TK poissa kotoa, Myötätuulirock, Vantaa

Perjantai 3.8.2012 Myötätuulirock, Vantaa. Kuten mainitsin, tämän päivän keikalle olis siirtymää vain 30km Helsingistä Vantaalle. Miettikääpä kuinka mukavaa olisi soittaa esim belgialaisessa humppabändissä joka tekee pelkästään kotimaan keikkoja? Belgialaiset humppamuusikot ei ihan varmasti dokaa yhtä paljon kuin keskimääräinen muusikko Suomessa ja se kaikki johtunee pelkästään kilometreistä sekä niiden määrästä.
 

Päätettiin kuitenkin siirtyä uudelle venuelle jo puolilta päivin, chillailemaan ja skenettämään. Systeemit näytti ihan samalta kuin viime vuonnakin, kaikki oli komiasti kohillaan ja lonkeri taas ihan oikeeta merkkiä. Tässä vaiheessa jo haluan mainita kiitoksen Petri Bakkerille ja hänen legioonalaisilleen. Kappas, friikkiperhe Sidoro näyttää olevan läsnä myös. Lassi ja Senja on ollu meillä useasti ennenkin mukana lavalla tekemässä ällöttäviä temppujaan. Viimeks kun ne oli keikalla mukana ni siellä oli myös notaari ja meidän todistaessa notaaritar liipas ne avioliittoon. Friikkejä ovat.
 

Näin päiväsaikaan keli oli vielä hyvinkin kohillaan ni mikäpäs siinä oli paistatella auringossa, morjenstella kollegoita ja kurlata limpparia. Niin, limpparia vain koska tämän viikonlopun keikat lupasin vielä lääkärille olla tipattomalla. Maanantaiaamun sarastaessa Hannusta pumpataan litrasotalla verta ja sit tohtori arvioi mihinkä tahtiin maksalle saa tarjoilla jatkossa. Epäilen että fysiologista estettä sille tarjoilulle ei ole, mutta todennäköisesti se yrittää taivutella minut kuitenkin kohtuukäyttäjän raameihin, se on sen homma, se on nääs tohtori. Jahka ens viikko koittaa niin opettelen tuon alkoholin uudestaan ja taas kirkuu maksa kuin lapsi kauhusta.
 

Muulle ryhmälle kyllä maistui, meidän jääkaappi tais ammottaa tyhjyyttään jo klo 17 ja keikkaan oli vielä puoli päivää aikaa. Siinä vaiheessa intellektuellit viskaalit Tolsa ja Pee hoksas että jos pienet päiväunet hotellissa nyt. Meillä oli huoneet Airport Rantasipissä ja sinne ne taksilla heilahti. Facebookiin ilmestyneiden (alla olevien) kuvien mukaan Rantasipissä ei kuitenkaan ollut teemana päiväunet, vaan ehkä ennemminkin päiväkännit, mutta päikkärit kuitenkin. Keikan lähestyessä oli ilmoille hiipimässä jo pieni huolestuminen kun näitä sankareita ei näy missään ja kuvia Rantasipin allasosastolta vaan ilmestyy sosiaaliseen mediaan tasaiseen tahtiin. Sain kuitenkin viimein helpottavan puhelun taksista, tulossa ollaan. Hengähtää kerkesin kunnes tuli taksista uusi puhelu. Tämä ei-niin-suomalaisperäinen taksikuski oli eksynyt, ei puhu suomea, eikä sillä oo mitään hajua missä on Hakunilan Urheilupuisto ja Myötätuulirock.
 

Kylpylässä kultivoitu säveltäjäsiipi saapui kuin saapuikin ajoissa paikalle, teherania puhuneelle taksikuskille oli vissiin hommat opetettu ihan kädestä pitäen. Teknikko-osastomme oli hoitanut kaluston lavalle soittovalmiuteen, on helppoo esittää rokkitähtee näin kesäisin ja festivaaliolosuhteissa. Yhtä juhlaahan se oli taas soitto ja tanssi kun tuommosella lavalla pääsee veivaamaan. Ei tarvii peljätä että astuuko Bobin varpaille kun vaihtoaskeleen ottaa tanssiessaan. Lopummalla keikkaa Lassi ja Senja astui kuvioihin ja tökkivät neuloja hymyssä suin toistensa kehojen sopukoihin. Sit laitettiin Lassi roikkumaan lapaluista lihakoukkuihin ja heiluteltiin sitä siinä huviksemme pari biisiä. Kyl se vaan hauskalta näyttää discon tahdissa. Lisää pyysivät, ei soitettu. Olis haluttu mut se huvilupa tulee aina viimeiselle artistille vastaan.
 

Mie pakkasin friikkisirkuksen ajoneuvoyhdistelmään ja kuljetin ne lentokentän Rantasipiin. Rouvan kanssa ajeltiin vielä Punavuoreen omiin vällyihin kun niin lähellä kerran oltiin. Äkkiä nukkumaan sillä huomenna on siirtymistä ihan tosissaan, nimittäin 530km ja Kokkola Rock Afterparty seuraavaks. Kuljettajan persettä kolottaa jo nyt.
 

Ai niin, sosiaalisesta mediasta puheen ollen, minua vituttaa yks juttu. Kun joku lataa sinne kuvan kääretortusta ja kuvatekstissä lukee omnomnom. MITÄ VITTUA? Mikä on tuo vokaalivalinta, häh? Kuulkaas nyt 90-luvulla syntyneet pienet piltit kun elämää nähnyt ja haistellut setä opettaa: Se on NAM NAM tai vaihtoehtoisesti NAM NAM NAM mut ei missään vitun tapauksessa omnomnom. Totena mekkoon nyt! Menikö?

Tsaui!