Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 21, Koh Lanta, Thaimaa

Herätys veijot! Tänään mennään aamiaiselle sinne saksalaismummon leipomoon. Menomatkalle tankattiin ruokakaupasta lisää hyttysmyrkkyä ja kaljaa. Mittees vittua, tämä mummon leipomo on näköjään maanantaisin kiinni. Aika moni muukin ruokala ja kauppa näyttää olevan sulki. Olikohan se kuulkaa jotenkin niin että se on tämä maanantai jokkiin pyhäpäivä näille thaimaalaisille vai oliko se muslimeille? Tai ainakin jokin vapaapäivä, tai välipäivä. No oli mikä oli ni ihan turha päivä. Allah ja AY-liike ovat kumpikin yks syöpä ihmiskunnalle. Ajellaan takaisin kotiin ja oman resortin buffetiin, ei se oo paska sekään.

Mä aloin töihin ja rouva voimistelemaan. Tuossa se tekee mitä kummallisempi kieppejä, ajoittain hieman pöljän näköistä. Määräsin sen altaalle varjoon lukemaan ainakin yhen kirjan. Aurinkoon ei saa nyt mennä sekään, on jo niin tumma se nahkansa. En mene minäkään aurinkoon, en uskalla enkä pysty. Kyttään terassilta että milloinka tulee pilvi valon eteen ja käyn aina sen pilven aikana pulahtamassa. Tätä ruljanssia koko päivä, ei mitään muuta.

Illemmalla kun taas kärsi ulkona liikkua ihan oikeesti ni mopoiltiin Sala Daniin kikkailemaan. Räätäleilläkin on low season ja pula asiakkaista kun ne on nyt ottanu minut silmätikukseen. Ihan väkisin pitäis alkaa minulle pukua nyt tekemään ja monessa ompelimossa. Huomasin pääseväni kaikkein helpoimmalla kun tein heille jokaiselle selväksi että minä en oo koskaan pitänyt pukua, enkä pidä jatkossakaan. Tämä oli tietenkin täyttä puppua ja kyllä minä oikeesti hyvän räätälipuvun tai ainakin mittapuvun tarviisin mutta nyt ei ole sen hetki. Oli tarkoitus kävellä rauhassa tuo koko sataman seutu läpi ja tutkailla samalla potentiaalisia ruokaloita mutta toimittaja näki Pirates Of Caribbean-teemaisen ravintolan ja tutkailu loppui siihen. Entäpä jos ihan vaan huvikseen olis vähän vielä kävelty ja nälkää kasvateltu? Ei, tähän pitää mennä nyt heti. Selevä.

Ruokalan nimi on Black Pearl. Vissin sen Johnny Deppin laivan nimi oli sama, en tiijä. Hieno on ravintola, en minä sillä. Huomaa että nyt on ihan laitettu vähän rahaakin tähän eikä koko kapakkaa ole tehty kierrätysmateriaalista kuten täällä on enemmänkin tapana. Tässäkin suurin osa baarista menee meren päälle ja yhellä tarjoilijalla onkin virveli pystyssä siinä meidän pöydän vieressä. Ei se vapa kyllä kertaakaan siinä heilunut tärpin merkiksi joten saattoi hyvinkin olla mainoskikka että heidän kalansa muka olisivat erittäin tuoreita. Normaalia kiiltävämpi sisustus heijastuu tietenkin hintoihin. Safkat on noin puolta kalliimpia kuin tuolla meidän kylän rupuisemmissa luolissa. Otettiin curryt. Tietenkin, kyllä niistä nyt pitää nauttia kun autenttisia on kerrankin saatavilla. Vaimolle red curry ja minulle panang curry, mutta tällä kertaa lehmän lihalla. Varmuuden vuoksi vielä kylkeen valkosaipulileipää jos sitä soosia sattuu siihen kuppiin jäämään vielä niinku ylimääräiseksi.

Nyt osui. Voi jumalauta kuinka kermaista currya ja pihviliha siellä seassa on aivan priimaa. Tulisuusaste on tismalleen kohillaan ja valkosipulileipä kruunasi koko setin. Puoliso toistaa samat sanat pöydän toiselta puolelta. Nyt sattui tulemaan tämän kuukauden parhaat safkat pöytään. Painakaapa kalloonne, Black Pearl. Heti kun tuutte satamaan ja tie loppuu ni siitä 50 metriä vasemmalla ja siinä heti kotkat huuteleekin sulle: ”savadikaaaaaaa, juu vont iiiiiiiit?” Oli niin hyvvee että lähti taju. Öitä.