Nukuttiin aivan homona, eli pitkään. Hänen mielestään aivan liian pitkään ja hän vähän suuttuikin siitä että en oo häntä herättänyt ja aurinko paistaa nyt ulkona aivan turhaan. No anteeks. Aamiaisella on aivan uuden näköistä nuudelihöttöä. Se oli oranssia joten näytti enemmän porkkanaraasteelta mutta maut olivat kohillaan. Biologisen kelloni mukaan on sunnuntai ja se on lotontarkastuspäivä. 2 oikein, ei voittoa. Onneks eurojackpotista tuli eilen aamulla 20€ lapulla 24€ takas, tärkeintä on pysyä plussan puolella ja nauttia. Tänään minulla on ulkonaliikkumiskieltoa siihen saakka kunnes aurinko laskee. Nahka on kuin paviaanin perse ja sitä kirvelee aika maukkaasti. Viime yön sain kuitenkin nukuttua parin kaljan ja mojovan lääkityksen avulla.
Vaimoni on hullu. Tuonne se vaan meni aurinkoon selälleen vaikka poltti naamansa eilen. Minun tehtävänä on siis juomahuolto. Tunnin välein vien sille vettä, jääteetä tai kolalaita pyyhkeisiin ja lakanoihin käärityneenä ettei UV-säteet saavuta herkkää hipiääni. Kolalai on thaimaalainen tapa lausua Cola Light. Minä tein vähän etukäteen huomiselle aikataulutettuja duuneja ja tein minä hirveen määrän betsejäkin siinä sivussa. Auringon laskettua tuli altaalle hyttysiä ja toimittaja luovutti palvomisen. Näinä päivinä kannattaa olla täällä ihan tosissaan noiden hyttysten ja hyttysmyrkkyjen kanssa. Thaimaassa todetaan nyt viikoittain noin 20 uutta Zika-virustartuntaa. Sen verran niitä on jo tuulen mukana tullu Singaporesta niitä moskiittoja.
Ajeltiin hondalla Sala Daniin kikkailemaan, se näköjään kirjoitetaan erikseen eikä yhteen kuten olen aiemmin virheellisesti tehnyt. Käveltiin cityn molemmat kadut läpi etsien uutta ruokapaikkaa joka puhuttelis. Jostain ihan out of nowhere hyökkäsi räksyttävä kolmen kulkukoiran lauma pelottelemaan yhtä japsituristia. Koskemattomuus säilyi mutta kyllä sillä varmaan tuli vähän paskaa housuun kun minullakin meinas tulla vaikka olin kymmenen metrin päässä tilanteesta. Huomattiin jo eilen siellä yks ruokala jonka sisäänmenoaukko oli koristeltu satukirjatyyliin ja instassa joku kehui sitä että kannattais käydä. Mennään nyt sinne sitten.
En minä nyt tiijä onko tämä niin hienon näköinen loppujen lopuks. Varmaan kelpaa jos oot nainen, alle 10-vuotias ja tykkäät yksisarvisista ja kaiken maailman sateenkaariunelmista. Vähän överiks on minun mielestä karannut omistajattarella, kukaan heteromies tätä baaria ei kyllä omista. Vaan eipä tuomita vielä liikaa, odotetaan curryt pöytään ja annetaan tuomio vasta sitten. Ei jatkoon. Meitsin currystä puuttui thai eggplantit ja/tai pea eggplantit jotka sinne ehdottomasti kuuluisivat. Nämä oli korvattu porkkanoilla ja kurkulla mikä on mielestäni vähän liian kaukaa haettu vaihtoehto. Vaimon curryssä kanat olivat melko b-luokkaa, varmaan just sitä koneellisesti eroteltua siipikarjaa mitä näkee useissa kotimaisissa makkaroissa. Muistakaa siis aina lukea siitä nakkipaketin kyljestä ennen ostotapahtumaa ettei siellä vaan ole seassa koneellisesti eroteltua siipikarjaa. Se on paskaa. Niin ikään tarjoilija ei kysynyt meiltä haluamiamme tulisuusasteita joka olis vähintäänkin kohteliasta. Olkoonkin niin että ne sattuivat aika hyvin kohdilleen, mutta silti. Norsukalja oli onneks saman makuista kuin muuallakin. Käykää katsomassa minkä näköinen paikka mutta älkää jääkö syömään vaikka joku instassa käskisikin. Kotimatkalla käytiin 7/11:sta jääkaappiin perustäydennys. Kaljaa ja suklaapullia.
