Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 9, Koh Lanta, Thaimaa

HELLO. Joku lakaisee lehtiä pihamaalla. Siihenkin voi ihminen herätä jos on ylenpalttisesti joutunut siedättämään itseään lehtipuhaltimille aikaisemmassa elämässä. Nyt äkkiä ulos pällistelemään miltä tällä näyttää, yöllä tänne tullessa oli nimittäin aivan pilkkopimeää. Vähän samanlainen efekti tapahtui kun kun TK:n euroopan kierroksella alettiin keskellä yötä nukkumaan jossain rekkaparkissa ja luulin että ympärillä on vain peltoa sun muuta maalaismaisemaa. Aamulla kuitenkin paljastui että oltiin alpeilla ja melko isojen vuorien välisessä solassa. Nyt olin kuitenkin yöllä kuullut että meri pauhaa tosi lähellä ja se pitikin paikkansa, isoimmat aallot meinaa tulla väkisin meidän mökin seinälle. Ihan asialliselta näyttää, mutta autiolta. Näitä mökkejä on tässä rannassa vissiin 20 mut noi kaikki muut on tyhjillään. Meidän lisäks rannalla on vain tuo haravamies. Meille tämä käy.

Aamupala on lievä pettymys. Ei buffaa. Vain viisi erilaista valmiiksi rakennettua breakfastsettiä. otettiin siitä melko summassa yhet ja kyllä sieltä keittiöstä vähän kaikkee pöytään kannettiin. Niin paljon kannettiin että se neljän hengen pöytä täyttyi kahden hengen lautasista. Mut ei se oo sama juttu, kyllä se pitää olla buffet ja radioäänelle pitää olla jäätelöä ja pannukakkua ja hilloja ja pulleja. Tänään täytyy tehdä kovasti töitä koska eilisen matkustuspäivän takia niitä jäi hieman rästiin. Komensin vaimon terassille ottamaan aurinkoa että saan olla rauhassa. Terassilta puuttui aurinkotuoli, oli vain semmoinen standardi parvekekalusto. Ehdotin että jos se menis pötkölleen takapihan terassin jacuzziin, mutta ei, minun ehdotukseni eivät kuulemma eilisen matkustuskokemuksen perusteella kestä enää päivänvaloa. Hän yritti soittaa respaan että nyt pittää saada sunbed ja livakkaan mutta mökin lankapuhelin ei toimi. Voitteko kuvitella kuinka tämmöiset asiat kiukuttaa meijän kermaperseistä perhettä.

Vaimo kipitti respaan tilaamaan aurinkotuolin ja puhelinasentajan. Molemmat luvattiin. Puhelin tuli kuntoon parin tunnin sekoilulla ja sitten tuli pihaan tuktuk johon oli lastattu toinen samanlainen parvekekalusto kuin meillä jo on. Manuel alkoi purkamaan lastiaan mutta rouva keskeytti toiminnan sanoen että vie pois, ei ole sunbed tuo. Manuel sanoi okei ja poistui. Tässä Long Beachilla ei oo näin low seasonin aikaan oikeen mitään. Rantabaarit on kiinni, hierojat toimittaa asiaansa tuolla respan talossa 400 metrin päässä, isossa vedessä ei oikein uskalla uida kun merenkäynti on niin voimakas jne. Kaikki tämä lisättynä aamupalapettymykseen sai meidät harkitsemaan muuttoa heti. Tuossa melko lähellä olis paljon kehuttu resort nimeltä Twin Lotus, mie taidan pirauttaa sinne ja kysyä minkälaista koppia niillä olis meille tarjota.

Sain suostuteltua rouvan menemään tuonne altaalle joka on lähellä resortin päärakennusta. Siellä on sunbediä niin maan perkeleesti ja kaikki vapaana koska mä luulen että täällä ei meidän lisäksemme juuri nyt asu muita kuin ne kaksi japanilaista nirppanokkavosua jotka eivät osanneet käyttäytyä aamiaisella. Parin tunnin työrupeaman jälkeen minunkin oli mentävä sinne altaalle koska näin olin luvannut. Hyvä meininki, puhdas vesi, baari auki ja hierojia saa tilauksesta. Ehkä me unohdetaan se Twin Lotus ja muutetaan tuohon altaan kupeessa olevaan asumukseen joka näyttäisi olevan vapaana. Pakotin vaimon asioimaan respaan sillä perusteella että hän puhuu ammatikseen, minä en. Yes yes, sanoi respan akka, kyllä se onnistuu mutta teidän on ensin peruttava booking.comin kautta tehty varaus että voidaan hyvittää teille muutosta muodostuva säästö. Paljastui siis sekin että noin tonnin verran euroja olis tulossa tämän johdosta rahaa takaspäin, käy oikein hyvin sekin. Sillä voi kuulemma vaimon mielestä ostaa nyt tuliaisia.

Booking.com on hyvä palvelu mutta nyt kun sinne pitäis saada oikea yhteys ni eipä olekaan enää niin hyvä palvelu. Jos eivät oo aamuun mennessä mulle vastannu ni alan uhkailla väkivallalla ja Hotels.comilla. Päivällisen ja päiväunien jälkeen yritettiin käydä kävellen tuosta kyläpahasesta etsimässä pharmacya että saatais rouvan raajoihin antihistamiinia kun hyönteiset ovat purreet melko hurjan näköisiä paukamia sille. Käveleminen pimeällä kylänraitilla osoittautui minun mielestä jännittäväksi ja vaimon mielestä vaaralliseksi. Kylän jätkät pisti pikku känneissä pimeillä mopoilla lujaa rallia menemään ja ihmiselle ei oo jalkakäytäviä tuossa kylällä. Huomenna panokset kovenee, aion vuokrata jonkin mopon itsekin.

Respan seinältä löysin kaavion myrkyllisistä ja epämyrkyllisistä olioista paikallistasolla. Samassa ei kuitenkaan ollut paljastettu toimintaohjeita jos näitä pääsee kohtaamaan. Vaimo on googlettamisen piirinmestari -88 ja se selvitti nuo käärmeasiat. Yleensä käärme alkaa ensin sihisemään ja se meinaa että sinun kuuluu perääntyä rauhallisesti. Yhenlainen kobra kuitenkin sylkäisee myrkkyä kolmen metrin päähän ja sillä menee ihmiseltä silmä sokeaksi. Viperit on ainoita hyökkääviä ja vihamielisiä käärmeitä.

Kylpyhuoneen katossa oli vaimon mielestä torakka. Minun mielestä se oli kuitenkin paskatahra. Maalikameran tuloksen perusteella minä voitin 0-1. Yks asia pitää jossain vaiheessa muistaa ostaa. Lentolippu. Ei oo nimittäin kuin Singapore - HKI lentoon oikeuttava tiketti lokakuussa. Thaimaasta ei oo vielä lentolippua mihinkään, kunhan nyt ei jäis taas viime tippaan.