Hane matkoilla, lokakuu 2016, day 25, Koh Lanta, Thaimaa

Tänään oli hidas aamu, ei meinannut kumpainenkaan herätä millään. Harmi kun ei tullut otettua Beddit-mittaria mukaan. Täällä ilmastossa nukkuu ihminen selkeesti paremmin kuin kotonaan, tai ainakin minä. Kotona en nuku koskaan yli kuutta tuntia mut tämän kuukauden aikana on vissiin joka yö mennyt ainakin 7, välillä jopa kahdeksan. Öiset heräilytkin on jääny melkein kokonaan pois. Mistähän johtunee oikeesti. Saksan mummolassa käytiin taas perusaamiaisella. Mummolle oli ehkä tullut pikku krapula omasta pontikastaan kun ei sitä näkyny. Yleensä se jo pienessä nousukkaassa siinä touhottaa ja hössöttää ja kiertää pöytiä koko ajan. Kotiin tultua vaimo alkoi tekemään vaakoja ja kärrynpyöriä ja mitä lie akrobaattisia kokeiluja kunnes komensin sen altaalle aurinkoon että saan tehä rauhassa töitä.

Tänään on kuuma päivä. Ei näy pilven hattaraakaan ja lämmintä on se perus 33°. Minun toimistossa on ilmastointi säädetty nyt 26 asteeseen, se on sopiva, 25° pistää jo nykyään vähän tärisemään. Kävin minä pari kertaa pulahtamassa ja siivojien urakoidessa meijän asumusta siirsin toimistonkin hetkeksi altaalle. Tunnin verran siinä kärsi olla kunnes alkoi taas varjossakin jalkateriä polttelemaan. Kun aurinko alkoi laskemaan ni lähdettiin taas saladaniin kikkailemaan ja ostelemaan. Tässä ei oo kuin muutama päivä jäljellä ni kuulemma nyt viimeistään pitää niitä niitä tuliaisia hoitaa. Minä en niihin puutu. Rouva saa hoitaa. Ostelen itselleni ennemmin pari paitaa. Sitten Black Pearliin syömään, siihen Johnny Deppin paikkaan. Mulle Panang Curry ja toimittajalle Taco-lautanen. Täydellisiä molemmat, ja täkäläisittäin kalliita. Kaljan ja limunaadin kanssa euroiksi käännettynä koko paska noin 18€. Tarjoilijalla oli taas virveli meressä siinä meidän pöydän viereisellä kaiteella, mut ei nykiny. Oon erittäin varma että se oli vain mainoskikka.

Me ei oo käyty meressä koko kuukauden aikana, ja se on ollut ihan järkevää. Aamun paikallisuutiset korostivat juuri että rannoilla ja vedessä on nyt poikkeuksellisen runsaasti portugalin sotalaivoja ja kuutiomeduusoja. Älkääkä tekään menkö ennenku tuuli kääntyy itään. Oltiin lähössä pois sieltä merirosvobaarista ni vilkkaan kadun toiselta puolelta tuli semmoinen broilerin koipireiden kokoinen kissapoikanen, korkeintaan 2 viikkoa vanha. Se tulee meitä kohti ja vaimo alkaa sille huutamaan että elä tule hölömö kun jäät auton alle. Keskellä tietä on asfaltissa reikä jossa on hiekkaa. Se kissanpentu istuu kuselle siihen kuoppaan ja autoja menee vauhdilla molempiin suuntiin. Siinä se saatana lorottaa eikä hievahdakaan vaikka kaikenlaisia vehkeitä suhisee sen molemmilta puolilta. Vaimo hyökkää keskelle tietä hakemaan sitä kissaa sieltä pois minun pysäytellessä liikennettä. Paikalliset mummot nauraa tien varressa ilman hampaita. En tiijä nauraako ne meille vai sille kissalle. Kissalta valuu vielä kusi persiistä ku toimittaja sitä kantaa turvaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Paitsi että se kissa jäi vähän katselemaan siihen malliin että sen koti on ehkä just siellä toisella puolen tietä. Ehkäpä tuo osannee siitä kotiinsa, hölömö jää tietysti paskalle siihen kuoppaansa menomatkalla.

Kotiin ajellessa oli jo melko hämärää mut puolimatkassa kuului tien varresta apinoiden älämölö ni pysähdyttiin seuraamaan niiden toimia. Kuvasinpa siitä teillekin videopätkän. Niitä oli isoja ja pieniä. Ehkä tusinan verran heitä oli. Muutamalla naaraalla oli poikanen selässään. Sitten yks isompi johtajauros laskeutui puusta meitä kohti sen näköisenä että kylläpä me tästä jo kotiin joudetaankin. Onneks oli honda käynnissä koko ajan. Tsau!

PS. En oo vielä uskaltanut katsoa sitä Pomo Piilossa Suomia mut ei se voi olla enää paskempi kuin tuo Talent Suomi, vai voiko? Voi perkele tätä pursuavan myötähäpeän määrää!!!