Meidänhän piti lähteä tälle Singaporen matkalle jo viime vappuna mut se ei menny ihan buttoniin. Mulla on nyt tasan kaks vuotta ollu omituinen rintakipu vasemmassa kyljessä ja oon rampannu melko monella lääkärillä ja terapeutilla sen takia. Kaikkein paras oli se venäläinen puliukko Vallilan terveysasemalla joka käski hieroa mobilaattia kylkiluihin. Se kuitenkin tiesi että oon sydänvikainen ja kaikissa mahdollisissa riskiryhmissä. En edelleenkään jaksa uskoa että se oli lääkäri, se oli varmasti jokin piilokamera-asia. Huhtikuussa sit paria viikkoa ennen ku piti lähteä Singaporeen ni kirjotin googleen että ”suomen kovin kardiologi” ja varasin ajan sille. Sitä kans vähän nauratti sen ryssän antamat toimintaohjeet ja se sanoi että tutkitaan nyt ihan kunnolla. Määräs viipalekuviin, varjoainekuviin, keuhkokuviin, ultrakuviin ja kaikkiin mahdollisiin kuviin. Minun piti myös jäljittää hänelle isäni ruumiinavausraportti jos aletaan tarvittaessa tutkimaan geneettisiä vikoja meikän sydämestä.
Viikko ennen lähtöö mulla alkoi siinä perjantaina iltapäivällä jo vähän kovemmin kivistämään rintaa ja iltaa kohti siinä piti vähän selälleenkin jo asettua. Verenpaine oli 180/120 ja lepopulssi tyrkki hyvän matkaa toista sataa, lähempänä kolmatta. Varovasti ehdottelin vaimolle että pitäiskö soittaa ambulanssijäbät käymään ku niillä olis varmaan nitroja ja saisin sit samalla stressitilanteessa otetun sydänfilminkin sille kardiologille tutkittavaksi. Niitä sydänfilmejäkin minulta on otettu vaikka kuinka monta tässä viime vuosina eikä sieltä oo oikein mitään paljastunut. Rasitustestissä oli jotain harhalyöntejä mut ne meni vielä ihan normaaliin haarukkaan. Sanoin sinne hätäkeskukseen että ei toinna pillit päällä tulla kun ei tässä kuolemaa vielä tehdä. No niillähän kesti kolme varttia ja meinasin jo siinä puolen tunnin kohalla soittaa uusiks että vois niitä pillejä harkita ehkä sittenkin. Jäbät tuli ja niillä oli siinä yks rookie mukana treenaamassa. Sen harjoittelijan eka homma oli hoitaa mulle IV-yhteys. Se tökki minun etukäpäliin kymmenkunta reikää eikä saanu rööriä suoneen. Ehdotin jo että entäpä jos ite laittaisin mutta viimein se sai tuosta ranteen sivusta piikin osumaan suoneen ja perään laitettiin niin paljon aspiriinia sekä betasalpaajaa että elintoiminnot hidastui. Kielen päälle yksi suhaus nitroa ja alle toinen. Piuhat paikalleen ja printteri laulamaan. Sydänkäyrä menee myös bitteinä samantien kardiologille joka sanoo että ei oo laakin merkkejä, mutta tutkittava tämä on, tuokaa Meilahden ensiapuun. Mulla oli semmoinen paska aavistus, ja historiakin sen osoittaa, että nää mun sairaalareissut lasketaan aina viikoissa eikä päivissä. Täten pyysin rouvaani pakkaamaan mulle reppuun läppärin ja röökit sekä molempien laturit. Ja sit lähettiin. Ambulanssissa alkoi koskea ihan saatanasti päähän mutta se kuuluu kuvioon koska nitro laajentaa verisuonia päästäkin niin paljon ettei ne siellä mahdu ihan normaalisti olemaan. Lähes väkisin tuputtivat mulle morfiinia mutta sanoin etten oo koskaan oikein ollu huumemäen miehiä, enkä oo nytkään.
