Lomapäiväkirja, tiistai varmaankin.
Viime yönä akka oli herännyt säikähtäen että joku lokaali muriaani oli sen kainaloon kömpiny. Hetken aikaa meni ennen kuin se uskoi että its mii, Hane, juu nou? Pelottavalla tavalla kyllä lärvi punoittaa, äkkinäinen vois luulla että tässä on nyt enemmänkin drinkkiä otettu. Aamupäivän pee otti lisää aurinkoo ja mie pilvee, tai siis väistelin parhaani mukaan sitä aurinkoo kun teki paikka paikoin ihan kipeää se.
Seuraavana ohjelmanumerona olis tuliaisten osto. Ei koske minua. Ikinä en oo ymmärtänyt moista kulttuuria? Yhtä järkevää olis se että kotimaassa oleilevat joutuisivat ostamaan minulle saapujaisia kun kotiudun, tai läksiäisiä kun taas poistun. Oon sittemmin perustellut itselleni tuon olevan akkojen juttu ja antanut sille hiljaisen hyväksynnän sielussani. Akkojen juttuja kun ei voi yleensä järjellä selittää, ei ainakaan miehen järjellä. Joissain tilanteissa on vaan viisainta tyytyä rooliinsa ja nyökytellä, juujuu, oikein hyvä on niin. Vielä koittaa se päivä että juuri sinäkin, miespuolinen lukijani, scoretat juuri siitä yhdestä juujuu-nyökkäyksestä palkinnon vaikka et sitä välttämättä itse tajuakaan.
Basaarihelevetin portilla ei seissyt Pietari, siinä seisoi lihava ja ruskea intialainen britti? Arpajaiset oli sillä asiana ja briteiksi se luuli alkuun meitäkin. Sit kun se hoksas että ollaan Suomesta ni innostui: juu nou my good friend Mariska, very famous rock star? Sillä läskillä, saan sanoa noin koska se muuten oli ihan oikeesti pullea, ni sillä oli semmonen virallinen nimikyltti rinnassa jossa luki Hanid Mohammed. Otin sit samoin tein yhteyden Mariskaan kun tunnen hänet eräästä syystä hyvin itsekin ja tarkistin että kusettaako tämä pullukka meitä. Rahikainen tuumas että ei välttämättä, saattaa se tuttu ollakin englannin ajoilta, nimi soittelee hieman kelloja. Ei siinä sit muuta, arvasta voitettiin viikoks bungalowi Teneriffalla. Joutunee käyttämään sen syssymmällä kun nyt siihen ei enää meidän aika riitä, huomenna kuuluis lentää Helsinkiin ja sieltä sunnuntaina Finnairin härvelillä Kuopioon.
Basaarihelevetin portilla ei seissyt Pietari, siinä seisoi lihava ja ruskea intialainen britti? Arpajaiset oli sillä asiana ja briteiksi se luuli alkuun meitäkin. Sit kun se hoksas että ollaan Suomesta ni innostui: juu nou my good friend Mariska, very famous rock star? Sillä läskillä, saan sanoa noin koska se muuten oli ihan oikeesti pullea, ni sillä oli semmonen virallinen nimikyltti rinnassa jossa luki Hanid Mohammed. Otin sit samoin tein yhteyden Mariskaan kun tunnen hänet eräästä syystä hyvin itsekin ja tarkistin että kusettaako tämä pullukka meitä. Rahikainen tuumas että ei välttämättä, saattaa se tuttu ollakin englannin ajoilta, nimi soittelee hieman kelloja. Ei siinä sit muuta, arvasta voitettiin viikoks bungalowi Teneriffalla. Joutunee käyttämään sen syssymmällä kun nyt siihen ei enää meidän aika riitä, huomenna kuuluis lentää Helsinkiin ja sieltä sunnuntaina Finnairin härvelillä Kuopioon.
