Tänä aamuna vaimo meni seitsemältä yogilates-tunnille ihan samalla tavalla ku eilen aamulla sinne pilatesiin. No ei menny kun nukkui taas pommiin. Sen verran edistystä kuitenkin on unirytmiin hoidettu että kello soi kasilta ja silloin kipitettiin aamiaiselle. Enpä ala tässä enää sitä aamiaista enempää kehumaan mutta sattui niin että kun se vaimo myöhästyi sieltä joogastaan ni se yritti hyvittää tapahtuneen teettämällä sillä mehubaarin mummolla itelleen jotain terveysjuomaa. Se laitteli siihen porkkanaa ja palsternakkaa ja maksamakkaraa ja mitä liekään. Ruskeeta ”mehua” kantoi lasillisen pöytään nokka pystyssä ja kehui jo etukäteen mitenkä tulee hyvä olo siitä. Oikein pitkä hörpyn se siitä otti ja meinas oksentaa minun munakkaaseen. Totesi että hyihän vittu. Ehdotin että kokeilis parantuisiko se maku vaikka persiljalla ni ei ollu kuulemma yhtään hyvä vitsi se.
Vuokrasin kolmeks viikoks kesämökin Koh Lantan saarelta Krabin maakunnasta. Se on tuossa pikkuisen lahden toisella puolen. Linnuntietä sinne ei olis ku 100km ja veneellä tarkalleen sama matka. Jos autolla lähtis tuon lahden kiertämään ni google näyttää että 215km ja nelisen tuntia. Minä tein semmoisen ratkaisun että lennetään Bangkokiin 1h 20min ja sieltä Krabille 1h 20min. Kerran oon thaimaassa menny 120km ”taksilla” ja se oli viimeinen kerta.
Joo, ens tiistaina lennetään mökille siis ja nyt on käsittääkseni vasta lauantai. Se on 70 neliöinen oma mökki ja iso järvi on rannassa. Kaikki herkut + fifi + huonepalvelu. Oon tässä kokeillu pari päivää tavoitella sieltä resortista jotain persoonaa joka tulis hakemaan kentältä ja tänään aion onnistua siinä hommassa. Lentoyhtiö on Bangkok Airways, käsittääkseni niiden koneita ei ole kadonnut viime vuosina yhtään. Omien hommieni ajaksi käskin vaimon makaamaan altaalle että saan olla rauhassa, mutta se tuli sieltä kesken kaiken takas kun sadekuuro yllätti.
Sadekuuron aikana pienet päiväunet ja sit akka takas altaalle koska mulla oli toinenkin homma mihin tarvitaan rauha. Sähkötupakoiden huoltopäivä. Niiden purkamiseen tarvitsee pihdit, semmoiset mitkä olen tätä varten ostanut matkalaukun jemmataskuun jo vuosia sitten. Singaporen tulli kuitenkin pelotti niin paljon että jätin ne pihdit pois kyydistä ja nyt ei oo huoltovälineitä. Jos ei viiden tähden majatalon respasta löydy pihtejä lainaan ni on kumma, menin kysymään. Respan henkilökunta oli niin hienostolaista että ei ne ollu mistään pihdeistä kuullutkaan. Aloin jo epäillä omaa kielitaitoani ja näytin niille rouville netistä pihtien kuvan mutta ei ne ollu semmoisia koskaan missään nähnytkään. Ne lupas kuitenkin pistää talkkarin käymään meidän asumuksessa jos se osais auttaa. Ei kovin vakuuttavalta kuulostanut tämä homma ja allapäin poistuin majoitukseen. Just kun oli omalla ovella ni sieltä viidakon syövereistä ilmestyi sähköllä toimiva golfkärry missä napotti kolme natiivia huomioliivit päällä ja valkoiset kypärät päässä. Niillä oli oikeesti oranssi pyörivä vilkku siinä golfkärryn katolla ja jokaisella oma kalupakki kainalossa. Kaikki kolme heppulia tuli peremmälle ja jättivät kenkänsä ulos, tässä resortissa on nimittäin siisteys läsnä kun asunnot siivotaan kahdesti päivässä. Yks avasi mulle pakkinsa ja siinä heti päällä oli sopivat pihdit. Nappasin pihdeillä molemmista röökeistä atomisaattorit irti, done, siihen meni sekunti. Pihdit pakkiin ja sankarille satanen tippiä rintataskuun. Toivottavasti jakavat sen tasan keskenään. Hyvä palvelu. Se oli bahteja se satanen, eli noin 2,50€ meijän rahulia.