Olin sen yhen yön ensiavussa ja seuraavana päivänä pääsin piuhoissa jollekin seurantaosastolle. Sen seuraavana päivänä kuvailtiin jotain ja arkipäivän tullen tehtiin viipalekuvaus varjoaineella. Sen suomen kovimman kardiologin lähetteellä olisin päässyt siihen viipalekuvaukseen vasta kahden kuukauden päästä joten jotain hyötyä tuli tästäkin keikasta. Varjoaineena laitettiin ranteesta jodia sydämeen. Viis vuotta sitten kun tää sama tehtiin ni sain lievän allergisen reaktion siitä jodista. Lääkärikirjojen mukaan toisella kerralla se reaktio yleensä tulee paljon voimakkaampana joten kuvauksen ajaksi tuli viereen pojottamaan sydänlääkäri defibrilaattorin kanssa. Jodin perään tyrkättiin taas betasalpaajaa ihan kunnolla kun ei meinannu pulssi laskea millään sen kuvauksen vaatimalle tasolle.
Viikon päästä mä pääsin pois. Mistään ei löytynyt mitään vikaa. Tai no, kuvissa näkyi sepelvaltimoissa pientä kalkkeutumaa mut se on kuulemma ihan normaalin rajoissa tämän ikäiselle pullukalle ja valkoiselle miehelle jonka aiempi elämä on ollut rairaita. Entistä lääkitystä paranneltiin lisäämällä dosettiin betasalpaaja joka laskee sykettä. Lievällä annostuksella normaalisti ja jos syke karkaa käsistä ni saa ottaa omin lupineen tuplat. Taskussa kuljetettavaksi määrättiin semmoinen samanlainen nitrosuihke mikä oli ampulanssijätkillä, varmuuden vuoksi. Sanoivat että heidän puolesta voin lähteä ylihuomenna kuukaudeks Singaporeen. Minä olin vähän eri mieltä. Jos mulla on selittämätön rintakipu tällä potilashistorialla ja oon just menny ambulanssilla viikoks sydänsairaalaan ni on se varma että en lähe ylihuomenna kuukaudeks vinkukiinaan. Lääkäri ei meinannu millään kirjoittaa mun vakuutusyhtiölle semmoista paperia millä saan rahat takaisin maksetuista lennoista ja hotelleista. Se jopa kyseli että enkö minä uskalla ja ahdistaako minua ajatus matkustamisesta. Kysyin että ahdistaisko tässä tilanteessa itseään ni hetihän se kirjoitti sen todistuksen. Eikä siinä todistuksessa oo edes mainintaa että minua ahdistais tai olisin muutenkaan päästäni hullu.
Nyt oon sit koko kesän rampannu kardiologilla, fysiatrilla, OMT-fysioterapeutilla sekä naprapaatilla. Me kaikki ollaan tällä hetkellä siinä uskossa että se kipu johtuu jotenkin minun selkärangasta. Just ennen tänne lähtöä kävin kuvauttamassa ruodon magneettikameralla ja kerkesin saada radiologin lausunnonkin. Selkärangassa ei ole mitään kuvissa näkyvää vikaa. Täällä Thaimaassa tätä kirjoitellessa rintaan koskee koko ajan ja parin viikon päästä Suomessa jatketaan tutkimista. Nyt nukkumaan oikealle kyljelle, vasemmalla ei kärsi yleensä niin hyvin. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti