TK poissa kotoa, Kerubi, Joensuu

29.6.2012 Perjantai, Kerubi, Joensuu. Juhannuksesta selvittiin ilman sen suurempaa draamaa tällä kertaa. Kellekään ei sattunut mitään eikä kukaan joutunut sairaalaan, tai no melkein ei sattunut. Sumi kyllä kaatoi kiehuvat makaroniliemet jaloilleen, mutta koska ihonsiirtoja ei jouduttukaan tohtorien uhkailuista huolimatta operoimaan ni sitä ei lasketa. Ihan hyvin se jo melkein kävelee.

Kuluneella  viikolla meikä muutti itse itsensä uuteen asuntoon. Entinen meni putkiremonttiin mut uusi löytyi saman kadun varresta, joskin toisesta päästä. Helpotin muuttoani antamalla suunnilleen kaiken tavaran pois, samalla siinä keveni myös viinakaappi kun vauhditin kiinnostusta mööpeleihin liittämällä kaupan kylkeen aina myös viinapullon. Loput ajelin Silmäsuon kaatopaikalle ja tulomatkalla ostelin Ikeasta tuoreemmat tilalle.

Jokkiin suurudenhulluus iski tuota asuntoa valitessa kun pientä kaksioo etsin mut nyt on iso kolmio. Parvekkeellekin mahtuis pingpongpöytä. Just äsken imuroin ekan kerran. Hirmu homma, pienempi asunto on löydettävä. Onneks rouva tulee heinäkuuks Kuopioon kesälomaansa viettämään, se tykkää imuroinnista.   

Niin, keikalle oltiin menossa. Taas oli mun lähdettävä omalla autolla, olin luvannut ajella Joensuusta Helsinkiin ja hakea mun morsiamen Kuopioon. Hyötynäkökohtakin tässä ajelussa oli, nimittäin samalla kyydillä hoituu herra Spektaakkeli Tuskaan. Sillä oli vissiin Horna-yhtyeen saatanallinen show siellä seuraavana iltapäivänä. On tuokin ihmeellinen aika saatanan palvomiselle. Mie olin siis luonnollisesti ennen muita paikan päällä ja Joensuun Poppareiden Asko sattui siihen paikalle myös. Kovasti pohdittiin rokkiklubibisneksen tilannetta ja haasteita ja päätettiin (taas) että tehdään jatkossa enemmän yhteistyötä Henkan ja Kerubin kesken.

Muu ryhmä saapui paikalle myös. Kokoonpano oli muuten originaali mutta miksaajana oli taas original tirehtööri eli Sumi. Sen jalka oli jo paranemaan päin mut omituisesti se vielä kävelee. Professori Tegelmann, joka nykyään vaatii itseään kutsuttavan Sastamantalan pormestariksi, oli jäänyt Kuopijoon miksaamaan viinijuhlia kun osuuskaupan sosialisteilla on kuulemma vara maksaa vielä parempaa liksaa ku meillä. Eihän sen niin pitäis mennä? Vituttaa tuommonen vääryys.

Valmistautuminen keikkaan meni rutiinilla. Talomiehenä Kerubissa oli kiireisistä ajoista johtuen tuuraajan tuuraaja. Hyvin hän hommansa hoiti mutta yhtä sähkökatkaisijaa ei löydetty ennenku soitettiin Insomniumin miksaajalle Saksaan, käsittääkseni. Toinen rutiinista poikkeava seikka valmistautumisessa oli pelko siitä että Bobbylla alkaa karata lapaset ja mopo. Se oli laittanut hulluttelupykälän silmukkaan ja laatinut illan biisilistan Hobo-fontilla. Oh my satan mikä selvittely ja kuulustelu tästä seurasikaan, kunpa tämä ei vaan olisi nyt mitään vakavaa. Aikuismaisesti tämä kuitenkin hoidettiin ja Bob selvisi tästä irtiotostaan nuhtelulla ja suullisella varoituksella.

Keikka oli mukava ja yleisössäkin oli vauhdikkaat tanssit. Henkilökunta sanoi että tähän aikaan vuodesta ei Joensuussa ja sisätiloissa saa kukaan muu tuommoisia tansseja aikaan. Melko nätisti sanottu. Solistit olivat mielestäni normaalia vapautuneemmassa mielentilassa ja alkoivat hieman leikittelemään joensuulaisten uusanatsimaineella. Yllättävää kyllä he onnistuivat tässä ja käsittääkseni kaikki ymmärsivät huumorin ja yksikään ei möksähtänyt.

Mie oon koko ikäni kärsinyt soittaessa krampeista sormissa ja kämmenissä. Juttelin taannoin Staminan Kaikan kanssa aiheesta ja hän sanoi korjanneensa saman ongelman Gatorade-juomilla. Niinpä mie oon nyt kurlannutkin sitä palautusjuomaa keikoilla viimeaikoina ja väittäisinkin että tuotteen sisältämä magnesium on auttanut vaivaan. 2-3 pulloa näyttäis riittävän tuommoisen reilun tunnin konserttiin. Jatkan testiä ja kunhan tämä tipattomuus saadaan päätökseen ni voi herra jumala sitä viinan määrää minkä minä sotken siihen liemeen. Tansseista iso tattis kaikille osallistuneille ja varsinkin lämmittelyorkesteri Black Light Disciplinelle. Se on hieno yhtye ja on muuten erittäin pantavan näköisiä alfayksilöitä jokainen. Kerubiin on kyllä aina mukava mennä kun kaikki toimii ja muusikkoa pidetään ihmisenä, tämän maan rokkiklubeista top vitoseen laitan minä Kerubin.

Kello on jo neljä, nyt köllölleen sillä kuudelta on lähdettävä ajelemaan 450km Helsinkiin. Aika ajoin elämä muistuttaa Le Mansin 24h-ajoja, kuka kerkee eniten kierroksia? Nyt kun ei oo viime aikoina saanu kicksejä viinalla skenettämisestä ni oon päässäni miettiny 4 kicksauttavaa asiaa mitä pittää vielä elämässään keretä tekemään. Näistä 3 aion tehä vielä tänä vuonna ja ilmoittelenpahan sitten kun niitä tapahtuu, ensimmäinen ehkä jo hyvinkin lähiaikoina...

Seuraava keikaus on Suonenjok' Rok' -festivaali. Siihen saakka mie keskityn penthousessani sisustamaan ihan homona. Moikkuli <3

PS. Vitun blogger ei suostu tasaamaan tuota tekstin oikeeta reunaa Padilla, minä olen syytön.