Jos satut ite menemään siihen kauppakeskus Yumboon ni painapa kalloos seuraava. Siinä toisessa kerroksessa on Restaurant Grill Pizzeria Tropicana, menet sinne ja tilaat alkupalaks argentiinalaista makkaraa. Sen makkaran kylkeen tilaat niiden oman aiolin ja Strongbown. Nämä kun oot hoidellu kitusiis ni tilaat Pasta Macchiero with ham and cream sauce ja toinen Strongbow koska lonkerii ei näillä oo. Aperitiiviks ja jälkiruoaksi suosittelen mojitoja. Vittu että et usko mitenkä levenee hymy noilla tuotteilla. Kävin kahesti peräkkäisinä päivinä saman setin kun en uskonu ensi kerrasta todeksi. Tasalaatuisuus oli lopulta pakko todeta. Kiinalaiset sitä pyöritti siinä ja hyvin pelas kaikki. Petra ei jaksanu syödä kaikkee ni ne ei velottanu sen safkoista ollenkaan, olivat vaan nolona että mita sina sanoa? Oliko pastassa jotain vikana? Kovasti kyllä todisteltiin että tuo akka vaan on niin ruipelo että eihän se voi jaksaa ja tippeinä kyllä maksettiin Petrankin eväs. Listalla oli myös lonkeromustekalasalaatti, pakko vielä testata joskus vaikka en mustekalaa oikein minään pidäkään. Lonkerimarinoituna voi taas olla oikein hyvääkin?
Niin niitä tuliaisia oltiin edelleen menossa ostamaan rouvan siskoille, joista toinen on muuten vielä sinkku, ihan vaan off topic. Näille tuliaisten osto on kuulemma pakollista ja muille vapaaehtoista, tämmöisenkin säännön oppi Hane tänään. Seuraava oppimani asia tuli liki samassa lauseessa, nimittäin varmimmin kuulemma onnistuu tuliaisen ostossa naiselle kun ostaa käsilaukun. Ja vähän mie rivien välistä ymmärsin että sen vielä tulisi olla merkkilaukku tai ainakin hintavahko, mut tää oli ihan mun oma tulkinta.
Ette muuten voi pojat uskoa miten jumalaton määrä on erilaisia akkojen laukkuja olemassa. Niissä on vielä sitten jumalaton määrä erilaisia ominaisuuksia ja värejä ja kuoseja ja kokoja ja yleensäkin muuttujia enemmän kuin yhdessäkään matemaattisessa yhtälössä ja niistä mie sentään jotain tiedän kun niissä on selkeä logiikka. Ei oo sitä logiikkaa tässä vaan nyt vaikeutuu sitten olennaisesti myös se sinun nyökkäilyhomma, nimittäin jos siellä valintatapahtumassa koko ajan sanot juujuu ni kärähdät melko heti. Suunnilleen joka toisen kohdalla kannattaa sanoo että aivan paska, jos oot oikein rohkee ni nyökkäät vaan joka kolmannen kassin kohdalla. Tätä ei voi kukaan opetella eikä opettaa, se tulee kokemuksen kautta ja vaatii hermoja. Ja yhtään se ei tee hommasta helpompaa jos argentiinalainen makkara alkaa jo haitarista kurkistelemaan uhkaavasti. No mut on meillä nyt matkalaukullinen käsilaukkuja tuotavana, älkää kertoko verottajalle, luulevat että tuommoisella määrällä tehdään jo bisnestä.
Ette muuten voi pojat uskoa miten jumalaton määrä on erilaisia akkojen laukkuja olemassa. Niissä on vielä sitten jumalaton määrä erilaisia ominaisuuksia ja värejä ja kuoseja ja kokoja ja yleensäkin muuttujia enemmän kuin yhdessäkään matemaattisessa yhtälössä ja niistä mie sentään jotain tiedän kun niissä on selkeä logiikka. Ei oo sitä logiikkaa tässä vaan nyt vaikeutuu sitten olennaisesti myös se sinun nyökkäilyhomma, nimittäin jos siellä valintatapahtumassa koko ajan sanot juujuu ni kärähdät melko heti. Suunnilleen joka toisen kohdalla kannattaa sanoo että aivan paska, jos oot oikein rohkee ni nyökkäät vaan joka kolmannen kassin kohdalla. Tätä ei voi kukaan opetella eikä opettaa, se tulee kokemuksen kautta ja vaatii hermoja. Ja yhtään se ei tee hommasta helpompaa jos argentiinalainen makkara alkaa jo haitarista kurkistelemaan uhkaavasti. No mut on meillä nyt matkalaukullinen käsilaukkuja tuotavana, älkää kertoko verottajalle, luulevat että tuommoisella määrällä tehdään jo bisnestä.
Rasvaan ruotoni ja käyn pitkälleen. Mariska oli just muistanut että tuttuhan se Hanid oli joltain sen reppureissuilta. Kellon laitan soimaan koska lienee minun vuoroni tehä aamupala, teen sen mielelläni. Täysikuu muuten möllöttää. Öi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti