TK poissa kotoa, Sotkamon Syke 2011

Lauantai 6.8.2011 Mikä helevetin Sotkamon Syke? Noh, se on noiden Kingfoon ihmisten järjestämä ja käsittääkseni ihan uus festivaali. Ihan oikeelta festivaalilta se näytti ja tuntui. Fasiliteetit oli kunnossa eli suomeks sanottuna lonkeri oli oikean merkkistä ja heti portilla tuli korttipakan paksuinen nippu drinkkilippuja kera kommentin: Nämä ei sit lopu kesken. Semmoinen yhden lavan festari se oli, ja toisiks viimesenä vetäistiin ennen Amorphista. No oli siinä semmonen pikkulavakin vieressä, joku möi siinä paitoja ja Jussi69 soitti musaa läppäriltään bändien väleihin. Kuulemma 2000 lippua siellä olis myynnissä ollut.

Minullahan tuonne oli pitkähkö matka koska rakkauden sokaisemana olin innostunut pesimään Helsingissä rouvani tykönä. Noin 600km taitettavana ja taittovehkeeksi olin valinnut juna-auto-yhdistelmän. Keikallelähtökello kiekui seiskalta, mitä vittuu, nää lähdöt aikaistuu kerta kerralta. Kohta on jo harkittava siirtymisiä edellisenä päivänä. No kuitenkin, romantilliseen tyyliin vaimo hois handen junaan ja puolilta päivin olikin ukko Savossa. Lonkeria en vielä junassa uskaltanut naplata koskapa edellinen taidepläjäys oli hieman kärsinyt ylikunnosta, jälkeen päin oli ääni-insinöörikin minua siitä ihan ääneen pilkannut. Ihme nipottaja. Varsinaisesta keikka-autostahan mie tietenkin myöhästyin mutta B-suunnitelma oli jo olemassa. Luottokuljettaja Vesku oli aiemmin lupautunut hoitamaan meitsin ruumisautollaan tapahtumapaikalle Sotkamoon. Kyllä, semmonen entinen ruumisauto sillä on ja oli siinä kyydissä myös rouva Pee ja nuorempi Undertaker. Notta viimeiset 200km mentiin siis tyylillä ja nesteytyskin siinä varovaisesti tuli hupsista-tyyliin aloitettua.

Neljän maissa siinä juhlapaikalla oltiin ja vettähän siellä satoi vaan ei tuo tuntunut haittaavan ketään. Se mikä hieman keskittymistä haittaa ni on se että kirjoitan tätä puhelimella junassa ja samanaikaisesti tuleva vaimo lähettelee kuvia kavereidensa vauvoista. Jotakin hän yrittänee vihjailla. Asiaan, hane. Ennen miehekkäitä meikkaussessioita kerettiin joitain bändejäkin arvostelemaan. Niitä alkupäässä soittaneita mie en oikein tunnistanut, jotain natiiviosastoa taisivat olla vaan ihan kelpo ryhmiä. Meidän soitto on vasta 20.45 joten keretään vielä tuo yks tarkastamaan, se on nimeltään Tarot ja ne on meiltä päin joten laatu on taattu. Varmaan miljuuna keikkaa heiltä nähneenä piti edelleenkin taas suu auki ihmetellä. Bobby ihmetteli myös. Huulipuniamme siinä saman peilin ääressä myöhemmin asenneltiin ja ääneen ihmeteltiin sitä rutiinia ja yhtyeessä olevan taidon määrää. Paskaa keikkaa ne on tuskin koskaan soittanu, joitain omituisempia ehkä. No onhan ne kimpassa vääntäneetkin vissiin 60 vuotta. Marcon biisiesittelyt jaksaa naurattaa edelleen ja hipoohan ne nerokkuutta, sanaseppo se on ja aina tilanteen tasalla. Viime keskiviikkona se oli On The Rocksissa jossain spiikissä tilannu multa varapatruunaa Tolsan sähkötupakkaan mut mie olin jo taksissa Majava-ravintolaa kohti. Se on hieno baari se Beaver ja nyt meinaa karata ajatus, tarjoiliskohan ravintolavaunun neiti lonkerin pöytään? Minäpä kysyn.

Meidän vuoro olis soittaa nyt. J ja Jopi oli asennelleet pelivehkeet niin valmiiks että eipä tarvinnu taaskaan artistin näppejänsä paskata. Monitorimaailmassa näkyi siluetti tutusta hahmosta, sehän oli entinen kitaristimme DJ Vastapallo, great. Vastapöllö tekee nykyään Tarotin monitoreja ja tarjoutui siinä samoilla tulilla hoitelemaan meidätkin, kelpaa, kiitos. Soitto meni omasta mielestä hyvin ja oltiin myös hyvän näköisiä. Bändi oli siis oivassa vireessä ja yleisö taputti, kiva juttu. Heti alusta pitäen tosin tuntui että toinen basso ei kuulostanut normaalilta ja loppukeikasta se vituttikin jo siinä määrin että liipasin sen viimeisen biisin päätteeks voimakkaasti kanveesiin. Paskaks kai se meni vaan en jäänyt palasia keräilemään koska meillä on ammattitaitoinen henkilökunta sitä varten. Kuopiossa vaikuttaa maailman kovin kitarakorjaaja Ollikainen ja hänellä onkin nyt kuukausi aikaa virkata keihäs taisteluvireeseen. Nimittäin meidän kotimaakeikat on nyt tältä kesältä pantu pakettiin ja seuraavat 14 tehdään jossain ihan muualla.

Nopea palautuminen oikeilla nesteillä keikan jälkeen, parin biisin verran Amorphis-fiilistelyä ja sit ruumisautolla äkkiä takas Kuopioon koska aamulla on oltava junassa kello kahdeksan. Elävää ruumista alkaakin hane tällä vauhdilla muistuttamaan vaan pakko painaa kun rauta on kuumaa. Parin tunnin unet omalla sohvalla Kuopiossa ja taas junaan. Ei, en mene rouvan luo nyt, tai ainakaan vielä. Nimittäin Lahdessa (lausutaan lahes) alkaa yhessä studiossa yhellä bändillä levynviimeistelysessiot. Syssymmällä saattaakin olla melko mielenkiintoinen kiekko myynnissä levykaupassa near you. TK-asioihin luulen blogin välityksellä palaavani seuraavan kerran 7.9. kun yhtye kokoontuu Berliinissä. Vaan eniten ehkä jännittää että vaimolla loppuu kesäloma ja häntä kuulee joka arkiaamu radiosta klo 6-10, jännittää muuten oikeasti, niillä on melko reilu meininki siellä yleensä. Tämä oli tavallaan maksettu mainos, lupas pitää mua hyvänä tätä vastaan. Perhe-elämästäni tuskin enempää blogitse avaudun, luulen että kuulette tärkeimmät käänteet sieltä radiosta. Tsau noin kuukaudeksi.