Olin lähdössä tarkastamaan vaimon vointia altaalle niin huoneeseemme ilmestyi kolmipäinen lintu, sen nimi oli Dodrio. Se painoi 144kg ja sen combat power oli 1108. Minä sain sen kiinni ja vangitsin. Vaimo oli tästä hieman kateellinen. Tämä on näitä pokemonjuttuja tämä. Vaimo oli sillä välin uinut 10 kertaa meijän altaan päästä päähän ja minä myönsin siitä hyvästä hänelle synninpäästön koskien lintsattua pilatesia ja joogaa. Nyt lähetään Turtle Villageen syömään kuin siat. Kaks päivää oon syöny sinänsä hyviä paikallisruokia mutta perse alkaa olla vähän chilistä arka ja voisin kuvitella että länsimaalainen pizza neutraloi sen.
Turtle Villagessa on semmoinen Bill Bentley-niminen ”brittiläinen” sporttipubi, mentiin diskotojotalla sinne. Kuinka saattoikin sattua niin että päivän pizzana oli Meat Lovers, ei tarvinnu kummemmin menua selailla siis. Vaimokin sai luvan hampurilaiseen sen reippaan uimisen johdosta. Ja suklaakakkuun tietysti, se ei tule toimeen ilman. Hyvät ne eväät olivat mutta kokkien toiminta oli niin jumalattoman hidasta että kerkesin tuijottaa screeniltä melkein kokonaan Australian ja Etelä-Afrikan välisen rugbymatsin. Tähän päivään saakka piti elää ennenku hoksasin että rugby on hieno laji. Koko ajan tapahtuu ja viihdyttäviä juttuja, mukava oli katsoa sitä. Rugby on ihan oikeeta urheilua, kuten nyrkkeily, syöksylasku ja formula 1. Juokseminen, hiihtäminen ja hyppääminen eivät ole. Australia voitti 27-13.
Toissapäivänä näin saatanan ison etanan, eilen näin helevetin ison ravun, äsken näin kaupan takapihalla norsun. Mitenkähän huomenna?
Diskoshuttlea odotellessa seikkailtiin siinä ostarilla ja edelleen siellä soi sen kauppiaan tyttären versio Roarista. Jos se huomenna vielä soi niin minä etsin jonkin niistä kaiuttimista ja käyn sen juurelta nauhoittamassa puhelimella pätkän että uskotte. Sitä odotellessa löysin kuitenkin toisen artistin johon tutustumista suosittelen, semmoinen kotimainen vosu kuin Maria Monde. Siinä vaiheessa kun te tätä luette niin hänestä on tullut varmaan jo iso stara, tai sitten ei. Wiskarin Arttu oli linkannu sen faceen ja pakko oli kuunnella. Voi jumalauta kuinka suuret mittasuhteet voi saada myötähäpeä ihmisessä. Täytyi vähän googlettaa tietoja tästä tapauksesta. Omien sanojensa mukaan hän on muusikko, alttoviulisti. Hän aikoo olla playboy-malli ja tähtää seuraavaksi jonkin hollywood-leffan castingiin. Eikö kannattais tähdätä suoraan siihen elokuvaan? Hän on kirjoittanut 4 ”kirjaa” ja seuraavaksi aikoo kirjoittaa muistaakseni kirjan joka on filosofinen katsaus ihmisen elämään. Hän sanoo puhuvansa sujuvasti suomea, englantia, ruotsia ja ranskaa joista ranska on kuitenkin se heikoin, sujuvasti. Noh tuossa seuraavana on se video niin voitte arvostella siitä tuon ”sujuvan” ranskankielisen säkeistön. Sitä minä vaan mietin että kun tuo biisi kertoo filosofisesti lähinnä sometusjutuista ni kuinka hän ei osaa sillä sujuvalla suomella sanoa Instagram vaan sanoo sen jotenkin instrgrandam. Huomaamattani olinkin jo hoitanut hänet LeBonkiin keikalle, hups. Kuunnelkaa ihmeessä tästä, olkaapa hyvät.
Eilen ei tullut eurojackpotista mitään, tänään yritetään kovemmin lotosta. Tässä olis muutama viikko vielä aikaa saada se täysosuma ni sitten vois paremmalla omatunnolla pyörähtää vielä australiasta sen niiden exclusive pokemonin. Täältä en pois tule ennenkuin on ainakin aasian Farfetch’d hallussa. Ja se eilen mainitsemani hullu ulina metsässä lähtee vitun isoista rupisammakoista. Tämän lupasin teille selvittää ja selvitinkin. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti