ensimmäinen järkevä lento oli Jet Starilla Phuketiin, ihan hyvä, oon käyny siellä ennenkin ja kun menee taksilla vähän kauemmas lentokentästä ni pääsee pahimmista turistirysistäkin eroon. Tässä on nyt kuitenkin semmoinen ongelma että koska nuo Finnairin ja Jet Starin lennot on eri lentolipuilla ni meidän on pakko poistua immigrationin ja tullin läpi singaporeen ja tultava sieltä taas takaisin kansainväliselle transit-alueelle. Ei viittis tumpata koko vapogearia roskiinkaan ku ei oo mitään takuuta kuinka äkkiä saa uudet sähkötupakkatarpeet ostettua Thaimaasta. Sielläkin se on nykyään laitonta mutta käytännössä sitä ei valvota. Meikä onneks on kuitenkin logistinen nero ja tehtiin niin että pakattiin kaikki vapovehkeet yhteen laukkuun joka vietiin heti finnairin koneesta poistuttua transit-alueelle maksulliseen left baggage-säilöön. Näin ollen laiton kama odotti meitä transit-puolella kun käytiin ite pyörähtämässä immigration-muodollisuudet singaporen puolella. Sitten vaan kalusto uudestaan haltuun ja jännittämään viimeistä läpivalaisua. Singaporen kentällä on nimittäin oma läpivalaisu jokaisella lähtöportilla erikseen. Kauheen virallisia ne oli siinäkin tutkimuksessa mutta oikeesti mikään ei kiinnostanut, ydinpommin olis voinu tuoda mukanaan ihan tuosta vaan.

Parin tunnin lento Phukettiin ja siitä puol tuntia taksilla hotelliin. Kuten aiemminkin ni vaimo valitsee meillä hotellit ja minä lennot. Hyvin se oli taas valinnut 5 tähden hotelin ja näyttäis olevan ihan viimeisen päälle high end-laatua. Tutkitaan paremmin huomenna, nyt on ehkä syytä mennä nukkumaan ku takana on 12 000 kilsaa ja 14 lentotuntia. Tsau!