sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Hane matkoilla, lokakuu 2016, day 26, Koh Lanta, Thaimaa

Puoliso ilmoitti heti herättyään että on häikeä tunnelma. Pari vuotta sitten yhtyeemme agentti ilmoitti minulle että on tulossa häikeä kesäkuu ja se adjektiivi jäi siitä kerrasta elämään. Kysyin vähän ajan päästä päästä Rowanilta että mitä hän halusi tarkoittaa tuolla häikeällä. Se on kuulemma synonyymi ikävälle ja surumieliselle. Tarkoitti ilmeisesti haikeaa. Koko ajan se oppii enemmän ja enemmän, hyvä että yrittää. Saksan mummolla on kyllä nyt kunnon krapula kun ei ollut tänäänkään herännyt leipomaan. Sukellusyrittäjä oli aamiaisella ni päästin toivottamaan hyvät kaudet. Hyväksi todettujen peruseinesten lisäksi rouva otti vielä ison hedelmäslussin ja sillä jäätyi hetkeks pää.
Ilmojen herra suosii meitä ja oli hoitanut viimeiseksi päiväksi vaimolle oikein esimerkillisen auringonottokelin. Hyvä koska minun on tehtävä nyt täys työpäivä vaikka lauantai onkin. Sain just sovittua yhen ruotsalaisen agentin kanssa Europen kitaristin Kuopioon keikalle ja sain myös sen Dynaztyn joka soi Radio Rockilla puolen tunnin välein. Se Human Paradox-biisi, kyllä te tiijätte, ni nuo keikat mun pitää saada tänään julki ja liput myyntiin ja on tässä nyt vähän vaikka mitä. Toimittaja on lukenu tuolla altaalla parhaana päivänä kolme kirjaa, mut kovasti se just äsken mulle väitti että nyt kuukauden aikana on mennyt vain 20 kirjaa. En ala väittämään hänelle vastaan mutta teille voin kertoa että ne laskut sieltä Elisa-kirjasta tulee mulle ja ne kertoo ihan eri kymmenlukemia. Vaan ei siinä mitään, lukeminen kannattaa aina, heroiini harvemmin.
Finnairin akat väittää mulle aspassa että muutama tyhjä paikka on vielä bisnesluokassa mut ei oo mahdollista upgreidata kun niitä paikkoja säästellään vielä viime hetken ostajille. Voin kuulemma huomenna vielä check in -tiskiltä varovasti kysellä. Kyllä tämä nyt menee ihan liian jännittäväksi kun toisessa vaakakupissa on 12 tuntia istuillaan pojottamista kipeällä kyljellä.
Nää päivät alkaa jo mennä kaikki hyväksi muodostuneen rutiinin mukaan. Aina kun aurinko alkaa laskea tuonne viidakon taakse ja poltto helpottaa ni lähetään mopolla saladaniin. Vieläkin tarvii kuulemma täydentää tuliaiskokoelmaa. Ei minun kyllä tarvii, tai on mulla kyllä yks idea mut kerron sitten kun/jos löydän. Viimeisen kerran käveltiin vielä kylän läpi. Tuttuja kissoja ei näkynyt ensimmäistäkään. Ne olivat varmaan vetäytyneet piiloon suremaan meidän lähtöämme. Apinoitakaan ei enää näkynyt. Sureeko koko eläinkunta meidän lähtöämme? Kaikille räätäleille valehtelin sujuvasti että ihan heti ens viikolla aletaan mulle sitä pukua mittailemaan. Yhen paidan ostin vielä itelleni, en muuta.
Jo aiemmin on päätetty että viimeinen ehtoollinen nautitaan Fat Monkeyssa. Se on osoittautunut kaikin puolin saaren parhaaksi ruokaravintolaksi. Palvelu, tuotteet ja ätmös on kaikki täyden kympin arvoisia. Ainoan miinuksenkin poistan muistikirjastani heti kun poistatte sieltä ravintolan soittorasian soittolistalta Dire Straitsin. Se on niin uskomatonta paskaa se ettei sitä pitäisi pahimman vihamiehenkään joutua koskaan kuuntelemaan. Syötiin pizzat, minä otin tietenkin sen parhaaksi todetun lihapizzan ja ilokseni totean että laatu pysyy koko ajan samana. Erittäin hyvää. Kissa nimeltä Dog kävi myös tervehtimässä lähdön merkiksi.
Nyt vielä täytyy käydä tankkaamassa mopo ja sit luovuttaa se vuokraamolle pois. En oo laskenu ajettuja kilometrejä mutta joka päivä sillä ajettiin sen kahden viikon ajan minkä se oli vuokralla. Bensaa meni yhteensä 4 litraa ja tämä lysti kustansi meille 2,50€. Minä kuitenniin massimiehenä pistin mopediin täyden tankin vaikka se vuokrattaessa oli vain puolillaan. Pistin 4 euroo haisemaan. Ei sais ajaa mopolla ilman kypärää mutta nyt teki hetkellisesti mieli ja niin tehtiin. Älkää kertoko anopille, siitä ei hyvä seurais. Nyt sit kiireellä kotiin pakkaamaan ja laukkuja punnitsemaan sillä private van noukkii aamulla jo 0630. Öi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti