Vaimo näki painajaisunta. Unessa minä olin hänet hyljännyt. Pienellä vakuuttelulla sain hänet uskomaan että en minä häntä hyljää ja sitten lähdettiin aamiaiselle. Tänään on oltava nopea aamu koska meillä on tuo mitsu vielä puoleen päivään saakka ja päätettiin käydä sen saksalaismummon baarissa brekulla. Siellä on puolet pöydistä täynnä vaikka on low season, se on laadun merkki. Tilattiin sen mummon ite leipomaa tummahkoa leipää, juustoa, kinkkua, salamia, kasveja, paistettuja munia, vahvaa saksalaista kahvia ja meitsille teetä. Ai herra kuinka juusto ja salami oikean leivän päällä voikin maistua hyvältä vaikka niistä on ollut vasta kolme viikkoa erossa. Sama homma oli kuulemma sen kahvin kanssa, minähän en oo kahvia koskaan juonu mutta sen tuoksujen aromeja osaan arvioida mielestäni erinomaisesti silti. Röökissäkin käytän kahvimakuja mut juonu oon sitä viimeks 5-vuotiaana ja silloin meni vatsa niin kipiäksi että jouduin sairaalaan. Siihen lopetin kahvinjuonnin. Kaupan päälle tulee vielä pienet puddingit ja radiotoimittajan oli ihan pakko saada iso viipale saksalaista omenakakkua santsikahvin kylkeen.
Erinomainen aamiainen, lienee tämän kylän paras. Jatkoon. Tarkastaja Julkuselle tiedoksi että kylän parhaat ja siisteimmät ravintolavessat ovat täällä. Hang Sabai on ruokalan nimi, pankaa ihmeessä muistiin. Oltiin lähössä jo pois ni kymmenkunta apinaa laskeutui siitä viereisen vuoren viidakosta kyyläämään meijän touhuja. Suurin osa niistä tais olla jotain poikasia kun oli niin kovin leikkisää se meininki. Mukavan näköistä porukkaa olivat.
Vielä on pari tuntia aikaa auton palautukseen ni käyväänpä tuossa Saladanissa. Krääsäkaupoista ostelin parit paidat, jotenkin päässyt unohtumaan koko sairaus kun ei oo ollut täällä sitä paitatarjontaa niin hyvin ollut. Joka kojussa on vaan niitä samoja hullunhauskoja turistipaitoja. Paidat maksaa pari euroo kappale mutta kulttuuriin kuuluu kuitenkin se tinkiminen ostotapahtumassa. Ihan niinku sillä olis jotain väliä maksaako se rätti euron vai kolme. Kohteliaana kaverina minä tietenkin suoritin sen tinkimisen mut sit annoin kuitenkin tippinä sille juipille kaks kertaa sen tingityn rahamäärän. Siinäpähän miettii että oliko tuo nyt kohteliaisuutta vai vittuilla. Jos se oli jälkimmäistä ni mielestäni ainakin tyylikästä. Kaikilla on nyt hyvä mieli ni katotaanpa nyt tästä rannasta vähän valmiiks jo päivällispaikkaa jos tultais auringonlaskun aikaan tänne syömään. Hyvän näköisiä paikkoja oli useita mutta lopullisen paikan määritti yhden baarin edessä pelehtivät kolme kissanpentua, rouva yhtyi niiden leikkiin mukaan ja lystiä näytti olevan kaikilla. Okei, tullaan illalla tähän syömään.
Palautin auton ja siellä oli koko vuokraamon hlökunta kumartelemassa ja kiittelemässä. Panttina olleen passini sain takaisin ja sekin tarkasteltiin oikein virallisesti että se nyt varmasti on minun passi. Kyllä se aina vähän pelottaa antaa passinsa pois hallusta jossain pippurinkasvatusvaltiossa mutta sitä varten tulee AINA olla housuntaskussa mukana paperikopio passista. Sitten kun jokin hasardi sattuu ni se kopio helpottaa ja nopeuttaa aika paljon asioita. Muista se. Mukana et kanna sitä oikeeta passia vaan pidät sen huoneesi tallelokerossa. Just kun aateltiin mennä pulahtamaan ni pilvi voitti auringon. Tarkoittaa rouvalle kaks jaksoa Master Chefiä ja mulle pari tehokasta työtuntia. Akka alkoi vähän kiukuttelemaankin ni hoisin sille kaks suklaapötköä. Leppyi nopeaan ja helposti.
Parin tunnin päästä aurinko tuli taas vieraaksemme ja lähettiin rypemään. Minun tehtävä oli kuvata rouvan puhelimella videoo kun se teki hienoja akrobaattisia temppuja altaassa. Minäpä siinä sitten kun olin tehtäväni suorittanut ja poistuin itse jo suihkuun ni ajattelin että kuvaan sinne samaan puhelimeen myös hienon akrobaattisen tempun omalla kikkelillä. Siellä se nyt on, jännä nähä että katsooko se ne videot läpi ennenku lataa instaan tai lähettää anopille. Meikä elää nyt todella reunalla.
Lähettiin syömään sinne Saladanin baariin. Baari on pitkulainen ja se toinen pää on pitkän matkaa veden päällä tolppien nokassa. Maisemat on hienot. Lattian alla liplattaa lahden poukama mikä vaikuttaa kyllä joelta mutta kartasta tarkastettuna se on lahti. Vedessä ui iso lauma muikun näköisiä kaloja joilla on lamppu päässä, tai ainakin jokin kiiltävä diskoasia. Vastarannalla melontajoukkue treenaa ja vähän väliä ohitsemme pörisee pitkähäntävene. Maisema on vähän saman näköinen kuin se hotellin seutu jossa Bloodline on kuvattu. Katottiin se just loppuun Netflixistä. Täytyi ihan googlettaa että onko se oikea hotelli. On se. Se on siinä Miamin ja Key Westin välillä. Hotellin sivuilla olleet kuvat on ehkä otettu suoraan siitä Netflix-sarjasta. Hieno paikka, siellä käymisen vois lisätä to do-listalle. Huoneiden hinnat on alkaen 359 taalaa yö, jonkun mielestä se vois olla kallista. Molemmille vihreää curryä riisillä ja kanalla. Toiselle norsukalja ja toiselle dieettikola. Curryn tulisuusaste on medium ja ruoka on aivan täydellinen. Jos ootte miettiny ikinä että mitä diskopäämuikut syö ni ne syö vesimelonin kuoria.
Vatsassa on hieman omituinen ätmös, lähetäänpä kotiin. Mentiin skootterille ja meitsin piti kääntyä vielä takas sinne baarin vessaan, kotiin saakka ei olis päästy. Räjähtävä tulos. Nyt uudestaan mopolle ja sit nopea siirtyminen kotiin. Elävästi tulee mieleen edellinen Indonesian reissu kun just näin kolmannen viikon kohdalla tuli kunnon ruokamyrkytys. Silloin oli omasta mielestä kuolema lähellä varsinkin kun sillä saarella ei ollu mitään lääkäreitä, paitsi semmoisia poppatohtoreita. Eipä vaivuta nyt kuitenkaan synkkyyteen ja kuulostellaan persettä ihan rauhassa tämän illan ajan. Pimenevässä illassa sulkijalihasta jännitellen ajeltiin kotiin. Loppumatkasta näytti jo pilvet niin tummalta että saatetaan kastua kunnolla taas. Siinä tilanteessa olisin jo luovuttanut ja tehnyt paskankin housuun. Kerettiin kuitenkin himaan just ennen sadetta ja housut puhtaana. Hyvä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti